Tehkää se minun muistokseni. Luuk. 29: 19.
Nyt kysytään: Mitä rakas Herramme on tarkoittanut pyhällä ehtoollisella, sen ihmeellisellä säätämisellä? Mikä oli hänen varsinainen tarkoituksensa? On paljon kristittyjä, jotka eivät koskaan saa oikeata käsitystä ehtoollisesta tai sen kelvollisesta nauttimisesta, eivätkä saa sitä lohdutusta, iloa ja rauhaa, jonka ehtoollinen antaa, siitä syystä vain, etteivät he tiedä eivätkä ymmärrä, mitä Kristus tällä sakramentilla tarkoitti ja ajatteli. Kaiken sanominen, mitä Herra sillä on tarkoittanut, lienee vasta kaikki selvittävässä iäisyydessä mahdollista. Jotakin me kuitenkin voimme käsittää. Tahdomme tällä kertaa vain tutkia ehtoollista Kristuksen sovintokuoleman muistoa. Herra sanoi:
Tehkää se minun muistokseni. Nythän me voimme ensinnäkin ymmärtää, ettei hän säätänyt tätä muistoa itsensä hyväksi, vaan meidän parhaaksemme. Sillä kaikki, mitä Kristus teki maan päällä, tapahtui meidän hyväksemme, kuten hän itse sanookin: »Ihmisen Poika ei ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» Huomaa siis, mikä tarkoitus silläkin oli, että hän sääti muiston itsestänsä.
Kristus tunsi lastensa heikkouden sekä sen vaivalloisen tien, jota heidän piti kulkea tämän elämän erämaassa ja murheen laaksossa. Hän tiesi, miten he usein olivat uupumaisillaan keskitaipaleella, miten heidän heikot, vertavuotavat, arat sydämensä jokapäiväisessä, loppumattomassa taistelussa lihaa, maailmaa ja saatanan kavaluutta ja nuolia vastaan väsyisivät, tulisivat sairaiksi, haavoittuneiksi, masentuneiksi ja lohduttomiksi. Hän tiesi myös, että heillä kuitenkin hänessä olisi koko lohdutuksensa, voimansa ja virvoituksensa, että he vain häntä hartaasti muistaen saisivat uutta elämää, rohkeutta, voimaa ja iloa vaelluksen jatkamiseksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-24.html
Nyt kysytään: Mitä rakas Herramme on tarkoittanut pyhällä ehtoollisella, sen ihmeellisellä säätämisellä? Mikä oli hänen varsinainen tarkoituksensa? On paljon kristittyjä, jotka eivät koskaan saa oikeata käsitystä ehtoollisesta tai sen kelvollisesta nauttimisesta, eivätkä saa sitä lohdutusta, iloa ja rauhaa, jonka ehtoollinen antaa, siitä syystä vain, etteivät he tiedä eivätkä ymmärrä, mitä Kristus tällä sakramentilla tarkoitti ja ajatteli. Kaiken sanominen, mitä Herra sillä on tarkoittanut, lienee vasta kaikki selvittävässä iäisyydessä mahdollista. Jotakin me kuitenkin voimme käsittää. Tahdomme tällä kertaa vain tutkia ehtoollista Kristuksen sovintokuoleman muistoa. Herra sanoi:
Tehkää se minun muistokseni. Nythän me voimme ensinnäkin ymmärtää, ettei hän säätänyt tätä muistoa itsensä hyväksi, vaan meidän parhaaksemme. Sillä kaikki, mitä Kristus teki maan päällä, tapahtui meidän hyväksemme, kuten hän itse sanookin: »Ihmisen Poika ei ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» Huomaa siis, mikä tarkoitus silläkin oli, että hän sääti muiston itsestänsä.
Kristus tunsi lastensa heikkouden sekä sen vaivalloisen tien, jota heidän piti kulkea tämän elämän erämaassa ja murheen laaksossa. Hän tiesi, miten he usein olivat uupumaisillaan keskitaipaleella, miten heidän heikot, vertavuotavat, arat sydämensä jokapäiväisessä, loppumattomassa taistelussa lihaa, maailmaa ja saatanan kavaluutta ja nuolia vastaan väsyisivät, tulisivat sairaiksi, haavoittuneiksi, masentuneiksi ja lohduttomiksi. Hän tiesi myös, että heillä kuitenkin hänessä olisi koko lohdutuksensa, voimansa ja virvoituksensa, että he vain häntä hartaasti muistaen saisivat uutta elämää, rohkeutta, voimaa ja iloa vaelluksen jatkamiseksi.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-24.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hän tiesi edelleen, että heidän omat syntinsä, vikansa ja heikkoutensa heidän rohkeuttansa eniten masentaisivat ja tekisivät heidät alakuloisiksi ja onnettomiksi. Mutta hän tiesi myöskin, että kaikkia syntejä peittämään ei kelpaisi mikään muu kuin hänen kärsimisensä ja kuolemansa, hänen uhrattu ruumiinsa ja verensä, jotka olivat annetut uhriksi syntien anteeksiantamiseksi. Silloin hän sääti tämän sovintokuolemansa muiston sanoen: Lapset, kokoontukaa usein yhteen. Kun alkaa pimentyä silmissänne, kun väsytte, tulkaa silloin yhdessä nauttimaan ruumistani ja vertani ja muistakaa minua. Lyhyesti hän tahtoi tiellemme asettaa lepomajoja, joihin väsyneet vaeltajat saisivat poiketa vahvistamaan ja virkistämään itseänsä taivaan leivällä, hänen ruumiillaan ja verellään ja muistollaan.
Tämä sovintoihmeen muisto on totisesti kaikissa suhteissa ja hyödyllinen sisäiselle ihmisellemme. Se herättää meidät unohduksesta ja uneliaisuudesta. Se puhdistaa meidän silmämme siitä tomusta, joka vaelluksen aikana himmentää niitä. Se maalaa meidän eteemme sekä synnin että armon oikeassa valossaan. Se lohduttaa meitä, vahvistaa ja palauttaa lapsenluottamuksen rauhan ja ilon meidän alakuloisiin sydämiimme. Se nostaa sielumme maan tomusta ja kääntää katseemme taivasta kohti. Mutta siitä, että Kristus asetti ehtoollisen, ei vain muistojuhlaksi, vaan antaa meidän siinä nauttia ruumistansa ja vertansa, sekä niistä sanoista, jotka hän lausui ojentaessaan siunauksen maljan, huomaamme hänen tarkoittaneen etupäässä erästä hyvää työtä. Hänen sanansa kuuluivat »Tämä on minun vereni, liiton veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.»
Näistä sanoista me huomaamme, mikä on pääasiallisinta, nim. se, että saisimme lohdutusta katuessamme syntejämme, ja että raskautetut omattunnot virvoitettaisiin. Sillä ainoa seikka, minkä hän mainitsi verestään, oli, että se oli uuden liiton – ja että se vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi. Huomaa siis Herran tarkoitus ja sydämenlaatu! Hänelle ei riittänyt verensä vuodattaminen syntien anteeksiantamiseksi, vaan hän tahtoi mitä voimakkaammin ja syvimmin vakuuttaa meitä tämän sovituksen osallisuudesta, tahtoi, että se lohduttaisi ja ilahduttaisi meitä suuresti. Ja hän huolehti tästä niin tarkoin, että hän panee saman verensä meidän suuhumme sanoen: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki. Juo tästä voimakasta vastamyrkkyä synneillesi, niiden tuomiovoimalle, vastaanota lunastushinta itse, että tietäisit, että sinä, sinä, sinä olet siitä osallinen – tämä on minun vereni, uuden liiton veri, joka vuodatetaan vain syntien anteeksiantamiseksi.
Tässä veressä säädetään uusi liitto, uusi liitto Jumalan ja teidän välillenne. Ei sellaista kuin vanha oli – vanha vaati ja tuomitsi, uusi lahjoittaa ja sovittaa. Vanha sanoi: »Tee, anna!» Uusi sanoo: »Usko, ota!» Vanhan liiton veri oli härkäin ja kauristen verta. Uuden liiton veri on Jumalan Pojan verta. »Tämä minun vereni vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.»
Katso, tämän tahtoo Herra. sanoa. Tässä on nyt kaikille synnin ja omantunnon tuskien vaivaamille sieluille sanomaton lohdutuksen lähde, jos he voisivat pysähtyä, malttaa mielensä, hiljentyä ja tarkasti miettiä, mitä Herra tässä tekee ja puhuu.
Aamen.
Hyvin kirjoiti. Toivoisin tämänkaltaisia viestejä lisää palstallemme :)
Totta, mutta mistä löytyy?
Tämä 1800- luvun mies ei ollut liberaali.