Minun avomiehelläni ( ollaan uusperhe) kuoli veli ja surutyötä on tehty..
Veljellä jäi vaimo ja kolme lasta.(20, 13v).
Hän on nyt selvittelemässä viikon verran eri paikkakunnalla asioita kuin mitä minä olen.
Hänellä ei ole helppoa, yritän auttaa..
Mutta minulle on herännyt erilaisia tunteita jotka ärsyttävät minua.
Miestäni tarvitaan surutalossa apuna ja hän on ottanut vähän niinkuin isähahmon siellä.
Mielestäni olen syrjässä ja nyt on herännyt henkiin mustasukkaisuus itsessäni, jota tunnen sitä toista perhettä kohtaan. En tiedä, olenko vain itsekäs????
Mullakin on paha olla..
Onko jollain kokemuksia vastaavasta????
Veljellä jäi vaimo ja kolme lasta.(20, 13v).
Hän on nyt selvittelemässä viikon verran eri paikkakunnalla asioita kuin mitä minä olen.
Hänellä ei ole helppoa, yritän auttaa..
Mutta minulle on herännyt erilaisia tunteita jotka ärsyttävät minua.
Miestäni tarvitaan surutalossa apuna ja hän on ottanut vähän niinkuin isähahmon siellä.
Mielestäni olen syrjässä ja nyt on herännyt henkiin mustasukkaisuus itsessäni, jota tunnen sitä toista perhettä kohtaan. En tiedä, olenko vain itsekäs????
Mullakin on paha olla..
Onko jollain kokemuksia vastaavasta????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni sinä olet todellakin liian itsekäs.
Et ole itse tainnut menettää ketään tosi läheistä, vai olenko väärässä? Sitten vasta kun se omalle kohdalle napsahtaa, niin osaa jälkeenkinpäin asettua paremmin surevan asemaan.
Tokkopa veljesi vaimo kykenee tällä hetkellä järjestelemään ja hoitamaan asioita, joita on pakko nyt pakko tehdä. Monasti leskillä meneekin ensimmäisetparikin kuukautta kuin jossain sumun keskellä. Moni onkin kertonut, että ei välttämättä muista hautajaisistakaan kovin paljoa tai viikoista niiden jälkeen. Toisaalta hautajaisten jälkeen alkaa kaamea tyhjyys ja vasta sitten tajuaa, että toinen on lopullisesti poissa.
Ei tuossa tilanteessa dinun pidä antaa mustasukkaisuudelle valtaa. Surevaa leskeä tulee kaikin tavoin auttaa arkipäivän asioissa, suremaanhan ei voi kenenkään puolesta ryhtyä. Oletko itse auttanut veljesi vaimoa millään tavoin, esim. kuuunnellut häntä, puhunut hänen kanssaan ym. ?
Joo, aika itsekästä olisi ainakin alkuvaiheessa surutyötä. Itse kun olen läheiseni menettänyt. Silloin haluaa olla yhdessä niiden kanssa (minun tapauksessa lapsuuden perheeni)joille kuollut on ollut yhtä läheinen kun itselle. Siihen jos menet täräyttämään mustasukkaisuuden tunteista, voi olla, että se turmelee lopullisesti sinun oman suhteen mieheesi. Ei ehkä kaikissa tapauksissa, mutta näin kävi ainakin minun suhteelle ja hyvä niin!
oo tarkkana miehellä pittää olla kuri toinen isä kyllä löytyy ko etsitään