Hän, joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Ps. 103:4.
Kun Jumala antaa ihmiselle anteeksi kaikki hänen syntinsä ja parantaa kaikki hänen sairautensa, niin se ihminen on säästynyt ei ainoastaan vihasta ja tuomiosta, vaan hän on samalla Jumalan käsittämättömän rakkauden esineenä - sen suuren Jumalallisen rakkauden - joka on kaikkea tietoa ylempänä. Hän pitää ihmistä sydämestään rakkaana sellaisella rakkaudella, kuin on hellän äidin rakkaus heikkoa lastaan kohtaan tai rakastavan yljän morsiantaan kohtaan. Tämä on ihmeellisin ja ihanin asia, jonka Jumala, pyhässä Raamatussa on ilmaissut.
Raamatussa on monta ihmeellistä sanaa tästä. Kristus itse selvästi sanoo, että »on oleva ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.» Näin sai tuhlaajapojankin isä iloita saadessaan jälleen nähdä poikansa. Jes. 62:ssa luemme: »Niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.» Ja taas: »Sinun nimesi on oleva: Minun mielihyväni hänessä, sillä Herralla on mielisuosio sinuun.» Herra itse sanoo nimenomaan uskovaisistaan: »Minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää.» Tai ensin: »Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, etten käänny pois heistä, heille hyvää tekemästä. Ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta. Ja minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää. » Ja taas Herra sanoo: »Mitä sinulle tehnen, Efraim, mitä tehnen sinulle, Juuda? Rakkautta minä halajan enkä uhria.»
Kristus osoittaa selvästi Matt. 9:ssä, että Jumalan sydän sellaisella rakkaudella kohtelee kaikkia, jotka tulevat hänen luoksensa, arvottomimpiakin syntisiä. Sillä kun, fariseukset nurisivat hänen suuren ystävällisyytensä takia, jota hän osoitti publikaaneja ja syntisiä kohtaan, vastasi hän: »Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: Laupeutta minä tahdon enkä uhria.»
Se, joka uskoo häneen, olipa hän saastaisin publikaani tai syntinen, on heti sydämellisesti rakastettu. Ja sitä ihmistä kannetaan hellästi kaikkina elämänsä päivinä ja hän tulee kaikesta pahasta varjelluksi Jumalan laupeuden helmassa. Hänen sielunsa on ainaisiksi ajoiksi vapautettu iankaikkisesta kadotuksesta, meidän veriheimolaisemme lunastamana. Ja sama sukulainen, »Goel», Vapahtajamme pitää armollisesti huolta hänen ajallisestakin elämästään. Niin, Jumalan hyvät työt ja laupeus ympäröivät hänet joka puolelta, niin kuin kultainen kruunu ympäröi, peittää ja kaunistaa pään. Tätä tarkoittavat sanat: »Joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.» Heprealainen sana »lunastaa» merkitsee veriheimolaisen lunastamista ja huolenpitoa läheisistä sukulaisistaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-19.html
Kun Jumala antaa ihmiselle anteeksi kaikki hänen syntinsä ja parantaa kaikki hänen sairautensa, niin se ihminen on säästynyt ei ainoastaan vihasta ja tuomiosta, vaan hän on samalla Jumalan käsittämättömän rakkauden esineenä - sen suuren Jumalallisen rakkauden - joka on kaikkea tietoa ylempänä. Hän pitää ihmistä sydämestään rakkaana sellaisella rakkaudella, kuin on hellän äidin rakkaus heikkoa lastaan kohtaan tai rakastavan yljän morsiantaan kohtaan. Tämä on ihmeellisin ja ihanin asia, jonka Jumala, pyhässä Raamatussa on ilmaissut.
Raamatussa on monta ihmeellistä sanaa tästä. Kristus itse selvästi sanoo, että »on oleva ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.» Näin sai tuhlaajapojankin isä iloita saadessaan jälleen nähdä poikansa. Jes. 62:ssa luemme: »Niin kuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.» Ja taas: »Sinun nimesi on oleva: Minun mielihyväni hänessä, sillä Herralla on mielisuosio sinuun.» Herra itse sanoo nimenomaan uskovaisistaan: »Minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää.» Tai ensin: »Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, etten käänny pois heistä, heille hyvää tekemästä. Ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta. Ja minä iloitsen heistä, tehdäkseni heille hyvää. » Ja taas Herra sanoo: »Mitä sinulle tehnen, Efraim, mitä tehnen sinulle, Juuda? Rakkautta minä halajan enkä uhria.»
Kristus osoittaa selvästi Matt. 9:ssä, että Jumalan sydän sellaisella rakkaudella kohtelee kaikkia, jotka tulevat hänen luoksensa, arvottomimpiakin syntisiä. Sillä kun, fariseukset nurisivat hänen suuren ystävällisyytensä takia, jota hän osoitti publikaaneja ja syntisiä kohtaan, vastasi hän: »Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: Laupeutta minä tahdon enkä uhria.»
Se, joka uskoo häneen, olipa hän saastaisin publikaani tai syntinen, on heti sydämellisesti rakastettu. Ja sitä ihmistä kannetaan hellästi kaikkina elämänsä päivinä ja hän tulee kaikesta pahasta varjelluksi Jumalan laupeuden helmassa. Hänen sielunsa on ainaisiksi ajoiksi vapautettu iankaikkisesta kadotuksesta, meidän veriheimolaisemme lunastamana. Ja sama sukulainen, »Goel», Vapahtajamme pitää armollisesti huolta hänen ajallisestakin elämästään. Niin, Jumalan hyvät työt ja laupeus ympäröivät hänet joka puolelta, niin kuin kultainen kruunu ympäröi, peittää ja kaunistaa pään. Tätä tarkoittavat sanat: »Joka lunastaa henkesi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.» Heprealainen sana »lunastaa» merkitsee veriheimolaisen lunastamista ja huolenpitoa läheisistä sukulaisistaan.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-19.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.