Ainakin Juhani täällä on hirveä kilvoittelemaan mutta kertokaapa mitä se kilvoittelu oikein on?
Mieleeni nousee kuva kirmaavista lapsista kilvoittelemassa jossain niityllä siitä kuka on paras, mutta tästä ei varmaankaan ole kyse.
Vaan mistä sitten? Mitä termi tarkoittaa käytännössä? Vai onko kyseessä vain tavallinen helisevä latteus?
Mieleeni nousee kuva kirmaavista lapsista kilvoittelemassa jossain niityllä siitä kuka on paras, mutta tästä ei varmaankaan ole kyse.
Vaan mistä sitten? Mitä termi tarkoittaa käytännössä? Vai onko kyseessä vain tavallinen helisevä latteus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
oikeaan.
Kyseessä on symboolonen termi, joka on lähtöisin Paavalin kirjeistä.
Hän vertaa uskonelämää kilparatajuoksuun. Ja kehoittaa juoksemaan niinkuin voittaja, eli olemaan paras.
Toinen asia on kokonaan miten ymmärretään "paras" uskonelämä.
Itse ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että Kristuksen mielenlaaatu voittaa oman mielen eli ns lihan mielenlaadun.
Lihan teot ovat ilmeiset; katkeruus viha kauna eripuraisuus....
Kristuksen mieli on : Rakkaus ilo rauha ystävällisyys sävyisyys....
Paavali sanoo, että:"Hän on hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt.."
Hän ei kehunut voittaneensa, vaan päätäneensä.
Kilvoitus ei ole yrittämällä olemaan paras, vaan säilyttäen hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä. Kilvoitus tulee sitten siitä, jos ei aina voisikkaan säilyttää hyviä suhteista ihmisiin ja Jumalaan.
Miten jatkaa, siitä eteenpäin?
Kilvoitus alkaa ensin voittamalla itsensä, sitten tehdä mitä pitää, asioiden korjaamiseksi ja saattamiseksi niin, että saa hyvän omantunnon taas toimimaan.
Jumalan sana on kuitenkin omantunnon tulkitsija,omassa hallinnassa se voi johtaa harhaan.
"Jos sydämeni ei syytä, niin on uskallus Jumalaan, ja jos syyttäisikin, niin Jumala on suurempi, ja tietää kaikki, mitä ihmisessä on."
Ei siis auta vaan lähteä suinpäin "selvittämään", eli lähteä "tekojen" tielle, voi olla, että siltä tieltä ei olekkaan paluuta?
Siksi täytyy tutkia itseään ja peilata sydämensä Jumalan sanalla, tulee useimmin vaan luottaa Jumalan armoon, nöyrästi, ja sisin rauhoittuu, kun saa kokea armon Jeesuksessa, mikä se haitta sitten olikin sydämessä.
"Tutki minua Jumala, ja jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut elämän tielle."
Kilvoitus on siis sitä, että on aina aralla tunnolla, sillä Pyhä Henki on arka "lintu", ettei murehduta Henkeä rinnassa, vaan, että "rukoilija" voi sydämessä asua ja suorittaa rukousta sanomattomin huokauksin.
"Älkäämme saattako murheelliseksi Pyhää Henkeä."
lisää.
""Hän ei kehunut voittaneensa, vaan päätäneensä. ""
""Kilvoitus alkaa ensin voittamalla itsensä,"""
Niinpä niin, vertauksista kun puhutaan saattaa käydä näin. Toisaalla voittaa toisaallla ei.
""Juoskaa niinkuin hän, että voittaisitte omaksenne..."
Kyllä Paavali vertaa kilpajuoksuvertauksessaan uskovaa juuri siihen voittajajuoksiaan, joka palkitaan maalissa seppeleellä.
En muuten sanonutkaan, että pitää olla paras ihmisten arvioinneissa, vaan kilvoittelussa. Ja se oli taas allegorian puolella, jonka myös selitin mielestäni tarkoittavan sisäisen mielen kasvamista.
linjalla, tässä nyt vaan on ehkä sanamuodot jotka eriävät, kaikkiha olemme voittajia, jos taivaan saavutamme, ettei meidän siinä mielessä tarvitse "kilpailla" kenenkään kanssa, vaan
niinkuin kilparadalla juostaan voittopalkintoa kohden, niin mekin "kilvoittelemme" sen saadaksemme, pannen "parastamme", hengellisellä tasolla, toista kunnioittaen ja pitäen parempana kuin itseämme, tässä se kilvoituksen ja kilpailun luonne on niinkuin päinvastoin urheilijan kilpailuu verrattuna, hänenhän tulee pitää toisia "huonompina", ja itseään heitä parempana, jos mielii voittajan maaliin.
Pääasia ei ole voitto vaan ylipäätään kilvoittelu, pyrkimys kohti yhä parempaa. Voittaja ei ole se, joka on nopein tai paras vaan se, joka jaksaa maaliin saakka. Tässä kilvoittelussa kun keskeyttäneiden määrä on suuri ja fuskaajien määrä vielä suurempi...
Vain harva pääsee maaliin rehellisin keinoin. Kuitenkin ainoastaan rehelliset palkitaan - ei nopeimmat.
Kilvoittelu on tärkeää mielessä ja sanoissa sellaisille, joille voitto on tärkeintä - hinnalla millä hyvänsä.
Kilvoittelu on iloa, lepoa ja vanhurskautta Pyhässä Hengessä. Tehdä Raamatunmukaisia valintoja eikä niinkuin itse ennen tein. Järjen käyttö ei kielletty.
Kaikki on vapaaehtoista, ei kivireen vetämistä. Jumala antaa voimansa siihen eikä ilman Jumalan voimaa uskon elämä onnistu. Herra on auttanut tähän asti.
Niin monesti epäonnistun enkä pidä itseäni mitenkään esimerkillisenä uskovana. Mutta taistelen!
Lyhyesti; kilvoittelu on kuolla synnin houkutuksille.
»Tehdä Raamatunmukaisia valintoja... Järjen käyttö ei kielletty.»
Niin, siis kumpaa?
Meillä saattaa olla synnin käsitteestä hieman vivahde-eroja mutta muuten mitä noita selityksiä luin niin sokeaa Raamatunuskoa lukuunottamatta kilvoitteluun ei näyttäisi tarvittavan minkäänlaista jumaluskoa.
inkvisition tyylistä testausta ja kuulusteluja; "Oletko uskossa? Oletko täyttynyt Pyhällä Hengellä? Oletko käynyt kasteella? Kuulutko seurakuntaan? jne!
Jeesus ei kysellyt, mitä kukakin on ollut ja tenyt, vaan mitä hän haluaa olla ja mihin on valmiutta. "Voitteko juoda sen maljan, minkä minä olen juova?"
Keskusteluja seuratessa huomaa, miten sekä oma että toisten minä on ensimmäisenä tarjolla, mitä kaikkea minä pelastuksen eteen olen tehnyt. Liian monet luulevat pelastuksen kertatapahtumaksi, mutta se onkin jokapäiväistä elämää, jatkuvaa kilvoittelua.
"Näillä palstoilla usein arvuutellaan, kuka on Herran oma ja kuka ei ole. Raamattu antaa siihen yksiselitteisen vastauksen; "Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn." (Ps.119:94).
Monissa muissakin kohdissa ilmenee, että totuuden etsijät ovat arvostettuja Jumalan puolelta, siitä välittämättä, miten pitkälle he ovat Totuuden tuntemisessaan päässeet. "Sinun asetuksiasi minä kysyn", se riittää pyhittämään sinut ja minut Jumalan omaksi.
Kyllähän suorat kysymykset kuuluivat senkin ajan ihmisille, jopa Paavali kysyi Efeson veljiltä "saitteko pyhän hengen..." . Me ihmiset joskus vertaamme itseämme Jesukseen ja hänen käytökseensä ja toisaalta hän onkin oikea esimerkki mutta ero Jumalan ja ihmisen välillä on suuri hän tietää meidät ilman suurempia kyselyjä ja kerromme suoraan asiamme hänelle. Mutta jos kierto teitse ihmisiltä toisten asiota kysymme niin hiukan harhassa silloinkin olemme.
vaatii analysoitavaksi, pitäisi olla valmiina tekemään siitä myös synteesi, että kaikki tulee oikealle kohdalleen. Syyllistäminen, pelottelu, uhkailu ja erilaiset vaatimukset ovat kuin hiekkaa voiteluöljyn seassa, joka vahingoittaa koneistoa. Uskon elämä pitää rakentua täysin vapaaehtoisuuteen ja oman sydämen vaatimuksiin. (2.Kor.9:7).
Sydän saattaa vaatia enemmänkin kuin VL;n kymmenykset, joista kaksi kolmasosaa sai kymmenysten antaja itse perheineen syödä Herran määräämässä paikassa (5.Ms.14:22-27).
28. "Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna tuomastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle.
29. Ja sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi, niin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, ja he syökööt ja tulkoot ravituiksi, että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet.
Lakitekstistä huomataan, että nykyisin yhteiskunta on ottanut hoitaakseen pääosan juutalaisten kymmenyksiä vastaavasta tulosta. Ainakin sen osan, mikä koskee muukalaisia, orpoja ja leskiä sekä yhteiskunnallisia toimintoja varten. Israelissa on varmaan ollut joka vuosi kymmenysten antajia, kun kaikki eivät ole saaneet pellon ensisatoa samana vuonna.