Ateismin menestys

Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, että uskonnot edelleen ovat niin suuressa roolissa. Olen esimerkiksi seurannut surun vallassa ISIS-terroristien toimintaa. Ateismin omaksuminen olisi tie maailmankuvaan joka perustuu järkeen eikä joihinkin vihan tunteisiin.

Lisäksi maailman tulisi katsoa eteenpäin eikä enää lukea niitä väkivaltaisia "pyhiä" kirjoja.

asep kirjoitti:

Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, että uskonnot edelleen ovat niin suuressa roolissa. Olen esimerkiksi seurannut surun vallassa ISIS-terroristien toimintaa. Ateismin omaksuminen olisi tie maailmankuvaan joka perustuu järkeen eikä joihinkin vihan tunteisiin.

Lisäksi maailman tulisi katsoa eteenpäin eikä enää lukea niitä väkivaltaisia "pyhiä" kirjoja.

Lue lisää

"Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, että uskonnot edelleen ovat niin suuressa roolissa. Olen esimerkiksi seurannut surun vallassa ISIS-terroristien toimintaa."
Minäkin olen huolissani ja seurannut ISIS:in toiminta samoin tuntein

"Ateismin omaksuminen olisi tie maailmankuvaan joka perustuu järkeen eikä joihinkin vihan tunteisiin."
Tämä vaikuttaa vähän toiveajattelulta: ateismille on annettu ominaisuuksia, jotka eivät tunnu perustelluilta. Pikemmin näen tässä kärjistyneen negatiivisesta uskontokäsityksestä lähtevän ihannoidun ateismikäsityksen.

Lisäksi maailman tulisi katsoa eteenpäin eikä enää lukea niitä väkivaltaisia "pyhiä" kirjoja.
Kaikki katsovat omasta mielestään eteenpäin, monoteistiset uskovat varsinkin: heidän sihtinsähän on tulevassa ikuisuudessa. Eteenpäin katsomisessa tätä sihtiä on vaikea ylittää :-)

No, minä olen sitä samaa mieltä, että uskonnot ovat sekaantuneet moneen pahaan maailmassa, mutta enpä usko että ateismin nostaminen jalustalle "oikeaksi vaihtoehdoksi" on se tapa, jolla uskonnollinen kiihkoilu saadaan maailmasta katoamaan.

Uskonnollisuus kasvaa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Uusia jumalia tulee tuhansia joka päivä. Ateismi kutistuu.... Uskonnot on niin laaja alue. Et edes tiedä murto-osaa niistä. Kas kun ihmisen luontainen tarve on uskoa itseään suurempaan.

ei se noin mene kirjoitti:

Uskonnollisuus kasvaa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Uusia jumalia tulee tuhansia joka päivä. Ateismi kutistuu.... Uskonnot on niin laaja alue. Et edes tiedä murto-osaa niistä. Kas kun ihmisen luontainen tarve on uskoa itseään suurempaan.

Lue lisää

Saatat hyvinkin olla väärässä.

"Olenkin sitten vasta myöhemmin yllättynyt, että laajoka hihhulipiirejä ja sukuja on vielä olemassa."

Sama täällä. Olen syntynyt hieman sinua myöhemmin, ja nuoruudessani tunsin vain yhden tosiuskovaisen. Hänkään ei ollut erityisen kiivas, ja hieman hänelle hyväntahtoisesti naureskeltiin, mutta todellakaan kukaan ei koskaan nasseillut hänelle. Hän sai olla laisensa, ei se ketään haitannut. Ei edes häntä itseään.

Sitten omasta ikäluokastani yllättävän moni lahjakas ihminen valitsi uskonnollisen uran. Osaan rippileiri näytti tekevän syvän vaikutuksen. Ihmettelin sitä, ehkä se oli tätä 1980-luvun perinteisten arvojen paluuta. Avoliittojen suosio alkoi vähetä ja kirkkohäät alkoivat nousta sellaiseksi elämän ehdottomaksi kohokohdaksi, jossa niille nykyisin on ihan omat tv-ohjelmansakin. Sittemmin asuin alueella, joka oli perinteisesti uskonnollista seutua. En tavannut siellä yhtään uskovaista, mutta se saattaa johtua siitä, että juurikaan liikkunut sellaisissa riennoissa, joissa heitä olisi voinut tavata.

Nyttemmin on sitten muutama tuttu ihminen liittynyt jonkinmoiseen lahkohommaan, enemmän kyllä puolisoidensa välityksellä. En siis tiedä mihin oikeasti uskovat. Ei heistäkään haittaa ole, ihmetyttää vain sekin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä kuin uskonnollisuus olisi vahvistanut otettaan. Netissä sitten törmäsin ateisteihin. Niitä en tiennyt olevan olemassakaan, nyt tiedän ja tiedän, että he vasta kiivasta väkeä ovatkin. Lähes kaikki tuntemani uskikset kalpenevat innossaan verrattuna oikein kunnon ateistiin :D

hifkjfk kirjoitti:

"Olenkin sitten vasta myöhemmin yllättynyt, että laajoka hihhulipiirejä ja sukuja on vielä olemassa."

Sama täällä. Olen syntynyt hieman sinua myöhemmin, ja nuoruudessani tunsin vain yhden tosiuskovaisen. Hänkään ei ollut erityisen kiivas, ja hieman hänelle hyväntahtoisesti naureskeltiin, mutta todellakaan kukaan ei koskaan nasseillut hänelle. Hän sai olla laisensa, ei se ketään haitannut. Ei edes häntä itseään.

Sitten omasta ikäluokastani yllättävän moni lahjakas ihminen valitsi uskonnollisen uran. Osaan rippileiri näytti tekevän syvän vaikutuksen. Ihmettelin sitä, ehkä se oli tätä 1980-luvun perinteisten arvojen paluuta. Avoliittojen suosio alkoi vähetä ja kirkkohäät alkoivat nousta sellaiseksi elämän ehdottomaksi kohokohdaksi, jossa niille nykyisin on ihan omat tv-ohjelmansakin. Sittemmin asuin alueella, joka oli perinteisesti uskonnollista seutua. En tavannut siellä yhtään uskovaista, mutta se saattaa johtua siitä, että juurikaan liikkunut sellaisissa riennoissa, joissa heitä olisi voinut tavata.

Nyttemmin on sitten muutama tuttu ihminen liittynyt jonkinmoiseen lahkohommaan, enemmän kyllä puolisoidensa välityksellä. En siis tiedä mihin oikeasti uskovat. Ei heistäkään haittaa ole, ihmetyttää vain sekin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä kuin uskonnollisuus olisi vahvistanut otettaan. Netissä sitten törmäsin ateisteihin. Niitä en tiennyt olevan olemassakaan, nyt tiedän ja tiedän, että he vasta kiivasta väkeä ovatkin. Lähes kaikki tuntemani uskikset kalpenevat innossaan verrattuna oikein kunnon ateistiin :D

Lue lisää

Samaan tapaan meilläkin.
30-luvun alussa syntyneet ja vielä elossa olevat vanhempani ovat eri puolilta Suomen maaseutua kotoisin, mutta sitä sukupolvea että jo lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin.

Äitini käsittää "uskovaisiksi" jonkinlaiset vanhoillisluterilaiset. Yksi muutenkin hassahtaneena pidetty setänsä hurahti siellä Hämeessä sellaiseen. Sitten äitini keskikoulun kirjassa esitetään muitta mutkitta "kehitysoppi", eikä siitä mitään kiistaa silloin kuulemma tullut.

Isäni taas on alunperin Pohjois-pohjanmaalta. Kysyessäni oliko siellä näitä nykyisin kohuttuja lestadiolaisia, niin isäni ei ollut moisia huomannutkaan. Ja isän suku, vaikkakin melko junttia, ei ollut uskonnollismielistä ollenkaan.

Nykyajan amerikkalaislähtöisistä helluntailaisuudesta sun muista vapaista suunnista vanhempani eivät ole juuri yhtään tietoisia. Niiden nousu Suomessa taisi tosiaan alkaa vasta 80-luvun puolella. Ja kun sellaiset varaavat sen "oikean uskon" eipä taida vanhemmillani olla "pelastumisen" mahdollisuuksia, kähkäh :-)

Muutenkin vanhempani ovat vaikka koulut käyneitä, hämmästyttävän tietämättömiä ja kiinnostumattomia uskonnoista. Eivät tiedä mitä on katolisuus, että VT on juutalaisilta ja äitini jopa sanoi, että eikös muslimitkin ole kristittyjä :-) Jeesus ei juuri kiinnosta. Rippikoulu mennyt jokseenkin hukkaan? :-) Olihan sitä jotain peräti määrittelemätöntä lapsenuskoa heilläkin. Meillä iltarukous ja joskus tunnelman vuoksi joulukirkko. Mutta se oli dogmeista ja määritelmistä vapaata. Ihan samanlaisia olivat muutkin tavalliset ihmiset silloin 60-70 luvuilla, ainakin meidän keskiluokkaisissa piireissä.

Minä sitten....olin monta vuotta päivähoidossa jehovantodistajaperheessä. En muista saaneeni opastusta vanhemmiltani, kun jo ihan kakruna pidin sitä hölmönä, ahtaana ja tylsänä kulttina ja mielessäni ihmettelin miten aikuiset ihmiset viitsiikin.

Vasta intissä tapasin sitten helluntailaisen ihan livenä. Tajusin, että nehän ovat ihan tosissaan. Ihan inhotti miten se laupeasilmäinen poika selitti "tietävänsä" että "kehitysoppi on valetta" ja että kaikki muut kuin upotuskasteella käyneet ja vielä Pyhän Hengen kasteen saaneet joutuvat Helllvettiin pappeja myöten. Eihän se mitään, yleistiedollakin tuolllaisen kumoaa saati tieteen harrastajana, mutta kun jätkä väitti TIETÄVÄNSÄ kaiken sen koska hänellä on Pyhän Hengen kaste ja Jeesus sydämessään.

Tuo "tietäminen" minua tunnustan vähän säikäytti. Että jospas niillä oikeasti on jotain salatietoa, ja minä en vain tajua. Maailmanselitystään toki inhoten tein sitten 80-luvun alkupuolella joko tieteellistä rehellisyyttäni tai neuroottisuuttani turistivierailuja joihinkin hihhuliseuroihin. Nyt tarinaan sopisi varmaan "uskoontulo", mutta minähän olin helpottunut kun en nähnyt muuta kuin halpaa lavahypnoosia ja suggestiota. Mainittakoon kuitenkin että olen aina osannut "puhua kielillä" ja minullakin on sertifioidusti "Pyhän Hengen kaste", hahaha.

Heräsi lähinnä ärtymys, että mitä sakkia nämä uskovaiset ovat ihmisinä, ahtaine pahantahtoisine maailmankuvineen ja valheellisuuksineen.

Unohdin moneksi vuodeksi. Mutta nykyäänhän fundishihhulit tunkevat netin myötä maallisillekin foorumeille ja jopa tiedepalstoille. Ja niillä on kaikkiin kaupunkitalouksiin pakkosyötettävä TV-kanavakin.

En tiedä, onko hihhulismi lisääntynyt vai onko se vain tiedonvälityksen takia näkyvämpää. Josta kyllä on se hyvä puoli, että useimmat nykyihmiset lähinnä naureskelevat kun näytetään mitä se fundis- ja karismauskovaisuus on.

Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö.

Rapanhapakko kirjoitti:

Samaan tapaan meilläkin.
30-luvun alussa syntyneet ja vielä elossa olevat vanhempani ovat eri puolilta Suomen maaseutua kotoisin, mutta sitä sukupolvea että jo lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin.

Äitini käsittää "uskovaisiksi" jonkinlaiset vanhoillisluterilaiset. Yksi muutenkin hassahtaneena pidetty setänsä hurahti siellä Hämeessä sellaiseen. Sitten äitini keskikoulun kirjassa esitetään muitta mutkitta "kehitysoppi", eikä siitä mitään kiistaa silloin kuulemma tullut.

Isäni taas on alunperin Pohjois-pohjanmaalta. Kysyessäni oliko siellä näitä nykyisin kohuttuja lestadiolaisia, niin isäni ei ollut moisia huomannutkaan. Ja isän suku, vaikkakin melko junttia, ei ollut uskonnollismielistä ollenkaan.

Nykyajan amerikkalaislähtöisistä helluntailaisuudesta sun muista vapaista suunnista vanhempani eivät ole juuri yhtään tietoisia. Niiden nousu Suomessa taisi tosiaan alkaa vasta 80-luvun puolella. Ja kun sellaiset varaavat sen "oikean uskon" eipä taida vanhemmillani olla "pelastumisen" mahdollisuuksia, kähkäh :-)

Muutenkin vanhempani ovat vaikka koulut käyneitä, hämmästyttävän tietämättömiä ja kiinnostumattomia uskonnoista. Eivät tiedä mitä on katolisuus, että VT on juutalaisilta ja äitini jopa sanoi, että eikös muslimitkin ole kristittyjä :-) Jeesus ei juuri kiinnosta. Rippikoulu mennyt jokseenkin hukkaan? :-) Olihan sitä jotain peräti määrittelemätöntä lapsenuskoa heilläkin. Meillä iltarukous ja joskus tunnelman vuoksi joulukirkko. Mutta se oli dogmeista ja määritelmistä vapaata. Ihan samanlaisia olivat muutkin tavalliset ihmiset silloin 60-70 luvuilla, ainakin meidän keskiluokkaisissa piireissä.

Minä sitten....olin monta vuotta päivähoidossa jehovantodistajaperheessä. En muista saaneeni opastusta vanhemmiltani, kun jo ihan kakruna pidin sitä hölmönä, ahtaana ja tylsänä kulttina ja mielessäni ihmettelin miten aikuiset ihmiset viitsiikin.

Vasta intissä tapasin sitten helluntailaisen ihan livenä. Tajusin, että nehän ovat ihan tosissaan. Ihan inhotti miten se laupeasilmäinen poika selitti "tietävänsä" että "kehitysoppi on valetta" ja että kaikki muut kuin upotuskasteella käyneet ja vielä Pyhän Hengen kasteen saaneet joutuvat Helllvettiin pappeja myöten. Eihän se mitään, yleistiedollakin tuolllaisen kumoaa saati tieteen harrastajana, mutta kun jätkä väitti TIETÄVÄNSÄ kaiken sen koska hänellä on Pyhän Hengen kaste ja Jeesus sydämessään.

Tuo "tietäminen" minua tunnustan vähän säikäytti. Että jospas niillä oikeasti on jotain salatietoa, ja minä en vain tajua. Maailmanselitystään toki inhoten tein sitten 80-luvun alkupuolella joko tieteellistä rehellisyyttäni tai neuroottisuuttani turistivierailuja joihinkin hihhuliseuroihin. Nyt tarinaan sopisi varmaan "uskoontulo", mutta minähän olin helpottunut kun en nähnyt muuta kuin halpaa lavahypnoosia ja suggestiota. Mainittakoon kuitenkin että olen aina osannut "puhua kielillä" ja minullakin on sertifioidusti "Pyhän Hengen kaste", hahaha.

Heräsi lähinnä ärtymys, että mitä sakkia nämä uskovaiset ovat ihmisinä, ahtaine pahantahtoisine maailmankuvineen ja valheellisuuksineen.

Unohdin moneksi vuodeksi. Mutta nykyäänhän fundishihhulit tunkevat netin myötä maallisillekin foorumeille ja jopa tiedepalstoille. Ja niillä on kaikkiin kaupunkitalouksiin pakkosyötettävä TV-kanavakin.

En tiedä, onko hihhulismi lisääntynyt vai onko se vain tiedonvälityksen takia näkyvämpää. Josta kyllä on se hyvä puoli, että useimmat nykyihmiset lähinnä naureskelevat kun näytetään mitä se fundis- ja karismauskovaisuus on.

Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö.

Lue lisää

Vielä sanomastasi uusateistien "kiivaudesta":

Se perustunee nimenomaan vastareaktioon USA:ssa viime vuosikymmeninä nousseeseen evankelikaalisuuteen ja oikeistokristillisyyteen. Ja sellaisen "viides kolonna" karismahihhulointi Suomessakin on. USA.ssa ja mm. Afrikassa ne hankkivat ihan poliittista valtaakin, oltuaan pitkään taka-alalla ja uskovaisuus yksityisempää. Enpä muista, että 70-luvun USA.ssa uskonnolliset kysymykset olisivat olleet ollenkaan esillä niinkuin nyt. Se on jo poliittinen uhka siinä määrin, että jopa ex.presidentti ja ex-baptistisaarnaaja, sanan "uudestisyntynyt" lanseerannut Jimmy Carter on noussut vastustamaan uskonnon vaikutusta politikkaan.

Lisäksi on toki katolisuus ja ihmisten pettymys sen skandaalien takia.

Suomessahan ei niin huonosti mene, mutta haluaisivathan ne.

Sitten oletan, että monet ateistit ovatkin entisiä hihhuleita. Ja nyt syystäkin suivaantuneita, että heitä on kuusetettu vuosikausia.

Minä taas en ole ollut hihhuli enkä ole äkkiä "kääntynyt" ateistiksi. Mutta en pidä hihhuleista. Ehkä ne ovat minulle helppo maali muun turhautumisen sijaan. Ja onhan heidän arvostelunsa näin harrastuksena sentään helpompaa ja moraalisempaa kuin esimerkiksi eläinrääkkäys :-)

Rapanhapakko kirjoitti:

Samaan tapaan meilläkin.
30-luvun alussa syntyneet ja vielä elossa olevat vanhempani ovat eri puolilta Suomen maaseutua kotoisin, mutta sitä sukupolvea että jo lähtivät kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin.

Äitini käsittää "uskovaisiksi" jonkinlaiset vanhoillisluterilaiset. Yksi muutenkin hassahtaneena pidetty setänsä hurahti siellä Hämeessä sellaiseen. Sitten äitini keskikoulun kirjassa esitetään muitta mutkitta "kehitysoppi", eikä siitä mitään kiistaa silloin kuulemma tullut.

Isäni taas on alunperin Pohjois-pohjanmaalta. Kysyessäni oliko siellä näitä nykyisin kohuttuja lestadiolaisia, niin isäni ei ollut moisia huomannutkaan. Ja isän suku, vaikkakin melko junttia, ei ollut uskonnollismielistä ollenkaan.

Nykyajan amerikkalaislähtöisistä helluntailaisuudesta sun muista vapaista suunnista vanhempani eivät ole juuri yhtään tietoisia. Niiden nousu Suomessa taisi tosiaan alkaa vasta 80-luvun puolella. Ja kun sellaiset varaavat sen "oikean uskon" eipä taida vanhemmillani olla "pelastumisen" mahdollisuuksia, kähkäh :-)

Muutenkin vanhempani ovat vaikka koulut käyneitä, hämmästyttävän tietämättömiä ja kiinnostumattomia uskonnoista. Eivät tiedä mitä on katolisuus, että VT on juutalaisilta ja äitini jopa sanoi, että eikös muslimitkin ole kristittyjä :-) Jeesus ei juuri kiinnosta. Rippikoulu mennyt jokseenkin hukkaan? :-) Olihan sitä jotain peräti määrittelemätöntä lapsenuskoa heilläkin. Meillä iltarukous ja joskus tunnelman vuoksi joulukirkko. Mutta se oli dogmeista ja määritelmistä vapaata. Ihan samanlaisia olivat muutkin tavalliset ihmiset silloin 60-70 luvuilla, ainakin meidän keskiluokkaisissa piireissä.

Minä sitten....olin monta vuotta päivähoidossa jehovantodistajaperheessä. En muista saaneeni opastusta vanhemmiltani, kun jo ihan kakruna pidin sitä hölmönä, ahtaana ja tylsänä kulttina ja mielessäni ihmettelin miten aikuiset ihmiset viitsiikin.

Vasta intissä tapasin sitten helluntailaisen ihan livenä. Tajusin, että nehän ovat ihan tosissaan. Ihan inhotti miten se laupeasilmäinen poika selitti "tietävänsä" että "kehitysoppi on valetta" ja että kaikki muut kuin upotuskasteella käyneet ja vielä Pyhän Hengen kasteen saaneet joutuvat Helllvettiin pappeja myöten. Eihän se mitään, yleistiedollakin tuolllaisen kumoaa saati tieteen harrastajana, mutta kun jätkä väitti TIETÄVÄNSÄ kaiken sen koska hänellä on Pyhän Hengen kaste ja Jeesus sydämessään.

Tuo "tietäminen" minua tunnustan vähän säikäytti. Että jospas niillä oikeasti on jotain salatietoa, ja minä en vain tajua. Maailmanselitystään toki inhoten tein sitten 80-luvun alkupuolella joko tieteellistä rehellisyyttäni tai neuroottisuuttani turistivierailuja joihinkin hihhuliseuroihin. Nyt tarinaan sopisi varmaan "uskoontulo", mutta minähän olin helpottunut kun en nähnyt muuta kuin halpaa lavahypnoosia ja suggestiota. Mainittakoon kuitenkin että olen aina osannut "puhua kielillä" ja minullakin on sertifioidusti "Pyhän Hengen kaste", hahaha.

Heräsi lähinnä ärtymys, että mitä sakkia nämä uskovaiset ovat ihmisinä, ahtaine pahantahtoisine maailmankuvineen ja valheellisuuksineen.

Unohdin moneksi vuodeksi. Mutta nykyäänhän fundishihhulit tunkevat netin myötä maallisillekin foorumeille ja jopa tiedepalstoille. Ja niillä on kaikkiin kaupunkitalouksiin pakkosyötettävä TV-kanavakin.

En tiedä, onko hihhulismi lisääntynyt vai onko se vain tiedonvälityksen takia näkyvämpää. Josta kyllä on se hyvä puoli, että useimmat nykyihmiset lähinnä naureskelevat kun näytetään mitä se fundis- ja karismauskovaisuus on.

Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö.

Lue lisää

"Muutenkin vanhempani ovat vaikka koulut käyneitä, hämmästyttävän tietämättömiä ja kiinnostumattomia uskonnoista"

Sota-aika taisi vaikuttaa kahdella tavalla. Oli niitä, jotka kokivat voimakasta suuremman käden vaikutusta sodan julmien kohtaloiden keskellä, mutta enemmistölle vaikutus taisi olla päinvastainen. Ainakaan isäni ei ollut lainkaan uskonnollinen, muuten kuin tapaluterilaisuuden muodossa. En usko, että hän olisi rukoillut koskaan aikuisiällään. Vaikka näki asekavereiden silpoutuvan silmiensä edessä. Ylipäätään kovat ajat eivät antaneet aikaa miettiä iäisyysasioita. Jokapäiväisessä elämisessä oli aivan tarpeeksi ongelmia. Uskonnollisuus oli ja on vieläkin jossain määrin ylellisyyttä.

"Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö."

Minustakin tuntuu, kuin se olisi lisääntynyt. Nimenomaan nuoremman väen keskuudessa. Täällä oli noita tilastoja uskonnollisuuden vähenemisestä, mutta näkemissäni on käsitelty vain kuluneen ja edeltäneen vuosikymmenen tilannetta. Itse vertaan tilannetta 1970-luvulle ja 1980-luvun alkuun. Toisaalta vanhojen ihmisten uskonnollisuus on selvästi suorastaan romahtanut noista ajoista, eli kokonaisuutena suunta on kai ollut laskeva koko ajan.

Uskontojen näkyvyys taas on lisääntynyt oikein reilusti. Siksi niihin varmaan nyt otetaan enemmän kantaa ja välinpitämättömyyden sijasta reagoidaan esimerkiksi eroamalla kirkosta tai kirjoittelemalla internetiin.

"Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö"

Tästäkin samaa mieltä. Maherin sanoin eurooppalaiset ovat omaksuneet amerikkalaisilta pikaruuan ja nyt omaksuvat vielä tyhmyydenkin :-) Oikein perin juurin omia stereotypioitani hyväilevää on se, että ateistisen liikkeen johtohahmo on... britti. En vain vieläkään osaa päättää, kumpien älyllistä panosta maailmanhistoriaan ihailen enemmän: juutalaisten vai brittien. Ihan vain saksalaisia kiusatakseni totean, että nuo kaksi ryhmää ovat myös siitä poikkeuksellisia, etteivät he ole kateellisia edes toisilleen. Muille heidän ei tietenkään tarvitsisikaan :-)

qwyyttet kirjoitti:

"Muutenkin vanhempani ovat vaikka koulut käyneitä, hämmästyttävän tietämättömiä ja kiinnostumattomia uskonnoista"

Sota-aika taisi vaikuttaa kahdella tavalla. Oli niitä, jotka kokivat voimakasta suuremman käden vaikutusta sodan julmien kohtaloiden keskellä, mutta enemmistölle vaikutus taisi olla päinvastainen. Ainakaan isäni ei ollut lainkaan uskonnollinen, muuten kuin tapaluterilaisuuden muodossa. En usko, että hän olisi rukoillut koskaan aikuisiällään. Vaikka näki asekavereiden silpoutuvan silmiensä edessä. Ylipäätään kovat ajat eivät antaneet aikaa miettiä iäisyysasioita. Jokapäiväisessä elämisessä oli aivan tarpeeksi ongelmia. Uskonnollisuus oli ja on vieläkin jossain määrin ylellisyyttä.

"Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö."

Minustakin tuntuu, kuin se olisi lisääntynyt. Nimenomaan nuoremman väen keskuudessa. Täällä oli noita tilastoja uskonnollisuuden vähenemisestä, mutta näkemissäni on käsitelty vain kuluneen ja edeltäneen vuosikymmenen tilannetta. Itse vertaan tilannetta 1970-luvulle ja 1980-luvun alkuun. Toisaalta vanhojen ihmisten uskonnollisuus on selvästi suorastaan romahtanut noista ajoista, eli kokonaisuutena suunta on kai ollut laskeva koko ajan.

Uskontojen näkyvyys taas on lisääntynyt oikein reilusti. Siksi niihin varmaan nyt otetaan enemmän kantaa ja välinpitämättömyyden sijasta reagoidaan esimerkiksi eroamalla kirkosta tai kirjoittelemalla internetiin.

"Jos uskovaisuus on lisääntynyt, veikkaan että se perinteisiä kotoperäisiä herätysliikkeitä laskematta on amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen evankelikaalisuuden rantautumista tännekin, ja se on uudehko ilmiö"

Tästäkin samaa mieltä. Maherin sanoin eurooppalaiset ovat omaksuneet amerikkalaisilta pikaruuan ja nyt omaksuvat vielä tyhmyydenkin :-) Oikein perin juurin omia stereotypioitani hyväilevää on se, että ateistisen liikkeen johtohahmo on... britti. En vain vieläkään osaa päättää, kumpien älyllistä panosta maailmanhistoriaan ihailen enemmän: juutalaisten vai brittien. Ihan vain saksalaisia kiusatakseni totean, että nuo kaksi ryhmää ovat myös siitä poikkeuksellisia, etteivät he ole kateellisia edes toisilleen. Muille heidän ei tietenkään tarvitsisikaan :-)

Lue lisää

Minäkin pidän Bill Maherista. Hyvä esimerkki miten ateistina voi olla myös humoristi. Richard Dawkins on britti ja edesmennyt Christopher Hitchens oli myös, vaikkakin hankki ennen kuolemaansa USA:n kansalaisuuden. Juutalaisissa on keskimääräistä enemmän fiksua väkeä ja Israelin ulkopuolella useimmat heistä taitavat kantaa uskontoaan väljästi, ei uskoen vaan perinteen vuoksi.

Minun vanhempani olivat vielä lapsia sota-aikaan. Sodankäyneistä sukulaisista kukaan ei hengellistynyt sen kokemuksen takia.

Omasta sukupolvestani tuli kertomani lisäksi vielä mieleen, että olihan meillä yläasteella ja lukiossa muutamia ev-lut. seurakuntanuoria. Oikein sellaista imelää hymypoika- ja hymytyttötyyliä. Heitä katsottiin vähän friikeiksi, kun välitunneilla eristäytyivät sellaiseen rukouspiiriin. Kerrottuani äidilleni äitini hämmästeli, että ei heidän kouluaikoinaan sellaistakaan ollut. Joten jotain taisi olla jo muuttumassa minun nuoruudessani.

Rapanhapakko kirjoitti:

Minäkin pidän Bill Maherista. Hyvä esimerkki miten ateistina voi olla myös humoristi. Richard Dawkins on britti ja edesmennyt Christopher Hitchens oli myös, vaikkakin hankki ennen kuolemaansa USA:n kansalaisuuden. Juutalaisissa on keskimääräistä enemmän fiksua väkeä ja Israelin ulkopuolella useimmat heistä taitavat kantaa uskontoaan väljästi, ei uskoen vaan perinteen vuoksi.

Minun vanhempani olivat vielä lapsia sota-aikaan. Sodankäyneistä sukulaisista kukaan ei hengellistynyt sen kokemuksen takia.

Omasta sukupolvestani tuli kertomani lisäksi vielä mieleen, että olihan meillä yläasteella ja lukiossa muutamia ev-lut. seurakuntanuoria. Oikein sellaista imelää hymypoika- ja hymytyttötyyliä. Heitä katsottiin vähän friikeiksi, kun välitunneilla eristäytyivät sellaiseen rukouspiiriin. Kerrottuani äidilleni äitini hämmästeli, että ei heidän kouluaikoinaan sellaistakaan ollut. Joten jotain taisi olla jo muuttumassa minun nuoruudessani.

Lue lisää

"Joten jotain taisi olla jo muuttumassa minun nuoruudessani"

Vaikuttanut ehkä:
- urbanisoituminen. Tiheästi asutussa toimivassa infrassa kehittyy kaikenlaista tarjontaa ulottuville.

- elintason nousu. Noiden lasten ei tarvinnut käyttää aikaansa juurikasvimaiden kitkemiseen tai kenkien kiillottamiseen kaduilla.

Tosin ylempiä sosiaaliluokkien tapauksessa nuo eivät ole olleet rajoittattavia tekijöitä ennenkään. Kyse voi olla myös siitä, että kirkon on koko ajan pitänyt muuttua houkuttelevammaksi. Aiemmin kirkossa käynti oli sanaton velvollisuus, sotien jälkeen yleiset asenteet alkoivat todella muuttua. On siis pitänyt yrittää keksiä kaikenlaista nuorille suunnattua aktiviteettia siinä toivossa, että jättää aikuisiän läpi kestävän positiiviset fiilikset kirkkoa kohtaan.

Blääh, ''Tosikristittyjken'' Piti olla ''tosikristittyjenkin''.

ich_werde_sein kirjoitti:

Blääh, ''Tosikristittyjken'' Piti olla ''tosikristittyjenkin''.

tuollaset typot ei haittaa, kuten tiedät hahmotus ohittaa ne.

Kiinassa on kuiteskin uskonnoiksi luokiteltavia filosofioita ja oppeja, kuten kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus. Mutta koska niissä ei palvota jumalia, nekin lasketaan tuossa vertailussa ateismiksi. Kaikissa niissä silti viljellään paljolti samoja hyveitä mitä uskonnoissakin.

Jaan Agnoskepon näkemyksen.

Kirkosta erotaan, mutta NA- hömpänpömppä rulaa.

Yliluonnollisesta unilelusta on vaikeaa päästää irti.

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Jaan Agnoskepon näkemyksen.

Kirkosta erotaan, mutta NA- hömpänpömppä rulaa.

Yliluonnollisesta unilelusta on vaikeaa päästää irti.

Yhdyn minäkin (heterosti),
2000 vuoden päästä Jeesus ei ole palannut ja kristinusko on joko kadonnut tai muuttunut nykysilmin tunnistamattomaksi.

Mutta varmaan silloin on uskontoja ja uskovaisuutta aivan eri mytologioilla tai nykyisiin väljästi perustuen.

Sillä välillä se pilkattujen "halla-aholaisten" huoli ei ole ollenkaan turha. Jos ja kun muslimeja virtaa länsimaihin ja jos he eivät vaihda kulttuuriaan ja jos he lisääntyvät enemmän kuin kantaväestö.....

Paljoa käännynnäisiä he tuskin saavat, mutta ihan mahdollista että muslimit ovat lopulta ainakin Euroopassa enemmistö ja ihan demokratian mukaan äänestävät Suomenkin osaksi "kalifaattia".

Ja sitten on sekä kristinuskovaisilla että ateisteilla huonot ajat.

Rapanhapakko kirjoitti:

Yhdyn minäkin (heterosti),
2000 vuoden päästä Jeesus ei ole palannut ja kristinusko on joko kadonnut tai muuttunut nykysilmin tunnistamattomaksi.

Mutta varmaan silloin on uskontoja ja uskovaisuutta aivan eri mytologioilla tai nykyisiin väljästi perustuen.

Sillä välillä se pilkattujen "halla-aholaisten" huoli ei ole ollenkaan turha. Jos ja kun muslimeja virtaa länsimaihin ja jos he eivät vaihda kulttuuriaan ja jos he lisääntyvät enemmän kuin kantaväestö.....

Paljoa käännynnäisiä he tuskin saavat, mutta ihan mahdollista että muslimit ovat lopulta ainakin Euroopassa enemmistö ja ihan demokratian mukaan äänestävät Suomenkin osaksi "kalifaattia".

Ja sitten on sekä kristinuskovaisilla että ateisteilla huonot ajat.

Lue lisää

Edit: Tuo 2000 vuotta voi olla liian optimistista.
Mutta 10 000 vuoden kuluttua kukaan ei muista nykyisiä maailmanuskontoja. (Eikä muitakaan meille tärkeitä asioita eikä rock'n'rolliakaan, surullista :-( )

Silti ihmislaji ei ole siihen mennessä niin evoloitunut etteikö uskontoihin taipuvainen psyyken rakenne vielä vaikuttaisi.

Missä tuollaisia tutkimuksia on?