Kaikki Jehovan vihkiytyneet palvelijat haluavat tehdä sitä, mikä on hyvää, kuuluvatpa he voideltuun jäännökseen tai lisääntyvään "suureen joukkoon", jolla on toivo elää maan päällä. (Ilmestys 7:9)
Mutta miksi voidaan sanoa, että 'näkemisen avulla vaeltaminen' on niin vaarallista? Ja mitä 'uskon avulla vaeltaminen' merkitsee?
Jos arvioimme kaiken sen ulkonaisen arvon perusteella ja luotamme vain siihen minkä näemme silmillämme, olemme vaarassa joutua petetyiksi omaksi vahingoksemme. Esimerkiksi kävellessään hiekkaisella alueella ihminen voi yhtäkkiä havaita vajoavansa lentohiekkaan. Tai joku, joka osoittautuu 'sudeksi lampaan vaatteissa' voi ystävällisellä ulkoisella olemuksellaan saada henkilön hellittämään valppaudestaan. (Matteus 7:15) MEIDÄN TÄYTYY SIIS OLLA VARUILLAMME. Silmän Tekijä ei toimi pelkästään ulkonäön perusteella. Hän sanoi profeetta Samuelille: "Ei ole, niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." (1. Samuelin kirja 16:7) Silmän Tekijä havaitsee tosiaan sisimmät ajatukset ja aikomukset, ja hänen arvionsa kenestä tai mistä tahansa on aina täsmällinen. (Vrt. Heprealaisille 4:12) Koska hän näkee täydellisesti kaiken niin ulkoa kuin sisältäkin, hän on tosiaan Kaikkinäkevä.
Mutta koska me olemme vain ihmisiä, me emme voi havaita selvästi, mitä on toisen ihmisen sydämessä. Jumalan antamine kykyinemmekin me olemme epätäydellisiä ja voimme usein joutua petetyiksi. Itse asiassa oma sydämemmekin voi johtaa meidät harhaan, sillä "petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen". (Jeremia 17:9) On siis elintärkeää, että meitä etukäteen varoitetaan 'näkemisen avulla vaeltamisen' vaaroista. Onko Jehova täyttänyt tämän kipeän tarpeen? On tosiaan! Hän on kirjoituttanut opiksemme kertomuksen joistakin huomattavista tapauksista, jotka osoittavat pelkän näkemisen avulla vaeltamisen vaarat. -Roomalaisille 15:4
Jumalan muinaisen kansan, israelilaisten, kokemukset ovat hyvin valaisevia. Vaikka tuo suuresti suosittu kansa saattoi saada Jehovan erehtymätöntä opastusta, niin suuri joukko epäuskoisia israelilaisia vaelsi uppiniskaisesti "omien neuvojen mukaan". (Psalmit 81:13) 'Vaeltaessa näkemisen avulla' he kääntyivät palvomaan luonnolliselle silmälle näkyviä epäjumalia. Antaessaan ulkoisen vaikutelman ohjata itseään he vapisivat pelosta vihollistensa suunnattomien määrien vuoksi. Lisäksi koska israelilaiset 'vaelsivat näkemisen eivätkä uskon avulla', he asettivat myös kyseenalaiseksi Jumalan heille antaman johtajan, Mooseksen, aseman ja valittivat osaansa elämässään. (Vrt. Juudas 16.) Lisäksi monet heistä ilmeisesti kadehtivat ympäröivien kansojen näennäistä vapautta ja menestystä jättäen huomioon ottamatta sen tosiasian, että nuo kansat olivat hyvin rappeutuneita ja demonien vaikutuksen alaisia. - 3. Mooseksen kirja 18. 1 - 3, 30.
Mitä tapahtui niille israelilaisille, jotka kulkivat itsepintaisesti omaa tietään hyläten Jumalan opastuksen? He joutuivat Jehovan epäsuosioon, ja hän otti heiltä pois suojeluksensa, niin että heidän vihollisensa voittivat heidät! Luvatussa maassakin israelilaiset joutuivat usein armottomien vihollistensa orjiksi. (Tuomarien kirja 2:17 - 23) Toisin kuin Mooses, joka kieltäytyi nauttimasta Egyptin hallitsevan luokan maallisista mukavuuksista, Israelin kansa etsi "tilapäistä nautintoa synnistä" eikä vaeltanut jatkuvasti "kuin nähden Hänet, joka on näkymätön". Siltä puuttui uskoa. Ja muista, että "ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa] hyvin. -Heprealaisille 3:16 - 19, 24 - 27.
Jehovan nykyiset palvelijat voivat ottaa varteen menneiden tapahtumien antamat varoitukset. Meilläkin on vaara heikentyä uskossa tai jopa menettää uskomme. Eikö ole totta, että se miltä asiat näyttävät ulkonaisesti, voi väärällä tavalla vaikuttaa meihin, ja näin me alamme 'vaeltaa näkemisen avulla'? Näin on, ja siksi Jehova on huomaavaisesti antanut opastusta niille, jotka haluavat palvella häntä uskossa. Hän käytti israelilaisia ja menettelytapojaan heidän suhteensa havaintoesimerkkeinä myöhemmille sukupolville, myös meidän sukupolvellemme. (1. Korittilaisille 10:11) Näin täsmällinen tieto, luja toivo ja kestävyys vahvistavat meitä.
Ilman tätä rakkaudellisen Luojamme varmaa johtoa meillä olisi vaara asettaa kyseenalaiseksi Suuremman Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen, asema ja unohtaa, että Jumala ja Kristus ohjaavat tosi kristittyjä nykyään. (Vrt. 1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 5:24) Me voisimme ajatella Jehovan todistajien järjestön olevan peräisin vain ihmisistä ja saattaisimme siten ajatella voivamme vapaasti tehdä siten kuin näyttää omissa silmissämme oikealta. (Vrt. Tuomarien kirja 21:25) Lisäksi voisimme tehdä saman virheen kuin jotkut, jotka näyttävät ajattelevan, että heidän toimintatapansa on aina hyväksyttävää, kunhan se ei vaivaa heidän omaatuntoaan. Toiset saattaisivat ajatella, että teokraattinen järjestö on olemassa heidän mukavuudekseen ja että kaikki sen vaatimukset tulisi tehdä helpoiksi eikä heiltä tulisi vaatia mitään uhrauksia. Toinen vaara voisi olla sellaisen ajatuksen helliminen, että seurakunnan järjestelyt tulisi sovittaa meidän tahtomme, ei Jumalan tahdon, mukaan. Esimerkkimme Jeesus Kristus teki kuitenkin aina taivaallisen Isänsä tahdon iloiten. -Psalmit 40:9 ; Heprealaisille 10.5 - 10.
Jumalan johdon sivuuttaminen tai väheksyminen saattaisi saada jotkut ajattelemaan, että kokouksiamme tulisi lyhentää, konventtipaikkojen ei pitäisi olla niin kaukana ja tutkisteluaineiston tulisi olla aina yksinkertaista, se ei saisi koskaan sisältää "vahvaa ruokaa". (Heprealaisille 5:12) Maissa, joissa kristittyjen elämä on rauhallista ja turvallista, jotkut saattavat pitää Valtakunnan siunauksia itsestään selvinä ja ajatella, ettei pyhään palvelukseen tulisi sisältyä mitään ponnisteluja. Jos kehitämme sellaisia asenteita, meistä voisi tulla jopa "nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia", sellaisia jotka mahdollisesti varaavat lähes jokaisen viikonlopun rentoutumiseen, sen sijaan että käyttäisimme tuota aikaa kenttäpalvelukseen ja muihin teokraattisiin toimiin, jotka osoittavat kokosydämistä antaumusta Jehovalle. (2. Timoteukselle 3:1,4) Voisimmeko siinä tilanteessa sanoa rehellisesti, että me tosiaan "vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla"?
On myös olemassa itsemme hemmottelemisen vaara. On helppo uskotella itsellemme, että lievä päänsärky tai jokin samanlainen ongelma on pahempi kuin todellisuudessa onkaan. Epätäydellinen lihamme voi saada meidät käyttämään tätä tekosyynä, jonka vuoksi emme voisi täyttää velvollisuuttamme, esimerkiksi esittää puhetta teokraattisesa palveluskoulussa. Mutta onko mahdollista, ettei edes mieleemme tulisi antaa samanlaisen huonovointisuuden estää meitä osallistumasta johonkin rentoutumismuotoon? Meidän tulisi tietenkin käyttää tervettä järkeä eikä väheksyä vakavia oireita. On kuitenkin tarpeellista ponnistella tarmokkaasti. (Luukas 13:24) Ja varmasti uskon tulisi vaikuttaa huomattavalla tavalla ratkaisuihimme, niin että me emme 'vaella ainoastaan näkemisen avulla', pelkästään oman päämme mukaan. -Roomalaisille 12:1 - 3.
ALÄ KOSKAA UNOHDA, että me taistelemme pahoja henkivoimia vastaan. (Efesolaisille 6: 11 - 18) Päävihollisemme Saatana Panettelija voi kohdistaa meihin suunnattoman paineen käyttämällä aseitaan, joiden tarkoituksena on tuhota uskomme Jehovaan. Saatana vetoaa ihmisissä joka ainoaan itsekkääseen taipumukseen, eikä hän jätä käyttämättä ainoatakaan suostuttelutapaa, joka voisi horjuttaa ajatuksiamme. Jos me olemme "vaimon" eli taivaallisen järjestön "siemenen" "jäljellä olevien" yhteydessä, olemme sodassa. Siitä ei voi olla lomaa, ennen kuin Jehova, joka voimistaa meitä kestämään Saatanan hyökkäykset, saattaa Panettelijan koko järjestön loppuunsa. (Ilmestys 12:16, 17; 1.Pietari 5:6 - 11) Pitäisikö meidän siis nyt olla rohkeita ja tuntea tilanteen kiireellisyys? Varmasti pitäisi! -Psalmit 31:25
Lähde: Vartiotorni v.-85, 1/6, s.10 - 15
Mutta miksi voidaan sanoa, että 'näkemisen avulla vaeltaminen' on niin vaarallista? Ja mitä 'uskon avulla vaeltaminen' merkitsee?
Jos arvioimme kaiken sen ulkonaisen arvon perusteella ja luotamme vain siihen minkä näemme silmillämme, olemme vaarassa joutua petetyiksi omaksi vahingoksemme. Esimerkiksi kävellessään hiekkaisella alueella ihminen voi yhtäkkiä havaita vajoavansa lentohiekkaan. Tai joku, joka osoittautuu 'sudeksi lampaan vaatteissa' voi ystävällisellä ulkoisella olemuksellaan saada henkilön hellittämään valppaudestaan. (Matteus 7:15) MEIDÄN TÄYTYY SIIS OLLA VARUILLAMME. Silmän Tekijä ei toimi pelkästään ulkonäön perusteella. Hän sanoi profeetta Samuelille: "Ei ole, niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." (1. Samuelin kirja 16:7) Silmän Tekijä havaitsee tosiaan sisimmät ajatukset ja aikomukset, ja hänen arvionsa kenestä tai mistä tahansa on aina täsmällinen. (Vrt. Heprealaisille 4:12) Koska hän näkee täydellisesti kaiken niin ulkoa kuin sisältäkin, hän on tosiaan Kaikkinäkevä.
Mutta koska me olemme vain ihmisiä, me emme voi havaita selvästi, mitä on toisen ihmisen sydämessä. Jumalan antamine kykyinemmekin me olemme epätäydellisiä ja voimme usein joutua petetyiksi. Itse asiassa oma sydämemmekin voi johtaa meidät harhaan, sillä "petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen". (Jeremia 17:9) On siis elintärkeää, että meitä etukäteen varoitetaan 'näkemisen avulla vaeltamisen' vaaroista. Onko Jehova täyttänyt tämän kipeän tarpeen? On tosiaan! Hän on kirjoituttanut opiksemme kertomuksen joistakin huomattavista tapauksista, jotka osoittavat pelkän näkemisen avulla vaeltamisen vaarat. -Roomalaisille 15:4
Jumalan muinaisen kansan, israelilaisten, kokemukset ovat hyvin valaisevia. Vaikka tuo suuresti suosittu kansa saattoi saada Jehovan erehtymätöntä opastusta, niin suuri joukko epäuskoisia israelilaisia vaelsi uppiniskaisesti "omien neuvojen mukaan". (Psalmit 81:13) 'Vaeltaessa näkemisen avulla' he kääntyivät palvomaan luonnolliselle silmälle näkyviä epäjumalia. Antaessaan ulkoisen vaikutelman ohjata itseään he vapisivat pelosta vihollistensa suunnattomien määrien vuoksi. Lisäksi koska israelilaiset 'vaelsivat näkemisen eivätkä uskon avulla', he asettivat myös kyseenalaiseksi Jumalan heille antaman johtajan, Mooseksen, aseman ja valittivat osaansa elämässään. (Vrt. Juudas 16.) Lisäksi monet heistä ilmeisesti kadehtivat ympäröivien kansojen näennäistä vapautta ja menestystä jättäen huomioon ottamatta sen tosiasian, että nuo kansat olivat hyvin rappeutuneita ja demonien vaikutuksen alaisia. - 3. Mooseksen kirja 18. 1 - 3, 30.
Mitä tapahtui niille israelilaisille, jotka kulkivat itsepintaisesti omaa tietään hyläten Jumalan opastuksen? He joutuivat Jehovan epäsuosioon, ja hän otti heiltä pois suojeluksensa, niin että heidän vihollisensa voittivat heidät! Luvatussa maassakin israelilaiset joutuivat usein armottomien vihollistensa orjiksi. (Tuomarien kirja 2:17 - 23) Toisin kuin Mooses, joka kieltäytyi nauttimasta Egyptin hallitsevan luokan maallisista mukavuuksista, Israelin kansa etsi "tilapäistä nautintoa synnistä" eikä vaeltanut jatkuvasti "kuin nähden Hänet, joka on näkymätön". Siltä puuttui uskoa. Ja muista, että "ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa] hyvin. -Heprealaisille 3:16 - 19, 24 - 27.
Jehovan nykyiset palvelijat voivat ottaa varteen menneiden tapahtumien antamat varoitukset. Meilläkin on vaara heikentyä uskossa tai jopa menettää uskomme. Eikö ole totta, että se miltä asiat näyttävät ulkonaisesti, voi väärällä tavalla vaikuttaa meihin, ja näin me alamme 'vaeltaa näkemisen avulla'? Näin on, ja siksi Jehova on huomaavaisesti antanut opastusta niille, jotka haluavat palvella häntä uskossa. Hän käytti israelilaisia ja menettelytapojaan heidän suhteensa havaintoesimerkkeinä myöhemmille sukupolville, myös meidän sukupolvellemme. (1. Korittilaisille 10:11) Näin täsmällinen tieto, luja toivo ja kestävyys vahvistavat meitä.
Ilman tätä rakkaudellisen Luojamme varmaa johtoa meillä olisi vaara asettaa kyseenalaiseksi Suuremman Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen, asema ja unohtaa, että Jumala ja Kristus ohjaavat tosi kristittyjä nykyään. (Vrt. 1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 5:24) Me voisimme ajatella Jehovan todistajien järjestön olevan peräisin vain ihmisistä ja saattaisimme siten ajatella voivamme vapaasti tehdä siten kuin näyttää omissa silmissämme oikealta. (Vrt. Tuomarien kirja 21:25) Lisäksi voisimme tehdä saman virheen kuin jotkut, jotka näyttävät ajattelevan, että heidän toimintatapansa on aina hyväksyttävää, kunhan se ei vaivaa heidän omaatuntoaan. Toiset saattaisivat ajatella, että teokraattinen järjestö on olemassa heidän mukavuudekseen ja että kaikki sen vaatimukset tulisi tehdä helpoiksi eikä heiltä tulisi vaatia mitään uhrauksia. Toinen vaara voisi olla sellaisen ajatuksen helliminen, että seurakunnan järjestelyt tulisi sovittaa meidän tahtomme, ei Jumalan tahdon, mukaan. Esimerkkimme Jeesus Kristus teki kuitenkin aina taivaallisen Isänsä tahdon iloiten. -Psalmit 40:9 ; Heprealaisille 10.5 - 10.
Jumalan johdon sivuuttaminen tai väheksyminen saattaisi saada jotkut ajattelemaan, että kokouksiamme tulisi lyhentää, konventtipaikkojen ei pitäisi olla niin kaukana ja tutkisteluaineiston tulisi olla aina yksinkertaista, se ei saisi koskaan sisältää "vahvaa ruokaa". (Heprealaisille 5:12) Maissa, joissa kristittyjen elämä on rauhallista ja turvallista, jotkut saattavat pitää Valtakunnan siunauksia itsestään selvinä ja ajatella, ettei pyhään palvelukseen tulisi sisältyä mitään ponnisteluja. Jos kehitämme sellaisia asenteita, meistä voisi tulla jopa "nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia", sellaisia jotka mahdollisesti varaavat lähes jokaisen viikonlopun rentoutumiseen, sen sijaan että käyttäisimme tuota aikaa kenttäpalvelukseen ja muihin teokraattisiin toimiin, jotka osoittavat kokosydämistä antaumusta Jehovalle. (2. Timoteukselle 3:1,4) Voisimmeko siinä tilanteessa sanoa rehellisesti, että me tosiaan "vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla"?
On myös olemassa itsemme hemmottelemisen vaara. On helppo uskotella itsellemme, että lievä päänsärky tai jokin samanlainen ongelma on pahempi kuin todellisuudessa onkaan. Epätäydellinen lihamme voi saada meidät käyttämään tätä tekosyynä, jonka vuoksi emme voisi täyttää velvollisuuttamme, esimerkiksi esittää puhetta teokraattisesa palveluskoulussa. Mutta onko mahdollista, ettei edes mieleemme tulisi antaa samanlaisen huonovointisuuden estää meitä osallistumasta johonkin rentoutumismuotoon? Meidän tulisi tietenkin käyttää tervettä järkeä eikä väheksyä vakavia oireita. On kuitenkin tarpeellista ponnistella tarmokkaasti. (Luukas 13:24) Ja varmasti uskon tulisi vaikuttaa huomattavalla tavalla ratkaisuihimme, niin että me emme 'vaella ainoastaan näkemisen avulla', pelkästään oman päämme mukaan. -Roomalaisille 12:1 - 3.
ALÄ KOSKAA UNOHDA, että me taistelemme pahoja henkivoimia vastaan. (Efesolaisille 6: 11 - 18) Päävihollisemme Saatana Panettelija voi kohdistaa meihin suunnattoman paineen käyttämällä aseitaan, joiden tarkoituksena on tuhota uskomme Jehovaan. Saatana vetoaa ihmisissä joka ainoaan itsekkääseen taipumukseen, eikä hän jätä käyttämättä ainoatakaan suostuttelutapaa, joka voisi horjuttaa ajatuksiamme. Jos me olemme "vaimon" eli taivaallisen järjestön "siemenen" "jäljellä olevien" yhteydessä, olemme sodassa. Siitä ei voi olla lomaa, ennen kuin Jehova, joka voimistaa meitä kestämään Saatanan hyökkäykset, saattaa Panettelijan koko järjestön loppuunsa. (Ilmestys 12:16, 17; 1.Pietari 5:6 - 11) Pitäisikö meidän siis nyt olla rohkeita ja tuntea tilanteen kiireellisyys? Varmasti pitäisi! -Psalmit 31:25
Lähde: Vartiotorni v.-85, 1/6, s.10 - 15
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.