Uskovien määrän kokoajan kasvaessa lisääntyy myös uskonnollinen väkivalta vähintään samassa suhteessa.
Uskonto on poliittinen yhteiskunnallinen valtajärjestelmä, joka pyrkii saamaan valtadominanssin itselleen alueella, jossa se vaikuttaa, mutta ollessaan uskonto termin takana, sitä ei käsitellä eikä käsitetä tai haluta käsittää vallanhimoiseksi poliittiseksi systeemiksi.
Nyt uskonto ikäänkuin mellastaa vapaasti poliittisilla markkinoilla "uskontomonopolin" suojakaavun alla ja sen vaarat on voitu piilottaa näennäisen hyvyyssuojaverhon taakse.
Uskonnot kuuluvat ns "joko-tai" järjestelmiin joissa ihmisen on valittava poliittinen ideologia kokonaan ilman minkäänlaista vaihtokauppaa sellaisenaan. Mukaan ei ole otettu mitään esi-isiemme perintöä, joissa "selänrapsuttelulla" on ollut oma roolinsa hyvän sovun ylläpitämisessä. Kaupankäynti kuuluu tähän selänrapsuttelu menetelmiin. Uskonto tyylisissä poliittisissa järjestelmissä oppi on puhdas ja täydellinen eikä sitä voi kritisoida.
Uskonnollis ajattelumallisia järjestelmiä poliittisella puolella on kommunismi variaatioineen ja sen perillinen kansallis-sosialismi eli natsiaate. Yksi ainoa totuus ja sen seuraaminen sokeasti tai eristäminen ulos yhteiskunnasta poistamalla vääräoppinen väärinajattelija. Näidenkin väkivalta "trackrecord" on hyvin vakuuttava.
Edelleen näyttää näilläkin systeemeillä olevan omat sokeat kannattajansa vaikuttamassa mediassa ja oikeilla valtapaikoilla, joista sitten syöttävät aivopesuaan kansalle kansan maksaessa senkin lystin omasta pussistaan.
Nytkin media on valkopessyt uskonnollisen jengivakivallan ja selittänyt sen joillain marxilaisuskovien teorioilla vaikka kyseessä on puhdas uskonnollinen väkivalta uskonnottomia ja vääräuskoisia kohtaan aivan puhtaasti kirjan oppien mukaan.
On vaarallista, että marxilaisuskoiset toimittajat eivät myönnä uskonnollisuuden olevan vaaratekijä. Ehkä he itsekin samistuvat alitajuisesti näihin uskovaisiin, koska ovat itsekin samanlaisen järjestelmän aivopesemiä.
Uskonto on poliittinen yhteiskunnallinen valtajärjestelmä, joka pyrkii saamaan valtadominanssin itselleen alueella, jossa se vaikuttaa, mutta ollessaan uskonto termin takana, sitä ei käsitellä eikä käsitetä tai haluta käsittää vallanhimoiseksi poliittiseksi systeemiksi.
Nyt uskonto ikäänkuin mellastaa vapaasti poliittisilla markkinoilla "uskontomonopolin" suojakaavun alla ja sen vaarat on voitu piilottaa näennäisen hyvyyssuojaverhon taakse.
Uskonnot kuuluvat ns "joko-tai" järjestelmiin joissa ihmisen on valittava poliittinen ideologia kokonaan ilman minkäänlaista vaihtokauppaa sellaisenaan. Mukaan ei ole otettu mitään esi-isiemme perintöä, joissa "selänrapsuttelulla" on ollut oma roolinsa hyvän sovun ylläpitämisessä. Kaupankäynti kuuluu tähän selänrapsuttelu menetelmiin. Uskonto tyylisissä poliittisissa järjestelmissä oppi on puhdas ja täydellinen eikä sitä voi kritisoida.
Uskonnollis ajattelumallisia järjestelmiä poliittisella puolella on kommunismi variaatioineen ja sen perillinen kansallis-sosialismi eli natsiaate. Yksi ainoa totuus ja sen seuraaminen sokeasti tai eristäminen ulos yhteiskunnasta poistamalla vääräoppinen väärinajattelija. Näidenkin väkivalta "trackrecord" on hyvin vakuuttava.
Edelleen näyttää näilläkin systeemeillä olevan omat sokeat kannattajansa vaikuttamassa mediassa ja oikeilla valtapaikoilla, joista sitten syöttävät aivopesuaan kansalle kansan maksaessa senkin lystin omasta pussistaan.
Nytkin media on valkopessyt uskonnollisen jengivakivallan ja selittänyt sen joillain marxilaisuskovien teorioilla vaikka kyseessä on puhdas uskonnollinen väkivalta uskonnottomia ja vääräuskoisia kohtaan aivan puhtaasti kirjan oppien mukaan.
On vaarallista, että marxilaisuskoiset toimittajat eivät myönnä uskonnollisuuden olevan vaaratekijä. Ehkä he itsekin samistuvat alitajuisesti näihin uskovaisiin, koska ovat itsekin samanlaisen järjestelmän aivopesemiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"On vaarallista, että marxilaisuskoiset toimittajat eivät myönnä uskonnollisuuden olevan vaaratekijä."
Oikeat toimittajat ovat objektiivisia. Subjektiiviset "toimittajat" ovat mielipidekirjoittajia.
Aloitus käsittelee tärkeää asiaa, mutta sisältää mielestäni vaarallisen yleistyksen.
Uskonnollinen välivalta on kyllä nousussa Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Sitä en kiistä. Minusta se kuitenkin koskee pääasiassa monoteistisia uskontoja, lähinnä islamia ja toiseksi kristinuskoa. Hindut ja buddhalaiset ovat harjoittaneet jonkun verran väkivaltaa, mutta niissä tapauksissa on ymmärtääkseni ollut kyse eriuskoisista etnisistä ryhmistä.
Varsinaista uskonnollista väkivaltaa ovat ymmärtääkseni harjoittaneet nimenomaan muslimit ja kristityt.
Maailma on kuitenkin täynnä uskontoja, joiden luonteeseenkaan väkivalta ei kuulu. Näitä ovat mm luonnonuskonnot, joita harjoitetaan edelleen ympäri maailmaa. Ne ovat tyypillisesti polyteistisia ja niin pitkälle kuin minä olen niistä lukenut, ne käsittävät muiden kansojen jumaluudet päteviksi muidenkansojen alueilla: saattavat itsekin kunnioittaa naapurikansan jumalia sillä alueella vieraillessaan. Niiden keskuudessa uskonnollinen väkivalta ei saa mitään tukea itse uskonnosta.
Monoteistisissa uskonnoissa itse uskonto antaa eväät eriasteisen väkivallan oikeutukselle: niissä on vain yksi totuus ja hierarkkinen järjestelmä, jossa yksi kaikkivaltias seisoo koko olevaisuuden huipulla. Islamissa perusteena on ollut jihadin väkivaltainen tulkinta, kristinuskossa lähetyskäskyn väkivaltainen tulkinta.
Nämä ovat suurimmat uskonnot maailmassa, niiden tunnustajien käsittäessä yhteensä vajaat puolet maapallon koko väestöstä. Uskonnollinen väkivalta on siksi huolestuttava ilmiö, sen koskettaessa potentiaalisesti suurta osaa ihmisistä.
Uskonnollinen väkivalta koskettaa siis hyvin monia ihmisiä, mutta harvoja uskontoja.
Millä tavoin kristityt tekevät henkistä väkivaltaa, pakottamista tai jotakin muuta vahingollista? Jehovantodistajat ja vanhoillislestadiolaiset voi mainita erikseen ja miksi ei muitakin selvästi erottuvat ryhmät. Uskovan ja uskonnollisen yksi "tunnusmerkki" voi olla vastaus tärkeimmästä asiasta elämässä. Uskonnollinen vastaa usein terveyden ja uskova suhteensa Jumalaan. Mielestäni kristityillä ei ole muutamaa yksilöä lukuunottamatta poliittis- yhteiskunnallisia intohimoja, vaan niihin suhtaudutaan arkipäiväisinä ja toisarvoisina..
" Mielestäni kristityillä ei ole muutamaa yksilöä lukuunottamatta poliittis- yhteiskunnallisia intohimoja, vaan niihin suhtaudutaan arkipäiväisinä ja toisarvoisina.. "
Kristillisen liiton taustalla on enemmän kuin muutama yksilö ja eikö juuri poliittinen puolue edusta poliittisia ja yhteiskunnallisia "intohimoja". Toinen poliittinen puolue, joka usean edustahjansa puheissa kannattaa intohimoisesti konservatiivisia kristillisiä arvoja on persut. Uskonnon vaikutus poliittisessa kentässä on melko suurta.
>>>Mielestäni kristityillä ei ole muutamaa yksilöä lukuunottamatta poliittis- yhteiskunnallisia intohimoja
Kun suomalainen poliittinen systeemi on rähmällään erilaisten ideologisten ja uskonnollisten järjestelmien kuvitellun vallan alla, on suomalainen demokratia täydellistä näennäisdemokratiaa. Hauskana yksityiskohtana tosiaan toimittajien lähes täydellinen marxilais uskovaisuus. Äänestäminen on näissä olosuhteissa irvokasta pelleteatteria.
Ehkä suomessakin on ollut joskus jonkinlainen demokratia ennen kuin ruotsalaiset tulivat miekkalähetyksen voimalla pakottamaan suomalaiset orjikseen ja samalla pakottivat myös kristityiksi
En tiedä, mihin pyrit kärjistyksilläsi, mutta en mitenkään voi allekirjoittaa juttujasi, vaikka niistä raakaisi puolet pois tahallisena liioitteluna.
Hänhän pyrkii olemaan narri, nimikin sen kertoo. Mitä muuta persu voisikaan olla?