Niin tulkaa ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi. Jes. 1:18.
Niin pian kuin syntinen tuntee olevansa alaston ja kaiketi oman kerskauksensa pois riisutuksi, ei Jumala enempää vaadi - hän tahtoo nyt vain antaa kaikki anteeksi ja lohduttaa häntä. Sillä koko Jumalan sanahan ilmaisee, että synti on sovitettu ja Jumala on armollinen ja suunnattomassa rakkaudessaan valmis antamaan syntiselle anteeksi ja lohduttamaan häntä.
Mutta syntinen ei välitäkään armosta, vaan aikoo jäykällä aadamillisella mielellä itse kestää Herran edessä. Tämä mieli on Jumalan armon ainoana esteenä. Mutta kun se sulku on poissa, voi Jumalan armo vapaasti virrata, ja silloin kaikki tulee hyväksi. Jos Aadamin lapsi voisi nöyrtyä, niin että se haluaa armoa tahtoen ei ainoastaan kääntyä ja sopia Jumalan kanssa, vaan myös hylätä kaiken oman tekemisensä ja pitää armo armona - silloin se heti saa anteeksiantamuksen, vieläpä suuren anteeksiannon. Silloin syntinen tulee suuren, armahtavan Jumalan laupeuden yhteyteen, jolla ei ole äärtä eikä määrää.
Sinulla on omantunnon syytöksiä, käyt vaivattuna ja tuomittuna voimatta tehdä mitään asian auttamiseksi. Mutta kuule! Sinä pääset vapaaksi! Sinun ei tarvitse tehdä mitään sen hyväksi, sinä pääset epäilyksistä ja pelastut hukkumasta. Kiitä Herraa, »joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi!» Et ole ansainnut mitään lohdutusta, vaan päinvastoin, että aina kulkisit murheellisena ja tuomittuna.
Mutta sinä pääset vapaaksi. Saat olla iloinen. Saat heittää kuormasi luotasi ja olla aivan vapaa ja iloinen, niin kuin et koskaan olisi tehnytkään syntiä. Kiitä Herraa, minun sieluni, joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi! Jumala antaa synnit anteeksi kaikki synnit ja kaikissa tapauksissa ja aikoina ja antaa anteeksi aivan ansaitsemattomasti ja kokonaan. Opi vain tuntemaan tuota jumalallista anteeksiantoa, rukoile Jumalalta uskoa, niin kaikki tulee hyväksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-18.html
Niin pian kuin syntinen tuntee olevansa alaston ja kaiketi oman kerskauksensa pois riisutuksi, ei Jumala enempää vaadi - hän tahtoo nyt vain antaa kaikki anteeksi ja lohduttaa häntä. Sillä koko Jumalan sanahan ilmaisee, että synti on sovitettu ja Jumala on armollinen ja suunnattomassa rakkaudessaan valmis antamaan syntiselle anteeksi ja lohduttamaan häntä.
Mutta syntinen ei välitäkään armosta, vaan aikoo jäykällä aadamillisella mielellä itse kestää Herran edessä. Tämä mieli on Jumalan armon ainoana esteenä. Mutta kun se sulku on poissa, voi Jumalan armo vapaasti virrata, ja silloin kaikki tulee hyväksi. Jos Aadamin lapsi voisi nöyrtyä, niin että se haluaa armoa tahtoen ei ainoastaan kääntyä ja sopia Jumalan kanssa, vaan myös hylätä kaiken oman tekemisensä ja pitää armo armona - silloin se heti saa anteeksiantamuksen, vieläpä suuren anteeksiannon. Silloin syntinen tulee suuren, armahtavan Jumalan laupeuden yhteyteen, jolla ei ole äärtä eikä määrää.
Sinulla on omantunnon syytöksiä, käyt vaivattuna ja tuomittuna voimatta tehdä mitään asian auttamiseksi. Mutta kuule! Sinä pääset vapaaksi! Sinun ei tarvitse tehdä mitään sen hyväksi, sinä pääset epäilyksistä ja pelastut hukkumasta. Kiitä Herraa, »joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi!» Et ole ansainnut mitään lohdutusta, vaan päinvastoin, että aina kulkisit murheellisena ja tuomittuna.
Mutta sinä pääset vapaaksi. Saat olla iloinen. Saat heittää kuormasi luotasi ja olla aivan vapaa ja iloinen, niin kuin et koskaan olisi tehnytkään syntiä. Kiitä Herraa, minun sieluni, joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi! Jumala antaa synnit anteeksi kaikki synnit ja kaikissa tapauksissa ja aikoina ja antaa anteeksi aivan ansaitsemattomasti ja kokonaan. Opi vain tuntemaan tuota jumalallista anteeksiantoa, rukoile Jumalalta uskoa, niin kaikki tulee hyväksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-18.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monet luulevat sangen hyvin ymmärtävänsä Jumalan anteeksiantoa, mutta eivät kuitenkaan siitä mitään käsitä. Ensinnäkin on huomattava, että anteeksianto ja armo on kaiken ansion vastakohta, niin kuin Paavali sanoo: »Jos valinta on tapahtunut armosta, niin se ei ole tapahtunut tekojen nojalla, sillä silloin armo ei enää olisikaan armoa. Mutta jos se on tapahtunut tekojen nojalla, niin ei se ole tapahtunut armosta, koska teko silloin ei enää olisi tekoa!»
Anteeksianto on myös kokonaan toista kuin synnin sietäminen. Jumala ei siedä syntiä, vaan antaa sen anteeksi, jonka takia myös se, joka on aivan sietämätöntä, annetaan anteeksi, sillä anteeksianto on puhdasta armoa. Toisin sanoen, että ihminen, jota kaiken oikeuden mukaan ei pitäisi säästää, vaan tuomita ja rangaista, kuitenkin nyt sulasta laupeudesta armoitetaan ja vapautetaan kaikesta.
Anteeksianto merkitsee, ettei Jumala tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan. Katso, sellainen on Jumala! Ei hän ollenkaan tee meille, syntiemme mukaan! Jos Jumala hetkenkin ajan tuomitsisi meitä syntiemme mukaisesti, niin ei yksikään liha pelastuisi! Mutta koko Kristuksen valtakunta maan päällä on pelkkää anteeksiantoa kaikille, jotka uskossa pitäytyvät Kristukseen, niin, alituista anteeksiantoa, ansaitsematonta ja täydellistä.
Vai eikö ole kyllin varmaa ja vakuutettua, että Jumala antaa kaikki sinun syntisi anteeksi? Eivätkö taivas, maa ja helvetti, ihmiset ja henkiolennot ole hyvin ja selvästi saaneet tietää, että Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.