Voiko totuus loukata joitakin ihmisiä?

Suututko sinä kohdatessasi totuuden, totuuteen vai henkilöön, joka sen mahdolllisesti sinulle ilmaisee?

Kenelle olet tällaisessa tilanteessa vihainen?

No, miten itse suhtaudut vastaavanlaisessa tilanteessa asiaan ?

Suuttuisin itselleni jos kävisikin ilmi että olen harhainen kristitty.

Mistä aloittajalle tuli mieleen moinen kysymys? Onko joku puhunut sinulle suorat sanat? Kyllä totuus joskus kirpaisee, ikävä totuus varsinkin. Se on kaikilla sama juttu. Kyllä siitä selviät.

Poistaisin totuuden ilmaisijan maanpäältä, jos omaisin siihen tarvittavan vallan.

Pirun riivaamat ovat ne jotka poistoja tekevät, eli kirkot jotka ovat poistaneet maailmasta valkeellisen valtansa lujittamiseksi vähintään 50000000 ihmistä.

Siis ne jotka kohdatessaan totuuden, poistavat sekä totuuden keskuudestaan, että sen tuojan. He eivät tule valkeuteen etteivät heidän tekonsa tulisi julki, ja ettei heitä edes nudeltaisi, siksi he jäävät pimeyteen tehden sen mukaisia tekoja, jotka eivät päivänvaloa kestä.

Jumalako se oli joka käski lutteria poistamaan aikansa uskovat maan päältä, oliko, mitähän sinikkapappi asiasta on mieltä?

Entäs kun tässä maassa karkotettiin ne Ericsonin veljekset ja muutama kymmenen muuta lähti mukana, oliko se Jumala joka käski niin menetellä vai kuka se oli ?

Ja nyt on sama "jumalan" puolesta kiivaileva porukka päässyt uskossaan jo erotiikakmessuille asti !

mitä teistä vielä tulee kun ehtii!

Eikö Raamatussakin sanota että totuus tekee vapaaksi. Miksi totuus siis voisi loukata ketään? Henkinen opettaja Byron Katie taasen pitää totuutta ja Jumalaa yhtenä ja samana.

Ei voi.

Totuus loukkaa jokaista syntistä, ainakin aluksi. Jotkut nöyrtyvät totuuden edessä, toiset jäävät loukkaantuneina vihollissuhteeseen totuuden kanssa ikuisesti.

Totuuden, siis Jeesuksen, aiheuttama loukkaus ei ole loukkaamistarkoituksessa tehty loukkaus, vaan totuus vain on se, mikä se on, eikä sille kukaan mahda mitään. Jeesus on "kompastuskivi" syntiselle. Yksi pysähtyy ja alkaa rakentaa järkähtämättömäksi havaitsemalleen kivelle, toinen samasta syystä kiroaa kiven ja jatkaa suuttuneena matkaansa.

Loukkaantuminen totuudesta voi siis johtaa päinvastaisiin seurauksiin.

Tämä oli varmaan se, kun proppuni paloivat balttiksen ja runsaiden uudesti- tai aikuiskastajien jankutuksesta. Kaikki muut katosivat, mutta balttis-ressu vain luuli tyhmässä itsevarmuudessaan, että totuus oli satuttanut.

Olen huomannut, että aikuiskastajat lähtevät, kun lopulta proput palavat heidän jankutuksensa takia, ja huonojen käytöstapojen (ainoa joka on kuin seinä, jolle puhuisi, on b.) Täytyy myöntää, että he vaativat meiltä kyllä ihan yli-inhimillisiä voimia välillä. Minäkin, naisihminen, olin hillinnyt itseni ties kuinka kauan (tämä Kristuksen tähden). En ole eläissäni käynyt jankuttamassa heidän palstoillaan ja käyttäytynyt heitä kohtaan mitenkään huonosti.

Tämä on heikko kohtani, hermoni menevät pässinpäiden kanssa, tosin siinä menee kyllä pitkään, ennen kuin räjähdän, mutta sitten kunnolla. (Rukoilkaa puolestani, että kestäisin.)

Kadun kyllä, kuinka pahasti sanoin lopuksi, mutta sori, ihminen minäkin vain olen.

Totuus loukkaa vain valhetta. Syytä onkin. Ei meistä kukaan tykkää valheesta oikeasti. Siksi se loukkaantuu ( taas).
Valhe voi olla ihmisessä tulleena ja siksi ihmisessä oleva valhe voi loukaantua.
Totuus on ainoa kuitenkin, mitä kannattaa ylläpitää.
Täytyy ajatella, että on yhdentekevää, loukkaako se vai ei. Pitää opetella ajattelemaan niin.