Ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. 1 Tess. 4:7.
Tämä suuri pääkappale pyhityksestä on lähinnä pääkappaletta Kristuksen sovituksesta ja sen uskolla omistamisesta tärkein ja tähdellisin hengellisen elämän pysyttämiseksi. Hengellinen ja iankaikkinen elämä on näissä kahdessa pääkappaleessa: Kristuksen vanhurskaus meidän puolestamme ja Hengen pyhitys meissä. Nämä ovat armon valtakunnassa samassa suhteessa kuin luominen ja ylläpitäminen luonnon valtakunnassa.
Tuhannet sielut, jotka alkoivat Hengessä, ovat lihassa lopettaneet, vain sen takia, etteivät he kyllin aikaisin ja kyllin vakavasti ajatelleet tätä asiaa, eivät tarpeeksi välittäneet Herran sanasta ja Hengestä, kun Henki tahtoi pyhitystä heissä vaikuttaa.
Katso tässä esimerkki. Ihminen herää ja alkaa huolella etsiä pelastustansa. Tavallisesti hän ensin joutuu lain orjuuteen ja surkeaan oman vanhurskautensa pönkittämistyöhön. Hän koettaa parantaa itseään, luopua synneistään, valvoa, rukoilla, taistella niitä vastaan siinä mielessä, että hän näissä kaikissa onnistuttuaan voi vastaanottaa armon ja lohdutuksen Kristuksessa. Mutta se epäonnistuu yhtämittaa. Synti voittaa hänet. Hän lankeaa, nousee taas, mutta lankeaa uudestaan, hän tekee sellaista, jota hän ennen on kammonnut. Hän tulee varmaksi, kovaksi, kevytmieliseksi, josta hän hämmästyy ja joutuu epätoivoon - sanalla sanoen: synti tulee ylen suureksi.
Tässä onnettomassa tilassa hän saa kuulla evankeliumia siitä, että Kristus on tullut pelastamaan syntisiä, vanhurskauttamaan jumalatonta, että me tulemme vanhurskaiksi ilman ansiotamme, ilman lain töitä, armosta, vain uskosta. Tästä hän saa elämää ja pelastusta, tästä armon sanasta hän löytää lunastuksensa, lohdutuksensa, taivaanvaltakuntansa maan päällä, ja aikaa nyt todella elää Jumalan lapsen ihanassa vapaudessa. »Sillä jonka Poika on vapaaksi tehnyt, hän on totisesti vapaa».
Tätä uskon elämää seuraa kohta uusi, pyhä mieli, altis ja valmis kaikkiin hyviin tekoihin. Hänellä on nyt uusi voima ja hänen on nyt helpompi seurata Kristusta ja näin on tosipyhitys oikeassa alussaan. Hän on nyt istutettu oikeaan paikkaan, niin kuin palmut vesiojain partaalla, hän on oksastettu Kristukseen ja elää hänen sovituksestaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-16.html
Tämä suuri pääkappale pyhityksestä on lähinnä pääkappaletta Kristuksen sovituksesta ja sen uskolla omistamisesta tärkein ja tähdellisin hengellisen elämän pysyttämiseksi. Hengellinen ja iankaikkinen elämä on näissä kahdessa pääkappaleessa: Kristuksen vanhurskaus meidän puolestamme ja Hengen pyhitys meissä. Nämä ovat armon valtakunnassa samassa suhteessa kuin luominen ja ylläpitäminen luonnon valtakunnassa.
Tuhannet sielut, jotka alkoivat Hengessä, ovat lihassa lopettaneet, vain sen takia, etteivät he kyllin aikaisin ja kyllin vakavasti ajatelleet tätä asiaa, eivät tarpeeksi välittäneet Herran sanasta ja Hengestä, kun Henki tahtoi pyhitystä heissä vaikuttaa.
Katso tässä esimerkki. Ihminen herää ja alkaa huolella etsiä pelastustansa. Tavallisesti hän ensin joutuu lain orjuuteen ja surkeaan oman vanhurskautensa pönkittämistyöhön. Hän koettaa parantaa itseään, luopua synneistään, valvoa, rukoilla, taistella niitä vastaan siinä mielessä, että hän näissä kaikissa onnistuttuaan voi vastaanottaa armon ja lohdutuksen Kristuksessa. Mutta se epäonnistuu yhtämittaa. Synti voittaa hänet. Hän lankeaa, nousee taas, mutta lankeaa uudestaan, hän tekee sellaista, jota hän ennen on kammonnut. Hän tulee varmaksi, kovaksi, kevytmieliseksi, josta hän hämmästyy ja joutuu epätoivoon - sanalla sanoen: synti tulee ylen suureksi.
Tässä onnettomassa tilassa hän saa kuulla evankeliumia siitä, että Kristus on tullut pelastamaan syntisiä, vanhurskauttamaan jumalatonta, että me tulemme vanhurskaiksi ilman ansiotamme, ilman lain töitä, armosta, vain uskosta. Tästä hän saa elämää ja pelastusta, tästä armon sanasta hän löytää lunastuksensa, lohdutuksensa, taivaanvaltakuntansa maan päällä, ja aikaa nyt todella elää Jumalan lapsen ihanassa vapaudessa. »Sillä jonka Poika on vapaaksi tehnyt, hän on totisesti vapaa».
Tätä uskon elämää seuraa kohta uusi, pyhä mieli, altis ja valmis kaikkiin hyviin tekoihin. Hänellä on nyt uusi voima ja hänen on nyt helpompi seurata Kristusta ja näin on tosipyhitys oikeassa alussaan. Hän on nyt istutettu oikeaan paikkaan, niin kuin palmut vesiojain partaalla, hän on oksastettu Kristukseen ja elää hänen sovituksestaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-16.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuka nyt uskoisi tässä suloisessa kevätkukoistuksessa, tässä evankeliumin sanan virkistävässä sateessa ja auringonpaisteessa sen madon tai mädännyksen syntyvän, joka kohta turmelee tämän kauniin kasvin. Niin kuitenkin surullisen usein tapahtuu. Mutta kuinka se on mahdollista?
Useimmiten se tapahtuu seuraavasti: Ensinnäkin ilmaantuu aikaisin tuo vanha käärme, joka petti Eevan kavaluudellaan, tuo ilkeä saatana. Ja kun se ei lain orjuudella voinut kiinnittää ja eksyttää ihmistä, koettelee se häntä nyt toisella tavoin, nim. antamalla hänelle sellaisen turvan, jota ei sana koskaan ole antanut, sen näet, että koskapa hän nyt on vapautettu kaikesta synnin velasta ja tuomiosta, lain kirouksesta, kuoleman ja perkeleen vallasta, niin hän on päässyt kaikesta vaarasta, hänellä ei ole enää mitään pelättävää, vaan pelkkää iloa vain.
Mutta tämä on yhtä vahingollinen kuin väärä kuvitelma. Vanhurskautettu sielu ei ole päässyt kaikesta vaarasta. Ja vaara on suurempi ja läheisempi, kun ei sitä pelätä. Vanhurskautettu ihminen on tosin vapaa synnin velasta ja tuomiosta ja kirouksesta, mutta hänellä on vielä toinen vihollinen, joka pian voisi tuhota koko voitetun aarteen, nim. paha liha, hänessä asuva turmelus, joka aina tahtoo olla liitossa perkeleen ja maailman kanssa.
Vaikka tätä sisällistä syntiä ei luetakaan sinulle syyksi eikä se tuomitse sinua niin kauan kuin pysyt Kristuksessa, voi se tehdä jotakin muuta pahaa, ellei sitä ajoissa vastusteta ja jokapäiväisessä parannuksessa ristiinnaulita ja kuoleteta. Se jopa tukahduttaa ja tappaa hengellisen elämäsi, kuten Jeesus suoraan sanoi niistä orjantappuroista, jotka kasvoivat hyvän siemenen kanssa ja tukahduttivat sen. Silloinhan on koko aarteesi taas mennyttä, ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan.