Olen harkitsemassa liittymistä helluntai seurakuntaan,koska kaipaan hengellistä kotia ja haluan kuulla Jumalan sanaa ja haluan uskovien yhteyttä.
Olen käynnyt helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa,siellä on ihan hyvä ilmapiiri ja saan kuulla Jumalan sanaa,mutta kyllä ne toiset ihmiset seurakunnassa eivät ole tulleet juttelemaan kanssani ja ei haluta tutustua uusiin ihmisiin(asun paikkakunnalla,jossa ei uusia asukkaita oteta vastaan ja paikkakunta on sisäänpäin lämpiävää)se on myös näyttää heijastuvan seurakunnassa ja ihmiset ovat ynseitä.Olen ruvennut ajattelemaan sitä kannattaisiko minun liittyä koko seurakuntaan,jotenkin pelottaa se että jään ihan yksin.Kyllä siellä helluntai seurakunnassa toiset ihmiset puhuu toistensa kanssa mutta minä jään ihan ulkopuolelle,olen ruvennut ajattelemaan kannattaisiko minun liittyä helluntaiseurakuntaan,pitäköön koko seurakuntansa.
Seurakunnan pitäisi olla sellainen paikka jonne voi tulla kuin kotiinsa "tule sellaisena kuin olet".
Olen käynnyt helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa,siellä on ihan hyvä ilmapiiri ja saan kuulla Jumalan sanaa,mutta kyllä ne toiset ihmiset seurakunnassa eivät ole tulleet juttelemaan kanssani ja ei haluta tutustua uusiin ihmisiin(asun paikkakunnalla,jossa ei uusia asukkaita oteta vastaan ja paikkakunta on sisäänpäin lämpiävää)se on myös näyttää heijastuvan seurakunnassa ja ihmiset ovat ynseitä.Olen ruvennut ajattelemaan sitä kannattaisiko minun liittyä koko seurakuntaan,jotenkin pelottaa se että jään ihan yksin.Kyllä siellä helluntai seurakunnassa toiset ihmiset puhuu toistensa kanssa mutta minä jään ihan ulkopuolelle,olen ruvennut ajattelemaan kannattaisiko minun liittyä helluntaiseurakuntaan,pitäköön koko seurakuntansa.
Seurakunnan pitäisi olla sellainen paikka jonne voi tulla kuin kotiinsa "tule sellaisena kuin olet".
Vastaukset 43
Vanhimmat
Huhtikuussa 1976 liityin Sodankylän helluntaiseurakuntaan ja jäin todella yksin. Suoranaista karttamista, pakoon kiiruhtamista ja pilkkanauruja sain osakseni - ei mitään muuta.
Eli harkitse ajoissa eri vaihtoehtoja ja kuuntele sydämesi ääntä. Minä en kuunnellut ja olen joutunut maksamaan tästä kalliin hinnan. Itse pyysin eroa 19.8.1979, mutta kuullut olen, että tätä eroa ei ole myönnetty - minut on "saatanan haltuun" EROTETTU. Eli tätä on kulissien takainen helluntailaisuus.
Mihin kuulut tällä hetkellä. Oletko kenties luterilaisen seurakunnan jäsen? Minulla on helluntalaisuudesta vastenmielinen kuva kaikella kunnioituksella heitä kohtaan. Itselläni on hyvä olla luterilaisena ja käydä esim tuomasmessussa tai omissa seurakunnan toimissa mukana. Siellä saa olla sellainen kun on. Kukaan ei rupea ruotimaan kelpoisuuttasi, vaan Herran huomassa saat kokea armon ja evankeliumin kirkkaana.
en kuulu mihinkään. Täällä sodankylässä kun ei juuri mahdollisuuksia ole.
Sen sijaan olen näkemässä, että seuraava suuri herätys tapahtuu kirkon sisäisenä herätyksenä ja niiden kautta, jotka haluavat olla uskollisia Jumalalle ja hänen sanalleen; ja kun nämä Jumalan tuulet alkavat kirkon piirissä puhaltamaan, minun paikkani on siellä. Mutta tällä hekellä vielä odotan ja kuuntelen milloin taivaalliset tuulet alkavat humisemaan.
Minä kuulun tällä hetkellä evankelisluterilaiseen kirkkoon.No ei tuolla luterilaisessa kirkossa ole myöskään päässyt mukaan toimintaan,vaikka olen käynnyt tilaisuuksissa,se on niin kylmä paikka.Kuitenkin haluaisin käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja ei ole sellaista uskovaisten raamattupiiriä jossa voisi käydä.En tarkoita yleisesti suomessa luterilaista kirkkoa vaan kyllä se riippuu paljon myös paikkakunnasta.
Leolle vastaan,että sinä olet katkera mies joten et viitsisi vastata tänne.Olen lukenut niitä sinun hypnoosi juttuja,minä pidän niitä harhaoppisina ja ne ei kuulu uskovaisille.
Tuo on yksi fraasi, jota lahkolaiset ovat paasanneet jo iän kaiken; ja jolla he yrittävät pestä omat kätensä kuin Pilatus aikanaan.
Itse käytän sanontaa: REALISTI. Eli "Viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta", sanoi edesmennyt presidenttimme J. K. Paasikivi aikanaan.
Vanha viisaus sanoo myös: "Paltto kettu ei syö myrkkyjä". Eli harkitsen vähintäänkin kymmenen kertaa ennen kuin mihinkään liityn ja samaa neuvon kokemusten viisastuttamana kaikille muillekin. Moni on pilannut elämänsä ja menettänyt kotinsa ja perheensä sillä, että on avannut väärän oven tai avannut kotinsa oven väärille sisään pyrkijöille.
Mitä taas siihen hypnoosiin tulee, niin hypnoterapian kysyntä maassamme lisääntyy lisääntymistään - enemmän kuin terapeutteja ehditään kouluttamaan, ja haluan sanoa kaikille, että on viisautta etsiä apu sieltä, mistä apu löytyy. Varsinkin kun uskikset ovat täysin sokeita ja kuuroja ajan haasteille ja inhimilliselle hädälle.
Pyysit eroa mutta eroa ei myönnetty. Tiedän, että sellainen alistaminen oli hyvin tyypillistä ainakin vielä tuohon aikaan. Pyrittiin murskaamaan ihminen. Hyvä esimerkki, ja siinä selvästi nähdään, kuinka hirveän pahuuden vallassa tuollaiset lahkot ovat.
itsekin ollut joskus tuota mieltä erottamisesta, mutta silloin olin vilpittömästi sitä mieltä, että se on raamatun mukaisen seurakunnan ainoa oikea toimintamalli.
Nykyisin näen seurakunnan laajemmin ja paikalliset seurakunnat hyvin pitkälle inhimillisinä apu-rakenteina. Näistä apu-majoista lähtijää ei saisi kohdella tuolla tavalla, eikä enää muuten juurikaan ole Suomessa sellaisia helluntaiseurakuntia. Kaikissa myönnetään ero jos sitä pyytää.
En tunne taustaasi Leo, mutta en ole eläissäni kuullut, että helluntaiseurakunnassa erotettu "hyljätään saatanan haltuun". Olen läheltä seurannut lukuisien helluntaiseurakuntien sielunhoitokäytäntöjä ja kuritoimenpiteitä, mutta tällaista ei ole ollut missään. En tunne asiasi yksityiskohtia, mutta oudolta tuo kuulostaa. Ketään ei voi pitää seurakunnassa väkisin, koska siihen kuuluminen on täysin meidän omassa vallassamme. Jos olet uskossa ja elät Jumalan tahdon mukaan, etkä ole seurakuntaakan halunnnut vahingoittaa, ei sinua sieltä voida erottaa, mutta jos jostain syystä haluat erota uskovien yhteydestä, siihen riittää yleensä suullinen ilmoitus. Ei sinua voi hyljätä "saatanan haltuun", jos olet oikeasti Jumalan oma. Periaatteessa niin voi tapahtua vain, jos toimit räikeästi Jumalan tahtoa vastaan ja olet huonona esimerkkinä muille uskoville tai vahingoitat seurakunnan mainetta ei-uskovien silmissä (1.Kor.5:5), tai jos hylkäät Herran ja itse valitset tien, joka johtaa sinut uudelleen tuon väärän herran palvelijaksi.
Oudolta tuntuu myös tuo mainitsemasi pilkkka ja pakoon kiiruhtaminen. En ole tällaistakaan misään tavannut, ja vaikea on sitä uskoa Sodankylästäkään. Olen vieraillut kymmenissä helluntaiseurakunnissa eri puolilla Suomea, ja kaikkialla on otettu seurakuntiin ilolla vastaan hyvinkin erilaisia ihmisiä. On punkkareita, rastoja, diinareita, heviporukka jne, ja kaikki ovat saaneet kokea kuuuvansa muiden joukkoon. On myös runsaasti entisiä rikollisia, alkoholisteja, narkkareita, henkisesti sairaita ym. enkä ole kokenut heitä missään pilkattavan. Siksi olen ihmeissäni kirjoituksestasi. Kysyisinkin, oletko keskustellut asiasta seurakunnan vanhimmiston tai muiden sielunhoitovastuuta kantavien henkilöiden kanssa. Heillä on velvollisuus kuunnella sinua ja hoitaa myös sinun asiasi niin, että seurakuntaan on helppo tulla vaikka myöhemmin, kun ongelman aiheuttajat on korjattu. Toivon, että otat asian vielä uudelleen puheeksi, ja lupaan muistaa sinua, että kaikki ratkeaisi hyvin.
Siunaten, Veljesi Herrassa.
Ainakin vielä jonkin aikaa (n.15-20v) sitten monissa helluntaiseurakunnissa oli takuuvarmasti käytäntönä, että seurakunnasta ei voinut itse erota. Jos joku halusi erota, hänet *erotettiin* seurakunnasta, mikä vieläpä julkisesti kuulutettiin ja ilmoitettiin seurakunnan lehdessä. Ja ihan pääkaupunkiseudullakin vieläpä, eikä ihan pienissä seurakunnissa. Se oli hyvin yleinen käytäntö koko maassa. Kyselepä joltakin, joka tietää eikä kaunistele asioita. Se oli törkeää henkistä väkivaltaa ja puoskarointia. Nyt avoimen tiedonvälityksen aikakaudella puoskarit ovat joutuneet hieman muuttamaan käytäntöjä. Varmasti esim internetin olemassaolo riipii näitä petoja.
En yhdy minäkään sinun kantaasi en ole koskaan kuullut et ei voisi erota. Toisinaan keskustelun jälkeen kun on aiheellista eroittaa toivotaan et itse pyytää eroa, tähän en puutu enmpäämut tämän päivän srk antaa niin eroamis vapauden kuin muuton toiseen. eikä kait tuo ole mitenkää omituista.?
tuollaisesta koskaan kuullut etteiko henkilo saisi erota seurakunnasta ellei eroteta. Itse erosin. Kavin siina seurakunnassa koko ikani, ja jasenena kerkesin olemaan n. 7 vuotta. (Eron syyna ei ollut opilliset tms syyt, vaan muutto ulkomaille).
alkuperänen Nasse-setä toisessa tai kolmannessa polvessa.
vettä polvessa.
Alkuperäiseen kysymykseen, mietippä vielä ja hanki lisää tietoa
Liity vaan. Kyllä aika näyttää kun olt sisukas. Älä anna periksi eka päivänä jos kukaan ei tule juttelemaan. Kyllä ajan kanssa.
Voimia Sinulle!
paikkakunta kerta kaikkiaan. Täällä meillä helluntai seurakunnassa ainkin pastori käy kättelemässä kaikki uudet ja toivottaa terve tulleeksi. Auttaisko paikkakunnan vaihto? Tai rukoile ja pyydä herralta neuvoa. Ihme meininki siellä seurakunnassa, niinkuin ei haluttaisi uusia jäseniä...?
Helluntaiseurakunnissakin on suuria eroja. Monilla pikkupaikkakunnilla seurakunta on kuin toinen koti. Kaikki tuntevat toisensa ja välittävät. Kysyvät kuulumiset ja pitävät yhteyttä. Tosin itsestäkin riippuu, miten saa ystäviä. Nuorena vasta ammattiini valmistuneena jouduin ihan eri puolelle Suomea töihin kauaksi kotikaupungistani. Siellä tuli seurakunnasta nopeasti kodin "korvike". Ja onneksi tuli. Heti kun menin ensimmäiseen tilaisuuteen, tuli muutama henkilö juttelemaan ja siitä se ystäväpiiri suureni vähitellen.
Nyt keski-ikäisenä jouduin taas muuttamaan paikkakuntaa työni takia. Olen isossa kaupungissa ja hell.srk:in on suuri. Täällä ihmiset eivät tule herkästi tekemään tuttavuutta, mutta olen itse sinnikkäästi hakeutunut juttusille ja nyt on jo monta ystävää.Ja vaikka ei olisikaan ketään, olisi suuri aukko elämssäni, jos ei olisi seurakuntaa ja tilaisuuksia siellä, joissa saan nauttia Pyhän Hengen ilmapiiristä ja Elämän leipää syödäkseni. Näin pysyn hengissä ja voin hyvin.
Suosittelen lämpimästi. Ole rohkea ja rukoillen käy tietäsi.
Jos haluat tutustua niihin ihmisiin, niin suosittelen menemään juttusille itse. Monet ihmiset antavat uuden kokouksissa istujan olla "rauhassa", koska eivät tiedä haluaako tämä että hänelle tullaan juttelemaan vai eikö halua. Sellaisiakin nimittäin on, jotka juuri siitä piirteestä EIVÄT tykkää, että heti ollaan kyselemässä jotta kukas te ootte ja mistäs tuutte.
Jotkut ihmiset jopa lopettavat hengellisissä tilaisuuksissa käymisen, koska "siellä ei saa olla rauhassa". Tästäkin SAATTAA se mainitsemasi "ynseys" johtua.
Neuvoisin siis menemään siellä reippaasti jonkun mukavan tuntuisen ihmisen tykö, sanomaan suoraan että haluaisin tutustua ihmisiin täällä ja olen Se ja Se. Siitä se tuttavarinki sitten vähitellen kasvaa.
Eikä seurakuntiin ole pakko "liittyä" saadakseen siellä käydä tai tutustuakseen siellä oleviin ihmisiin. Nimi jäsenrekisterissä ei tee yhteenkuuluvaisuutta todeksi, vaan se, että kuulutaan sydämissä yhteen. Silloin ei ees kysytä, jotta "ootko sinä meikäläinen?.
Kandee ainaski tutkia juttuja ensin vaikka netin avulla...
Harkitse tarkkaan ennen kuin liityt hellareihin tai mihinkään muuhunkaan kirkkokuntaan. Ei kannata kiirehtiä, sillä jos pettyy sitten niin pettyy pshan kerran. Itse olin aikanaan hellariseurakunnassa jäsenenä, aivan liian kauan, nyt en kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Ja mikä vapaus Kristuksessa on koittanutkaan. Olen vain ja ainoastaan tilivelvollinen Herralleni. Vieläkin minua yritetään ohjailla ja komennella hellasreista käsin, mutta minä voin sanoa vain, etten kuulu teihin vaan ainoastaan Herrani on minun ohjaajani!
on jo kaksi - kohtalotoveria.
Niin on, Leo Salmela! Olen sen jo aiemminkin huomannut lukiessani tätä palstaa ja joskus jonkin kommentinkin heitetyäni! Ollaan vaan uskossa Kristukseen ja eletään vapaana Jumalan armosta nauttien! Ei anneta sitoa itseämme isien perinnäissääntöihin ja tabuihin, joita helluntaiherätyksessä on ihan riittämiin saakka!
Nyt taidat puhua vähän väärälle miehelle.. Leohan kritisoi hellunaiseurakuntia nimenomaan siitä, että ne ovat vaipuneet turmelukseen eivätkä pidä enä syntiä syntinä. Naisillakin jo korvakoruja korvissaan - kamala sentään!!
Olette toistenne ääripäitä.
Kiitos, sinulle nimetön selvennyksestäsi. Ilmeisesti me ei ollakaan Leon kanssa niin samanlaisia. Minähän en ole tuomitseva tyyppi! Itse olen jo vuosikymmenen työskennellyt suomalaisen viihdemaailman parissa ja todennut, että se maailma on totaalisesti mainettaan parempi, siis millaista kuvaa uskonnollisessa maailmassa siitä annetaan ymmärtää. Uskossa olen edelleen ja saanut keskustella hengellisistä asioista avoimesti siellä olevien kanssa. Siellä arvostetaan todellista uskoa, mutta ei nipottamista. Monien kanssa olen sanut myöskin rukoilla yhdessä ja siunata heitä!
Toisilla on kysymys elinkeinosta. Toisilla kysymys viihteestä ja huvituksista. Joillakin meistä on taas kysymys suoraan elämästä ja kuolemasta.
"Pakko on taistella, kuolla tai voittaa.
Ratkaisu eessä on tuntematon..."
Minulla on sinulle ehdotus: Apt.16:15 sanotaan:"Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Eli jos uskovat ottavat sinut rakastavaan, jakavaan ja osallistavaan yhteyteensä, arvostaen ja kunnioittaen sinua eikä hyväksikäyttäen, niin jää, mutta jos jäät yksin, lähde, sillä tämän sanan mukaan sinua ei pidetä uskovaisena.
Itse lähdin helluntailiikkeestä pois paljolti tuosta syystä.
Kyllä moni muukin palstan ajattelijoista yksin jäisi. Hurmokseen mennään joukolla tai ei ollenkaan, myös sinua pidetään ystävänä niin kauan kuin palvot helppoheikkejä. Omilla aivoilla toimeentuleva ja elämän logiikan ymmärtävä ei lämpene tuossa seurassa. Uskovaisuuden käsite
on puristettu kaikkivoipana voimana raamatun jakeisiin, joista ei itse ymmärretä muuta kuin palauttaa lukija 2000 vuoden päähän simuloimaan maailmaa sen hetkisten arvojen ja käsitysten mukaan.
Uudessa testamentissa yksinäisyys/hylkääminen tulkitaan rangaistukseksi ellei siihen liity Herran kanssa oleminen (1 Kor. 5:11 ). Jos uskova ihminen jätetään yksin, on se kuin sanaton tuomio. Näitä "kotiarestilaisia" riittää Suomen Siionissa, mutta sydämessäni ikävöin veljiäni ja sisariani, kuuluivatpa he sitten mihin kristilliseen yhteisöön tahansa. Yksinäisiä uskovia Jeesus Kristus rakastaa!!
Niin tai toisin päin. Mene ja sano jollekulle heistä: "Jos pidät minua Herraan uskovaisena, tule käymään mun kotonani.." Ja jos hän pitää, ja tulee, niin sen jälkeen on helppo mennä yhdessä seurakuntaankin.
Ei sen aloitteen AINA tarvitse tulla sieltä minne menee, vaan siltä menijältä.
Mielestäni.
"sinua pidetään ystävänä niin kauan kuin palvot helppoheikkejä"
Ihan täsmälleen näin!
että sydän ei saa katkeroitua. Joudumme monesti epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Joskus voi tuntua siltä, että niiden joiden tulisi olla meitä kohtaan rakastavaisimpia, haavoittavat meitä kipeimmin.
Tämä ilmestys on hyvä muistaa: Jeesus Kristus on ristillä verta vuotavana meidän tähtemme. Näemme Hänen runnellun muotonsa, kuinka Hänet on verille piesty ja siinä Hän on ristillä, rakkautensa varassa, riippumassa ja Hän sanoo meille:"Tahdotteko lyödä vielä minua?" Me joudumme oman tyydyttämättömän vihamme ( katkeruuden ) kanssa vastatusten Mestarimme rakastavan katseen ja sanojen edessä ja kenelläkään ei ole muuta sanottavaa kuin:"Herra, en minä tahdo lyödä sinua enää! Olen väärässä, kun pidän kiinni katkeruudestani ja vihastani. Herra, anna anteeksi minulle ja puhdista verelläsi katkeruuteni! Annan anteeksi veljilleni ja sisarilleni! Älä muista siitä mitään, mitä olen heidän toimesta saanut kokea, heidän pelastumisekseen!"
Kun itse menin ensimmäistä kertaa Lahden helluntaiseurakuntaan, toivoin, ettei kukaan tulisi juttelemaan kanssani. Kun olin käynyt useamman kerran, sanoin muutamia sanoja vierellä istuvalle. Mutta useinkin olin mielelläni yksin. Mutta nyt olen saanut hyviä ystäviä ja tuttuja.
Olen ajatellut, että yritän huomata, jos näen jonkun olevan yksinäisen menisin hänen luokseen, vaikka sanomaan muutaman sanan. Se on minulle vaikeata, koska olen luonteeltani arka, mutta uskon, että Jumala antaa rohkeutta siihen.
En tiedä, mistä se johtuu, että en huomaa niitä ihmisiä, joitten luo voisi mennä juttelemaan. Mutta voin tehdä parannusta tässä asiassa.
Täällä Hämeessä me ihmiset olemme ehkä arkoja menemään vieraiden luo. Mikkelin helluntaiseurakunnassa, kun kävin, niin vierelläni oleva rouva alkoi heti puhua kanssani. Kun hän kuuli, että olen siellä lomareissulla, hän kutsui minut kotiinsa kahville. Minä vietin mukavan iltapäivän hänen luonaan.
Toivon sinulle siunausta ja rohkeutta puhua aluksi vaikkapa muutama sana jollekin. Siitä se voi alkaa. Siellä vastapuolellakin voi olla arka ihminen, joka ei uskalla aloittaa puhumista.
Tervetuloa vain, joukkoon tummaan ja värikkääseen.
Kyllä siellä sinullekin, oma paikka avautuu.
Jeesus terveisin: Ola
Odottaisin. Et nimittäin voi liittyä seurakuntaan, jos olet siihen syntymäsi kautta jo liitetty. Sitä olet jos olet uskoon tullut. Uskovien yhteys on tärkeä elementti, mutta jos se ei toimi liittymättä, niin ei se toimi liityenkään.
Tarkkaile käydessäsi ihmisiä, siellä on varmasti niitä oikeita Jumalan lapsia, joiden seurasta virvoitut niin kokouksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Kyllä uskova uskovan haistaa = )
Mietit tekstissäsi sitä, kannattaako seurakuntaan liittyä. Itse kamppailin aikoinaan tämän saman kysymyksen kanssa, ja ajattelin, ettei seurakunnasta ole minulle mitään hyötyä. Vaikka olin jo tullut uskoon, vastustin erityisesti ajatusta helluntaiseurakuntaan liittymisestä. Itse olisin halunnut jäädä kaikkien seurakuntien ulkopuolelle. Eräs asia muutti suhtautumiseni täysin. Jumala avasi minut näkemään seurakuntaan kuulumisen todellisen merkityksen. Seurakuntahan koostuu vajavaisista ihmisistä, joissa ei ole oikeastaan muuta eroa uskomattomiin nähden, kuin että he ovat ottaneet Jeesuksen tarjoaman pelastustyön vastaan. Tuo pelastus toki vaikuttaa meissä ajan mittaan pyhittymistä ja hengellistä kasvua. Silti me uskovinakin voimme olla hankalia, pinnallisia, itsekkäitä jne. Mutta ajattelepa, että Jeesus haluaa tunnustaa meidät tällaisina vajavaisina ystävikseen ( Joh.15:13-15 ). Uskoisin, että sinun tapauksessasi on kyseessä ihmisten arkuus luoda kontakteja. He ehkä jännittävät uutta henkilöä joukossaan, vaikka uusien uskovien pitäisi olla luonnollinen olotila. Jos on näin, ehdottaisin, että yirtät itse mennä keskustelemaan jonkun henkilön kanssa, ja esittelet itsesi hänelle. Sellainen murtaa kyllä jäät ihmisiltä. Toinen mahdollisuus, miksi ihmiset eivät tule juttelemaan kanssasi voi olla seurakunnan koko. Jos on kyse suuresta seurakunnasta, niin kuin oma kotiseurakuntani
( yli 1000 jäsentä ),uutta henkilöä ei välttämättä heti huomata. On helpompi keskustella tuttujen kanssa kuin luoda kontakteja uusiin ihmisiin. Haluaisin rohkaista sinua tässä seurakuntaan liittymisessä. Itselleni seurakunta on ollut sellainen turvapaikka maailman myrsyjen keskellä, että en haluaisi sieltä mistään hinnasta pois, kun olen sen löytänyt. Seurakunnassa Jumala haluaa hoitaa meitä, opettaa meitä ja kasvattaa oman sanansa ja Pyhän Henkensä kautta. Aikaa myöten saat varmasti ystäviä seurakunnasta, ja mikä tärkeää, seurakunta on Jumalan suunnitelma uskovia varten ja maailman ihmisten pelastamiseksi. Tällaisessa joukossa kannattaa olla. Mielestäni se seikka, että olet kokenut saavasi hyvää opetusta sekä tuntenut Jumalan läsnäoloa seurakunnassa on osoitus siitä, että olet oikeassa paikassa.
jos haluaa kulkea Jumalan viitoittamaa tietä, haluaa myös liittyä paikalliseen uskovien seurakuntaan eli paikallis-seurakuntaan.
kun lukee uutta testamenttia, se on täynnään opetusta seurakunta-asioista.
apostolien teoista alkaen käydään läpi alku-srk perustaminen, siihen liittyminen ja siinä kasvaminen jne.
srk on Jumalan "keksintö" ja hänen tahtonsa on, että jokainen uudestisyntynyt uskova liittyy paikallis-seurakunta-yhteyteen.
Siellä virallisesti liityttiin mihinkään? Kun uskoon tuli Jerusalemissa monta tuhatta, niin minkä nimiset seurakunnat siellä syntyivät, ja kerrottiinko oikein erikseen, että kuka minnekin liittyi? Tuonne menivät Pietarilaiset ja tuonne Jaakobilaiset. Johanneslaiset olivat sitten tuolla jne. Uskovien kasteella käyneet ottivat nimekseen uudelleen kastettujen joukko, ja helluntaikasetut ottivat nimekseen helluntain ja kokoontuivat tuolla, mutta ne kaikki muut olivat sitten jotain vähän kummallisempaa joukkoa? Ai, Raamatun mukaan nuo sisäpiirijutut ovat kyllä lahkoja. Jeesuksen seurakuntaan ei voi todellakaan liittyä, eikä siitä erota yhdellä paperilla. Siihen synnytään. Anteeksi purevuus, mutta seurakunta ei ole helluntailaisten, eikä muidenkaan ihmisten, vaan Jeesuksen. Hän ei puolestaan ole millään lailla sitoutunut niihin ihmiskäskyihin, joita maailmassa yleisesti opetetaan, eikä liioin yhteenkään seurakuntaan.
Luulisi sen kertovan uskoville jo paljon, että yksikään tunnustettu nykyajan Jumalanpalvelija, entisaikojen saarnaajista puhumattakaan, ei ole koskaan sanonut, että kaikki hellarit menevät taivaaseen. Se siitä liittymisestä.
Luulisi Raamatun Reissu-Lassen nimeltään Paavalin kertoneen saaneensa apostoleilta itselleen kastetodistuksen, mutta eipä mitä. Taisi niihin aikoihin olla Pyhä Henki läsnä muuallakin, kuin ihmisten ylpeissä puheissa.
luovaa henkilöä, Mirkaa
sanoisin hänen sanoin: vältä uskistuminen
Uskoon synnytään ja seurakuntaan LIITYTÄÄN ei pakko. Kyllä SEN AJAN SRK:LLA oli paimenet eri paikkakunnilla Näethän että kirjeitäkin lähetettiin eri paikkakunnille ja seurakunnan johtajille.
Jokainen paikkakunta tarkoittaa ilmeisesti nykyajassa vajaata puolta korttelia, ainakin täältä Turusta asiaa katsottuna. Itse paikkakunta tai kaupunki on sanana kuitenkin kansan kielessä edelleen samaa tarkoittava. Sillä tarkoitetaan asutuskeskittymää. No, Jerusalemissa ei kuitenkaan mainita edelleenkään olleen Helluntailaisia, Pyhän Hengen seurakuntalaisia, Vapaakirkkolaisia ym. He olivat Jerusalemin pyhiä, seurakunta. Aika jännä juttu, että alkuseurakunta ei ottanut käyttöönsä sanaa synagogee, joka liittyy nimenomaan rakennukseen, vaan ekklesia-sanan, joka viittaa pikemmin ulkona pidettyyn kansankokoukseen. Johtuikohan siitä, että kun julistivat evankeliumia, julistivat sitä Temppelialueella, mutta omat kokouksensa pitivät kodeissa. Ajatus lienee ollut, että uuden liiton uskovia ei kutsuttu rakentelemaan jotakin rakennuksia, ja sitomaan ihmisiä niihin, vaan kulkea Kristuksen sanansaattajina Pyhän Hengen johdossa. Siinä on meilläkin pientä ihmettelemistä, miten asiat hoituvat, kun Pyhä Henki toimii. Ainoa mikä ihmistä estää käsittämästä alkuseurakunnan toimintaa on liian pieni, tulitikkuaskin kokoinen Jumala.
Kun posti kerran lähetettiin paikallisseurakuntaan, niin jään innolla odottelemaan sinulta ja seurakunnaltasi postia. Voin nimittäihn uskoa, että kun sen laitat, niin se tulee varmasti jokaisen uskovan kuultavaksi, kuten alussa. Me postitamme siitä kopion tietysti muille lähialueiden seurakunnille, joten rakenumme varmasti yhdessä koko ruumis. = )
Tosi on se että paikkakunta sana voi johtaa harhaan, mut Paavalin kautta kirjoitettuja kirjeitä lähetettiin suurkapunkiin Efesoon joka oli jopa Turkulaisille "harmiksi" suurempi mun kielällä "paikkakunta" huom. anteeks)ja moniin muihin srk:tiin .Kyllähän Paavali esim. perusti srk.tia vai? ja luultavasti monet muut. Toisaalta kokoonnuttiin koteihin mut meniväthän he esim. rukoilemaan temppeliin . Kirjeitten kirjoittelun olen jättänyt,vaikka vasta rakastuneille et älä turhaan odota.PS.Paavalin kaikkia kirjeitä ei ole edes raamattuun tallennettu.
Milläs todistat ettei Paavali saanu kastetodistusta on kai sullekin selväks tullu ettei kaikkea Jeesuksen tekemisistä edes kirjoitettu lue vaikka Joh. evankeliumin loppu. Huomaa et toisille on pilkut tärkeempiä ku kirjaimet
Jos tuo olisi ollut niin tärkeä juttu, niin epäilemättä siitä olisi mainittu.
No, hajallaan olevat uskovat palvelevat sitten varsin hienosti yksisydämisenä joukkona vai mitä? No, kukin miettiköön mitä tahtoo, mutta älkää nyt ihmeessä lisätkö Sanaan mitään, mitä siellä ei ole, ainakaan mitä tulee uskovan elämään Kristuksessa.