Pakkoajatukset, etenkin seksuaaliset

Itsellä on pakkoajatuksia liittyen seksuaalisuuteen. Eniten vaivaa pelko kiihottumisesta sairaista asioista, ja lapsista.

Aikasemmin ollut myös homouspelkoa, mutta olen päässyt siitä eroon.

Nämä on kohtuullisen yleisiä pakkoajatuksia.

Ensin pitää vain tiedostaa se, että kyseessä todellakin on pakkoajatus, eli mahdollisuus siihen, että tuon toteuttaisi käytännössä on periaatteessa olematon.

Jos näihin ajatuksiin alkaa kiinittämään huomiota tai vastustamaan niitä, ne vain kasvavat.

Paras keino on antaa niiden vain virrata mielessä niihin sen kummemmin reagoimatta. Kun näin tekee aikansa, ne hiipuvat ja häviävät.

Ja olipa kyse sitten kuinka sairaasta ajatuksesta - sillä ei ole väliä! Ne on VAIN ajatuksia!

Minäkin kärsin pakko-tai pitäisikö sanoa kiertoajatuksista. Toisin sanottuna kun takerrun johonkin ajatukseen, ei edes johonkin ongelmaan, en pääse ajatuksesta irti oikeastaan millään muulla keinolla kuin lääkkeillä. Lääke ei tarvitse olla sen kummempi kuin antihistamiini tai joku muu lievästi väsyttävä.

Nämä pakko-ja kiertoajatukset vaivaavat usein aamuyöllä ja olen niistä kärsinyt pidemmän aikaa. Olen asiaa yrittänyt kertoa myös tavallisille lääkäreille mutta en saa heitä kai ymmärtämään että ongelma on ahdistava. Siis joutua ajattelemaan samaa asiaa loputtomasti jos en sitä lääkkeellä katkaise.

Minusta onkin tullut lääkeriippuvainen mutta ei sentään rauhoittaville, siis bentsoille. Uni-tai nukahtamis lääkettä ei voi ajatellakaan aamuöisin ottaa. Seksuaaliset ajatukset eivät vaivaa vaan pikemminkin helpottavat oloa kun niistä kiihottuu.

Onko jo asiaa psykiatrille?

Hei! Hienoa kun löytyi tämä ketju :) Olen käsitellyt omaa ongelmaani oheisessa topicissa... http://keskustelu.suomi24.fi/node/12585434

Ongelma alkoi siis tavanomaisena ahdistuksena, johon liittyy voimakkaat mielikuvat. Niissä siis mua silvotaan, viillellään ja kaikkea muuta vastaavaa. Todella kuormittavia ja rankkoja juttuja. Kun ajatus tulee päähäni, mun on käsiteltävä se loppuun. Se on aivan kuin piru, joka piikittelee niin kauan kunnes antaudun. Mielikuvista on tullut yhä aggressiivisempia ;( Ongelma on mennyt pahemmaksi vaikka muuten olen näennäisesti tervehtymässä ja mielialani on ollut korkealla. Puhuin tänään asiasta sairaanhoitajalleni ja hän oli sitä mieltä, että nämä ovat klassisia pakko-oireita ja hyvä kun kerroin niistä. En kestä jos mulle puhkeaa vielä OCDkin tän kaiken lisäksi...on aspergeria, yliherkkyyttä (HSP), epävakautta, ailahtelua, jännitystä, pelokkuutta. Vielä neuroottisuus tuohon päälle niin kermakakku on valmis.

Onko ocd-henkilöillä paljon vastaavaa? Itse olen jonkin verran traumatisoitunut rankoista elämänkokemuksista. Millainen lääkitys teillä on?

Minua on seksuaalisesti ahdisteltu ja kiusattu. Olen vissiin vähän seonnut ja sekoitan asioita päässäni sairaalla tavalla. Pelkään kans kiihottuvani sairaista asioista ja joskus levy jää päälle.

Avain on ymmärtää, ettei pakkoajatukset - seksuaalisetkaan - ole vaarallisia itselle eikä muille. Ja silloin kun niitä pulpahtaa mieleen, niin antaa vain olla. Ei tee niille mitään. Tarkastelee ja antaa niiden mennä vaikka ahdistaisikin.

Suosittelen kirjaa kerrasta poikki teille kaikille mulla ainakin auttoi kun ocd alkoi 16v ja olen nyt 24. Ja kyllä mulla on lapsiakin. Ennen sain paniikkikohtauksia ja olin hysteerinen mutta nykyään pystyn olla ihan rauhassa ajatusteni kanssa ja opamoxi satunnais käytössä. Suosittelen myös lämpimästi e epa kapseleiden syömistä säännöllisesti pitkän aikaa mulla helpotti jo kahdessa viikossa, pakko ajatukset enää aika kausiluontoisia stressin ja valvomisen seurauksena tulee.. Aihe vaihtelee. Sitten myös bachin hätätipat on hyviä, vihreä tee ja kun oikeen ahdistaa hoilaa sanaa eyyy tai aaahh tai ooh, neuroosi on jossain hippokampuksen tietämillä ärsyttämässä aivoja ehkä ohimolohkossa jotain häikkää? Olen aiheesta paljon lukenut ja kyseessä ihan oikea somaattinen sairaus ei niinkään mielisairaus. Lisäksi piikkimatto on hyvä, rentoutusharjoitukset ja liikunta. Kaikki nämä yhdessä eikö mitään yhden päivän kokeilua... Takuulla ei sillon auta. Voitte olla vielä onnellisia ! Terveisin osastollakin näistä maannut äiti

Ja kuten edellinen sanoikin niin avain on siinä että oikein yllyttää ajatuksia tulemaan ja vie ne loppuun niin hirveältä kuin se kuulostaakin eli jos kuvittelet raiskaamaksi jonkun niin ajattele asia loppuun kun olet vankilassa jne oikeasti tämä toimii voit myös laulaa ajatusta päässäsi ja teet sen niin kauan että pystyt siirtyä normaaliin ajatuksiin!!! Aluksi vaikeaa ja kestää kauan mutta n 2 kk ja helpottaa