Jo helluntaina Pietari puhui, että sanoma koski lapsia (Apt. 2:39). Juutalaisessa yhteiskunnassa lapset kuuluivat Jumalan liittoon ja pojat olivat saaneet tästä jopa ulkonaisen merkin jo pienenä (ympärileikkaus). Kun meille kerrotaan Apostolien tekojen 16 luvussa, että vanginvartijan perhekunta kastettiin (jae 33) olisi mieletöntä ajatella, ettei lapsia kastettu - se olisi ollut vastoin sen ajan kulttuuria. Jos lapsia ei oltaisi kastettu, olisi pitänyt olla erityishuomautus: "Kaikki kastettiin, paitsi pienet lapset." Perhekuntaan kuului myös palvelusväkeä. Kerrotaan, että heidät kastettiin heti - tuskin jokaiselta ehdittiin tuossa tilanteessa tivata "saitko sinä nyt varmasti Pyhän Hengen ja uskotko sinä nyt ihan varmasti oikealla tavalla". Mikä takaa, ettei siellä käynyt todellisuudessa joidenkin kohdalla kuin Samariassa.
Lähetyskäsky puhuu Jumalasta, joka toimii kansojen keskellä. Jumala teki Israelin kansan kanssa liiton ja antoi ulkonaisen merkin. Jumala haluaa toimia nykyisinkin kansojen keskellä. Myös tässä mielessä ajatus uskovien kasteesta on Raamatun perus hengen vastainen. Se on liian individualistinen ja liian moderni - uskovien kastetta puoltavien ajattelutapa on syntynyt itse asiassa vasta uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeen.
VOIKO LAPSI USKOA?
Ajatus, että lasta ei voi kastaa, koska hän ei voi aikuisen tavalla uskoa, on vain rationalismia, joka on Uuden Testamentin perushengelle vieras ajattelutapa. Sille ei ole mitään Raamatullista perustelua. Päinvastoin meille kerrotaan, että Johannes Kastaja ennen syntymäänsä ollessaan vielä äitinsä kohdussa täyttyi Pyhällä Hengellä. Luuk. 1. 42-44:
42. Hän (nimittäin Elisabet eli Johanneksen äiti - tekstin kirjoittajan huomautus) huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44. Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
Vaikka tietenkin on kyse poikkeuksesta, se osoittaa, miten Jumala voi antaa Pyhän Hengen pienelle lapselle. Jos ihmisellä on Pyhä Henki, hänellä on usko, vaikka ei samanlainen kuin aikuisella. Se voi olla vain salattu Pyhän Hengen salattu huokaus, "Abba! Isä!", jollaisesta Raamattu puhuu (Room. 8:15). Lisäksi sama Luukkaan kohta sisältää ajatuksen: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
TARVITSEEKO LAPSI PELASTUSTA?
Ajatus, että lapsi on viaton, on jälleen vain rationalismia tai länsimaista humanismia. Tällaista humanista näkemystä Raamattu ei kannata, sillä Raamattu sanoo:
10. Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtäkään vanhurskasta, 11. Ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. (Room. 3).
Kohdassa ei lue: "Kaikki, paitsi pienet lapset." vaan "Kaikki..." Myös Johannes, vaikka sai äitinsä kohdussa Pyhän Hengen, oli syntinen. - ei hänkään ollut itsessään viaton ja vanhurskas. Lapsen ajatteleminen viattomaksi on Raamatun sanan hylkäämistä! Ns. vapaa kasvatus lähti lapsen luonnollisesta viattomuudesta - ja mihin se on johtanut - kaaokseen!
SIUNAUS VAI KASTE?
Itse asiassa ns. uskovien kastetta kannattavat toimivat epäjohdonmukaisesti. He siunaavat pienen lapsen. Tämä siunaus ei olennaisesti eroa kasteesta, sillä kastekin on siunaus. Sisällöllisesti on aika pieni ero siunauksella ja kasteella, mutta jotain sentään. Uudessa Testamentissa puhutaan sinetöimisestä, 2. Kor. 1:22:
Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
Kyse on vahvistamisesta. Kaste ja usko toimivat ikään kuin toistensa vahvistimina. Jos ihminen on kastettu ja menettänyt uskonsa, kaste muistuttaa meitä Jumalan liitosta - Jumala on uskollinen, vaikka me olemme uskottomat. Jos kaste perustuisi meidän tekemiseemme, voisimme luottaa vain itseemme, emme Jumalaan ja tekisimme tyhjäksi Jumalan uskollisuuden. Uskollaan hän tietyssä mielessä vahvistaa kasteen, sillä kaste tuo vasta uskolla omistettuna pelastuksen tähän hetkeen.
Toisaalta Jos ihminen on ensin löytänyt uskon, kaste vahvistaa, että Jumala hänen hyväksynyt - kaste on uskonvanhurskauden sinetti kuten Abrahamilla ympärileikkaus (lue Room. 4:11). Vanhurskauttaminen ei pelastaminen ei perustu kasteeseen tehtynä tekona, vaan siihen, että Jumala on kasteessa läsnä ja kuten edellä on tullut esille, Apostolien teot osoittavat, että Pyhä Henki on läsnä kasteessa vaikka hän ei aina saakaan synnyttää ihmisessä elävää uskoa, jos ihminen on vääryyden vallassa).
Monesti puhutaan, että kun tullaan uskoon, silloin nimi kirjoitetaan elämän kirjaan. Ilmaisu on kuitenkin Raamatun pohjalta virheellinen tai ainakin epätarkka. Ihmiselle, jota ei ole kastettu, näin voidaan toki sanoa. Mutta ei kerran kastetulle. Jos ajatellaan uskoa ja kastetta toistensa vahvistuksiksi, nimi kirjoitetaan silloin Jumalan kirjoihin, kun jompikumpi on totta ts. ihminen on joko kastettu tai hän ei kastettuna löytää uskon. Jos hän ensin löytää uskon, kaste on tämän nimen kirjoittamisen vahvistus, ulkoisesti selvä sinetti. Vastaavasti kasteensa sisäisesti hylänneelle, uskon löytyminen merkitsee sisäistä kasteen vahvistamista. Mutta kerran kastetulle on virheellistä sanoa, että hänen nimensä vasta uskon saatuaan kirjoitetaan elämän kirjaan. Tällainen ilmaisu merkitsisi nimittäin, että Jumala on hänet unohtanut. Raamatun mukaan Jumala on kuitenkin uskollinen, vaikka me olemme uskottomat. Hänellä on meidän nimemme tiedossa, Ilm. 3:5:
Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Ajatus nimien säilymisestä elämän kirjassa ja vasta tuomiolla niiden poispyyhkimisestä kertoo Jumalan liitosta, uskollisuudesta, jota kuvaa se, että kristillinen kaste voidaan toimittaa vain kerran eikä sen kohdalla olennaisinta ole uskooko ihminen juuri sillä hetkellä oikein vaan olennaisinta on Jumalan uskollisuus. Jos kaste toimitetaan pilkallisesti, vasta silloin se voi menettää olemuksensa kasteena.
KASTE JA USKON TAISTELU
Yhdessä asiassa luterilaiset ja helluntailaiset olemme samaa mieltä. Kaste ei kutsu velttouteen ja sen merkitys toteutuu vain päivittäisessä uskonelämässä ja sen taisteluissa.Room. 6:1-6:
1. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2. Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
Mutta emme saa rakentaa tälle taistelulle vaan sen liiton varaan, jonka Jumala on kasteessamme henkilökohtaisesti ja ristillä kaikkia koskien tehnyt meidän kanssamme.
HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA. Uudelleenkastajat väittävät, ettei Raamattu kerro yhdestä- kään imeväisikäisen lapsen kasteesta. Siinä he ovat tavallaan oikeassa, koska se ei sanana puhu lapsi- tai imeväiskasteesta. Tähän on heti huomautettava, että sekä luterilaisilla että muilla kirkkokunnilla on käytössään monia tapoja ja sanoja, joita ei ole Raamatussa. Raamatussa ei esim. missään mainita, että naisille olisi jaettu ehtoollista eli murrettu leipää. Jeesus antoi leipää ja viiniä vain opetuslapsille, jotka olivat miehiä. Missään ei erityisesti mainita, että se koskisi myös naisia. Silti kaikissa seurakunnissa on ymmärretty, että myös naisille voidaan jakaa Jeesuksen käskyn mukaan viiniä ja leipää.
Toivottavasti saa ees jotain selvää!
Lähetyskäsky puhuu Jumalasta, joka toimii kansojen keskellä. Jumala teki Israelin kansan kanssa liiton ja antoi ulkonaisen merkin. Jumala haluaa toimia nykyisinkin kansojen keskellä. Myös tässä mielessä ajatus uskovien kasteesta on Raamatun perus hengen vastainen. Se on liian individualistinen ja liian moderni - uskovien kastetta puoltavien ajattelutapa on syntynyt itse asiassa vasta uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeen.
VOIKO LAPSI USKOA?
Ajatus, että lasta ei voi kastaa, koska hän ei voi aikuisen tavalla uskoa, on vain rationalismia, joka on Uuden Testamentin perushengelle vieras ajattelutapa. Sille ei ole mitään Raamatullista perustelua. Päinvastoin meille kerrotaan, että Johannes Kastaja ennen syntymäänsä ollessaan vielä äitinsä kohdussa täyttyi Pyhällä Hengellä. Luuk. 1. 42-44:
42. Hän (nimittäin Elisabet eli Johanneksen äiti - tekstin kirjoittajan huomautus) huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44. Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
Vaikka tietenkin on kyse poikkeuksesta, se osoittaa, miten Jumala voi antaa Pyhän Hengen pienelle lapselle. Jos ihmisellä on Pyhä Henki, hänellä on usko, vaikka ei samanlainen kuin aikuisella. Se voi olla vain salattu Pyhän Hengen salattu huokaus, "Abba! Isä!", jollaisesta Raamattu puhuu (Room. 8:15). Lisäksi sama Luukkaan kohta sisältää ajatuksen: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
TARVITSEEKO LAPSI PELASTUSTA?
Ajatus, että lapsi on viaton, on jälleen vain rationalismia tai länsimaista humanismia. Tällaista humanista näkemystä Raamattu ei kannata, sillä Raamattu sanoo:
10. Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtäkään vanhurskasta, 11. Ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. (Room. 3).
Kohdassa ei lue: "Kaikki, paitsi pienet lapset." vaan "Kaikki..." Myös Johannes, vaikka sai äitinsä kohdussa Pyhän Hengen, oli syntinen. - ei hänkään ollut itsessään viaton ja vanhurskas. Lapsen ajatteleminen viattomaksi on Raamatun sanan hylkäämistä! Ns. vapaa kasvatus lähti lapsen luonnollisesta viattomuudesta - ja mihin se on johtanut - kaaokseen!
SIUNAUS VAI KASTE?
Itse asiassa ns. uskovien kastetta kannattavat toimivat epäjohdonmukaisesti. He siunaavat pienen lapsen. Tämä siunaus ei olennaisesti eroa kasteesta, sillä kastekin on siunaus. Sisällöllisesti on aika pieni ero siunauksella ja kasteella, mutta jotain sentään. Uudessa Testamentissa puhutaan sinetöimisestä, 2. Kor. 1:22:
Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
Kyse on vahvistamisesta. Kaste ja usko toimivat ikään kuin toistensa vahvistimina. Jos ihminen on kastettu ja menettänyt uskonsa, kaste muistuttaa meitä Jumalan liitosta - Jumala on uskollinen, vaikka me olemme uskottomat. Jos kaste perustuisi meidän tekemiseemme, voisimme luottaa vain itseemme, emme Jumalaan ja tekisimme tyhjäksi Jumalan uskollisuuden. Uskollaan hän tietyssä mielessä vahvistaa kasteen, sillä kaste tuo vasta uskolla omistettuna pelastuksen tähän hetkeen.
Toisaalta Jos ihminen on ensin löytänyt uskon, kaste vahvistaa, että Jumala hänen hyväksynyt - kaste on uskonvanhurskauden sinetti kuten Abrahamilla ympärileikkaus (lue Room. 4:11). Vanhurskauttaminen ei pelastaminen ei perustu kasteeseen tehtynä tekona, vaan siihen, että Jumala on kasteessa läsnä ja kuten edellä on tullut esille, Apostolien teot osoittavat, että Pyhä Henki on läsnä kasteessa vaikka hän ei aina saakaan synnyttää ihmisessä elävää uskoa, jos ihminen on vääryyden vallassa).
Monesti puhutaan, että kun tullaan uskoon, silloin nimi kirjoitetaan elämän kirjaan. Ilmaisu on kuitenkin Raamatun pohjalta virheellinen tai ainakin epätarkka. Ihmiselle, jota ei ole kastettu, näin voidaan toki sanoa. Mutta ei kerran kastetulle. Jos ajatellaan uskoa ja kastetta toistensa vahvistuksiksi, nimi kirjoitetaan silloin Jumalan kirjoihin, kun jompikumpi on totta ts. ihminen on joko kastettu tai hän ei kastettuna löytää uskon. Jos hän ensin löytää uskon, kaste on tämän nimen kirjoittamisen vahvistus, ulkoisesti selvä sinetti. Vastaavasti kasteensa sisäisesti hylänneelle, uskon löytyminen merkitsee sisäistä kasteen vahvistamista. Mutta kerran kastetulle on virheellistä sanoa, että hänen nimensä vasta uskon saatuaan kirjoitetaan elämän kirjaan. Tällainen ilmaisu merkitsisi nimittäin, että Jumala on hänet unohtanut. Raamatun mukaan Jumala on kuitenkin uskollinen, vaikka me olemme uskottomat. Hänellä on meidän nimemme tiedossa, Ilm. 3:5:
Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Ajatus nimien säilymisestä elämän kirjassa ja vasta tuomiolla niiden poispyyhkimisestä kertoo Jumalan liitosta, uskollisuudesta, jota kuvaa se, että kristillinen kaste voidaan toimittaa vain kerran eikä sen kohdalla olennaisinta ole uskooko ihminen juuri sillä hetkellä oikein vaan olennaisinta on Jumalan uskollisuus. Jos kaste toimitetaan pilkallisesti, vasta silloin se voi menettää olemuksensa kasteena.
KASTE JA USKON TAISTELU
Yhdessä asiassa luterilaiset ja helluntailaiset olemme samaa mieltä. Kaste ei kutsu velttouteen ja sen merkitys toteutuu vain päivittäisessä uskonelämässä ja sen taisteluissa.Room. 6:1-6:
1. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? 2. Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? 3. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
Mutta emme saa rakentaa tälle taistelulle vaan sen liiton varaan, jonka Jumala on kasteessamme henkilökohtaisesti ja ristillä kaikkia koskien tehnyt meidän kanssamme.
HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA. Uudelleenkastajat väittävät, ettei Raamattu kerro yhdestä- kään imeväisikäisen lapsen kasteesta. Siinä he ovat tavallaan oikeassa, koska se ei sanana puhu lapsi- tai imeväiskasteesta. Tähän on heti huomautettava, että sekä luterilaisilla että muilla kirkkokunnilla on käytössään monia tapoja ja sanoja, joita ei ole Raamatussa. Raamatussa ei esim. missään mainita, että naisille olisi jaettu ehtoollista eli murrettu leipää. Jeesus antoi leipää ja viiniä vain opetuslapsille, jotka olivat miehiä. Missään ei erityisesti mainita, että se koskisi myös naisia. Silti kaikissa seurakunnissa on ymmärretty, että myös naisille voidaan jakaa Jeesuksen käskyn mukaan viiniä ja leipää.
Toivottavasti saa ees jotain selvää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Varhaisempia kasteita oli mm. proselyyttikaste, jotka edelsivät kristillistä kastetta.
Jo sata vuotta ennen Kristuksen syntymää pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneille perheille suoritettiin ns. proselyyttikaste. Myös kaikkein pienimmät lapset kastettiin, kun siirryttiin toiseen uskoon ja uskontoon. Joten lasten kastaminen, perhekasteet olivat tuttua käytäntöä sen ajan juutalaisuudessa.
Lasten kastamiseen kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset liikkeet syntyivät vasta 1800-luvun Amerikassa (jehovalaisuus, mormonismi ja helluntalaisuus).
olet hukassa , valtavasti sanoja, turhia sellaisia,
Ota Jeesus sydämeesi, siitä se lähtee, ja senjälkeen on kaikki selvää. Siihen et tarvitse kuin sen, että uskot Jumalan olemassaoloon, ja nöyrryt Jeesuksen edessä ja tunnustat tarvitsevasi Häntä, ja Hän antaa syntisi anteeksi, uudestisynnyt elävään uskoon, niin sekin selviää, että vaomiotkin voi ottaa ehtoollista!
myönnätte siis sen että lapsi(vauvva)kaste on oikea? Miksi siis kasatte vain kun on aíkuinen, nuori...?
...lapsenne kristilliselle kasteelle, etteivät jää pakanoiksi, vaan tulevat kristityiksi ja saavat luvatun Pyhän Hengen lahjan.
Ei uskon kasteessa tarvii nii kiirettä pitää ettei perhekunnan osakkailta ehditä omakohtaisesti kysyä henkilön mielipidettä. Asiahan on eri jos pakko kastetaan sylivauva ilman kyselyjä, minulle henkilökohtaisesti ihmeellinen(rituaali)tai muotomeno, niin minullekin on vauvana tehty ei siinä mun uskoa kysytty sinne tai tänne. ja uskon jos kuolema ois tullu niin ei se kaste mua ois taivaaseen vieny. Mut nii eritavalla nää raamatun jakeet tulkitaan.
Näkemykseni yksin Raamatusta:
Ne jotka opettavat uudetikastetta, tai vain aikuisten kastetta, ovat yleensäkkin synergistejä ja näin ratkaisukristittyjä. Pelastus ei silloin olekkaan armosta, vaan siihen tarvitaan ihmisen hyvä teko, eli hänen ratkaisunsa. Kuitenkin Raamattu sanoo selvästi: "Niin päätämme, että ihminen vanhurskautetaan, uskon kautta ilman lain tekoja" (Room.3:2. Edelleen "Henki on se joka eläväksi tekee, EI LIHA MITÄÄN HYÖDYTÄ" (Joh.6:63)...Jokainen Raamattua lukenut muistanee myös kohdan, joka kertoo, että ihminen ei ole syntynyt lihan, ei miehen, eikä veren takdosta, vaan Jumalasta...Tuttu on myös kohta, joka kertoo, että luonnollinen ihminen ei ota vastaan, mikä Jumalan Hengen on, vaan se on hänelle hullutusta, eikä hän voi tutkia hengellisiä jne...Kongreettinen kohta on myös purppuramyyjä Lyydian tapaus: "Jumala avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan mitä Paavali puhui. Näin uskottuna, pelastus onkin yksin armosta, yksin uskon kautta, ILMAN LAIN TEKOJA.
Parannus ja katumus ja mielenmuutos epäuskosessa ihmisessä, on siis kokonaan Jumalan aikaansaannos, josta ihmisen ei tule ottaa ansiota tai järkeillä.
Mitä sitten tulee kasteeseen, Raamattu opettaa sen tulevan ympärileikkauksen paikalle (Kol.2:11-13), se on "Hyvänoman tunnonliitto" Jumalalle, eli kuuluu siten Kaikille lunastetuille (Room.5:1, ja on siten sen merkki ja sinetti.
Raamattu puhuu myös kokonaisten perhekuntien kastamisesta: "apt.16:33. Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä".
-Minulle KAIKKI tarkoittaa tässä myös vauvoja.
Mitä tulee upotuskasteeseen, en ole siitä löytänyt esimerkkiä, puhuttaessa uudenliiton kasteesta. Esim. Paavalin tapaus viittaa muuhun:
apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
ainoastaan nimikristittyjä !
Eläviä kristittyjä saadaan uudestisyntymisen kautta jonka vaikuttaa Jumalan sana ja Pyhän Hengen peso, ei kaste missään muodossa.
Ensin usko, sitten kaste: "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu.."
Kiinnostavaa kun saa jakaa mielipiteensä, eikö kasteessa haudata vanha ihminen ja sijaan nousee uusi. Ei kaiketi osaa jätetä hautaamatta. Olisihan pelastus työ vajaa jos osa vain kelpaisi. Eikö kaste ollut puhtaan omantunnon pyytämistä. Hoviherrakin kysyi mikä estää kastamasta ,kun vettä "riittämiin" oli. Joskin usko tulee kuulemisesta.Ihmetys mulle on et Jumala tässä kohden ei kysyisi henkilökohtaisesti mielipidettä, vaan heittäisi sen muitten ihmisten arvioitavaksi.Ikävintä asiassa on et kaste kysymys jopa rakentaa usein Kristityille rajaiataa, Olisiko sit helpoin tapa et synnytys osastolla kastettas joka lapsi eihän se kait ketään haittais ,kun niitä lapsia pestään nii samassahan se toimitus kävisi ja kaikki olis kastetut saman tien.
Sen kanssa olisi hyvä pudottaa vettä mm. Islamilaisiin kaupunkeihin ja kastaa kerralla koko kaupunki. Jos siis tarkoitat, että uskovat näin lisääntyvät.
En tarkoita et sillä tavalla uskovien täytys lisääntyä ,vaan jos toisen puolesta halutaan pyhän hengen lahjoja toiselle jakaa kysymättä milipidettä edes niin se helpottas ei kait sitä vanhemmiltakaan aina tartis kysellä ku kaikki ie ole edes kristittyjä, vois jopa valtio vähän avustaa ku hyvän asian parissa liikumme.
...ystävällisesti keksiä oman nikin kun minä olen käyttänyt "upotettu" nimimerkkiä jo yli kaksivuotta täällä uskontopalstoilla!
Ystävällisin terv, Jeesukseen "upotettu"!~
Ei ollu tarkotus minä oon melko oppimaton,vaan perin kiinnostunu,pyydän anteeksi jos olen näillä muutamilla kommenteillani saanu vahinkoa aikaan sulle ja te toiset en ole montaa päivää ollut mukana,joten toivon ettette ole saaneet väärää kuvaa tovellisen "upotettu" nimen omistajasta,koska olen laittanu melko kärjistettyjä huomautuksia, ehkä voin ottaa kantaa jatkossa ketään kuitenkaan loukkaamatta Kiitos anteeks annosta jo etukäteen.
Anteeksi kovasti. Vastaukseni harhautui väärään paikkaan = ) Lupaan koettaa olla tarkempi ensi kerralla, mutta tuntein minut, niin tuskin onnistun kovinkaan hyvällä %:lla. : (
Eikö tuo ole melko sama nimitelläänkö kristityksi vaiko pakanaksi suurin osahan suomalaisista on sekä kristittyjäja eiköhän moni meistä myös pakanoita. Alkuaikoinahan uskoon tulleita nimiteltiin "kristityiksi" se oli haukkuma nimi.Eihän pohjolassa monia ole jotka voisivat sanoa etteivät todellisuudessa ole pakana kristittyjä, jos sylivauvan kaste poistaa tuon nimityksen nii okei.
Alkuseurakunnan kastetuissa perheissä mitä ilmeisemmin oli myös aivan pieniä sylilapsia. Raamatussa mainituissakin viidessä perheessä oli pieniä lapsia, koska perhekuntaan luettiin kuuluviksi myös palvelijoiden perheet lapsineen. Lapsiluku perheissä oli suuri. Kastettuja perheitä oli tietenkin paljon enemmän, kuin Raamatussa erikseen mainitut viisi perhettä.
Toki siitä mainittaisiin, jos perheen pienimmät olisi jätetty kastamatta ja kasteen korvikkeena olisi lapsille järjestetty siunaamistilaisuus hellarismin mukaisesti. Mitään siihen viittaavaa Raamatussa ei mainita.
Raamatussa mainitaan, että kastaminen tapahtui perhekunnittain. Kaikki perheenjäsenet kastettiin. Ketään perheenjäsentä ei mainita jätetyn kastamatta minkään syyn vuoksi.