Kokoomun kansanedustajilla pitkä rikosrekisteri

Tää toinen MURHA ( onko muilla murhia) puuttuu korkealta kok tasolta:

Alho oli Kansantaloudellisen neuvottelukunnan ja sen työvaliokunnan sihteerinä 1942–1945, Helsingin kaupungin vuositilintarkastajana vuodesta 1946 ja Veronmaksajain keskusliiton hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1946. Hän oli mukana kommunistien vastaisessa toiminnassa ja oli perustamassa 1952 Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT)-säätiötä.

Alho oli kokoomuspuolueen talouspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtajana 1945–1948. Vuoden 1945 joulukuussa pidettyjen kunnallisvaalien aattona Alho kirjoitti nimimerkillä "Talousmies" kokoomuksen vaalikampanjaa varten lentokirjasen nimeltä "Vasemmiston talouspolitiikka = inflaation valtatie", jossa syytettiin vasemmiston talouspolitiikkaa sodanjälkeisen ajan inflaatio- ja valtiotalouden alijäämäongelmista.

Vuonna 1953 Alho oli mukana "Operaatio perämiehessä" jossa etsittiin sopivaa vastaehdokasta Urho Kekkoselle vuoden 1956 presidentinvaaleihin. Alhon ehdottamat kandidaatit vuorineuvos Paavo Viding, professori N. A. Osara tai kansleri P. J. Myrberg eivät kuitenkaan sopineet hankkeen työvaliokunnan jäseninä olleille kokoomuksen Tuure Junnilalle ja sosialidemokraattien Tauno Suontaustalle. Muina mahdollisina ehdokkaina harkittiin myös Matti Virkkusta tai Väinö Tanneria mutta ehdokasasettelu jäi kuitenkin lopulta avoimeksi.

Vähän myöhemmin keväällä 1954 Alho oli perustamassa toista Kerho 56 eli Kerho Ukkonen nimistä ryhmää jonka tarkoituksena oli niin ikään vastaehdokkaan löytäminen Urho Kekkoselle. Ryhmään kuuluivat kokoomuksesta Alhon lisäksi Matti Virkkunen ja Tuure Junnila, sosialidemokraateista Tauno Suontausta, maalaisliitosta E. M. Tarkkanen sekä Vapauden Akateemisessa Liitosta Eero Hetemäki ja Jaakko Numminen. Ryhmän toiminta päättyi kuitenkin äkillisesti syksyn 1954 tapahtumien vuoksi.

11. marraskuuta 1954 käsiaseella varustautunut Alho saapui sekavassa mielentilassa sisäministeri Väinö Leskisen luo varoittamaan tätä kommunistien salaisista juonitteluista. Kun Alho poistui paikalta Leskinen lähetti poliisit hänen peräänsä. Poliisien tullessa Alhon asunnolle Alho ampui toisen siviilipukuisen poliisin konstaapeli Frans Helmer Valmusen (s. 1925) ja haavoitti toista poliisia vakavasti. Alhoa syytettiin Helsingin raastuvanoikeudessa mm. tahallisesta taposta. 20. toukokuuta 1955 antamassaan tuomiossa oikeus katsoi Alhon syylliseksi, mutta passitti tämän syyntakeettomuuden vuoksi vankilan sijasta mielisairaalaan. Alhon suunnitelmiin marraskuussa 1954 oli kuulunut myös pääministeri Kekkosen surmaaminen.[2]