Olipa kerran mies ja nainen. He ihastuivat ja menivät naimisiin ja saivat lapsia. Mies perusti yrityksen. Yrityksellä meni hyvin, ostettiin talo ja saatiin lisää lapsia. Lapsia tuli kaikkiaan 9. Yritys vie liikaa aikaa perheeltä, vaimo sanoi. Lopetettiin yritys ja maksettiin sen tuloilla talolaina pois. Saatiinhan siihen päälle vielä jotain muuta pientä mukavaa, ei paljoa, mutta kuitenkin jotain. Mies lähti muualle töihin.
Eräänä päivänä oltuaan miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta nainen päätti lähteä. Hän otti lapset ja lähti. Oli tammikuu 2012. Nainen palkkasi hyvän asianajajan ja otti eron. On aika kostaa ja laittaa mies kärsimään. Kärsimään kaikista niistä tehdyistä ja tekemättömistä virheistä, joita yhteisiin vuosiin mahtui. Alkoi kuulua epämääräisiä huhuja ja puheita. Puheita, joissa pieni totuuden siemen kellui valheiden valtameressä. Nainen puhui mielellään. Miehen täytyi myös maksaa, nainen päätti.
Jotta voi maksaa, täytyy maksulla olla hinta. Hinta oli vuonna 2012 147,96 €/kk/lapsi, vuonna 2013 se oli 151,85€ ja vuonna 2014 hinta on 153,63 €/kk/lapsi eli yhteensä 1382,67 € kuukaudessa. Tämä on sama hinta, jonka Suomen Kansaneläkelaitos on turvannut lapselle minimielatukseksi ja hinnan nimi on elatusapu. Elatusapu on hinta, jonka vanhemmat voivat myös yhdessä sopia, joko suuremmaksi, yhtäsuureksi tai pienemmäksi. Sopimalla sen pienemmäksi, Kansaneläkelaitos eli Kela turvaa lapsen minimielatuksen ja maksaa erotuksen lapsen huoltajalle – yleensä äidille. Tällä turvataan, että mikäli isä on maksukyvytön tai hänen maksukykynsä on rajallinen, saa lapsi kuitenkin elatukseensa lasketun vähimmäisturvan eli elatusapu säilyy samana, maksava taho on vain eri kulloinkin sovitulla summalla. Muun muassa tämän vuoksi, kansalaiset maksavat veroja. Hyvä Suomi – pidät pienten kansalaisten ja tulevien veronmaksajien puolta! Pääsääntönä hinnalle on, että se määräytyy maksavan osapuolen maksukyvyn mukaan. Tai siis pitäisi olla…
Sovittiin sosiaalista turvaa luovan koneiston eli lastensuojelun edustajien kanssa, että miehen maksama hinta on 700€/kk. Miehelle se oli paljon, työasiat eivät olleet sujuneet, kuten hän oli ajatellut. Eiköhän se helpota, kun työtkin rupeavat rullaamaan, mies ajatteli. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt naista. Nainen janosi kostoa. Miehen tuli kärsiä. Nainen soitti asianajajalleen.
Kun nainen lähti, mies murtui. Hänen rakkaansa oli lähtenyt ja vienyt heidän kallisarvoisimmat aarteensa, lapset, mukanaan. Mies menetti työnsä. Ei jaksanut hoitaa, kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Ikävä oli suuri. Mies kuitenkin uskoi, että asiat paranevat. Hän päätti perustaa yrityksen, toiminimen. Hän ostaisi toiminimensä kautta hiehoja Venäjälle välittävälle yritykselle. Sopimuskin oli hyvä: eläinten ostamiseen tarvittavat rahat sai viennistä vastaavalta yritykseltä ja yritykselle ostetuista eläimistä saisi hyvän välityspalkkion. Ei mitään menetettävää, mies ajatteli. Hyvä diili - ei työsopimusta, vaan oma yrityskin vielä. Mies tutustui uuteen mukavanoloiseen naisihmiseenkin. Kyllä tämä tästä, mies ajatteli. Oli syksy 2012.
2.11.2012 tuli uutinen. Venäjälle vietävistä hiehoista oli löytynyt hirviö. Sen hirviön nimi oli schmallenberg-virus. Rajat laitettiin kiinni. Ei enää välityspalkkioita. Odotetaan, mies ajatteli. Kyllä ne siitä taas aukeavat. Mies luotti, luotti ja odotti. Yritti saada töitä, ei onnistunut. Osaamisellesi ei ole tällä hetkellä tarvetta, sanottiin. Jollakin on elettävä, saatava leipää. Haki työttömyystukea. Evättiin, ei yrittäjä voi olla työtön. Ehkä toimeentulotukea sitten. Olen veroni maksanut monta vuotta, nyt olisi aika saada jotain takaisin, ajatteli mies. Sai toimeentulotukea 693,66€/kk ja kirjeen, jossa kerrottiin, että tuottamatonta yritystoimintaa ei voida tukea toimeentulotuella kovin pitkään, kolme kuukautta riittää. Tuki loppui.
Asianajaja teki taustalla työtään, teki hyvin. Sai Herra Tuomarin käräjäoikeudesta langettamaan miehelle tuomion. Maksa elatusapu täysimääräisenä – olethan ennenkin perheesi elättänyt, sanottiin. Mies tyrmistyi. Olihan hänellä naisen kanssa sopimus. Ei ollut myöskään merkitystä sillä, että hänen työtilanteensa ja ansionsa olivat pudonneet radikaalisti. Rouva Tuomari hovioikeudessa sanoi, maksa elatusapu täysimääräisenä, onhan sinulla kuitenkin ikäsi ja työkykysi jäljellä, tuumattiin. Tarkoittaa kääntäen ilmeisesti sitä, että jos olet keski-iän ohittanut ukonrähjä miljoonien optioilla, ei tarvitse maksaa. Tuomareilla taisi olla käytössään eri laskuopin kirja tai sitten he vain unohtivat vain laskea. Unohtivat laskea, että vajaat 700€ kuussa miinus 1400 euroa menee pakkasen puolelle. Sosiaali- ja terveysministeriön ohje elatusavun suuruuden arvioimiseksi painettiin villaisella. Sehän on vain ohje, ei sido tuomioistuinta. Ei tämä näin voi mennä, mies ajatteli. Kyllä asiat vielä korjaantuvat.
Eräänä päivänä oltuaan miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta nainen päätti lähteä. Hän otti lapset ja lähti. Oli tammikuu 2012. Nainen palkkasi hyvän asianajajan ja otti eron. On aika kostaa ja laittaa mies kärsimään. Kärsimään kaikista niistä tehdyistä ja tekemättömistä virheistä, joita yhteisiin vuosiin mahtui. Alkoi kuulua epämääräisiä huhuja ja puheita. Puheita, joissa pieni totuuden siemen kellui valheiden valtameressä. Nainen puhui mielellään. Miehen täytyi myös maksaa, nainen päätti.
Jotta voi maksaa, täytyy maksulla olla hinta. Hinta oli vuonna 2012 147,96 €/kk/lapsi, vuonna 2013 se oli 151,85€ ja vuonna 2014 hinta on 153,63 €/kk/lapsi eli yhteensä 1382,67 € kuukaudessa. Tämä on sama hinta, jonka Suomen Kansaneläkelaitos on turvannut lapselle minimielatukseksi ja hinnan nimi on elatusapu. Elatusapu on hinta, jonka vanhemmat voivat myös yhdessä sopia, joko suuremmaksi, yhtäsuureksi tai pienemmäksi. Sopimalla sen pienemmäksi, Kansaneläkelaitos eli Kela turvaa lapsen minimielatuksen ja maksaa erotuksen lapsen huoltajalle – yleensä äidille. Tällä turvataan, että mikäli isä on maksukyvytön tai hänen maksukykynsä on rajallinen, saa lapsi kuitenkin elatukseensa lasketun vähimmäisturvan eli elatusapu säilyy samana, maksava taho on vain eri kulloinkin sovitulla summalla. Muun muassa tämän vuoksi, kansalaiset maksavat veroja. Hyvä Suomi – pidät pienten kansalaisten ja tulevien veronmaksajien puolta! Pääsääntönä hinnalle on, että se määräytyy maksavan osapuolen maksukyvyn mukaan. Tai siis pitäisi olla…
Sovittiin sosiaalista turvaa luovan koneiston eli lastensuojelun edustajien kanssa, että miehen maksama hinta on 700€/kk. Miehelle se oli paljon, työasiat eivät olleet sujuneet, kuten hän oli ajatellut. Eiköhän se helpota, kun työtkin rupeavat rullaamaan, mies ajatteli. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt naista. Nainen janosi kostoa. Miehen tuli kärsiä. Nainen soitti asianajajalleen.
Kun nainen lähti, mies murtui. Hänen rakkaansa oli lähtenyt ja vienyt heidän kallisarvoisimmat aarteensa, lapset, mukanaan. Mies menetti työnsä. Ei jaksanut hoitaa, kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Ikävä oli suuri. Mies kuitenkin uskoi, että asiat paranevat. Hän päätti perustaa yrityksen, toiminimen. Hän ostaisi toiminimensä kautta hiehoja Venäjälle välittävälle yritykselle. Sopimuskin oli hyvä: eläinten ostamiseen tarvittavat rahat sai viennistä vastaavalta yritykseltä ja yritykselle ostetuista eläimistä saisi hyvän välityspalkkion. Ei mitään menetettävää, mies ajatteli. Hyvä diili - ei työsopimusta, vaan oma yrityskin vielä. Mies tutustui uuteen mukavanoloiseen naisihmiseenkin. Kyllä tämä tästä, mies ajatteli. Oli syksy 2012.
2.11.2012 tuli uutinen. Venäjälle vietävistä hiehoista oli löytynyt hirviö. Sen hirviön nimi oli schmallenberg-virus. Rajat laitettiin kiinni. Ei enää välityspalkkioita. Odotetaan, mies ajatteli. Kyllä ne siitä taas aukeavat. Mies luotti, luotti ja odotti. Yritti saada töitä, ei onnistunut. Osaamisellesi ei ole tällä hetkellä tarvetta, sanottiin. Jollakin on elettävä, saatava leipää. Haki työttömyystukea. Evättiin, ei yrittäjä voi olla työtön. Ehkä toimeentulotukea sitten. Olen veroni maksanut monta vuotta, nyt olisi aika saada jotain takaisin, ajatteli mies. Sai toimeentulotukea 693,66€/kk ja kirjeen, jossa kerrottiin, että tuottamatonta yritystoimintaa ei voida tukea toimeentulotuella kovin pitkään, kolme kuukautta riittää. Tuki loppui.
Asianajaja teki taustalla työtään, teki hyvin. Sai Herra Tuomarin käräjäoikeudesta langettamaan miehelle tuomion. Maksa elatusapu täysimääräisenä – olethan ennenkin perheesi elättänyt, sanottiin. Mies tyrmistyi. Olihan hänellä naisen kanssa sopimus. Ei ollut myöskään merkitystä sillä, että hänen työtilanteensa ja ansionsa olivat pudonneet radikaalisti. Rouva Tuomari hovioikeudessa sanoi, maksa elatusapu täysimääräisenä, onhan sinulla kuitenkin ikäsi ja työkykysi jäljellä, tuumattiin. Tarkoittaa kääntäen ilmeisesti sitä, että jos olet keski-iän ohittanut ukonrähjä miljoonien optioilla, ei tarvitse maksaa. Tuomareilla taisi olla käytössään eri laskuopin kirja tai sitten he vain unohtivat vain laskea. Unohtivat laskea, että vajaat 700€ kuussa miinus 1400 euroa menee pakkasen puolelle. Sosiaali- ja terveysministeriön ohje elatusavun suuruuden arvioimiseksi painettiin villaisella. Sehän on vain ohje, ei sido tuomioistuinta. Ei tämä näin voi mennä, mies ajatteli. Kyllä asiat vielä korjaantuvat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei välityspalkkioita, ei työtä, ei tukia. Maksut alkoivat jäädä rästiin. Kela lähetti kirjeen, lähetti toisen. Kirjeet eivät tuoneet rahaa tullessaan. Lopulta kirjeen lähetti myös ulosottoviranomainen. Kelan piti saada omansa takaisin, koska oli miehen puolesta hinnan maksanut. Vuonna 2013 miehen tulot olivat 7 485,94€. Tällä 7 485,94€ tulolla miehen olisi pitänyt maksaa 16 399,80€ elatusapu. Hän saikin maksettua osan, 2 179,48€. Sai maksettua niin, että perintäkulujen lisäyksen jälkeen velka oli vuoden 2013 lopussa 16 119,89€.
Tässä tarinassa on hieno laitos. Laitos nimeltä Kela. Kela pitää heikomman ja pieniosaisen puolta. Kela turvaa lapselle elannon. Tämänkin tarinan lapsille Kela turvaa heidän äitinsä kautta elatusta noin 3957,07€ kuukaudessa. Niin se pitääkin olla. Kun on paljon lapsia, on kulutkin suuret. Jos et usko, katso Kelan sivuilta.
Kela on hieno laitos myös siinä, että sieltä voi myös hakea vapautusta, jos ei pysty suoriutumaan maksuista. Mies haki. Hakemus hylätty. Maksukyvyttömyyden tulee johtua työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai muusta elatusvelvollisesta riippumattomasta syystä, kertoi kirje. Mies oli siis yksityisenä elinkeinonharjoittajana vastuussa siitä, että Venäjä sulki rajansa nautaeläinten vienniltä. Olihan mies siitä vastuussa, hänellä oli Y-tunnus. Jos hän olisi ollut nautaeläimiä välittäneen yrityksen kirjoilla ja joutunut työttömäksi töiden vähyyden vuoksi, hän ei olisi ollut vastuussa. Hyvä diili – ei työsopimusta, mutta Y-tunnus oli. Tämä on sitä yrittäjän vapaaehtoista riskiä – vaikka et voi tehdä työtä sinusta riippumattomista syistä, et voi olla työttömänä, koska sinulla on Y-tunnus. Olet kuitenkin vastuussa asioista, joille et käytännössä voi mitään, koska sinulla on Y-tunnus. Ei auta, vaikka kävi rajalla huutamassa, että täällä olisi kantturaa tarjolla. Eivät portit auenneet. Y-tunnus kuoli uudenvuoden päivänä 2014.
Elämä alkoi kuitenkin hymyillä. Välillä mies pääsi sesongin aikaan turkistarhalle töihinkin, kunnes taas tuli eteen tilanne – ei tarvita apumiestä. Syksyllä 2014 tuli uutinen: schmallenberg-niminen hirviö on kuollut. Portit ovat auki taas. Y-tunnus on kuitenkin jo kuollut.
Mies ei kuitenkaan lannistunut. Elämässä meni muuten ihan hyvin. Oli nuorempi uusi vaimo ja pieni poikakin syntynyt. Töitäkin oli luvattu syksylle ja töitä myös syksyllä taas saatiin. Pääsi tutulle tarhalle apumieheksi. Töitä saa kyllä tehdä, kunhan on riittävästi töitä mitä tehdä ja työstä saa palkkaa, luvattiin.
Positiivisen odotuksen mukaan mies tulee saamaan työstään korvausta kuukaudessa noin 2016€, kun ottaa huomioon tuntipalkan ja työajan. Tästä vähennetään verot ja muut maksut, jotka on laadittu kansalaisten turvaksi, kuten työttömyysvakuutusmaksu. Lisäksi lyhennetään elatusapuvelkaa ulosottoviranomaiselle, siten, että miehellä jää vajaat 1000€ kuussa käteen, kiitos suojaosuuden. Tuolla vajaalla 1000€ miehen tulisi maksaa 1382,67€ elatusapu ja suorittaa rästiinjääneitä pois. Lainaa ei saa rästiinjääneiden hoitoon, kun on ulosotossa. Ja vaikka saisi, ei pystyisi lyhennyksistä suoriutumaan, kun elatusapu on käteen jäävää palkkaa suurempi. Unohdetaan myös perusasioita, kuten sellaisia, että miehen tulee asua jossain, syödä jotain ja saada myös vaatetta päällensä. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon palkkaa saa, mutta kun olet työssä, olet myös kykenevä maksamaan eikä maksuvapautusta voida myöntää, kertoo Kelan kirje. Samaa kertoo sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan kirje lähes 10 kuukauden odottelun jälkeen. Se on kaikki tai ei mitään, kertoo kirje. Mies ei voi myöskään maksaa edes osaa elatusavusta suoraan ex-vaimolle, koska ne suoritukset eivät lyhennä elatusapuvelkaa, vaan kaikki tilitykset tulee suorittaa ulosottoviranomaisen kautta, jolloin ne kohdistuvat vanhimpaan erääntyneeseen saatavaan. Oravanpyörä. Miehen palkkana näiden rapian 900 euron lisäksi on siis jokaisen kuukauden aikana, jolloin hän on ollut edes osan kuukaudesta työssä on elatusapuvelkapiikin pidentyminen. Ja tämä kaikki siksi, että miehen entinen vaimo haluaa, että hänelle kuuluvasta 1382,67 euron elatusavusta maksaa mies 1382,67 euroa eikä kerran jo sovittua 700 € ja Kelalta loput 682,67 €.
Onhan tällä kaikella työllistävä vaikutus. Moni asianajaja, tuomari, oikeuden laamanni, oikeusavustaja ja byrokraatti on saanut palkkansa tässä välissä ja tulee saamaan vielä seuraavat 20 vuotta, kunnes tämä pidentyvä velkapiikki saavuttaa lakipisteensä, vanhenee ja kuolee aikanaan pois. Kuka sen piikin maksaa? Sinä ja minä, arvoisa veronmaksaja. Me yhdessä maksamme sen. Sen piikin, joka on paljon pitempi näin kuin jos se olisi ollut sovitun mukaan eli Kelan kautta 682,67€ kuussa. Nyt se piikki pitenee joka kuukausi 1382,67€ perintäkulut viivästyskorot käsittelykulut jne. Olen pahoillani arvoisa veronmaksaja. Veroäyrillesi voisi olla parempaakin käyttöä. Nyt saat maksaa. Saat maksaa muun muassa siitä, että mies sinnikkäästi lähtee töihin kaikesta huolimatta eikä hommaa itselleen kanta-asiakaskorttia kortistoon. Saat maksaa siitä, että miehelle elämä tarjoaa muutakin kuin hyvin rasvatun köydenpätkän.
Onko tämä kaikki yhteiskunnan syytä? Toisinaan kuulee, että yhteiskunta on vastuussa siitä tai tästä. Kuka tai mikä se yhteiskunta sitten on? Yhteiskunta on sinä ja minä, arvoisa veronmaksaja. Me yhdessä teemme ja rakennamme yhteiskunnan ja sen järjestelmät, joita ei koskaan voida saada niin aukottomiksi, ettei olisi joku, joka sinne väliin putoaa – täydellisyyttä, kun ei voi saavuttaa, siihen pitää vain pyrkiä. Yhteiskunnan syyllistämisen sijasta olisi paljon tärkeämpää korostaa, että yksilön valinnoilla on myös seurauksensa yhteiskunnan tasolla – olemme jokainen vastuussa yhteiskunnalle ja valinnoillamme vaikutamme osin myös yhteiskuntamme vaurauteen. Tämä ei ole ilmaista lystiä. Epätarkan ja arvioihin perustuvan laskelman mukaan tarinan ex-vaimon ”itsensä toteuttaminen” mm. oikeusistuimien kautta on ohittanut 100 000€:n pyykin jo kauan sitten ja laskun maksaa yhteiskunta.
Maksulle saa myös vastinetta – tai saa jos entinen vaimo suostuu sitä antamaan. Saa tavata lapsia, kaksi kertaa kuussa, ei enempää, vähemmän kylläkin, jos siltä sattuu äidistä tuntumaan. Jos siis hyvä tuuri käy, mies nauttii 1382,67 eurolla lastensa seurasta 96 tuntia kuussa, edullisimmillaan siis 14,40€/h huomattavasti lisääntyneet ruokakulut. Onneksi rahalla ei kuitenkaan voi mitata kaikkea.
Kun pikkuveli syntyi, ei synnytysosastolle tultu sisaruksia veljeänsä katsomaan. Eivät tulleet ristiäisiinkään, vaikka ne järjestettiin varta vasten tapaamisviikonloppuna. Eivät tulleet, koska äiti ei antanut lupaa. Pikkuveljen nimi kerrottiin teksiviestillä. Hae täytäntöönpanoa, sanoi sosiaalitäti useaan otteeseen. Me haluamme, että lapsilla on isä ja äiti, vaikka ovatkin eri osoitteessa, sanoo sosiaalitätien kuoro. Mies hakee täytäntöönpanoa ja yhteiskunta pääsee maksumieheksi.
Miehen uusi vaimo on äitiyslomalla, hoitaa esikoistaan, pientä nyyttiä. Vaimo, joka kaupassa käydessään ostaa kaksi pientä pussia makaronia. Kaksi pientä, ei yhtä suurta. Kaksi pientä, koska kilohinta niissä on halvempi kuin suuressa pussissa. Makaronien jälkeen tulee mehuhylly. Kurkkua kuivaa. Kielen päällä voi oikein tuntea appelsiinimehun virkistävän ja sopivan kirpeän maun. Vaimo katsoo hintalappua. 1,09€. Katsoo purkkia ja hintalappua uudestaan. 1,09€ siinä lukee edelleen. Vaimo jättää purkin ostamatta ja ajattelee, että ehkä ensi kerralla. Appelsiinimehu ei ole välttämätöntä, se on se ylimääräinen herkku, jota ilmankin pärjää.
Kuuluu supatusta. Vaimo kääntää päänsä ja parivaljakko vaikenee äkkiä, hämillään, kuin heidät olisi yllätetty jostain pahanteosta. Vaimo tietää, että ne kielet supattavat valheen sanoja, valheen sanoja, jotka kertovat hänen miehestään. Vaimo ei välitä tästä, sillä hän tietää, etteivät nämä ihmiset supata valheen sanoja tieten tahtoen. He vain kertovat sen, mitä ovat kuulleet ja jonka uskovat olevan totta. He eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa eikä vaimon tarvitse sitä heille kertoa. Tai kertoisihan vaimo. Kertoisi, jos joku vaivautuisi kysymään.
Kotiin päästyään vaimo avaa kotinsa oven miehensä lapsille, näille ajoittain harvinaisille, mutta odotetuille vieraille. Juttelee ja kyselee kuulumisia aina silloin, kun saa suunvuoron. Lapsilla on isälleen ja pikkuveljelleen paljon asiaa. Ei siinä paljoa jää tilaa äitipuolen sanoille. Äitipuolen, joka pitää lapsille kananmunanrikkomiskoulua ja opettaa tekemään pullataikinan, vaikka ei leipomisesta itse liiemmin välitäkään ja murehtii, että miten tarjota lapsille joulu. Lapset ovat silloin täällä - tai siis ovat, jos äiti niin suo. Miten tuomme joulun lapsille? Varastettu kuusi ojanpohjalta kenties– se joka olisi muutenkin pitänyt kaataa, ehkä. Piparitaikina ainakin leivotaan ja koristeista ne ehjät laitetaan. Kyllä se kinkkukin saadaan, kun nyt oikein tarkkana ollaan. Lahjoista ei tiedä, mutta ehkä mielikuvituksella ja kekseliäisyydellä saa euron venymään. Taikahan on pienissä menoissa, ei suurissa tuloissa.
Tämän tarinan kertoo miehen uusi vaimo. Vaimo, joka ostaa pieniä makaronipusseja ja jättää appelsiinimehut hyllylle. Vaimo, joka ei tartu siihen valheiden verkkoon, jota hänen miehensä ympärille ollaan kudottu. Vaimo, joka pidättelee itkuaan Halpa-Hallin lastevaateosastolla. Ihana nallebody, 2 kappaleen pakkaus hintaan 12,95€. Mieli tekisi, omalle esikoiselle. Mutta ei. Varastosta löytyi vanhoja bodyja, housuja poika tarvitsee. Ehkä siskon ylisiltä löytyisi sopivia.
Tarinan kertoo vaimo, joka kunnioittaa miestään ja on ylpeä hänestä. Kunnioitus ja ylpeys tulee siitä peräänantamattomasta sitkeydestä, yritteliäisyydestä ja rehellisyydestä, jota mies on osoittanut. Ennen kaikkea kunnioitus tulee siitä elämänmyönteisestä ja positiivisesta asenteesta, jolla mies elämäänsä suhtautuu. Niin moni olisi lannistunut, koettuaan saman kuin hän. Niin moni olisi kaatunut ja jäänyt makaamaan. Niin moni olisi vain hakenut sen köyden. Hakenut köyden, rasvaa ja sopivan tukevan parrun ja antanut asioiden olla, luovuttanut. Mies ei luovuttanut eikä luovuta. Hän kantaa esimerkillään vaimoaan silloin kun tuntuu, ettei tässä ole mitään järkeä. Kantaa esimerkillään vaimoaan, kun katkeruus meinaa yllättää. Ei anna katkeroitua siitä, että vaimon esikoislapsen maalliset tarpeet ovat toisten hyväntahtoisuuden varassa. Ei anna katkeroitua siitä, että lapsella on vain yksi puku, peitto ja lakki, jotka on itse hankittu. Kaikki muu on lahjaa tai pölyisen varaston aarteita: turvaistuimet, rattaat, vaatteet, tutit, lelut, sänky, syöttötuoli. Ei anna katkeroitua, vaan opettaa, mikä lahja ja siunaus on siinä asiassa, että on elämässä ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä, joilta nämä turvaistuimet, rattaat, vaatteet ja lelut ovat peräisin. Ihmisiltä, jotka antavat ne hyvää hyvyyttää niitä tarvitseville eivätkä laita niitä kirpputorille muutaman euron tähden. Hiljainen kiitos heille välittämisestä. Ja onhan meillä se oljenkorsi. Se oljenkorsi on korkein oikeus. Ehkä siellä sosiaali- ja terveysministeriön ohje on enemmän kuin sen villaisen arvoinen. Ehkä Herra tai Rouva Tuomari siellä muistaa tällä kertaa laskea.
Tässä tarinassa ei ole pahiksia. Tuomarit tekevät vain työtään ja heillekin voi tulla virheitä. Byrokraattien työtä säätelee tiheä ja kylmä pykäläviidakko, johon inhimillisyys tukehtuu. Tarinan pahis ei ole myöskään ex-vaimo. Hän on narsisti, eikä voi itselleen mitään. Meidän muiden on vain kestettävä se, kun hän purkaa meihin omaa pahaa oloaan viranomaisten ja tuomioistuimien kautta, vaikka se ei aina ole oikein. Vahvemman tehtävä on kestää heikonpaansa.
Mikä on tarinan opetus? Tarinan opetus on, että hyvää tarkoittavien ja heikonpien turvaksi luodut järjestelmät voivat joskus pettää sillä nämä järjestelmät eivät ota sellaista mahdollisuutta huomioon, että joku voi käyttää niiden suomaa apua ja turvaa myös väärin. Ja kuten todettua, ne eivät ole virheettömiä, kuten ei niitä luovat ihmisetkään ole. Tämän tarinan opetus on, että itsekkyydellä, ajattelemattomuudella ja suoranaisella pahantahtoisuudella voidaan saada aikaan sellaisia olosuhteita toiselle ihmiselle, jotka voivat olla erittäin kauaskantoisia ja jopa kestämättömiä.
Tarinan opetus on, että hurjimmassakin myrskyssä voi seistä tyynenä, mutta silti päättäväisenä, vakaana ja hymyillä. Hymyillä hyväntahtoisesti puhurien riepottelemien lehtien leikille, kunhan muistaa väistää ympärillä kaatuilevia puita. Ja siihen, että katkeruus on turhaa. Katkeroitumalla tekee vahingon vain itselleen. En ole koskaan nähnyt peräkärryä ruumisauton perässä, mieheni sanoo. Mitään ei siis saa täältä mukaan. Pienet makaronipussit ja veden täyttämät lasit eivät estä sitä, mikä on tärkeintä. Yritämme tehdä parhaamme, että poikamme kasvaa armossa ja rakkaudessa. Hän oppisi luottamuksen ja tulevaisuuden toivon. Hän oppisi siihen, että työnteko kannattaa aina, siitäkin huolimatta, että on Y-tunnus. Hän oppisi anteeksiantamisen ja anteeksipyytämisen taidon. Hän oppisi, että vaikeuksia voi ja pitää sietää, kunhan säilyy puhdas omatunto. Hän oppisi sen, että oikeudenmukaisuus ja rehellisyys kantaa ja niissä on lopulta ne voiton avaimet.
Tarinan tarkoituksena on myös muistuttaa jokaista, jolla on lapsia ja joka on eronnut tai harkitsee eroavansa, siitä mikä on tärkeintä. Tarkoitus on herättää. Onko se toinen sen vuoksi huonompi vanhempi, kun et enää itse pidä hänestä? Eiköhän ne ole muut asiat, jotka sen ”hyvyyden tai pahuuden” vanhemmuudessa määrittää kuin se, että äiti ei enää tykkää isistä. Se isä tai äiti ei tule lapselle vähemmän tärkeäksi, vaikka äiti ei enää tykkäisi isistä tai toisinpäin. Suomi on hyvinvoinnin ja oikeuden lisäksi myös tasa-arvon maa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Työelämässä sanotaan, että miehen euro on naisen 0,8 euroa tai jotain sinne päin. Tuntuu, että jos vanhemmuudelle annettaisiin samanlainen arvotus, saisi äitiys yhden euron ja isyydelle saisi riittää 0,5 euroa, jos sitäkään. Kuinka kerrot sille pienelle 3,5-vuotiaalle tytölle, joka silmät loistaen huutaa ”isi” ja heittäytyy isän syliin, että saat tuntea vain osan siitä ilosta ja kiintymyksestä isääsi kohtaan kuin tuntisit äitiäsi kohtaan? Eihän sellaista voi kertoa, kun se ei pidä paikkaansa. Lapselle ei ole väliä, oletko isä vai äiti, olet lapsellesi kuitenkin yhtä tärkeä kuin se toinenkin – se toinen, jota ilman sinulla ei sitä lasta olisi.
Pahoittelen, ex-vaimo, asianajaja, Herra ja Rouva Tuomari sekä byrokraatit, te ette ole onnistuneet lannistamaan miestäni ettekä viemään sitä valoa häneltä, jolla hän meitä muita ohjaa. Yrittää toki saa, mutta aina ei vain onnistu.
Tämä satu on yksi pieni satu siitä tosielämän tarinakirjasta, joka tekee meidän ainutkertaisesta ja ainutlaatuisesta elämästämme värikästä. Se satukirja kertoo tarinoita siitä, että aina on toivoa ja elämä on aina elämisen arvoista.
Tuollaisia helv***n renttumiehiä todellisessa elämässä löytyy paljon jotka eivät välitä edes omien lastensa tulevaisuudesta mitään. Eivät maksa, eivät etsi töitä vaan makoilevat kotona ja kirjoittelevat kaiket pöivät keskustelupalstoille syyttäen muita kaikesta. Kiertäkää kaukaa. Roskasakkia.
Homma meni pahasti pieleen vain ja ainoastaan 9 lapsen takia se on liikaa tosiaan liikaa 2-4olisi riittänyt menot olisi pienentynyt huomattavasti elämä on.