Uskontojen järkyttävä itsekkyys ja tieteiden passiivisuus.

Jokainen uskonto tähtää ajatukseen, että minun uskontoni on hyvä, ja ei edes päästetä sellaista ajatusta usein mieleensä, että jokin uskonto voisi sopia minulle paremmin kuin nykyinen uskontoni. "Kääntykää sillä TAIVASTEN valtakunta on tullut lähelle". On monia sellaisiakin uskontoja, pojilla ja tytöillä, kun he ovat olleet tottelemattomia, joille on ihan yx hailee olenko paha vai hvyä, koska ei sitä kukaan tiedä, sellaisesta adjektiivista, millä se määritetään, sellainen uskonto on tiede, siksi se yrittää mitata maailman avulla ,-, i, näkyvän arvon sille, onko hän hyvä vai paha, tähänhän koululaitoksemmekin perustuu. Korkeaa arvosanaa, jos ei usko hyväksi, ja alhaista arvosana numeroa pohjaksi ja pahaksi, niin silloin on kuollut laki, ja koko elämästämme tulee turha, vaikka se tuntuu turvalliselta siihen saakka, kunnes huomaa, että ei enää edes ruumis toimi, kun ei oppinut keneltäkään mitään. Uskonto hyväksyy tämän ajatuksen: Kristillinen perimätieto sanoo, vai oliko se juutalainen, että "parempi se mitä jo näkyy, kuin se mitä mieli havittelee". Ja kuitenkin kristinuskossa nainen menee sekaisin, ja jää seuraamaan merkillisiä sielujaan, koska siellä kaikki asiat käännetään nurinniskoin, joka toisessa Raamatun kirjassa, Paavali pisiti ihmiset valitsemaan, että valitako hekuman vai kivuliaamman voiman.
Ongelma on se, että mikään ei takaa, että saa koulussa oikeuden mukaan. Onko opettajalla aina oikeat vastaukset paperissa? Matematiikassa usein näin on, mutta ei monessa enemmän reaaliluonteisemmassa kouluaineessa... Olen opettajan poika, ja aivan oman siitosisänkin kautta, ja Jeesuskin sanoi olevansa opettaja, joka tarkoittaa samaa kuin pappi. Ei Jeesus sanonut olevansa fyysisen sodan ruhtinas, vaan Rauhan ja Riidan, vaikka ristillä hänestä sekin tuli, mutta Mikael on ja Herra Sebastian on. "Vittumaista", no on, mitäpä muuta suomalaiset pojat osaa sanoa enää, kullia ei tosin löydetä, "keskeltä selkää enää".... Suomalaiset muusikot, ovat sanoituksissaan kamala kakofonia, hengelliset ihmiset surkuttelvat syntejään, tavalliset muiden kuin omiaan, ja luterilaiset kristityt pilailevat mieluummin pilkkapuheineen, ja naisissakin on jo heitä, mutta Tapio Rautavaara yritti edes löytää kunnioitusta, ja samoin muutamat muut laulavat hellästi, kuten toisinaan Katri Helena, suomalaiset ovat rivoja, jos näkevät ruotsalaisten kaksimieliä kaikkialla....