Minulle olisi tarjolla kaksi hyvää suurinpiirtein samat 65000km ajettua autoa. Toinen on vuodelta 1990 ilman mitään katalysaattoreita, turvapusseja jne. oleva perusauto ja varmasti kunnossa ja hienokuntoinen niin sisältä, kuin päältäkin. 1000€ sukulaispapalle käteen ja auto olisi minun. Toinen, sattumalta vielä samanmerkkinenkin, on sitten vuodelta 2000 ja varusteiltaan "viimätten päälle" ilmastoinnilla, neljällä turvapussilla jne. 12000€ myyjälle käteen, niin tämä hieno auto olisi minun. Rahat juuri riittäisivät tuohon uudempaankiin mutta, mitä varten ostaisin 11000€ kalliimman auton pääasiassa 5km:n työmatka-ajoon?
Tuohon halpaan autoon osaisin itse tehdä kaikki huollot ja pikkuremontitkin mutta kalliimman joutuisin ilmeisesti viemään jokaiseen huoltoon ja remonttiin korjaamolle hienon tekniikan takia. Toisaalta uudehko hyvin pidetty auto kiehtoisi tietenkin kovasti. Valintavinkkejä vastaanotetaan mieluusti!
Tuohon halpaan autoon osaisin itse tehdä kaikki huollot ja pikkuremontitkin mutta kalliimman joutuisin ilmeisesti viemään jokaiseen huoltoon ja remonttiin korjaamolle hienon tekniikan takia. Toisaalta uudehko hyvin pidetty auto kiehtoisi tietenkin kovasti. Valintavinkkejä vastaanotetaan mieluusti!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos vanhemmassa autossa ei ole ruostetta, osta se!
Saattaa olla jopa luotettavampikin kuin uusi auto. Uusissa autoissa on nykyään paljon vikoja. Laatu vaihtelee joka merkillä. Esim. Toyotan moottoreissa on nykyään ihmeellisiä valmistusvirheitä ja kulumia kun vielä 1990-luvun alussa ne olivat kaikki huippulaatua.
... sellaisen miehen ohjeen mukaan, joka ei osaa edes yhdyssanaa kirjoittaa yhteen? :)
On aivan täydellistä paskapuhetta väittää nykyisten autojen olevan vikaherkempiä kuin vanhojen rekien. Tuommoinen lööperi jo yksistään osoittaa asiantuntemuksen puutteen.
Oma ohjeeni on seuraava:
Jos haluat säästää hankintahinnassa ja käyttää näin säästyneet rahat muuten osta sen vanha. Vanhan kanssa kaikenlaiset pikkuviat ovat todennäköisempiä. Korjaaminen on käytännössä ihan yhtä kallista kuin uudemmankin. Todennäköisyys remontille on vanhassa tietysti korkeampi. Mutta jos sietää pikkuvikoja ja korjaa vain isompia ongelmia sitä rahaa kuluu kuitenkin vain joitain satasia vuodessa korjailuun.
Itse ottaisin tietenkin uudemman. Onhan turvallisuus ja toimintavarmuus aina hyvä asia.
Sellaisen asiantuntijan ohjeita, joka ei ymmärrä mikä ero on nimimerkillä ja oikeinkirjoituksella, ja haluaa vielä julkisesti osoittaa tyhmyytensä.
Nimimerkki "Asiantuntija" on muistaakseni jo varattu, joten erotin sanat toisistaan voidakseni lähettää viestini. En halunnut ryhtyä toisen luokan asiantuntijaksi. :)
Nykyisten autojen vikaherkkyys ei ole paskapuhetta vaan valitettava tosiasia.
Esimerkkejä:
1) Uuden Opel Vectran kuljettaja ajeli autollaan. Yht'äkkiä syttyi moottorielektroniikan varoitusvalo. Parin minuutin päästä moottori sammui eikä enää käynnistynyt. Auto oli nolosti hinattava merkkikorjaamolle.
2) Uuden Mercedes-Benzin ostaja harmistui autossaan oleviin sähkövikoihin. Viat korjattiin takuuna aina, kun niitä ilmeni. Kun vikoja oli ollut jo toistakymmentä, maahantuoja antoi asiakkaalle uuden auton. Tässä uudessa autossa ei toistaiseksi ole ollut mitään vikaa.
3) Toyota-palstalla voi lukea, miten uusien Toyotien männänrenkaat ovat huonoja, öljyä kuluu ja moottori on vaarassa vaurioitua. Tällaista ei Toyotissa ole aikaisemmin ilmennyt.
4) Tiedän uuden Toyota Hiacen, johon joutuu koko ajan lisäämään öljyä. Aikaisempiin saman omistajan Hiace-autoihin ei mihinkään tarvinnut koskaan lisätä öljyä vaihtoväleillä, vaikka niillä oli ajettu yli 300 tkm.
5) Uuden Volvo S80:n moottori hajosi itsestään muutaman tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Syynä voitelujärjestelmän vika. Asiakas sai takuuna uuden moottorin.
6) Takuuajan päätyttyä eräs Volvo ei enää käynnistynyt. Syynä suihkutustietokoneen hajoaminen. Korjaus maksoi noin 1000 euroa.
Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta riittäkööt nämä tällä kertaa.
Varsinainen sanomani on se, että vanhassa kaasutinmoottorisessa (tai K-Jetronic-ruiskulla varustetussa) autossa ei kerta kaikkiaan OLE OLEMASSAKAAN sellaisia sähkö- ja tietokoneosia, jotka voisivat hajota. Vanhan bensa-auton luotettavuus riippuu lähinnä sytytysjärjestelmästä, kun taas diesel on oikein luotettavuuden perikuva.
Dieselautoista vielä esimerkki: erään amerikkalaisen auton ruiskutuspumppu muutettiin tietokoneohjatuksi. Näissä malleissa on esiintynyt ongelmia, joissa moottori vain yht'äkkiä sammuu itsekseen kesken ajon. Lähtee kyllä heti käyntiin avaimesta, mutta kiusallista silti. Mekaanisen ruiskutuspumpun kohdalla tällainen olisi täysin mahdotonta.
Totta kai uuden auton luotettavuutta parantaa esim. uusi akku, joka on aina uusi. Vanhassa autossahan voi olla vanha akku, jonka käyttöikä sitten päättyy yllättäen. Uusissa autoissa ei ole ruosteita eivätkä alustan osat ole kuluneet. Renkaatkin ovat aina uudet.
Mutta kun viisi vuotta kuluu, voivat ennen niin uuden auton kulutusosat olla samalla tavalla vaihtokunnossa kuin 15 vuotta vanhankin auton, elleivät pahemminkin. On nimittäin ihmisiä, jotka eivät periaatteesta korjaa autoaan vaan vaihtavat vikaantuneen autonsa aina uuteen. Vikapesät tulevat sitten muiden riesaksi.
Toinen tapa pitää autoa on pitää se kunnossa. Näin itse teen. 15 vuotta vanha autoni on mielestäni lähes uutta vastaavassa kunnossa. Jos jokin vika tulee, sen korjaaminen maksaa tyypillisesti muutaman kympin. Uuteen vastaavaan autoon vaihtaminen taas maksaisi 50000 euroa. Ei ole vaikea valita, mitä kannattaa tehdä vian ilmaantuessa.
Turvallisuudesta puheenollen, vanhakin auto voi olla turvallinen, kunhan se on riittävän suuri ja painava. Omassa autossani on turvatyyny ja ABS-jarrut. Kaikissa uusissa autoissa ei ole.
Toki uudempi auto on kokonaisuutena parempi, mutta harvoin niin paljon, että siitä kannattaisi maksaa kymmenkertainen hinta.
Lopulta vanhat autot kuitenkin poistuvat käytöstä ja pitää hyväksyä uusi tekniikka.
En kyllä menisi kovin pontevasti myöskään vanhojen autojen viattomuutta ylistämään, totta tietysti on että ellei varusteita ole ei niihin silloin tule vikojakaan.
eivätkä kait autotehtaat pahuuttaan uusiin malleihinsa kaikkia himmeleitä tee, kyllä niitä varmaan täällä ostajan puolella halutaan ja vaaditaan.
rahaa tuhlata. Jos vanhempi auto on koriltaan - erityisesti alustaltaan - kunnossa ja huollettu vähintään kerran yhdessä/kahdessa vuodessa eikä mitään suurempaa ilmeistä vikaa ole, niin sillä ajaa kilometrien puolesta vielä pitkään...
Ja jos auto tulee lähinnä vain viiden kilometrin työmatkan ajoon, niin kyllä se vanhakin asiansa hienosti ajaa - loppurahalla voi sitten mennä vaikka etelän lämpöön. Tai remontoida asuntoa tms.
Ja vanhemmat autot on kyllä yksinkertaisempia korjata ja huoltaa, nykyisissä on niin paljon tietokonevehkeitä ja muita hienouksia, että erityisesti korjaukset saattavat olla tosi tyyriitä. Tarvitaan tietokoneet yms. laitteet. Vuoden 1990 pelin voi vielä korjata asiantunteva nyrkkipajakin - tai sitten vaikka itse, niin kuin aioit.
Turvallisuus on tietenkin uudessa parempi. Tärkein turvavaruste on kuitenkin penkin ja ratin välissä - maltti on valttia liikenteessä - kaikkea ei voi itse kylläkään estää, ja silloin turvatyynyistä yms. hyötyä.
Itse ottaisin alkutiedoilla kuitenkin vanhemman, jos auto autona on miellyttävä.
osta ilmanmuuta se sukulaispapan auto. Saat papankin hyvälle mielelle, kun hänen autonsa kelpasi. Nuin vähän ajetulla ajaa vielä kevyesti vaikka 200 000km, jos kori kestää. Ja huippuhalpahan tuo on jos on nuin vähän ajettu ja siisti, olipa merkki melkein mikä tahansa. sijoita säästyneet rahat vaikka arvopaperieihin (ovat nyt halpoja) ja hyvin todennäköisesti 3-5 vuoden päästä voitkin ostaa voitoilla vaikka uuden mersun...jopa aikaisemmin.