Pirruuttani ajattelin kysäistä nimenomaiselta palstalta, että mikä se on se tasa-arvo? Ilmeisesti sellaista ei tällä hetkellä ole olemassa, joten olisi hyvä tietää mitä se tarkoittaa ja miten siihen päästään. Kun nyt eniten täällä askarruttaa sukupuolien välinen tasa-arvo niin olisi hyvä vastata ilman sukupuolten välistä kilvoittelua.
Eli siis millainen on tasa-arvo, miten se ilmenee. Tasa-arvo käsittää mielestäni paljon muutakin kuin miehen ja naisen, joten yritä (jos jaksat vastata) olla pelkistämättä sitä sukupuolisodaksi.
Eli siis millainen on tasa-arvo, miten se ilmenee. Tasa-arvo käsittää mielestäni paljon muutakin kuin miehen ja naisen, joten yritä (jos jaksat vastata) olla pelkistämättä sitä sukupuolisodaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... se on sitä, että jokaisella ihmisellä on lain edessä samat oikeudet ja velvollisuudet.
Se, mikä skandinaavisissa yhteiskunnissa on hyvää, on myös, että ihmisen esim. sosiaalisesta statuksesta huolimatta (vanhempien rikkaus jne.) pyrittäisiin mahdollisimman mukaan tarjoamaan myös samat mahdollisuudet - kuten koulutukseen jne.
Tuo viimeinen sana "mahdollisuudet" on sitten sikäli vaikea toteuttaa aina absoluuttisesti, että siihen vaikuttaa ihmisen konteksti ja koko suvun historia jne. Se ei silti tarkoita, etteikö noista "mahdollisuuksista" tule keskustella.
Itse esim. vastustan aborttia epätasa-arvoisena käytäntönä jo tuolta "oikeus"-käsitteen pohjalta, koska siinä ei alkunsa saaneelle ihmiselle anneta oikeutta elää, joka on perusihmisoikeus.
Naisten lasikatto- tai miesten syrjäytymiskysymykset ovat sitten tuolla "mahdollisuus" -kategorian alla, samoin kuin esim. vaatimus miesten/naisten mahdollisuudesta harrastaa seksiä ilman seuraamuksia joka tapauksessa (esim. aborttiväittelyssä).
Itse lähtisin siitä, että 1) tärkein prioriteetti on varmistaa yhtäläiset ihmisoikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassa kykyjen mukaan, jonka jälkeen 2) yhteiskunnan kulloisenkin resurssitilanteen mukaan keskusteltava siitä, mitkä ovat yhtäläiset mahdollisuudet kulloinkin vallalla olevan käsityksen mukaan.
Tämä nyt on yksi määritelmä, muitakin varmaan lienee.
Ei se, että taataan kaikille sama lopputulema. Otetaan esimerkiksi vaikka kaksi yritystä. Toinen menestyy markkinoilla paremmin. Pitäisikö alkaa subventoida toista yritystä esim. tukirahalla? Ei, koska se on itsessään syrjivä toimenpide. Yksilötasolla perustoimeentulon takaaminen kaikille on ihan oikein. Vammaisia, työttömiä, maahanmuuttajia ja vanhuksia pitää tukea tiettyyn rajaan saakka. Tässä tulisi kuitenkin olla hyvin tarkka. Jos ylenmääräisellä tukemisella aletaan ulosmitata jonkun toisen, omalla työllä tekemää tulosta, on se syrjintää.
Peruskoulutusjärjestelmästä sanoisin sen verran, että mitään sukupuolikiintiöitä ei tarvita, kunhan saadaan järjestelmä tasapuoliseksi. Jossainhan mättää, koska yliopistoissa opiskelee 70% naisia.
Eli, yhteiskunnalliset järjestelmät eivät saisi suosia toista sukupuolta.
...sanot, ettei välttämättä tule taata kaikille "samaa lopputulemaa", mutta toisaalta:
"Jossainhan mättää, koska yliopistoissa opiskelee 70% naisia. "... joka on lopputulema peruskoulun osalta.
Mielestäni tässä on argumentaatiossasi looginen ristiriita, josta tahtoisin huomauttaa. Ei aina voi mustavalkoisesti puhua, etteikö lopputulemaankaan kiinnitetä huomiota.
Sitten pitää keskustella siitä, mikä on lopputulema?
Ts. onko se se, että yliopistoissa opiskelee naisia, vai onko se esim. menestyminen työelämässä? Nyt esim. feministit valittelevat sitä, että miehet näyttäisivät edelleen kaikesta "koulutuksesta" huolimatta menestyvän työelämässä, josta vetävät johtopäätöksen, että työelämä syrjii naisia.
Kun taas mies voi helposti vetää johtopäätöksen, että koulujärjestelmä (joka ei näyttäisi välttämättä työelämän kannalta äärimmäisen relevantilta, johtuen esim. miesten vieläkin 5% paremmasta menestymisestä työmarkkinoilla yleensä, puhumattakaan taloudellisesti menestyvämmistä ura-/yrittäjävalinnoista, huolimatta huonommasta menestymisestä koulussa) silti syrjisi miehiä...
Vaikka esim. tässä voi olla nyt kyse siitäkin, että
a) onko koulujärjestelmämme yleensä relevantti työelämän kannalta
b) johtuuko esim. naisten menestymättömyys huonosta koulujärjestelmästä, joka keskittyy työelämän kannalta epäolennaisiin asioihin, silti mainostaen niitä nuorille?
c) syrjitäänkö miehiä itse asiassa koulussa, vai johtuuko se miesten alitajuisesta valinnasta tehdä jotain muuta, käyttää aikansa muuhun?
jne...
Mutta mielestäni siis tuo tekstisi oli sisäisesti ristiriitainen, sikäli kaksinaismoralistinenkin, että toisaalta vastustat arviointia lopputuleman pohjalta, toisaalta sitten miesten koulumenestymättömyyden kyseessä ollessa katsot lopputulemaa (tai "välitulemaa"). Joka täten tiettäväksi tehtäköön.
...olen saattanut itsekin syyllistyä tuollaiseen loogiseen virheeseen, jonka nyt huomasin tekstisi ansiosta. Ts. en tarkoita, että itse olisin ollut välttämättä parempi keskustelija tässä asiassa "kautta aikojen".
Tänään opin siis taas uutta.
Minun näkökulmani on, että peruskoulujärjestelmä on kokonaisuudessaan sitä lähtökohtaa, ei se, että jokaisella on samanlainen mahdollisuus opiskella. Peruskoulujärjestelmä on luotu, ei syntynyt itsestään. Mikäli yhteiskunnan luoma järjestelmä tuottaa näin merkittäviä eroja sukupuolten välille, on ainakin tutkittava mistä se johtuu? Mitä, jos järjestelmä olisikin urheilumenestystä, käytännöntaitoja ja voimaa painottava, olisiko se silloin tasa-arvoinen? Nythän järjestelmä tukee pitkäjänteisyyttä ja palkitsee puurtamisen, jonka järkevyyttä ei kyetä selittämään. Peruskoulusta puuttu kokonaan innovatiivisyys.
Kaikki valtion ja kuntien palvelut ovat lähtökohtaa ja ne pitää tuottaa niin, että ne käsittelevät kaikkia samanarvoisesti, palvelun alkamisesta palvelun päättymiseen asti. Työelämässä taas ihmiset kilpailevat yksilöinä työpaikoista ja mikäli yhteiskunnan tuella on toiselle sukupuolelle saatettu paremmat lähtökohdat, on se syrjintää.
On muuten aika mielenkiintoista, että on kyseessä sitten mikä kilpailu hyvänsä, mihin voi osallistua vapaaehtoisesti, voittajia ovat valtaosin miehet. Eikö tunnu aika kysenalaiselta, että siinä, mikä on ehkä tärkein kilpailu yhteiskunnassa eli koulutus, miehet häviävät ja selkeästi.
Vaikka koulutus ei jakaannu sukupuolten välille tasaisesti, palkat ovat päinvastoin.
Miehet saavat suurempaa palkkaa, vaikka lukevat vähemmän.
Mielenkiintoinen yhtälö.
Mulla itselleni on tullut joskus mieleen, että naisia pidetään täytteenä näsissä oppilaitoksissa. Todellinen tarve työmarkkinoilla kattaa vain osan. Suurin osa lukee turhaan ja näistä turhaan lukevista valtaosa on naisia. Eivät saavuta koskaan opintojaan vastaavaa työtä.
Tää on vähän samanlainen pottu, kuin sekin, miksi miehet eivät osallistu lasten kasvatukseen.
Miksi naiset lukevat, kun eivät työllisty?
Naiset lukevat aika paljon humanistisia aloja. Niissä ei taida olla paras mahdollinen työllistyminen. Naiset palkataan lyhyihin pätkätöihin. Monet yksityisyrittäjät pitävät naista taloudellisena rasitteena, koska naisen työnantaja kustantaa vanhempainlomat. Meidän työpaikalla pomo teki vittumaisen tempun eräälle jo monta vuotta samassa työpaikassa työskenneelle naiselle joka tuli raskaaksi, hän alensi työtunteja äitiyslomalta palaavalta naiselta ja lisäsi samaan aikaan erään miestyöntekijän tunteja. Pomo hiillosti naista eroamaan. Nainen erosi, koska ei niillä työtunneilla perhettä elätetä.
Naiset työskentelevät enemmän kunnallisissa töissä, koska siellä saavat ainaki jopa tehdä lapsia.
Eläinlääkäriopiskelijoista on yllättäen 90% naisia. Mikseihän ala kiinnosta miehiä?
ja kaikki muoti kiinnostaa naisia.
lyhyesti sanon, niin vastaan että ihmisiä mitenkään luokittelematta, voidaan saavuttaa tasa-arvo.
Niin kauan kun luokitellaan minkä tahansa asian takia, niin kauan on epätasa-arvoa.
Henkilökohtaisesti en usko että maailma koskaan pääsee tasa-arvoiseen tilaan. Raha on asia, joka ei ainakaan koskaan jakaudu tasaisesti.
Enkä tiedä oikeastaan pitäisikö edes.
Tasa-arvo on mielestäni monisäikeisempi juttu mitä äkkiseltään voisi ajatella. Tasa-arvoa voidaan mitata mahdollisuuksien kautta mutta sitä voidaan mitata myös lopputuloksen kautta. Esimerkiksi on tasa-arvoista, että jokaisella on samat mahdollisuudet tulla valituksi virkaan. Mutta voidaan myös ajatella, että on epätasa-arvoista jos vaikka kunnanhallitus koostuu pelkästään uskovaisista, tummahiuksisista, vasenkätisistä, oikeistolaisista miehistä. Jokaisella oli samat mahdollisuudet päästä kunnanhallitukseen eli tasa-arvo on toteutunut. Mutta jos ajattelemme lopputulosta on se kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Onko siis tasa-arvo mahdollisuuksia vai tulosta. Olisiko kunnanhallituksessa oltava sama määrä islamilaisia, kristiuskovaisia, ateisteja, miehiä, naisia, vasenkätisiä, oikeakätisiä, tummahiuksisia, vaaleahiuksisia, punatukkaisia, vasemmistolaisia, oikeistolaisia, kepulaisia jne?
Voidaan myös miettiä mitä tarkoittaa tasa-arvoinen, samankaltainen kohtelu. Lisäksi voidaan miettiä niitä asioita, joiden ei tule ja joiden taas tulee vaikuttaa taas vaikuttaa tasa-arvoiseen kohteluun. Palkan maksun suuruuteen ei tule vaikuttaa esimerkiksi hiuksien väri, kätisyys, uskonto tms. Mutta palkan suuruuteen saa vaikuttaa ahkeruus. Sama kohtelu tulee vastaan myös palkan laatuna ja maksutapana. Onko tasa-arvoista maksaa samasta työstä toiselle x euroa ja toiselle x-y euroa asuntoetu. Ovatko palkat samanarvoisia. Onko merkitystä maksetaanko toiselle palkka joka toinen perjantai tilille ja toiselle joka maanantai 10sentin kolikoissa kirjekuoressa. Tasa-arvoinen ja samankaltainen kohtelu eivät siis ole yksiselitteisiä.
Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa peruskoulua. Peruskoulu mieletään tasa-arvoiseksi siksi, että siellä jokaisella on samat mahdollisuudet samaan tietoon. On jokaisen oma asia miten hän mahdollisuutensa käyttää. Toisaalta tätäkin ajatusta arvostellaan. Joidenkin mielestä peruskoulu olisi tasa-arvoinen vasta sitten kun jokaisella peruskoulun loputtua olisi samat tiedot ja taidot. Mikäli opetuksen määrä ei olekkaan tasa-arvon mittari vaan opetuksen tulos, seuraisi tästä se, että opiskelun tulee edetä hitaimman oppilaan mukaan. Tällainen malli kohtaa tietenkin myös arvostelunsa. Tämä malli ei olisi yhteiskuntammekaan kannalta kovin järkevä. On kaikkien etu, että lahjakkaita ja älykkäitä kannustetaan. Pitkällä aika välillä näistä älykkäistä ja lahjakkaista on kaikille hyötyä. He tulevat tekemään keksintöjä jotka helpottavat kaikkien elämää tai luovat musiikkia (muuta taidetta) josta muut saavat nauttia. Mutta peruskoulu olisi tasa-arvoinen vasta kun se takaa jokaiselle samat lähtökohdat elämään, eli saman määrän tietoa ja taitoa. Tämän vuoksi pitäisi järjestää hitaimmille oppilaille niin paljon opetusta, että he oppivat sen määrän tietoa mitä muutkin oppivat. Mutta tätä arvostellaan juuri siitä, että ei ole tasa-arvoista antaa muille enemmän opetusta kuin toisille.
On siis helppoa määritellä muutamalla sanalla tasa-arvo. Kaikilla on kivaa ja kaikkea roinaa suunnilleen yhtä paljon on helppo sanoa. Miten tällainen saavutetaan? Ja missä menee ne rajat, jotka määrittelevät minkäkin asian kuuluvan tasa-arvon piiriin. Mikäli pelkät mahdollisuudet ovat tasa-arvoa niin eikö tällainen malli polje vähemmän älykkäiden ja lahjakkaiden mahdollisuuksia? Jos taas tulos on tärkeintä niin silloin ajaudumme helposti tilanteeseen, jossa älykkyyttä ei vaalita eikä lahjakkuutta arvosteta.
Lisäksikään ei ole niin selvää, että milloin kohtelu on epätasa-arvoista. Mitkä seikat ja milloin ne saavat vaikuttaa. Ulkoiset seikat, sukupuoli eikä uskonto saisi vaikuttaa esimerkiksi palkkaukseen. Tätä mieltä olemme varmaankin kaikki. Mutta kuitenkin hyväksymme sen, että kaljua miestä ei palkata hiusmalliksi. Olemme myös valmiita hyväksymään, että ateistia ei palkata kirkon palvelukseen.
...Ihmisen maailmankatsomus vaikuttaa äärettömästi myös siihen, mitä hän pitää tasa-arvoisena - ongelmaksi tilanne muodostuu, kun eri maailmankatsomuksien välillä on sovittamattomia ristiriitoja. Silloin mennään demokratiassa kulloinkin enemmistön mielipiteen/kulttuurin mukaan, dikatuurissa voimakkaimman osapuolen mukaan.
Esim. jos ihmisellä on ajatus ihmisestä biologisena ja sosiaalisena "eläimenä", voi hänen mielestään hyvinkin "survival of the fittest" -periaate olla "tasa-arvoa", jolloin kaikilla on VAIN mahdollisuudet, ja se, joka saa parhaat lähtökohdat jne. sitten vain voittaa. Tämän pohjalta voitaisiin sitten mennä vaikkapa ääritapauksissa geenimanipulaatioon uusien sukupolvien hedelmöittämisen yhteydessä.
Esim. kristinusko oli aikoinaan vallankumouksellinen siinä,e ttä se toi esille ajatuksen siitä, että Jumalan edessä "ei ole juutalaista, eikä kreikkalaista", tai että "Kristuksessa ei ole miestä eikä naista". Ts. se toi esille ajatuksen ihmisten tasa-arvoisuudesta - samoin esim. orjilla tuli olla sapatinlepo jo juutalaisuudessa. (Joka oli todella poikkeuksellista), joka sisälsi ajatuksen tasa-arvoisuudesta työtaakan suhteen ainakin jossain määrin.
Nykyisin on muotia sanoa, että jokaisella pitäisi olla tasa-arvoinen mahdollisuus kokea materialismia tai hedonistista nautintoa (kun puhutaan aikuisista ihmisistä), ainakin jossain määrin,... jonka eteen ollaan valmiita luopumaan joistakin muista ideaaleista.
Lähinnä kai yleensä kysymys on mm. feminismin suhteen nykyisellään enemmänkin politiikasta - tärkein tasa-arvokysymys: yhtäläiset oikeudet (lukuunottamatta juuri alkunsa saanutta ihmiselämää, josta toisaallakin jo huomautin) - on saavutettu, eikä suomessa enää tarvitse puhua kuin yhtäläisistä velvollisuuksista ja mahdollisuuksista, joita yhteiskunta järjestäköön resurssiensa mukaan.