Täällä ilmenee jatkuvasti epäselvyyttä alvin suhteen. Joko alle 6 kk:n ikäisen auton tai sitten autoverosta perittävän alvin osalta.
Autot, eräiden muiden laitteiden mukana, ovat alvin osalta erityissäänneltyjä. Uudesta autosta alvi maksetaan aina käyttöönottomaassa (rekisteröinti). Autoa pidetään arvonlisäveron kannalta "uutena", jos sen luovutus on
tapahtunut puolen vuoden aikana sen ensimmäisestä käyttökerrasta tai jos ajokilometrejä
on sen luovutushetkellä enintään 6000 kilometriä. Jos kumpikaan edellä mainituista ehdoista ei täyty, ajoneuvoa ei enää voida pitää "uutena".
Käytetyn auton alvi peritään myyntimaassa, eli se sisältyy auton kauppahintaan. Tämä koskee aina yksityistä auton tuojaa. Alv-velvollinen voi tietyissä tapauksissa ostaa auton alvittomana ja maksaa alvin vasta Suomessa. Käytettyjen autojen alv-verotus on marginaaliverotusta.
Kun auto ostetaan ulkomailta tulee AUTON HINNASTA mmaksettavaksi alvi edellämainituilla tavoilla. Suomeen tuotaessa on kuitenkin maksettava autovero ja autoja tuovat pääosin myyntiliikkeet (maahantuojat), jotka ovat AUTOVERONKIN OSALTA silloin alv-verovelvollisia. Autovero sisältyy kuluttajan maksamaan auton hintaan ja siten siihen alv-pohjaan, josta alvi 22% lasketaan. Alvin tarkoitushan on olla aina 18,03% kuluttajahinnasta ja vero tulee siten viimekädessä kuluttajan maksettavaksi, vaikka alkutuottaja, valmistaja ja myyjä sen tilittävät valtiolle.
Autonostajien saattamiseksi samaan asemaan riippumatta siitä tuovatko he autonsa itse vai ostavatko autoliikkeestä, on alvi autoveron osalta järjestetty siten, että se maksetaan aina autoveron yhteydessä, kuten ei-alvivelvollinen autontuoja maksaa autonkin ostohinnasta menevän alvin.
Autoveron alvi oli EY-tuomioistuimen ratkaistavana Siilin-jutussa, jolloin sen periminen katsottiin luvalliseksi siitäkin huolimatta, ettei se ole alvi. Siitä tuo nimitys elvi, eli ei alvi. Elvi ei ole oikea alvi, koska se ei täytä arvonlisäveron tunnusmerkkejä.
Se kuitenkin peritään Suomessa kaikilta auton tuojilta tasapuolisesti toisin kuin esim. Itävallassa vain yksityisiltä tuojilta, jonka osalta EY-tuomioistuin keväällä totesi, että se on yksityisiä syrjivää.
Sekä Itävallan että Suomen "elvijärjestelmän" vaikutus on sekä yksityisen, että kaupallisen tuojan ja myös valtion kannalta täsmälleen sama. Kaikki tuojat maksavat samat verot. Itävallassa veron perintä oli vain väärin järjestetty.
Eikä se ole Suomessakaan oikein muodollisesti järjestetty. Yksityisellä verovelvollisella vain ei ole valitusoikeutta kenenkään muun kuin omasta verotuksestaan ja muodollinen virhe on kaupallisen tuojan vähennysoikeudessa, josta kaupallinen tuoja ei voi valittaa, koska hänelle ei siitä ole mitään vahinkoa, päinvastoin. Teoreettinen vahingonkärsijä ja valitukseen oikeutettu on valtio yksin, mutta sekin on vain muodollinen näkökulma, ei todellinen.
Näin Suomen elvijärjestelmä pysyy kauneusvirheestä huolimatta, eikä siitä virheestä kenellekään olekaan vahinkoa. Kauneusvirhe voidaan korjata vain siirtämällä autoverovelvollisuus kaikissa tapauksissa kuluttajall, jolloin autovero poistuu alvikannasta. Tämä taas merkitsee käytännössä valtion verotulojen alenemista elvin verran ja samalla tietenkin autoverotuksen keventymistä.
Autot, eräiden muiden laitteiden mukana, ovat alvin osalta erityissäänneltyjä. Uudesta autosta alvi maksetaan aina käyttöönottomaassa (rekisteröinti). Autoa pidetään arvonlisäveron kannalta "uutena", jos sen luovutus on
tapahtunut puolen vuoden aikana sen ensimmäisestä käyttökerrasta tai jos ajokilometrejä
on sen luovutushetkellä enintään 6000 kilometriä. Jos kumpikaan edellä mainituista ehdoista ei täyty, ajoneuvoa ei enää voida pitää "uutena".
Käytetyn auton alvi peritään myyntimaassa, eli se sisältyy auton kauppahintaan. Tämä koskee aina yksityistä auton tuojaa. Alv-velvollinen voi tietyissä tapauksissa ostaa auton alvittomana ja maksaa alvin vasta Suomessa. Käytettyjen autojen alv-verotus on marginaaliverotusta.
Kun auto ostetaan ulkomailta tulee AUTON HINNASTA mmaksettavaksi alvi edellämainituilla tavoilla. Suomeen tuotaessa on kuitenkin maksettava autovero ja autoja tuovat pääosin myyntiliikkeet (maahantuojat), jotka ovat AUTOVERONKIN OSALTA silloin alv-verovelvollisia. Autovero sisältyy kuluttajan maksamaan auton hintaan ja siten siihen alv-pohjaan, josta alvi 22% lasketaan. Alvin tarkoitushan on olla aina 18,03% kuluttajahinnasta ja vero tulee siten viimekädessä kuluttajan maksettavaksi, vaikka alkutuottaja, valmistaja ja myyjä sen tilittävät valtiolle.
Autonostajien saattamiseksi samaan asemaan riippumatta siitä tuovatko he autonsa itse vai ostavatko autoliikkeestä, on alvi autoveron osalta järjestetty siten, että se maksetaan aina autoveron yhteydessä, kuten ei-alvivelvollinen autontuoja maksaa autonkin ostohinnasta menevän alvin.
Autoveron alvi oli EY-tuomioistuimen ratkaistavana Siilin-jutussa, jolloin sen periminen katsottiin luvalliseksi siitäkin huolimatta, ettei se ole alvi. Siitä tuo nimitys elvi, eli ei alvi. Elvi ei ole oikea alvi, koska se ei täytä arvonlisäveron tunnusmerkkejä.
Se kuitenkin peritään Suomessa kaikilta auton tuojilta tasapuolisesti toisin kuin esim. Itävallassa vain yksityisiltä tuojilta, jonka osalta EY-tuomioistuin keväällä totesi, että se on yksityisiä syrjivää.
Sekä Itävallan että Suomen "elvijärjestelmän" vaikutus on sekä yksityisen, että kaupallisen tuojan ja myös valtion kannalta täsmälleen sama. Kaikki tuojat maksavat samat verot. Itävallassa veron perintä oli vain väärin järjestetty.
Eikä se ole Suomessakaan oikein muodollisesti järjestetty. Yksityisellä verovelvollisella vain ei ole valitusoikeutta kenenkään muun kuin omasta verotuksestaan ja muodollinen virhe on kaupallisen tuojan vähennysoikeudessa, josta kaupallinen tuoja ei voi valittaa, koska hänelle ei siitä ole mitään vahinkoa, päinvastoin. Teoreettinen vahingonkärsijä ja valitukseen oikeutettu on valtio yksin, mutta sekin on vain muodollinen näkökulma, ei todellinen.
Näin Suomen elvijärjestelmä pysyy kauneusvirheestä huolimatta, eikä siitä virheestä kenellekään olekaan vahinkoa. Kauneusvirhe voidaan korjata vain siirtämällä autoverovelvollisuus kaikissa tapauksissa kuluttajall, jolloin autovero poistuu alvikannasta. Tämä taas merkitsee käytännössä valtion verotulojen alenemista elvin verran ja samalla tietenkin autoverotuksen keventymistä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
minä oikein maksoin naapurin jaskalle, kun ostin siltä Escortin kolmella tonnilla? En kai mitään. Joku alvi piti kyllä maksaa kun ostin Bemarin naapurimaan urmakselta kolmella tonnilla. Eli jos ostan yksityiseltä Suomesta - ei alvia. Mutta jos ostan yksityiseltä Virosta - on alv. Mitäs logiikkaa tässä on?
No pitääkö nyt oikein vääntää rautalangasta. Oletetaan että se 3000 euron ritsa olisi maksanut uutena 30000. Siinä oli n. 7750 euroa autoveroa ja elviä tälle 1705 euroa (laskettuna yksinkertaisuuden vuoksi v. 2002 jälkeisen autoverosysteemin mukaisesti).
Nyt kun hinta on pudonnut 1/10 osaan, on elvinkin osuus hinnasta pudonnut saman verran eli elviä voi laskea olevan hinnassa mukana 17,05 euroa. Eihän sitä tietenkään enää valtiolle tilitetä, kun yksityiset myyvät autoja toisilleen.Se on kuitenkin raja EU-oikeuden mukaan seuraavasti: Jos oletetaan että tuo 3000 olisi myös käypä autoverotuksen verotusarvona, eli Urmakselta ostettu kottero verotettaisiin sen mukaisesti, niin EU-oikeus sallii periä 17,05 euron verran elviä.
Jos ostat yksityiseltä Suomessa, elv on jo hinnassa, jos ostat muualta, elv tulee hintaan. Tässä se logiikka.
Siinä koko juttu vähän lyhykäisemmin kuin edellä (jossa muuten oli poikkeuksellisesti ihan oikeaa tietoa).
Jos vuoden 2005 alusta autoverolaissa myös alle 6kk käytetty auto voi olla maahantuotuna käytetty, johon sovelletaan käytettynä maahantuodun auton verotusta, siis maksetaan vain autovero ja sen alvi, eli EU n alueelta tuotu käytetty ajoneuvo ei ole alvin piiriin kuuluva tuote, ja alv-laista ei tarvitsisi välittää, vai kulkeeko alv-laki autoverolain yli, ja määrittää auton oman tulkintansa mukaan uudeksi ja näin alv-alaiseksi, josta on perittävä alv myös Suomeen.
Autoverolain säännöksillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen miten alvia peritään. Alle 6 kk ja alle 6 tkm (molempien pitää täyttyä) koskee alvia aina, eli tällaisesta käytetystä autosta on maksettava alvi Suomeen. Ts. nuo ovat ne rajat, jotka erottavat Saksan 16%:n alvin ja Suomen 22%:n alvin.
Käytetystä autostahan ei Saksaan alvia makseta mitenkään erikseen, vaan alvi sisältyy auton kauppahintaan ostetaan se sitten yksityiseltä tai liikkeestä. Käytetyssä tavarassa katsotaan olevan aina jäännös uutena maksetusta alvista ja se ilmenee hintaa korottavana tekijänä (marginaaliverotus). Autoliike tilittää Saksassa (kuten Suomessakin)alvin käytetyn auton voittomarginaalista ja yksityinen ei tietenkään tilitä mitään.
Nämä alviasiat ovat yksinkertaisia kun ymmärtää yleisperiaatteen, mutta ellei sitä tiedä, on erittäin vaikea päästä selville miten asiat menevät yksittäistapauksissa.
Onko kysymyksessä oma tulkintasi asiasta, vai voiko tuon alv-lain ylivertaisuuden tarkistaa jostakin, ennakkotapauksiahan ei luonnollisesti vielä ole.
Alvista kirjoittamani ei ollut miltään osin omaa tulkintaa. Alle 6 kk/6 tkm alvi on selitetty mm. täällä:
http://europa.eu.int/comm/taxation_customs/taxation/vehicles_taxation/comm-fi-2.pdf
Kyse on nk. yhteisöoikeudesta, joka koskee jokaista EU:n jäsenvaltiota. Autoverolakihan koskee vain Suomea.
Linkki oli hyvä ja johdatti alv-laki tiedostoon. kiitti !
Onko tiedossasi viimeinen asiaa koskeva alv-lain muutos, tietoni loppuu v.een -94.
Tässä on alviasia esitetty niin lyhyesti ja selvästi kun sen vain voi esittää. Tuon kun luette, niin loppuu täällä turhanpäiväinen jankkaamminen. Asia on nimittäin täsmälleen näin.
elvi ei ole kauneuspilkku vaan väärä tulkinta ja aiheutttaisi valtiolle lisätuloja kun autojopparit ei saisi enää vähennettyä sitä. Ei voi ymmärtää miksi jotain yritysryhmää pitää valtion tukea väkisin soveltamalla selvästi virheellistä tulkintaa tässä asiassa.
Ei tämä mikään "virhe" ole, vaan aivan laissa säädetty juttu. Ja Suomen laki on tässä asiassa todettu EU-oikeuden mukaiseksi.
Teoreettisesta näkökulmasta voi tietysti pitää elvin "muuttumista" alviksi jonkinlaisena kauneuspilkkuna, mutta sillä on merkitystä vain esteettisessä mielessä, ei juridisesti.
Kyllä se niin on, että tämä elvi-kuvio pitää pintansa juuri niin kauan kun valtiovalta haluaa olla siirtämättä autoverotuksessa verovelvollisuutta suoraan kuluttajille. Eikä ole mikään ihme, että halutaan pitää verovelvollisten joukko pienenä ja ammattimaisesti toimivana. Siinä sitä olisikin, kun vähän yli 100.000 amatööriä olisi sekoilemassa tullin kanssa...
Johan tämä elvi-keskustelu osoittaa, ettei siitä mitään tulisi.
on myönnetty vain, että autoveroa elviä ei saa periä tuontiautosta liikaa ja elvi ei ole alvia. Eli maksakaa ne elevit takasin, jopparit, jos ootte niitä menny vähentelemään. Ne ei kuulu teille vaan valtion kassaan.
Yksityinen tuoja tuo auton Suomeen ja maksaa x euroa maksaneesta autosta autoveron määrästä perittävää alvia y euroa.
Jos saman x euroa maksavan auton tuokin Suomeen kaupallinen (alv-velvollinen) tuoja maksaa hän aivan samoin autoveron määrästä alvia autoveron yhteudessä täsmälleen saman y euroa, kuin yksityinenkin tuoja. Eli auton ostohinta verot ovat kummassakin samat.
Kauppias ei tuo autoa itselleen vaan myytäväksi. Hän myy auton yksityishenkilölle (joka olisi voinut itsekin auton tuoda), jolloin kauppiaan myyntihinta muodostuu auton hankintahinnasta, autoverosta sen alvista, myyntikatteesta ja myyntihinnan perusteella laskettavasta arvonlisäverosta.
Myyntihinnasta maksettavasta arvonlisäverosta on yleisen periaatteen mukaan vähennettävä ne alvit, jotka autosta on jo aiemmin maksettu. Saksalaisen myyjän hintaan on sisältynyt jäljelläoleva osuus uutena maksetusta alvista ja mahdollinen sikäläisen kauppiaan maksama voittomarginaalialvi, eli samaisen marginaaliperiaatteen mukaan vähentää saa koko ostohinnan, koska sen osalta alvit ovat OK. Sen lisäksi kauppias saa vähentää jo maksamansa autoveron alvin. Näin maksettavaksi jää voittomarginaalista alvi marginalliverosäännösten mukaan.
Mistään tukemisesta ei ole kysymys eikä myöskään virheellisestä tulkinnasta. Kauppias maksaa koko arvonlisästään (autovero myyntikate) alvin valtiolle ja perii sen auton ostajalta. Eli kuluttaja saa auton halvemmalla itse tuotuna, mikäli pystyy ostamaan samaan hintaan kuin kauppias ja pystyy tuomaan samoilla kuluilla.
Kun tunnut olevan hyvin perillä tästä itselleni niin vastenmielisestä veroaiheesta, voisitko kertoa yksinkertaisesti ratkaisun seuraavaan: Jos alv-velvollinen kaverini menee hakemaan omissa nimissään auton, jonka myöhemmin osatn häneltä samaan hintaan, voiko hän siis vähentää jotain vertotuksessaan ostohinnasta ja saada alv-palautuksen myöhemmin takaisin? (ja siis edelleen minulle, koska minä olen varsinainen maksaja)
kauppias EI saisi vähentää jo maksamaansa autoveron alvia koska se ei ole alvia. Miksi sitä olisi edes EU:n tuomiossa mainittu jos sillä ei olisi mitään merkitystä?
Tää on vaan tätä itäblokkimaista hyvävelijärjestelmää jossa tiettyjä asioita katsotaan läpi sormien kun niin on tehty ennenkin. Joppareiden ansiot onkin nyt huipussaan veronmaksajien kustannuksella.
Hieman selvennystä edelliseen viestiini marginaaliverotuksesta, koska söhläsin asian siten, ettei siitä saa selvää.
Marginaaliverojärjestelmää sovelletaan mm. käytettyihin autoihin ja se poikkeaa normaalista alvimenettelystä. Koska käytetty tavara on siirtynyt aikoinaan kuluttajalle, on se lopullisesti verotettu ja siitä syntyy veroton tavara (ei vähennettävää alvia).
Käytetyn tavaran hinnassa on kuitenkin jäljellä suhteellinen osuus uutena maksetusta alvista ja kun tavara palaa käytettynä alvivelvolliselle, tulisi maksettavaksi kaksinkertaista alvia, mikäli kauppias ei saisi käytetyn tavaran ostosta mitään vähennystä myydessään tavaran.
Tätä varten on kehitetty erillinen marginaaliverojärjestelmä, jossa alvi maksetaan ainoastaan ostohinnan ja myyntihinnan erotuksesta ja näistä kaupoista mm. autoliikkeissä pidetään aivan erillinen avi-kirjanpito. Käytetyssä tuontiautossa ostohinnan ja myyntihinnan erotukseen - josta alvi lasketaan - sisältyy autovero, josta alvi on jo maksettu erityismenettelyssä (elvi) ja sen vuoksi kaksinkertaisen veron välttämiseksi elvi on vähennettävä normaalialvista.
Edelläolevan mukaan käytetyt autot ovat ns. verottomia, eli ne ovat normaalialvijärjelmän ulkopuolella. Ei ole eroa ostetaanko auto yksityiseltä vaiko kauppiaalta. Kauppiaalla saattaa kuitenkin olla myytävänä verollisia käytettyjä autoja, jotka eivät ole siirtyneet alvillisen toiminnan ulkopuolelle. Lähinnä näitä ovat taxit, kouluautot ja liikkeen esittelyautot. Saksalaisissa ilmoituksissa tällöin maininta MwSt ausweisbar.
Alv-velvollinen voi ostaa tällaisen auton Saksasta (tai muusta EU-maasta) ilman alvia ja hänen on maksettava alvi Suomessa mikäli auto menee ei-arvonlisäverolliselle.
Eli mikäli kaverisi tuo tällaisen auton ja ostajana et ole alv-velvollinen ei mitään palautuksia tai vähennyksiä kenellekään tule. Kaverisi on maksettava ostohinnasta + autoverosta Suomen alvi sensijaan, että normaalisti auton hintaan sisältyy Saksan 16%:n alvi. Tuonti Suomen alvilla (=ilman Saksan alvia) kannattaa vain verolliseen toimintaan (pakettiauto, taxi, kouluauto, ambulanssi tms.), koska alvi tulee maksettavaksi aina vasta sitten kun auto poistuu verollisesta toiminnasta.
Meni perille. Verotus on ollut henkilökohtaisesti kautta aikojen aihe, joka oli kuin telinevoimistelu koulussa. En oppinut millään niitä neulansilmiä tms. Sittemmin olen suorittanut mm. kaksi korkeakoulututkintoa. Ehkä Suomalainen verotus ylipäätään on niin vaikeatajuista, ettei alitajuntani halua ymmärtää sitä.
Suomalainen verotus tai muu lainsäädätö ei ole vaikeatajuisempaa kuin muualla. Etenkin Euroopan vanhoillisissa maissa, joista pahin lienee Ranska, lainsäädäntö on niin monimutkaista, ettei se ole edes tarkoitettu tavallisen kuolevaisen ymmärrettäväksi. Suomalaiset ja Ruotsalaiset lainsäädännön asiantuntijat odottavat suurella pelolla tulevia EU:n lainsäädännön harmonisointitoimia, koska näissä modernien oikeusjärjestysten maissa uhkaa paha takapakki.
Esimakua tulevasta EU-lainsäädännöstä saa vaikkapa tuon kuudennen alv-direktiivin alkutekstistä:
EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 ja 100 artiklan,ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon edustajakokouksen lausunnon (EYVL N:o C 40, 8.4.1974, s. 25), ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL N:o C 139, 12.11.1974, s. 15),sekä katsoo, että kaikki jäsenvaltiot ovat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta 11 päivänä huhtikuuta 1967 annettujen neuvoston ensimmäisen ja toisen direktiivin (EYVL N:o 71, 14.4.1967, s. 1301/67) mukaisesti ottaneet käyttöön arvonlisäverojärjestelmän, jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien korvaamisesta yhteisöjen omin varoin 21 päivänä huhtikuuta 1970 tehdyn päätöksen (EYVL N:o L 94, 28.4.1970, s. 19) mukaan yhteisöjen talousarvio olisi muista tuloista riippumatta rahoitettava kokonaan yhteisöjen omin varoin; näihin varoihin sisältyvät muun muassa arvonlisäverosta kertyvät varat, jotka saadaan soveltamalla yhteistä verokantaa yhtenäisesti määrätyn arviointiperusteen mukaan yhteisön säännösten mukaisesti, olisi edistettävä henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien liikkumisen todellista vapauttamista ja kansantalouksien keskinäistä vuorovaikutusta, olisi kiinnitettävä huomiota tavoitteeseen, joka koskee maahantuonnin verollisuuden ja viennin verottomuuden lakkauttamista jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, sekä yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän tasapuolisuuteen suhteessa tavaroiden ja palvelujen alkuperään, jotta voitaisiin toteuttaa lopultakin todellisten sisämarkkinoiden kaltaiset yhteismarkkinat, joilla harjoitetaan tasapuolista kilpailua,
verovelvollisen käsitettä olisi täsmennettävä siten, että verotuksen tasapuolisuuden tehostamiseksi jäsenvaltiot voisivat ulottaa sen koskemaan myös satunnaisia liiketoimia suorittavia henkilöitä, verollisen liiketoimen käsite on johtanut hankaluuksiin erityisesti verollisiin liiketoimiin rinnastettavien liiketoimien osalta, minkä vuoksi näiden käsitteiden selventäminen on välttämätöntä,
verollisen liiketoimen suorituspaikan määritteleminen on johtanut jäsenvaltioiden välisiin toimivaltakiistoihin, jotka koskevat erityisesti tavaroiden luovutusta asennuksineen sekä palvelujen suoritusta; vaikka palvelun suorituspaikaksi periaatteessa olisi määriteltävä suorittajan pääasiallinen toimipaikka, suorituspaikka olisikin määriteltävä sijaitsevaksi vastaanottajan maassa, erityisesti eräiden sellaisten palvelujen osalta, jotka suoritetaan verovelvollisten välillä ja joissa palvelujen kustannukset sisältyvät tavaroiden hintaan, Verotettavan tapahtuman ja verosaatavan syntymisen käsitteitä olisi yhdenmukaistettava, jotta yhteisön verokannan käyttöönotto sekä siihen myöhemmin tehtävät muutokset tulisivat samanaikaisesti voimaan kaikissa jäsenvaltioissa,
veron peruste on yhdenmukaistettava, jotta yhteisön verokannan soveltaminen verollisiin liiketoimiin johtaisi vertailukelpoisiin tuloksiin kaikissa jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden soveltamien verokantojen on mahdollistettava edellisessä vaiheessa kannetun veron tavanomainen vähentäminen, olisi laadittava yhteinen luettelo verovapautuksista, jotta omien varojen kanto tapahtuisi yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, vähennysjärjestelmää olisi yhdenmukaistettava, siltä osin kuin sillä on vaikutusta kannon todelliseen kertymään, ja vähennyksen suhdeluku olisi laskettava samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, olisi täsmennettävä, ketkä ovat veronmaksuvelvollisia erityisesti sellaisten palvelujen osalta, joiden suorittaja on sijoittautunut ulkomaille, veronmaksuvelvollisen velvoitteita on mahdollisimman suuressa määrin yhdenmukaistettava yhtenäisen veronkannon varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa; veronmaksuvelvollisten olisi tehtävä määräajoin ilmoitus liiketoimiensa panosten ja tuotosten kokonaismäärästä, jos tämä vaikuttaa tarpeelliselta omien varojen määräytymisperusteen toteamiseksi ja valvomiseksi,
voimassa olevia erilaisia erityisjärjestelmiä olisi yhdenmukaistettava; pienien yritysten osalta on kuitenkin tärkeätä antaa jäsenvaltioiden pysyttää voimassa erityisjärjestelmiään yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen; jäsenvaltioille olisi jätettävä mahdollisuus vapauttaa sellaiset maataloustuottajat, joihin tavanomaista järjestelmää ei sovelleta, tuotantopanoshankinnoista maksettavasta arvonlisäverosta vähennysoikeuden avulla; olisi tärkeätä määritellä tämän erityisjärjestelmän perusperiaatteet sekä päättää yhteisestä menetelmästä näiden maataloustuottajien arvonlisän laskemiseksi omien varojen kannon tarpeita varten, tämän direktiivin säännösten yhdenmukainen soveltaminen olisi varmistettava, ja tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä yhteisön neuvottelumenettelystä; arvonlisäverokomitean asettaminen mahdollistaisi jäsenvaltioiden ja komission välisen läheisen yhteistyön, jäsenvaltioiden olisi tietyin rajoituksin ja edellytyksin voitava toteuttaa tai pysyttää voimassa tästä direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkantamisen yksinkertaistamiseksi taikka tietyntyyppisten veropetosten tai veron kiertämisen estämiseksi,
saattaa osoittautua tarkoituksenmukaiseksi antaa jäsenvaltioille lupa tehdä kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa sopimuksia, jotka sisältävät poikkeuksia tästä direktiivistä, ja on välttämätöntä säätää siirtymäkaudesta kansallisten lainsäädäntöjen asteittaisen mukauttamisen mahdollistamiseksi määrätyillä aloilla, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
Weigel & Weigel tapauksessahan oli kyse siitä, että yksityinen tuonti haluttiin samalle viivalle ammattimaisen kanssa pistämällä yksityiselle tuonnille 20% normikulutusveroa (joka on suuruudeltaan Itävällan ALV:n suuruinen). Tilanne on Suomessa aivan analoginen, veroilla on vain eri nimi.
Ote tuomioistuimen päätöksestä:
"87. Yleensä 20 prosentin korotus lasketaan ainoastaan maahantuoduista käytetyistä autoista perittävän perusveron perusteella, ja sitä sovelletaan ainoastaan poikkeuksellisesti täysin kotimaisia toimia koskevaan perusveroon. Mikäli 20 prosentin korotuksella pyritään estämään väitettyä kilpailun vääristymistä, on huomattava, että vero, jonka tarkoituksena on poistaa maahantuotavien tuotteiden kilpailuetu kotimaisiin tuotteisiin nähden, on selvästi EY 90 artiklan vastainen.
88. Onkin todettava, ettei 20 prosentin korotuksen kaltainen vero ole EY 90 artiklan mukainen.
89. Tämän vuoksi toisen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että EY 90 artiklaa on tulkittava niin, että sen vastaista on, että yksityishenkilön tuodessa maahan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn auton peritään 20 prosentin korotus verosta, joka on pääasian oikeudenkäynnissä esillä olevan perusveron kaltainen."
Eikös tämä ole selvää? Kun yksityinen saisi muuten käytetyn autonsa halvemmalla, jos ELViä ei perittäisi.
Kirjoitin alussa:
"Sekä Itävallan että Suomen "elvijärjestelmän" vaikutus on sekä yksityisen, että kaupallisen tuojan ja myös valtion kannalta täsmälleen sama. Kaikki tuojat maksavat samat verot. Itävallassa veron perintä oli vain väärin järjestetty"
Asiamies:
"Tilanne on Suomessa aivan analoginen, veroilla on vain eri nimi."
Olet ensimmäisen lauseen osalta aivan oikeassa, kuten viesteistämme voidaan nähdä. VEROJÄRJESTELMIEN TAVOITE JA VEROTUKSEN LOPPUTULOS ON TÄSMÄLLEEN SAMA.
Mutta .... toinen lause ei pidä paikkaansa. Nimillä ei ole merkitystä. Kun tätä lisäveroa (=elviä) ja nimenomaan ja pelkästään tätä lisäveroa on EY-tuomioistuimessa Suomen (Siilin) ja Itävallan (Weigel) osalta käsitelty, on niissä olennainen ero. Suomen elviä peritään kaikilta ja Itävallan lisäveroa vain yksityisiltä tuojilta.
Vaikka Suomen vähennysoikeus johtaa prikulleen samaan lopputulokseen ja verojen tarkoitus on prikulleen sama, on pykälien muotoilu täysin erilainen.
EY-tuomioistuimessa ei ole käsitelty suomalisen kaupallisen tuojan vähennysoikeutta, koska siitä ei ole riitaa hallinto-oikeuksissa ollut. Kukaan yksityinen tuoja ei voi valittaa naapurinsa tai epämiellyttävän autokauppiaan verotuksesta. Hän voi valittaa vain ja ainoastaan omasta verostaan, eikä tuomioistuin voi käsitellä muita oikeudenloukkauksia kuin valittajaan kohdistuneita. Ja koska autoverolain elvipykälä koskee kaikkia tuojia, ei mitään syrjintää ole Itävallan tapaan.
Autoja tuovat yksityiset ja kauppiaat. Yksityisillä ei ole vähennysoikeutta, joten he eivät "pääse käsiksi" muodollisesti virheelliseen vähennysoikeuteen. Toisaalta valittaa voi vain oikeudenloukkauksesta joka kohdistuu valittajaan, ei kaupallinenkaan tuoja voi valittaa vähennysoikeudesta. Eikä tietenkään ole mitään syytäkään.
Valitusoikeus on vain valtiollla. Asiaan voi puuttua myös EU:n komissio, koska Suomen järjestelmä ei vastaa EU:n alvidirektiiviä. Ainakaan tähän mennessä komissiokaan ei ole asiaan puuttunut, vaikka muodollinen virhe on aivan varmasti Suomesta käsin sinne tiedotettu.
Tilannehan on se, että mikäli komissio asiaan puuttuu tai valtio haluaa muuten asian ojennukseen, on verovelvollisuus siirrettävä kuluttajalle, jolloin autoverosta ei makseta lainkaan alvia.
Oleellinen hieman hukkui tuossa edellä.
Kysymys on siis siitä, ettei Suomen järjestelmä ole virheellinen yksityistuojan osalta kuten Itävallassa, vaan kaupallisen tuojan vähennysoikeuden osalta. Siis elvi on oikein, mutta vähennysoikeus väärin.
Tavoite ja verotuksen lopputulos on hyvä ja aivan oikea, pykälänikkarointi ja siitä seuraava verotusjärjestelmä vain MUODOLLISESTI väärä kummassakin maassa. Muodollinen virhe joka ei johda materiaaliseen (todelliseen) virheeseen.
on, mutta vähennysvirhe kerryttää ylimääräisiä euroja joppareiden taskuun. Antakaa jopparit heti ne rahat takas meidän verokarhulle tai lobatkaa äkkiä kaikki alvia ylimääräisemmät verot pois niin päästään kaupoille.
Alvihan on ostajan maksettavaksi tarkoitettu, eli ei jobbarit mitään vähennystuloja saa vaan kauppiailta tuontiautoja ostavat. Jos kauppiaiden pitäs maksaa kaksinkertainen alvi autoverosta, kävisi heidän tuontinsa kannattamattomaksi ja ketä se hyödyttäisi ? Ei ainakaan yksityistä tuojaa. Tuontiautot olis vaihtoboikotissa entistä useammassa autoliikkeessä. Viisainta olisi olla elviasiasta aivan hiljaa, koska yksityisen eduksi asia ei voi muuttua.
täys mökä päälle tästäkin mokasta. Samalla kiinnostus autoverotuksen poistamiseen varmaan lisääntyis kun EU virkaveljet alkais kyselemään, että mites siellä suomessa veroja oikein lasketaan.
Ja jos joppareiden kauppa ei kannata, so what? 9 %:n korot vielä päälle elvipalautuksille niin alkaa saada mummot vanhainkodissa muutakin kun kaurapuuroa.
Miten Itävallassa nyt verotetaan. Onko jo muutettu ? Onkohan Tansakassa miten tämä elvi, siellähän on korkea autovero.
Tavoite tuojan asemasta (yksityinen tai kauppias) riippumattomaan yhtäläiseen autoveromäärään olisi toteutettavissa monin tavoin.
EU:n jäsenvaltiothan saavat itse määrätä autoveron tason. Sitä voidaan alentaa tai korottaa. Näitä arvonlisävero-ongelmia ei ole järjestelmässä, jossa kuluttaja välittömästi maksaa autoveron valtiolle, eikä autokauppiaan kautta kuten mm. Suomessa ja Itävallassa.
Suomen ja Itävallan autoveron historia ja perinne on, että automaahantuojaliike on verovelvollinen
autoverossa, jolloin autovero sisältyy siihen auton lopulliseen hintaan josta alvi lasketaan. Tästä aiheutuvat nämä ongelmat, koska yksityiset tuojat eivät ole alv-velvollisia, eli auton tulo maahan, joko kauppiaan tai yksityisen toimesta, johtaa erilaiseen autoverotukseen.
Itävallassa "tasaus" on suoritettu suoraviivaisesti siten, että yksityiselle määrätään maksettavaksi puuttuva alvin määrä. Tämä suorasukainen menetelmä on nyt EY-tuomioistuimessa tyrmätty.
Suomessa taas puuttuvan määrän ongelma on ratkaistu toisin. Autoveron alvi on tavallaan irrotettu varsinaisesta alvijärjestelmästä, eli se kannetaan autoverotuksen yhteydessä. Tätä on asiantuntijoiden elvikeskustelussa pidetty ikäänkuin ylimääräisenä autoverona, koska sillä ei ole alvin tunnusmerkkejä. Tämän perimisen EY-tuomioistuin hyväksyi, koska siinä itsessään ei ole mitään moitittavaa, koska EU:lla ei ole sanomista veron tasoon, eikä ole merkitystä peritäänkö se yhdellä vaiko useammalla nimellä, kunhan kaikki maksavat saman.
Voidaan katsoa, että täysin eri asia on alvivelvollisen vähennysoikeus, joka johtaa samaan lopputulokseen, kuin mikäli verovelvollisuus saman tasoisena olisi kuluttajalla, joka aivan varmasti olisi oikein, mutta toisaalta se johtaa myöskin samaan lopputulokseen kuin Itävallan lisävero, joka tuomittiin. Vähennysoikeuden ongelmahan on siinä, että alvista saa vähentää vain maksettua alvia ja kun elviä ei EY-tuomioistuimessa pidetty alvina.
Selvää on, ettei Suomen vähennysoikeutta voida tuomita Itävallan tapauksen perusteella pelkästään sen vuoksi, että niillä on sama tavoite ja lopputulos, koska sama tavoite on saavutettavissa myös oikealla tavalla, jolloin saavutetaan täsmälleen sama lopputulos (verovelvollisuus ostajalla).
Tästä huolimatta EY-tuomioistuin tuskin hyväksyisi Suomen vähennysjärjestelmää, mikäli asia siellä tulisi ratkaistavaksi. Suomen virhe on jokatapauksessa ikäänkuin käänteinen Itävaltaan nähden yksityisen ja kauppiaan välillä. Itävallassa yksityinen maksaa liikaa, Suomessa kauppias maksaa liian vähän.
Vaikuttaa siltä, ettei Suomessa pidetä mitään kiirettä tämän teknisen muutoksen kanssa. Mikäli vähennysmenettely jossain vaiheessa tuomitaan, ei siitä aiheudu mitään taannehtivia seuraamuksia, koska kauppiailta ei voida periä takaisin vähennettyjä osuuksia. Ainut oikea tapa kuitenkin nykysäännöksillä olisi siirtää autovero alvipohjan ulkopuolelle, eli auton ostajan maksettavaksi.
Auton lopulliseen hintaan (auto vero) sillä ei olisi välttämättä mitään vaikutusta, koska elvin osuus voitaisiin liittää autoveroon. Käytännössä kuitenkin verovelvollisuuden muutos todennäköisesti toteutettaisiin siten, että elvin osuus jäisi kokonaan pois ja siirrettäisiin mahdollisesti käyttömaksuun tms.
Tästä ELViasiasta vielä sellainen pikku juttu, että nykyään peritään tuojilta myös ALViELviä sellaisista vanhoista ajoneuvoista, jotka on ensirekisteröity 50- ja 60-luvuilla, jolloin ei peritty lainkaan silloista liikevaihtoveroa autoverosta. Tämä mainittiin heti autoverolain ensimmäisissä pykälissä (olen tarkistanut vanhat autoverolait).
Nyt kuitenkin on uuteenkin autoverolakiin kirjoitettu tarkat vanha LVV-prosentit. Tämä jos joku on syrjivää, koska veroa ei ole peritty aikoinaan kotimaassa ensirekisteröidyistä ajoneuvoista lainkaan, mutta käytettynä tuoduista peritään.
Tämä osoittaa suurta "asiantuntemusta" tällä alalla, jossa tärkeintä on fiskaalisen tuoton maksimointi EU-lainsäädännöstä piittaamatta. Kuten myös uuden auton autoveron perintä alle 6kk ikäisiltä ajoneuvoilta osoittaa, vaikka asiasta on sekä EU-tuomioistuimen, että KHOn päätökset.
Eihän kukaan ole kiistänytkään ongelmia, joita esiintyy jokaisessa auton hankintaa verottavassa EU-maassa. Hankintaan liittyvää veroa, kuten autoveroa, ei ole edes teoriassa mahdollista saada toimimaan EU:n sääntöjen puitteissa. Siitä huolimatta valtaosassa EU:n 25:sta maasta auton hankintaa verotetaan tänäkin päivänä.
Suomen Eduskunta totesi maaliskuussa 2003 näin:
"Valiokunta pitää lain voimaansaattamista käsittelyajan lyhyydestä ja esitykseen väistämättä jäävistä puutteellisuuksista huolimatta tärkeänä. Osa ajoneuvokannasta jää edelleen tuontihintaan perustuvan verojärjestelmän piiriin, tärkeimpänä ryhmänä pakettiautot, joihin liittyvät kysymykset ovat olleet niin laajavaikutteisia, ettei niitä ole voitu käsitellä tässä yhteydessä. Myös eräiden erityisryhmiin kuuluvien ajoneuvojen, kuten muutto-, museo- ja harrasteautojen, tilataksien sekä invalidiautojen verotus vaatii jatkoselvittelyä. Valiokunta esittää mm. näistä syistä, että autoverotusta koskeva jatkovalmistelu käynnistettäisiin mahdollisimman nopeasti niin, että hallituksen esitys voidaan näiltä osin antaa eduskunnalle vielä tämän vuoden aikana. Jatkovalmistelun tulee tapahtua alusta alkaen riittävän laajapohjaisen asiantuntemuksen turvin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Eurooppa-oikeudellisten kysymysten tarkasteluun."
Mm. tuossa komission paperissa (lainaus alempana/linkki aikaisemmassa viestissäni), todetaan, ettei syrjintää voi perustella millään käytännön ongelmalla. Kuten "rumpali" kirjoitti, ei minkään maan autoveroa (hankinta/rekisteröintivero) ole mahdollista saada käytännössä ongelmattomaksi.
Toisaalla EU antaa kuitenkin täyden vapauden määrätä verotuksesta, kunhan se ei ole syrjivää. Autoveroa ei siis kielletä, mutta syrjintäsäännökset tekevät sen käytännöllisesti katsoen kielletyksi. Vaikka verotaso autoverossa laskettaisiin miten alas tahansa, on järjestelmään sisäänrakennettuna monia ongelmia. Ihan viimeisenä jää käytetyn auton arvon arviointi, josta ei autoverossa päästä millään ilveellä eroon. Mikäli verotus on syrjimätöntä, ei se ole valtionsisäisesti neutraalia.
"Kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden välinen syrjintä voi johtua eri tekijöistä, jotka voivat liittyä esimerkiksi verotuksen tasoon, verotuksen
määräytymisperusteeseen tai veron soveltamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin. On korostettava, että kaikenlainen syrjintä on kiellettyä, vaikka syrjivä vaikutus ilmenisi vain joissain tapauksissa. Käytettyinä maahan tuotuihin autoihin kohdistuvien ei-kausiluonteisten verojen
soveltaminen aiheuttaa erityisiä ongelmia EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan noudattamisen kannalta etenkin, kun käytettyjä kotimaisia ajoneuvoja ei veroteta käytettyinä, koska niistä on jo kannettu veroa uutena (niiden
rekisteröinnin tai käyttöönoton yhteydessä), jolloin niistä on siis jo verotettu. Käytettyinä maahan tuotuihin ajoneuvoihin sovellettavan veron alentaminen (suhteessa veroon, joka kannettaisiin kyseisestä ajoneuvosta uutena) on siis
suhteutettava ajoneuvon todellisen arvon alenemiseen. Käytännössä tämä laskutoimitus on hyvin usein kovin monimutkainen, minkä vuoksi jäsenvaltiot valitsevat melko usein arviomääräisiä erityismenetelmiä maahantuotuihin
käytettyihin ajoneuvoihin sovellettavan veron määrän määrittämiseksi. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa asetetaan selvä ja ehdoton velvoite; tätä määräystä rikotaan, jos maahan tuotuun
tuotteeseen ja samanlaiseen kotimaiseen tuotteeseen kohdistuva vero lasketaan
eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan
tuotuun tuotteeseen – vaikka vain joissain tapauksissa – kohdistuu suurempi
vero. Tuontijäsenvaltio ei voi vedota minkäänlaiseen käytännön ongelmaan
perustellakseen mitä tahansa tuontituotteiden syrjintää."
tekstiä. Käsitteet olivat selkeää suomenkieltä eikä kirjoituskaan ollut liian pitkä.
Nykykäytäntö, jolla tuontikäytettyjä Suomessa verotetaan keskiarvoprosentin mukaan on siis EY:n perustamissopimusta vastaan.
Autverolaki 6a§: "Jos 3 momentissa kannetun veron määrä ylittää sen veron, joka sisältyy markkinoilla olevan vastaavan ajoneuvon jäljellä olevaan arvoon, veron ylittävää määrää ei kanneta."
Lain mukaan liikaa veroa ei saa periä, eikä syrjintää siten tapahdu. On vain näyttökysymys, onko vero oikea vaiko ei. Näyttötaakkaa ei ole säädetty kummallekaan, ei verottajalle eikä verovelvolliselle. Pattitilanne tässä kuten elvissäkin.
että jos verotetaan keskiarvoprosentin mukaan, syrjii päätökset joka toista ostajaa ja joka toinen pääsee kuin koira veräjästä. Mikäli varmaa tietoa oikeasta prosentista ei ole on käytettävä alinta prosenttia pitkäaikaisen seurannan mukaan, kuten Siilinin päätöksessä tehtiin.