Sä käskit, Herra, valona mun...

Uskovan rukous,

Virsissä on Raamatun sanomaa helpommin ymmärrettävässä muodossa.

Amen.

Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Jorma Merikoski
Homo imperans

Excudent alii spirantia mollius aera –
credo equidem – vivos ducent de marmore vultus;
orabunt causas melius, caelique meatus
describent radio et surgentia sidera dicent:
Tu regere imperio populos, Romane, memento –
hae tibi erunt artes: pacisque imponere morem,
parcere subiectis et debellare superbos.

Näin määrittelee Ankhiseen haamu roomalaisten ”toimenkuvan” pojalleen Aeneaalle tämän käydessä moikkaamassa häntä Manalassa (Aeneis VI: 847–853). Alpo Röntyn suomentamana se kuuluu:

Muut hyvin muovaavat, niin uskon, hahmoja pronssiin,
veistävät kuin elävät kiven pintaan marmorikasvot,
väittelevät paremmin asioista ja laskevat taivaan
liikkeet laitteillaan, sen tietävät tähtien nousut.
Hallita, Rooman mies, alamaisia kansoja muista –
siinä on taitosi: lait, tavat luoda ja määrätä rauha,
säästää lannistetut, sotien taas korskeat voittaa.

Oliko Vergilius tosissaan vai halusiko hän vain pottuilla roomalaisille, että koska he eivät osaa tehdä mitään muuta, heidän täytyy ryhtyä hallitsemaan niitä, jotka osaavat? Kysyttyäni tätä Juhani Sarsilalta (jonka muustakin asiantuntija-avusta kiitän) hän vastasi, että Vergiliuksen katsotaan olleen aivan tosissaan. Paitsi roomalaisia ja muitakin ”johtajakansoja”, nationes imperantes (joita alinomaa melskaa historiassa ja jollainen nykyisin lähettää sotilaitaan lähes joka maailmankolkan lähes joka kylätappeluun), tämä toimenkuva ja kysymys voidaan asettaa koskemaan myös ”johtajaihmisiä” (tai ”käskyttäviä ihmisiä”), homines imperantes. Siihen lajiin me tavalliset ihmiset haluamme kuulua sitä vähemmän mitä enemmän joudumme johtajan tehtäviin.

Aamulehdessä 31.1 pyydettiin piispaehdokkaita kuvailemaan itseään yhdellä sanalla. Luettuani otsikon ajattelin, että eihän hengellisessä elämässään piispaehdokkaan tasolle yltänyt voi olla muuta kuin ”Jumalan palvelija”, ”Kristuksen seuraaja” tai ”armahdettu syntinen” eli yhdellä sanalla ”kristitty”, homo christianus. Mutta kukaan ei vastannut näin, vaan kaikki esittelivät johtajaominaisuuksiaan. Toki piispan täytyy olla homo imperans tai ainakin omata tämän lajin piirteitä, sillä hiippakunnalle kävisi köpelösti, jos hän vain syventyisi hengellisyyteen ja jättäisi tylsät hallintohommat ”Herran haltuun”.
Politiikan ja talouselämän huipuilla touhuavat homo imperans -lajin huiput. Siellä lakkautetaan kannattavia tehtaita, koska ”laskelmat osoittavat”, että yrityksen ”kilpailukyky kasvaa” siten. Viisas ihminen, homo sapiens ymmärtää, että jos halutaan vain rohmuta rahaa omistajille ja hominibus imperantibus, niin lakkauttamiselle saattaa olla perusteita. Mutta hän muistaa, että pisneksessä on joskus pahastikin tyritty ”laskelmista” huolimatta, joten kokonaisuuden kannalta voisi sittenkin olla parempi pitää tehtaat käynnissä, vaikka rahaa ropisisikin pari säkillistä vähemmän. En liene pätevä arvioimaan, miten homo christianus suhtautuu tähän, mutta mielestäni hän saisi esittää kommenttinsa vanhan virsikirjan sanoilla: ”Sä kahtako palvella voisit, sun Luojaas ja mammonaa maan?”