Jos edes muutaman kirjan verran tutustuu
akateemisiin, uskonnoista riippumattomiin,
etiikan kirjoihin, törmää kyllä melkoiseen sekasotkuun. Joku katsoo, että moraaliväitteillä
ei ole mitään totuusarvoa, ja joku toinen taas
haikailee, että kuvitteellinen "Arkkienkeli" antaisi vastauksen moraalipulmiin.
Tulee helposti mieleen se vanha ajatus, että Dostojevski tosiaan kirjoitti, että jos
Jumalaa ei ole, kaikki on luvallista.
Valitettavasti se ei vain tee Jumalan
olemassaoloa yhtään sen todennäköisemmäksi.
"Ei mikään ole sinänsä hyvää eikä pahaa,
meidän luulomme vain sen siksi tekee",
kirjoitti Shakespeare.
akateemisiin, uskonnoista riippumattomiin,
etiikan kirjoihin, törmää kyllä melkoiseen sekasotkuun. Joku katsoo, että moraaliväitteillä
ei ole mitään totuusarvoa, ja joku toinen taas
haikailee, että kuvitteellinen "Arkkienkeli" antaisi vastauksen moraalipulmiin.
Tulee helposti mieleen se vanha ajatus, että Dostojevski tosiaan kirjoitti, että jos
Jumalaa ei ole, kaikki on luvallista.
Valitettavasti se ei vain tee Jumalan
olemassaoloa yhtään sen todennäköisemmäksi.
"Ei mikään ole sinänsä hyvää eikä pahaa,
meidän luulomme vain sen siksi tekee",
kirjoitti Shakespeare.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moraalifilosofia. Mitä ymmärrät sanalla moraalifilosofia?
Lukiessasi filosofiaa, et varmasti törmää sekasotkuun. Päin vastoin: törmäät loogisuuteen. Se on sekasotkulle vastakkaista.
Filosofiassa on useita, useita eri ajattelijoita ja suuntauksia, jotka voivat olla toisillensa vastakkaisia. Filosofia ei ole ala, jossa pyritään luomaan yksi filosofia, jossa kaikki muut filosofiat yhdistettäisiin. Päinvastoin.
Sen sijaan esimerkiksi Raamatun etiikka on itsellensä ristiriitaista. Esimerkiksi Raamattu kehoittaa kivittämään syntiset kuoliaiksi ja kuitenkin samalla Raamattu kehoittaa rakastamaan.
Jos noudatat toista näistä Raamatun kehotuksista, sinun on loogisuuden nimessä noudatettava toistakin. Muutoinhan vain valikoit Raamatusta kohtia sieltä ja täältä, että mitä noudatat. Uskonto vaatii, että Raamattua täytyy noudattaa. Mitään ei saa pois jättää.
Raamtun etiikka on itsellensä ristiriitaista.
Järki käteen Raamattuakin lukiessa, eiks niin? Vai millainen kirja oikein ajattelet Raamatun olevan? Kannattaa opiskella vähän uskontoa ennen kuin alkaa opettaa siitä muille.
Minunkin mielestä Raamattua lukiessa pitäisi olla järki kädessä. Mutta kerro se uskovaisille. He nimittäin esimerkiksi kirjoittelevat, että homoseksuaalin tulee luopua synneistään. Miksi he itse eivät ensin luovu omista synneistään? No sitten ne uskovaiset perustelee sitä, että homoseksuaalien täytyy luopua synneistään sillä, että Raamattu on otettava Jumalan sanana ja että homoseksuaalien täytyy elää Raamatun sanan mukaan. Itse näiden uskovaisten ei kuitenkaan tarvitse elää Raamatun mukaan, koska ne vetoaa siihen, että he käyttävät vähän omaa järkeä siinä, että mitä Raamatun kohtia täytyy noudattaa ja mitä ei. Siten he ilmaisevat, että he itse eikä Jumala päättää sen, kuka on syntinen ja kenen tulee elää milläkin tavoin. Kaikkien ei tule noudattaa Raamattua eikä elää Raamatun mukaan, vaan he saavat valikoida mitä sieltä noudattavat ja mitä ei. Sitten taas toisille julistetaan, että heidän täytyy noudattaa jollakin tietyllä tavalla Raamattua, joka on vastakkainen tapa sille miten sitä itse noudatetaan.
on jätetty pois ns. apogryfikirjoja, mm. Salomon Viisaus ja Viisauden kirja. Niistä jommassa kummassa on tämän tyylinen ohje: "Katso näin kaikkia Jumalan tekoja; kaksi on asetettu kaikessa vastakkain, pimeys ja valkeus, voima ja heikkous, viisaus ja tyhmyys, aine ja henki" jne.
"Laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen"- Raamatun lause ilmaisee, että pitäisi harkita mikä on tarkoitettu kuvannolliseksi ja mikä konkreettiseksi. Onhan näillä palstoillakin joku valitellut heitä kivitettävän!
Ehkä parhaiten näiden asioiden ero tulee esille, jos viitsit vertailla vaikkapa Psalmissa 149:4-9 kerrottujen asioiden toteutusta 2.Kor.10:3-5 mainittujen samojen asioiden toteutukseen. Vanhassa liitossa ymmärsivät ne kirjaimellisina, mutta koska Jumala on Henki, on hän tarkoittanut ne hengellinä toteutettaviksi.
Tosin Jumala myöntääkin: "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää." (Hes.20:25). Näyttää vähän siltä, että Jumalalla on ollut alusta alkaen tarkoitus kasvattaa ja opettaa meitä "kantapään kautta" erottamaan hyvä ja paha.
Nykykristillisyys on keskittynyt liikaa näkyväiseen ja pitää sitä konkreettisena, vaikka Jumalalle hengellinen on konkreettista ja materialistisuus on "unta haihtuvaa", koska se on katoavaista. Materialisti ei ymmärrä elävänsä negaatiossa ja materialistien itseisarvot ovat vaihtaneet paikkaa todellisuuden kanssa.
Suomen laki tietääkseni kertoo mikä on kiellettyä ja mikä ei. Se ei tietääkseni perustu siihen mitä mahdollinen Jumala asioista ajattelee, eikä kaadu vaikka olisi mahdollista todistaa ettei Jumalaa ole olemassa. Sallittua on se, minkä yhteisö sallii, perusteltiin se sitten jumalilla tai raa'alla voimalla.
Yksilö voi aivan hyvin sanoutua irti yhteisön
säännöistä, jos lähtee esim. asenteesta, että
on ihan sama tapetaanko hänet, vai joutuuko
hän viettämään loppuelämänsä esim. vankilassa
tai kriminaalimielisairaalassa.
Laki kyllä määrittelee, mikä yhteisön mielestä
on laillista ja mikä ei, mutta se ei voi
määritellä, että joku teko oli hyvä tai paha,
ja että teon "hyvyys" tai "pahuus" on totuus
asiasta. Voidaan vain kuvailevasti sanoa,
että esim. henkilö X piti tekoa Y pahana jne.
Mitä mahdollisen Jumalan osuuteen taas tulee,
filosofi Bertrand Russell mielestäni aika
vakuuttavalla argumentilla aikoinaan
ampui alas Jumalan moraalin kannattimena.
Löytyy esim. filosofi Pekka Himasen
väitöskirjasta "Bertrand Russellin haaste",
joka löytynee kirjastoista, koska sitä
myytiin aikoinaan kirjakaupoissa.
Esim. autoillessa huomaa, miten moni
suomalainenkin sanoutuu aivan tahallaan irti
tieliikennelaista, ja ajaa usein selvää ylinopeutta, vaikka periaatteessa kyseinen
käytös on hengenvaarallista ja lisäksi
antaa signaaleja (esimerkkejä) muille
autoilijoille, miten teillä ajetaan.
"Yksilö voi aivan hyvin sanoutua irti yhteisön
säännöistä, jos lähtee esim. asenteesta, että
on ihan sama tapetaanko hänet, vai joutuuko
hän viettämään loppuelämänsä esim. vankilassa
tai kriminaalimielisairaalassa."
Eikö tämä päde myös Jumalaan? Voi sanoutua irti Jumalan väitetyistä käskyistä välittämättä millaisia seurauksia sillä ehkä olisi.
"Laki kyllä määrittelee, mikä yhteisön mielestä
on laillista ja mikä ei, mutta se ei voi
määritellä, että joku teko oli hyvä tai paha,
ja että teon "hyvyys" tai "pahuus" on totuus
asiasta. Voidaan vain kuvailevasti sanoa,
että esim. henkilö X piti tekoa Y pahana jne."
Eli siis teistisestä näkökulmasta katsoen Jumalan määrittelemät hyvä ja paha ovat ainoa mahdollinen määritelmä hyvälle ja pahalle, vaikka niiden määritelmät vaihtelevat samaan uskontoon kuuluvien yhteisöjenkin välillä?