ei mitään jää,
ei mitään tärkeää.
kun luulen ei mitään jäljellä,
taas lisää menetän.
ei sinua jäljellä,
ei yhtään ystävää.
tuo kaikki minkä näin,
valui käsistäin.
vain siksi,
että luulin edes jonkin olevan kohdallaan.
tiedän mitä tein,
luulin silti,
pysyisi kaikki ennallaan.
edes jonkin luulin säilyvän,
luonani pysyvän.
siksi uskalsin hellittää,
hieman irti päästää.
vaan langat nuo katkesi,
toisin kuin odotin.
se mikä minua piti hengissä,
minulta pois vietiin.
kuin varas,
joku vei sen kaiken.
en tiedä kuka,
mutta tiedän ketä syyttää.
se varas olen minä itse,
vaikkei sitä ehkä näe.
niin väärin kohtelin niitä,
jotka tahtoivat vain olla ystäviä.
onko silti oikein hylätä,
jos luulee olevansa ystävä.
ainoa syy elämässä,
viimeisessä pisteessä.
yksin pimeässä,
keskellä tyhjyyttä.
vaeltaen kylmyydessä,
sekoamis pisteessä.
katsoen huomiseen,
tuska kasvaa myllertää.
kuin myrskyn silmässä,
koitan nähdä mitä mulle jää.
jäljet nuo sisällä,
kasvoilla loistaen.
pakoon juoksen peläten,
armoa siltä anoen.
jos vain olisi jotain,
josta pitää kiinni.
voisi jättää tämän taakseen,
eikä roikkua perässä.
pakkomielteen vallassa,
raahaudun vain mukana.
elämää elän valheessa,
etsien toivoa.
pakotietä jota ei ole,
elämää jota ei ole.
sitä valoa jota ei näe,
vaan silti siitä löytyy tuo viimeinen.
mikä onkaan viimeinen,
miten se on määrätty.
mitä on ylimääräinen,
mitä jäljelle jätetty.
elämän tarkoitus,
itse määrätään.
ei ole mitään ennalta päätetty,
itse vain kaikki järjestetty.
itse kaikki hylätty,
itse pakotiet katkaistu.
ei mitään tärkeää.
kun luulen ei mitään jäljellä,
taas lisää menetän.
ei sinua jäljellä,
ei yhtään ystävää.
tuo kaikki minkä näin,
valui käsistäin.
vain siksi,
että luulin edes jonkin olevan kohdallaan.
tiedän mitä tein,
luulin silti,
pysyisi kaikki ennallaan.
edes jonkin luulin säilyvän,
luonani pysyvän.
siksi uskalsin hellittää,
hieman irti päästää.
vaan langat nuo katkesi,
toisin kuin odotin.
se mikä minua piti hengissä,
minulta pois vietiin.
kuin varas,
joku vei sen kaiken.
en tiedä kuka,
mutta tiedän ketä syyttää.
se varas olen minä itse,
vaikkei sitä ehkä näe.
niin väärin kohtelin niitä,
jotka tahtoivat vain olla ystäviä.
onko silti oikein hylätä,
jos luulee olevansa ystävä.
ainoa syy elämässä,
viimeisessä pisteessä.
yksin pimeässä,
keskellä tyhjyyttä.
vaeltaen kylmyydessä,
sekoamis pisteessä.
katsoen huomiseen,
tuska kasvaa myllertää.
kuin myrskyn silmässä,
koitan nähdä mitä mulle jää.
jäljet nuo sisällä,
kasvoilla loistaen.
pakoon juoksen peläten,
armoa siltä anoen.
jos vain olisi jotain,
josta pitää kiinni.
voisi jättää tämän taakseen,
eikä roikkua perässä.
pakkomielteen vallassa,
raahaudun vain mukana.
elämää elän valheessa,
etsien toivoa.
pakotietä jota ei ole,
elämää jota ei ole.
sitä valoa jota ei näe,
vaan silti siitä löytyy tuo viimeinen.
mikä onkaan viimeinen,
miten se on määrätty.
mitä on ylimääräinen,
mitä jäljelle jätetty.
elämän tarkoitus,
itse määrätään.
ei ole mitään ennalta päätetty,
itse vain kaikki järjestetty.
itse kaikki hylätty,
itse pakotiet katkaistu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..itsemurhaa??niin synkkiä noi sun jutut on aina..koeta jo piristyä ja katsoa elämää valoisammin..vaikka tää ei aina niin helppoa olekkaan niin kyllä tämä loppupeleissä on itsestään kiinni...