Eilen tuli YLE Femmalta ohjelma jossa kerrotiin avioliittolain muutoksesta v. 1987.
Vasta silloin Suomessa lopetetiin syyllisen etsiminen erotapauksissa. Siihen saakka avioeroja ei myönnetty noin vain, vaan anomukset käsiteltiin oikeudessa prosessissa, jossa puolisot olivat usein hankkineet todistajia puolelleen ja/tai todistamaan puolisoaan vastaan, uskottomuudesta ym.
Usein myös palkattiin yksityisetsivä seuraamaan puolisoa, jotta saataisiin todisteita tämän uskottomuudesta. Mm. monet poliisit toimivat vapaa-ajallaan, sivubisneksenä, tällaisina petollisen puolison käräyttäjinä. Jossain vaiheessa se poliiseilta kiellettiin.
Ohjelmassa joku yksityisetsivä sanoi, että se oli hyvä bisnes mutta jouti kyllä loppumaan tai vähenemään lainmuutoksen seurauksena, oli se sellaista hommaa. Heillekin tuli varmaa mieleen, ainakin ajoittain, että onko tässä hommassa mitään järkeä.
Hän kertoi mm. tapauksesta, jossa aviomies oli löytänyt vaimonsa tavaroista neuvostoliittolaisen miehen yhteystiedot ja palkkasi etsivän lähtemään NL:oon miestä etsimään ja haastattelemaan.
Votkaa juottamalla ja sanakirjaa apuna käyttäen sitten kyseltiin mieheltä että oliko ollut seksiä. Oli ollut. Sitten takaisin Suomeen ja kertomaan asiakkaalle joka pani eron vireille.
Kun laki muuttui, ja eron sai helpommin, niin kuulemma moni eropäätöksen saatuaan soitti viranomaiselle ja kysyi, että onko tämä nyt varmasti selvä tämä ero, kun se päätös oli jonkun verolomakkeen näköinen, jotenkin se ei vakuuttanut vastaanottajaa. Evät kai uskoneet että eroaminen voisi olla nyt noin mutkatonta.
Erojen määrä nousi, se oli ennen lainmuutosta reilut 8 000 vuodessa, nyt se on kai reilut 13 000 vuodessa.
MIkäköhän mahtoi olla Suomen ev-lut. kirkon kanta avioliittolainlainmuutokseen tuolloin v. 1987? Vai tarvitseeko edes kysyä?
Vasta silloin Suomessa lopetetiin syyllisen etsiminen erotapauksissa. Siihen saakka avioeroja ei myönnetty noin vain, vaan anomukset käsiteltiin oikeudessa prosessissa, jossa puolisot olivat usein hankkineet todistajia puolelleen ja/tai todistamaan puolisoaan vastaan, uskottomuudesta ym.
Usein myös palkattiin yksityisetsivä seuraamaan puolisoa, jotta saataisiin todisteita tämän uskottomuudesta. Mm. monet poliisit toimivat vapaa-ajallaan, sivubisneksenä, tällaisina petollisen puolison käräyttäjinä. Jossain vaiheessa se poliiseilta kiellettiin.
Ohjelmassa joku yksityisetsivä sanoi, että se oli hyvä bisnes mutta jouti kyllä loppumaan tai vähenemään lainmuutoksen seurauksena, oli se sellaista hommaa. Heillekin tuli varmaa mieleen, ainakin ajoittain, että onko tässä hommassa mitään järkeä.
Hän kertoi mm. tapauksesta, jossa aviomies oli löytänyt vaimonsa tavaroista neuvostoliittolaisen miehen yhteystiedot ja palkkasi etsivän lähtemään NL:oon miestä etsimään ja haastattelemaan.
Votkaa juottamalla ja sanakirjaa apuna käyttäen sitten kyseltiin mieheltä että oliko ollut seksiä. Oli ollut. Sitten takaisin Suomeen ja kertomaan asiakkaalle joka pani eron vireille.
Kun laki muuttui, ja eron sai helpommin, niin kuulemma moni eropäätöksen saatuaan soitti viranomaiselle ja kysyi, että onko tämä nyt varmasti selvä tämä ero, kun se päätös oli jonkun verolomakkeen näköinen, jotenkin se ei vakuuttanut vastaanottajaa. Evät kai uskoneet että eroaminen voisi olla nyt noin mutkatonta.
Erojen määrä nousi, se oli ennen lainmuutosta reilut 8 000 vuodessa, nyt se on kai reilut 13 000 vuodessa.
MIkäköhän mahtoi olla Suomen ev-lut. kirkon kanta avioliittolainlainmuutokseen tuolloin v. 1987? Vai tarvitseeko edes kysyä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerronpa anekdootin vanhaan avioerokäytäntöön liittyen:
Eräs nainen haki eroa juoposta ja väkivaltaisesta miehestään.
Asiaa puitiin oikeudessa, mies ei halunnut erota.
Vaimo oli saanut hieman yksinkertaisen naapurin todistajaksi tapaukselle, jossa
juoppohullu ajoi vaimoaan kirveen kanssa takaa.
Todistajalta kysyttiin, näkikö hän tapauksen.
Todistaja vastasi: "Siitähän ne juoksi niin, että p aska lensi!"
Todistus hylättiin todistajan epäasiallisen kielenkäytön takia, eikä eroa myönnetty.
Jep, olen taivutellut minäkin uskossa ollessani erään pariskunnan pysymään yhdessä.
Siinä taas annoin päätäntävallan mielikuvitusolennon oletetulle tahdolle.
Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako...
Televisiosta tuli joskus kauan sitten ohjelma jossa entiset tuomarit muistelivat tätä vanhaa avioerolakia ja millaisia näytelmiä tuomioistuimissa saatettiin joskus esittää.
Kun kyse oli uskottomuudesta eron sai heti. Toinen puolisoista oli ollut uskoton ja oli todistajakin joka kertoi tapahtumien kulun perin juurin tarkkaan. Ero myönnettiin sitten ilman harkinta-aikoja.
Kaikki meni kuten piti paitsi että kaikki valehtelivat. Mitään uskottomuutta ei ollut olemassakaan, oli vain tarina ja todistaja jotta saatiin ero nopeasti. Tuomarikin tiesi näiden puhuvan puuta heinää mutta ero kuitenkin myönnettiin, ei siinä sentään mitään rikostutkintaa ryhdytty suorittamaan.
Sellainenkin tapaus oli kuulema ollut jossa todistaja oli niin huonosti valmistautunut että hänen piti kysellä tarinansa yksityiskohtia eroa hakevalta avioparilta. Tästä huolimatta ero myönnettiin.
YLE Femmallahan tulee nykyisi prime timen ulkopuolella SVTn ohjelmaa, ja käsittääkseni tämä YLEn ohjelma on näytetty Ruotsissa otsikolla "Den dagen förendrades Finland" ja sitä kautta päätynyt taas YLE Femmalle. MAhtaisikohan löytyä tuolla nimellä Areenasta tai suomalaisella nimellä, mikä se sitten lieneekin, Elävästä arkistosta.
On tuossa jutussa ollut ruotsalaisilla ihmettelemistä.Ruotsi on tässä avioerolainssädännössäkin varmaan ollut Suomea valovuoden edellä?
Itse näon vain osan. Sellainen yksityiskohta jäi mieleen, kun naisjuristi kertoi sanoneensa kollegaleen, että pystyy hoitamaan seuraavan juttunsa sanomatta sanaakaan. Kai se oli avioerojuttu sekin en tiedä milloin ja millaisen avioerolain aikana.
Ja hän onnistui siinä. Tuomari oli kysynyt kolme kysymystä juristilta joka oli vastannut kaikkiin nyökäämällä, ja se juttu oli paketissa.