Olitte kuolleet rikoksiinne. Ef. 2: 5.
Tarkkaa tässä sanaa, jota apostoli käyttää ihmisen luonnollisesta tilasta - lyhyttä, mutta sangen sisältörikasta sanaa: kuolleet - kuolleet rikoksiinne. Se on syvä, kohtalokas sana koko syntiinlankeemuksen seurauksesta: »Jona päivänä sinä siitä syöt, on sinun kuolemalla kuoltava.» Jumalaelämä on poissa, ihminen on hengellisesti kuollut. Herra Kristus onkin itse sanonut: »Anna kuolleiden haudata kuolleensa.»
Monen mielestä se on kovaa puhetta, jolla ei ole niin vakavaa merkitystä kuin kuolema sanalla tavallisesti annetaan ymmärtää. Mutta paitsi sitä, ettei kenenkään pitäisi epäillä Herran Kristuksen käyttäneen liioiteltua puheenpartta - ja me näemme, että hän äsken mainitussa sanassa rinnastaa ruumiillisesti ja hengellisesti kuolleet kuin olisivat ne kahdenlaisia ruumiita, on meidän vain katsottava itse asiaan ja hämmästyen huomattava, mitä merkitsee sana kuolleet.
Ruumiillisesti kuollut tunnetaan siitä, että hän ei havaitse mitään, ei näe mitään, ei kuule, eikä tunne mitään, ei hän liioin hengähdäkään vaikka hänellä on kaikki elimet, silmät, korvat, suu, keuhkot niin kuin elävilläkin ihmisillä. Eikö hengellisesti kuolleen laita ole aivan sama? Hänen elimensä saattavat kaikki olla terveet ja virkeät, hänellä voi olla terävä järki, tunteellinen sydän, paljon tietoja, jaloja periaatteita, kauniita sanoja ja tekoja. Mutta elämää Kristuksessa hänellä ei ole. Puuttuu yhteys Jumalan kanssa, Jumalaan suuntautuva mieli, hänen tahtonsa ja sanansa noudattaminen, hänen armonsa ikävöiminen. Hän näkee, kuulee, ajattelee ja tuntee elävästi kaiken, mikä on maallista ja aistillista, mutta ei huomaa mitään siitä, mitä Jumalan Hengen on.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-20.html
Tarkkaa tässä sanaa, jota apostoli käyttää ihmisen luonnollisesta tilasta - lyhyttä, mutta sangen sisältörikasta sanaa: kuolleet - kuolleet rikoksiinne. Se on syvä, kohtalokas sana koko syntiinlankeemuksen seurauksesta: »Jona päivänä sinä siitä syöt, on sinun kuolemalla kuoltava.» Jumalaelämä on poissa, ihminen on hengellisesti kuollut. Herra Kristus onkin itse sanonut: »Anna kuolleiden haudata kuolleensa.»
Monen mielestä se on kovaa puhetta, jolla ei ole niin vakavaa merkitystä kuin kuolema sanalla tavallisesti annetaan ymmärtää. Mutta paitsi sitä, ettei kenenkään pitäisi epäillä Herran Kristuksen käyttäneen liioiteltua puheenpartta - ja me näemme, että hän äsken mainitussa sanassa rinnastaa ruumiillisesti ja hengellisesti kuolleet kuin olisivat ne kahdenlaisia ruumiita, on meidän vain katsottava itse asiaan ja hämmästyen huomattava, mitä merkitsee sana kuolleet.
Ruumiillisesti kuollut tunnetaan siitä, että hän ei havaitse mitään, ei näe mitään, ei kuule, eikä tunne mitään, ei hän liioin hengähdäkään vaikka hänellä on kaikki elimet, silmät, korvat, suu, keuhkot niin kuin elävilläkin ihmisillä. Eikö hengellisesti kuolleen laita ole aivan sama? Hänen elimensä saattavat kaikki olla terveet ja virkeät, hänellä voi olla terävä järki, tunteellinen sydän, paljon tietoja, jaloja periaatteita, kauniita sanoja ja tekoja. Mutta elämää Kristuksessa hänellä ei ole. Puuttuu yhteys Jumalan kanssa, Jumalaan suuntautuva mieli, hänen tahtonsa ja sanansa noudattaminen, hänen armonsa ikävöiminen. Hän näkee, kuulee, ajattelee ja tuntee elävästi kaiken, mikä on maallista ja aistillista, mutta ei huomaa mitään siitä, mitä Jumalan Hengen on.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-20.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ottakaamme muutamia esimerkkejä: Hän lukee, kuulee, ymmärtää ja uskoo jollakin tavalla Jumalan sanaa, mutta hän voi lukea ja kuulla Jumalan ankarimmatkin tuomiot ylitsensä ja kuitenkin pysyä aivan rauhallisena. Hän lukee ja kuulee Jumalan valtakunnasta, Jumalan armosta ja ystävyydestä, autuaasta yhteydestä Jumalan kanssa, mutta kaikki tämä ei herätä hänessä pienintäkään kaipausta niitten saavuttamiseksi – niin kuin ei ruumis edes hengitäkään. Hänen sydämensä on täynnä epäjumalia, maallisia ja turhia asioita: mitä me syömme ja juomme ja millä me itsemme verhoamme? Mitä saamme nähdä, kuulla ja nauttia? Mutta Jumala - Jumala - mitä? Mitä Jumala vaatii? Siitä hän ei ensinkään välitä.
Ja huomaa: hän uskoo määrätyllä tavalla Jumalan sanan totuuteen, niin ettei hän ehkä koskaan ole sitä epäillyt, hänellä on siitä jonkinlainen sisällinen todistus. Nyt hän näkee ja kuulee samasta Jumalan sanasta ankarimman kadotustuomion jokaiselle, joka ei ole Jumalasta syntynyt, uudestisyntynyt ja vaikka hän ei tiedä itse uudestisyntyneensä, hän ei siitä huolimatta vähintäkään pelkää! Ja hän pitää sen kuitenkin Jumalan sanana. Hän näkee, lukee ja kuulee tässä Jumalan sanassa kahdesta tiestä: leveästä, joka vie kadotukseen ja jota monet vaeltavat, ja kaidasta, joka vie elämään, ja jonka vain harvat löytävät. Mutta hän ei päivääkään huolehdi siitä, kumpaa hän itse vaeltaa. Ja kuitenkin pitää hän Raamattua Jumalan sanana! Mutta miksi hän ei sitten pelkää? Niin, sano se! Katso, se on kuolemaa. Katso tässä, mitä merkitsee: kuolleet - kuolleet rikoksiin ja synteihin.
Mutta kun ihminen on hengellisesti kuollut, mikä silloin johtaa hänen tiensä halki elämän? Apostoli sanoo 2:ssa jakeessa: »Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa». Ensin: »Tämän maailman menon mukaan.» Ihminen kulkee silloin myötävirtaa, hän tekee, niin kuin muutkin tekevät, noudattaa maailmaa ja vallitsevia tapoja. Jos ne ovat karkeita, tulee hänkin karkeaksi, mutta jos tavat ovat hienoja, elää hänkin siivommin. Hän saattaa siis esiintyä erilaisena, mutta kuuluu kaikissa olotiloissaan kuitenkin maailmaan, niiden monien joukkoon, jotka kulkevat leveää tietä.
Mutta onko maailma itsensä oma? Hallitseeko se itseänsä? Ei, sanoo apostoli, maailmanmenon määrää hallitsija- ilmavallan hallitsija. Kristuskin nimittää häntä maailman ruhtinaaksi, eikä hän siinäkään lauseessa tule valehtelijaksi. Älkäämme koskaan unohtako, että on kaksi henkistä valtakuntaa ja kaksi hallitsijaa, jotka taistelevat ihmissieluista: Kristus ja Belial, Mikael ja lohikäärme, käärme ja vaimon siemen, väkevä ja väkevämpi. »Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan. ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat.» Se on taistelua, joka jatkuu niin kauan kuin maailma on olemassa.
Mielen pimeydestä kirkkauteen, Jeesuksen nimessä saamme kulkea!
Ja profetiaa tähän aiheeseen: Jesaja 29 : 15 - 19. " Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: " Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää? " Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: " Ei hän ole minua tehnyt ", tai sanooko kuva kuvaajastaan: " Ei hän mitään ymmärrä "? Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. "