Hän, joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Ps. 103:4.
Kun Jumala antaa ihmiselle anteeksi kaikki hänen syntinsä ja parantaa kaikki hänen sairautensa, niin se ihminen on säästynyt ei ainoastaan vihasta ja tuomiosta, vaan hän on samalla Jumalan käsittämättömän rakkauden esineenä - sen suuren Jumalallisen rakkauden - joka on kaikkea tietoa ylempänä. Hän pitää ihmistä sydämestään rakkaana sellaisella rakkaudella, kuin on hellän äidin rakkaus heikkoa lastaan kohtaan tai rakastavan yljän morsiantaan kohtaan. Tämä on ihmeellisin ja ihanin asia, jonka Jumala, pyhässä Raamatussa on ilmaissut.
Raamatussa on monta ihmeellistä sanaa tästä. Kristus itse selvästi sanoo, että »on oleva ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.» Näin sai tuhlaajapojankin isä iloita saadessaan jälleen nähdä poikansa. Jes. 62:ssa luemme: »Niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.» Ja taas: »Sinun nimesi on oleva: Minun mielihyväni hänessä, sillä Herralla on mielisuosio sinuun.» Herra itse sanoo nimenomaan uskovaisistaan: »Minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää.» Tai ensin: »Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, etten käänny pois heistä, heille hyvää tekemästä. Ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta. Ja minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää. » Ja taas Herra sanoo: »Mitä sinulle tehnen, Efraim, mitä tehnen sinulle, Juuda? Rakkautta minä halajan enkä uhria.»
Kristus osoittaa selvästi Matt. 9:ssä, että Jumalan sydän sellaisella rakkaudella kohtelee kaikkia, jotka tulevat hänen luoksensa, arvottomimpiakin syntisiä. Sillä kun, fariseukset nurisivat hänen suuren ystävällisyytensä takia, jota hän osoitti publikaaneja ja syntisiä kohtaan, vastasi hän: »Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: Laupeutta minä tahdon enkä uhria.»
Se, joka uskoo häneen, olipa hän saastaisin publikaani tai syntinen, on heti sydämellisesti rakastettu. Ja sitä ihmistä kannetaan hellästi kaikkina elämänsä päivinä ja hän tulee kaikesta pahasta varjelluksi Jumalan laupeuden helmassa. Hänen sielunsa on ainaisiksi ajoiksi vapautettu iankaikkisesta kadotuksesta, meidän veriheimolaisemme lunastamana. Ja sama sukulainen, »Goel», Vapahtajamme pitää armollisesti huolta hänen ajallisestakin elämästään. Niin, Jumalan hyvät työt ja laupeus ympäröivät hänet joka puolelta, niin kuin kultainen kruunu ympäröi, peittää ja kaunistaa pään. Tätä tarkoittavat sanat: »Joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.» Heprealainen sana »lunastaa» merkitsee veriheimolaisen lunastamista ja huolenpitoa läheisistä sukulaisistaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-19.html
Kun Jumala antaa ihmiselle anteeksi kaikki hänen syntinsä ja parantaa kaikki hänen sairautensa, niin se ihminen on säästynyt ei ainoastaan vihasta ja tuomiosta, vaan hän on samalla Jumalan käsittämättömän rakkauden esineenä - sen suuren Jumalallisen rakkauden - joka on kaikkea tietoa ylempänä. Hän pitää ihmistä sydämestään rakkaana sellaisella rakkaudella, kuin on hellän äidin rakkaus heikkoa lastaan kohtaan tai rakastavan yljän morsiantaan kohtaan. Tämä on ihmeellisin ja ihanin asia, jonka Jumala, pyhässä Raamatussa on ilmaissut.
Raamatussa on monta ihmeellistä sanaa tästä. Kristus itse selvästi sanoo, että »on oleva ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.» Näin sai tuhlaajapojankin isä iloita saadessaan jälleen nähdä poikansa. Jes. 62:ssa luemme: »Niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.» Ja taas: »Sinun nimesi on oleva: Minun mielihyväni hänessä, sillä Herralla on mielisuosio sinuun.» Herra itse sanoo nimenomaan uskovaisistaan: »Minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää.» Tai ensin: »Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, etten käänny pois heistä, heille hyvää tekemästä. Ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta. Ja minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää. » Ja taas Herra sanoo: »Mitä sinulle tehnen, Efraim, mitä tehnen sinulle, Juuda? Rakkautta minä halajan enkä uhria.»
Kristus osoittaa selvästi Matt. 9:ssä, että Jumalan sydän sellaisella rakkaudella kohtelee kaikkia, jotka tulevat hänen luoksensa, arvottomimpiakin syntisiä. Sillä kun, fariseukset nurisivat hänen suuren ystävällisyytensä takia, jota hän osoitti publikaaneja ja syntisiä kohtaan, vastasi hän: »Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: Laupeutta minä tahdon enkä uhria.»
Se, joka uskoo häneen, olipa hän saastaisin publikaani tai syntinen, on heti sydämellisesti rakastettu. Ja sitä ihmistä kannetaan hellästi kaikkina elämänsä päivinä ja hän tulee kaikesta pahasta varjelluksi Jumalan laupeuden helmassa. Hänen sielunsa on ainaisiksi ajoiksi vapautettu iankaikkisesta kadotuksesta, meidän veriheimolaisemme lunastamana. Ja sama sukulainen, »Goel», Vapahtajamme pitää armollisesti huolta hänen ajallisestakin elämästään. Niin, Jumalan hyvät työt ja laupeus ympäröivät hänet joka puolelta, niin kuin kultainen kruunu ympäröi, peittää ja kaunistaa pään. Tätä tarkoittavat sanat: »Joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.» Heprealainen sana »lunastaa» merkitsee veriheimolaisen lunastamista ja huolenpitoa läheisistä sukulaisistaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-19.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaan Jumalan hellään huolenpitoon kuuluu myös se, mitä psalmissamme vielä mainitaan: »Joka sinun suusi täyttää hyvyydellä, että nuorennut uudelleen niin kuin kotka!» Kotkakin ikään kuin uudistuu, kun sen entiset höyhenet putoavat ja se saa uusia niiden sijaan. Siten mekin uudistumme, kun Herra lohdutuksellansa virvoittaa sielumme. Ja ellei Herra anna uskon lahjaa, on meidän mahdotonta ottaa itsellemme tosi lohdutusta ja rauhaa. Hän on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä.
Vielä: Jos joku ahdistaa ja tuomitsee meitä, tuomitsee Herra kuitenkin oikein, varjelee ja auttaa meitä, kuten tässä sanotaankin: »Herra tekee vanhurskautta ja oikeutta kaikille sorretuille.» Siitä johtuu esim., että vaikka meidän huomattavimmat vihollisemme katkerasti pilkkaavat meitä, mestarillisesti vääntelevät sanojamme ja röyhkeästi tuomitsevat meidät eksyviksi ja vääriksi kristityiksi, me vaikenemme, vaikka me usein voisimme perusteellisesti kumota heidän häväistyksensä. Me olemme ääneti ja olemme kuin »kuuro, joka ei mitään kuule, ja niin kuin mykkä, joka ei avaa suutansa.» Kuitenkin Jumala hoitaa niin hyvin asiamme, että ne selviävät yhä enemmän ja vastustajistamme käy yhä enemmän ilmi, mitä he oikeastaan ovat.
Tämä kaikki johtuu Herran uskollisuudesta, kunhan me vain voisimme uskoa, olla hiljaa ja odottaa häntä. »Herra tekee vanhurskautta ja oikeutta kaikille sorretuille.» Kuinka hellästi, uskollisesti ja ystävällisesti Herra käyttäytyi Moosesta ja Israelin lapsia kohtaan? »Hän ilmoitti tiensä Moosekselle ja Israelin lapsille tekonsa.» Tästä on meillä nyt se suuri onni, ettei meidän tarvitse olla epätietoisia siitä, mikä on Jumalan tahto ja mieli.
Sen, joka vain ajattelee, että Jumala on ilmoittanut ja sanonut, mikä hänen tahtonsa ja neuvonsa on meidän autuudestamme ja sen lisäksi suurilla teoilla osoittanut, kuka hän on, osoittanut olevansa kaikkivaltias, itse Luoja, ei tarvitse tyhjänpäiväisiä ajatella ja arvata Jumalan tahdosta ja suunnitelmista meihin nähden. Hänen tulee ainoastaan tutkia Jumalan sanaa, siitä nähden hänen tiensä ja hänen sydämensä. Ja siitä yhtä varmasti vakuuttautua Jumalan ajatuksista meihin nähden kuin tuomio jo olisi annettu. Oi suurta armoa!
Roseniuksella on puhdas sana raamatusta,