Kel onni on, se onnen kätkeköön, totesi Eino Leino aikoinaan. Viisaita sanoja, vaikka nykyään korostetaankin paljon antamisen iloa ja onnen jakamista. Nykyinen suuntaus lieneekin parempi, sillä onni säilyy vain jaettuna ja homehtuu, jos sen kätkee ja panttaa. Onni jopa suurenee sen kulkiessa ihmiseltä toiselle.
Aivan näin yksinkertaista onni ei kuitenkaan ole, sillä onnea on monenlaista. Moni onni kannattaa varmasti jakaa, mutta tosinaan Leinon kuuluisat sanat ovat varmasti harkinnan arvoisia. Monia onnen laatuja kun ei voi kokea kuin yksin. Lisäksi ihmisluontoon kuuluu toisen onnen kadehtiminen. Tällöin onnesta voidaan vaikka sotia, jolloin usein kumpikaan ei saa onnea, vaan paljon surua ja epätoivoa koituu molemmille. Tällöin ei ole itsekästä kätkeä onneaan. Usein kuitenkin onni kannattaa jakaa edes rakkaimpiensa kanssa.
Tälläkin palstalla puhutaan paljon onnesta. Stoneman ei onneaan kätkenyt, joka toi kaikille epäonnea ja riitoja. Samoin kävi Simanaisen kohdalla. Onko maailma todellakin niin julma paikka, että Leinon sanat osuvat kohdalleen lähes aina? Olisiko maailma parempi paikka, jos kukaan ei hiiskuisi onnestansa? Itse luotan vielä ihmisten hyvyyteen ja yritän jakaa onneani ja ottaa sitä vastaan. Toivottavasti en taistele tuulimyllyjä vastaan.
Meillä jokaisella on varmasti paljon jakamatonta onnea, jonka annamme homehtua Leinon sanoja myötäillen. Miksemme koittasi edes tämän kerran jakaa sitä? Itse esimerkiksi olen selvinnyt lääkärien mukaan todella hyvin pidätysongelmistani ja nykyään pysäyttäminen onnistuu lähes aina. Iloitkaa siis kassani ja jakakaa onnenne! Ette voi kuin voittaa.
Aivan näin yksinkertaista onni ei kuitenkaan ole, sillä onnea on monenlaista. Moni onni kannattaa varmasti jakaa, mutta tosinaan Leinon kuuluisat sanat ovat varmasti harkinnan arvoisia. Monia onnen laatuja kun ei voi kokea kuin yksin. Lisäksi ihmisluontoon kuuluu toisen onnen kadehtiminen. Tällöin onnesta voidaan vaikka sotia, jolloin usein kumpikaan ei saa onnea, vaan paljon surua ja epätoivoa koituu molemmille. Tällöin ei ole itsekästä kätkeä onneaan. Usein kuitenkin onni kannattaa jakaa edes rakkaimpiensa kanssa.
Tälläkin palstalla puhutaan paljon onnesta. Stoneman ei onneaan kätkenyt, joka toi kaikille epäonnea ja riitoja. Samoin kävi Simanaisen kohdalla. Onko maailma todellakin niin julma paikka, että Leinon sanat osuvat kohdalleen lähes aina? Olisiko maailma parempi paikka, jos kukaan ei hiiskuisi onnestansa? Itse luotan vielä ihmisten hyvyyteen ja yritän jakaa onneani ja ottaa sitä vastaan. Toivottavasti en taistele tuulimyllyjä vastaan.
Meillä jokaisella on varmasti paljon jakamatonta onnea, jonka annamme homehtua Leinon sanoja myötäillen. Miksemme koittasi edes tämän kerran jakaa sitä? Itse esimerkiksi olen selvinnyt lääkärien mukaan todella hyvin pidätysongelmistani ja nykyään pysäyttäminen onnistuu lähes aina. Iloitkaa siis kassani ja jakakaa onnenne! Ette voi kuin voittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäpäs potkin tutkainta vastaan,
teen aina niin. Kieltäydyn tuntemasta sanaa mahdoton. Kun onnistun
tekemään mahdottoman mahdolliseksi, olen
onnellinen...silloinkin.;)
En hyväksy sanontaa:kel onni on
se onnen kätkeköön. Oma onneni on ansaittua ja
jaan siitä mielelläni lähelläni oleville...
jaan jopa itseäni!:D
Sekin tekee onnelliseksi...muutkin,
kuin minut.
Ei vaineskaan, ymmärrän toki noiden sanojen
merkityksen, mutta olen eri mieltä.
Teen omat valintani ja
kannan niistä myös seuraukset. Millään
tasolla en tule kätkemään onneani ja
osansa saa varmasti jokainen...
kenen katson sen ansainneen. Ystävät,
läheiset, tukijat, jotka ovat
pönkittäneet tietäni matkalla onneen
ja auttaneet saavuttamaan sen,
mitä minulla on. :)
Hyvää yötä:)
Onni, muistan kuuleeni että "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" nyt voisinkin väittää että vain "jaettu onni on onni"
Onnellisuuden tunne omasta onnistumisesta todistaa vain että henkilöllä on joko normaali tai korostunut rakkaussuhde omaan itseensä, se ei tietenkään tarkoita että nuo josta hlö. onnentunteensa ammentaa olisivat tekoina tai ajatuksina hyviä, tyytyväisyys itseensä ja omiin tekoihinsa siis sisältää myös sen että joku muu voi olla tuosta "onnesta" riistetty,syrjitty jne.
Siispä mielestäni Oikeaa Onnea voi kokea aidosti vain antamalla ja tekemällä sellaisia tekoja jotka antavat iloa saajalleen,
Ohjeet nuotion sytytykseen: Ota kaksi halkaistua halkoa, laita väliin pikkuisia puunsälöjä ja kuivia risuja, ja sytytä ne, nuo sälöt ja risut ovat niitä arkipäivän onnia joilla nuo puut syttyvät ja lisäämällä niitä sälöjä ja risuja nuo halot palavat kuumasti luoden lämpöä ja tyytyväisyyttä ympärilleen, aivan loppuun, kunnes lopputuloksena on tuhkaa, tuo jäljelle jäänyt tuhkakasa, jos siinä vieressä on nuori puu, kasvunsa alussa, se tuosta tuhkasta imee itseensä ravinteita ja ehkäpä sen solukkoon jäi muisto siitä miten kuumasti tuo halkopari roihusi aivan pienten risujen ansiosta.
PS. Halot pitää olla halkaistu, avoimmuus on nuotion puille ehdoton seikka, halkaisematon märkä puu ei syty vaan lahoaa ja mätänee synkkään metsän siimekseen.
Halot nuotiossa pitää olla myös sopivasti erillään, ei liian tiiviisti, silloin nuo risut mahtuu väliin väliin ja syttyminen on varmaa.
Voi miten hieno kirjoitus.
Mikä oiva vertauskuvallisuus myös onnen ylläpitämisestä.
Mihin nikistäsi on hävinnyt yksi T-kirjain?