Olen joskus lukenut "nykyaikaisia" mielipiteitä siitä, kuinka valistus on kuulema niin yök-yök. Ei ole koskaan selvinnyt mikä siinä on joidenkin mielestä niin kovasti vikana. Melkoinen osa siitä, mitä pidämme länsimaisena hyvänä, on enemmän tai vähemmän kotoisin valistuksen ajalta.
Itse en pidä ajatusta: "ihmisten pahuus johtuu vain tietämättömyydestä, jos heille kerrotaan kuinka asiat ovat, he alkavat toimia oikein toisiaan kohtaan" ollenkaan oikeaan osuneena. Ihmiset toimivat niin kuin toimivat sisäisistä syistä, joskin toki osa vahingollisista teoista johtuu tietämättömyydestä edelleen. Mutta muuten en kovin paljon moitittavaa valistuksessa näe. Päinvastoin, esimerkiksi mielenterveystyössä olisi ehkä jopa syytä ottaa oppia.
Mitäs ovat muut kirjoittelijat mieltä?
Itse en pidä ajatusta: "ihmisten pahuus johtuu vain tietämättömyydestä, jos heille kerrotaan kuinka asiat ovat, he alkavat toimia oikein toisiaan kohtaan" ollenkaan oikeaan osuneena. Ihmiset toimivat niin kuin toimivat sisäisistä syistä, joskin toki osa vahingollisista teoista johtuu tietämättömyydestä edelleen. Mutta muuten en kovin paljon moitittavaa valistuksessa näe. Päinvastoin, esimerkiksi mielenterveystyössä olisi ehkä jopa syytä ottaa oppia.
Mitäs ovat muut kirjoittelijat mieltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös se valistus alkanut suurinpiirtein siitä kun lopetettiin noitien kärventäminen?
Käsittääkseni valistus korosti tutkitun tiedon merkitystä, joten kyllä se saattoi moista grillausta vähentää. Jotenkin valistuksen tieteellistä käsitystä korostava henki ikään kuin huokuu tältä palstalta ja tänne kirjoittavista. Siksi ajattelin kysyä suoraan mielipiteitänne tuosta aatesuunnasta.
Siinäkin, kuinka osa ateisteina kirjoittelevista ilmeisesti ajattelee, että osoittamalla opponentin ajattelussa olevan virheen voi saada hänet korjaamaan sen ja kenties muutenkin omaksumaan kriittisemmän asenteen ajatteluunsa, on jotain samaa kuin valistuksen ajalle ominaisessa periatteessa, että tieto saa ihmisen käyttäytymään järkevästi.
Valistus on ehkä saanut nykyisen vähän epäilyttävän maineensa muutaman vuosikymmenen takaisesta ylhäältä päin tulevasta, virheitä osoittelevasta valistuksesta. Pohjalla on käsitys rationaalisesti toimivasta ihmisestä, joka muuttaa käytöstään,kun hänelle osoitetaan virheet.
Ehkä tässä on valistusajan ihmisihanne mukana: ihminen ajateltiin rationaaliseksi olennoksi, rationaalisemmaksi kuin olemme ja rationaalisuus jotenkin mekaaniseksi: A:sta seuraa B. Sittemmin on havaittu että A:sta voi seurata lähes mitä tahansa inhimillisessä vuorovaikutuksessa.
Toimintanahan valistus ei ole kadonnut mihinkään, se on vain joutunut etsimään uusia tapoja lähestyä ihmistä: osallistavia, esimerkkiä antavia, positiivisen kautta valistavia.
Valistuksessa painottuu voimakkaasti viestintä: oikean tiedon tuottaminen on yksi asia. Kokonaan toinen asia on se, miten oikea tieto saatetaan kohteille. Ja kolmas asia on kohteen ymmärtäminen: miten valistuksen kohde toimii ja motivoituu. Viimeisessä kohdassa on kai nykyäänkin eniten ongelmia.
Viestintä on vaikea laji, koska sitä ei oikeastaan voi tehdä viesti edellä, vaikka suurin osa viestijöistä näin toimiikin :-) Kuulija edellä viestiminen on taito, joka on haaste viestinnän ammattilaisillekin.
Valistus on saa-tanasta. Siksi Jeesuskaan ei valistanut ketään.