Tässä hyvä sivusto kaikille niille jotka haluavat analysoida miksi USA (ja britit) pääsivät niin paljon vähemmällä kuin Neuvostoliitto ja silti kykenivät aiheuttamaan noin 30-50% Saksan sotilaallisista tappioista. Saksahan menetti mm. hyökkäysvaunuistaan tosiasiassa 35% länsiliittoutuneita vastaan sotiessaan ja lentokalustosta hyvinkin puolet. Toki kestostalinistit jaksavat puhua kuin kuolleista saksalaistista 80% menehtyi itärintaman taisteluissa mutta he aina unohtavat mainita että tämä johtui siitä ett NL kohteli niin paljon huonommin saksalaisia sotavankeja kuin mitä tekivät länsiliittoutuneet.
USA:n tappioihin voit tutustua tällä sivustolla:
http://www.ibiblio.org/hyperwar/USA/ref/Casualties/Casualties-1.html
USA:n taisteluista aiheutuneet miehistötappiot (kaatuneet, haavoittuneet, kadonneet):
1. Pohjois-Afrikassa: 3,959
2. Länsirintama (Ranska-->Saksa) 586,628
3. Välimerellä (Italia ym): 175,107
4. Japania vastaan......169,635
5. muulla. joitakin satoja sotilaita
Yhteensä................936,259.... Joista taistelujen takia menehtyneitä 234,874
USA:lla näyttää olleen myös ylivoimaisesti paras lääkintä ym huolto sillä haavoihinsa menehtyneitä oli harvinaisen vähän esim. Suomeen ja Saksaan verrattuna, Neuvostoliitosta nyt puhumattakaan.
USA:n tappioihin voit tutustua tällä sivustolla:
http://www.ibiblio.org/hyperwar/USA/ref/Casualties/Casualties-1.html
USA:n taisteluista aiheutuneet miehistötappiot (kaatuneet, haavoittuneet, kadonneet):
1. Pohjois-Afrikassa: 3,959
2. Länsirintama (Ranska-->Saksa) 586,628
3. Välimerellä (Italia ym): 175,107
4. Japania vastaan......169,635
5. muulla. joitakin satoja sotilaita
Yhteensä................936,259.... Joista taistelujen takia menehtyneitä 234,874
USA:lla näyttää olleen myös ylivoimaisesti paras lääkintä ym huolto sillä haavoihinsa menehtyneitä oli harvinaisen vähän esim. Suomeen ja Saksaan verrattuna, Neuvostoliitosta nyt puhumattakaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Näin pitää sotaa käydäkin. Mahdollisimman vähillä omilla uhreilla. Käyttää teknologiaa, hyvää logistiikkaa, välttää turhia rintamahyökkäyksiä ja kohdella vihollisen sotavankeja hyvin (vaikkakin myös länsiliittoutuneet eivät noudattaneet läheskään aina Geneven sopimusta). Tällaisella sodankäyntitavalla millä länsiliittoutuneet toimivat kynnys saksalaisten antautumiselle laski. Sen sijaan puna-armeijan tapa, ja tässä saksalaiset saavat ottaa huomattavalla tavalla myös vastuun itselleen, jossa vankeja kohdeltiin törkeästi aiheutti sen että hyvin monet saksalaiset taistelivat epätoivoisesti loppuun saakka. Näin puna-armeija kärsi rajuja tappioita aina Berliinin miehitykseen asti.
Sodan tarkoitus on voittaa tai ainakin päästä kohtuulliseen tulokseen ilman turhia uhrauksia.
että tappiot olivat suuret taisteluun osallistuvien joukkojen määrään nähden.
Jenkkien onni oli, että he eivät joutuneet kohtaamaan saksalaisia näiden ollessa vielä täydessä iskussa. Nytkin jenkkien jalkaväki osoittautui täysin avuttomaksi joutuessaan saksalaisia vastaan. Ilmavoimat, panssarit ja britit tarvittiin avuksi mm. Afrikassa.
Jenkkejä pilkattiin paraatiarmeijaksi ja "meidän italialaisiksemme". He oppivat kyllä nopeasti. Ilmavoimat olivat pian aivan suvereenit.
"Totuus on että tappiot olivat suuret taisteluun osallistuvien joukkojen määrään nähden."
Tappiot olivat suhteellisen suuret lähinnä niissä jalkaväkidivisioonissa, jotka olivat taistelleet pisimpään. Sen ei pitäisi oikeastaan yllättää...
"Jenkkien onni oli, että he eivät joutuneet kohtaamaan saksalaisia näiden ollessa vielä täydessä iskussa."
Ja saksalaisten onni, että he eivät kohdanneet yhdysvaltalaisia joukkoja "täydessä iskussa", miten ikinä sen sitten haluaa määritellä ;)
"Nytkin jenkkien jalkaväki osoittautui täysin avuttomaksi joutuessaan saksalaisia vastaan."
Mutta niinhän saksalaisten jalkaväki osoittautui avuttomaksi liitttoutuneita vastaan?
"Ilmavoimat, panssarit ja britit tarvittiin avuksi mm. Afrikassa."
Todellakin, saksalaisetkin tunnetusti sentään valloittivat naapurimaansa rintamahyökkäyksillä suljetuin jalkaväkimuodostelmin ja hylkäsivät naurettavat modernit hömpötykset "aselajiyhteistyöstä" tai "motorisoinnista". Vanhassa vara parempi ;)
täydessä iskussa päästyään ulos Normandien sillanpäästä. Tulos tiedetään.
"Ja saksalaisten onni, että he eivät kohdanneet yhdysvaltalaisia joukkoja "täydessä iskussa", miten ikinä sen sitten haluaa määritellä ;)"
"Mutta niinhän saksalaisten jalkaväki osoittautui avuttomaksi liitttoutuneita vastaan?"
Kun ei, vaan päinvastoin.
Tunnetko itsesi terveeksi? Juttusi on aika sekava.
"Jenkit olivat täydessä iskussa päästyään ulos Normandien sillanpäästä."
Täydessä iskussa jollain kriteerillä ja ei toisella. Voitaisiin perustellusti sanoa, että Yhdysvaltain armeijat eivät olleet täydessä iskussa ennen kuin vasta keväällä -45, kun heillä oli viimeinkin pääosa suunnitelluista ja perustetuista joukoista kentällä.
"Kun ei, vaan päinvastoin."
Hmmm.... kun ei, vaan päinvastoin.
"Tunnetko itsesi terveeksi? Juttusi on aika sekava."
Kuten myös.
Puna-armeijan tappiot miehistön osalta olivat vuositasolla suurimmillaan vuonna 1943 (7.8 miljoonaa) ja panssareiden osalta vuonna 1944 (23 700). Kuukausitasolla tappiot puolestaan olivat suurimmillaan tammi-huhtikuussa 1945. Tämä ei kyllä viittaa siihen että saksalaisten kyky tuottaa vihollisilleen tappioita olisi oleellisesti heikentynyt, ainakaan ennen viimeistä kahta kuukautta. Amerikkalaisten suurimmat tappiot tulivat joulukuussa 1944.
"Amerikkalaisten suurimmat tappiot tulivat joulukuussa 1944."
Paremmin sanottuna joulukuussa -44 ja tammikuussa -45, mikä käsittää juuri saksalaisten talvioffensiivin ajan.
Lukijalle mielenkiintoisempaa pitäisi olla, että tappiot kohoavat jälleen liittoutuneiden lopullisen suurhyökkäyksen aikana maalis-huhtikuussa -45, mikä menee vastakkain sen vanhan oletuksen kanssa kuinka saksalaiset muka vain "luovuttivat taistelutta" lännessä. Todellisuudessa saksalaiset taistelivat vastaan niin kovasti kuin pystyivät, ihan kuten ranskalaiset vuonna -40, mutta strategiseen syvyyteen kehittynyttä läpimurtoa leveällä rintamalla hekään eivät pystyneet pysäyttämään.
Kiinnostava tilasto siinäkin mielessä että minua on aina askarruttanut se kuinka suuri osa haavoittuneista toipilaina palasi palvelukseen. Ainakin USA:han lähtetyistä 67,7% näytti toipuneen.
Tuo tilasto ei näytä kuitenkaan käsittävän strategisten pommitusjoukkojen, laivaston eikä merijalkaväen tappioita vaan sisältää vain USA:n armeijan ja sitä tukevan armeijan lentojoukkojen tappiot.
Tilastoista on erikseen kaivettava kadonneet sotilaat jotka myöhemmin julistettiin kuolleiksi. Niitä näyttäisi olleen USA:n armeijalla olleen lähes 19 000. Eli KIA (taisteluissa välittömästi kaatuneiden) sekä haavoihinsa ja vammoihinsa menehtyneisiin on lisättävä nämä vangittujen tai muuten kadonneiden määrät jotta päästä varsinaiseen taisteluiden takia menehtyneiden kokonaislukemaan joka ollut US Army:llä 234,874.
Tässäpä on tietokanta josta löytyy Britannian, Kanadan, Uusi-Seelannin, Australian ja Intian joukoissa toisessa maailmansodassa kuolleiden sotilaiden tietoja. Ilmeisesti kohtuullisen hyvät joskaan tuskin esim. intialaisten osalta täydelliset.
http://www.cwgc.org/find-war-dead.aspx?cpage=1&sort=rank&order=asc
tietokantahaku ajalta 1.kesäkuuta 1944 - 30. toukokuuta 1945 antoi brittiarmeijoille (poislukien intialaiset ja australialaiset) kuolleiden määräksi 83 489 ja ilmavoimille 25 496, yhteensä 108 985. Tuo voi olla aika lähellä sitä hintaa minkä brittiarmeijat ja lentojoukot maksoivat kuolleina Saksaa vastaan taistellessaan viimeisten 12 kuukauden aikana.
Etelä-Afrikan joukot unohtuivat vielä mainita noista...
Brittiläisen Yhteisön tappiot sodassa (kuolleina)
Iso-Britannia: 383 786 ....sotavankeina 180 488
Kanada: 45 383 ...............sotavankeina 9 334
Australia: 40 464 ..............sotavankeina 26 358
Uusi-Seelanti: 11 929.......sotavankeina 8 415
Etelä-Afrikka: 11 903........sotavankeina 14 750
Intia: 87 032 ......................sotavankeina 79 481
-------------------------------
yhteensä.......kuolleita 580 497.......sotavankeina 318 826 (noista eteenkin japanilaistein vankeina olleista huomattava osa sisältyy kuolleisiin)
Saksa otti 232 000 länsiliittoutuneiden sotilasta vangiksi. Niistä kuoli 8 348 vankeudessa.
Ei ihan totta, Siperiaan meni jotain 200 000 saksalaista sotilasta, joista palasi ehkä 8000.
N-liitto oli myös osa liittoutuneita.
Nyt sen enempää miettimättä kysäisen seuraavaa. Millaiset oli tappiot keskimäärin vaikka saksalaisessa jv- pataljoonassa? OK, eri kohtalot eri yksiköillä, mutta oletetaan että esimerkkiosastomme ei joutunut mottiin/antautumaan. Eli jos ukoista on otettu luokkakuva vaikka Ranskan sotaretken alussa, ja myöhemmin ukot on laitettu itärintamalle. Antautumisen jälkeen otetaan uusi luokkakuva. Onko keskim. monta samaa naamaa? Varmaan tyhmä ja mahdoton kysymys, mutta mielipiteitä?
Luftwaffe menetti about muutamassa kuukaudessa saman määrän lentävää henkilöstöä, kuin heillä oli kirjoilla keväällä -44, Meneekö loppujen lopuksi maavoimien tappiot vielä yli niistä?
"Millaiset oli tappiot keskimäärin vaikka saksalaisessa jv- pataljoonassa?"
Kysymys on erityisen järjetön. Saksa soti syksystä 1939 kevääseen 1945 eri rintamilla ja täysin eri tilanteissa omasta ylivoimasta suurimpaan ahdinkoon. Vahvuus kasvoi Puolan retken noin 1,5 miljoonasta lopuksi lähes kahdeksaan miljoonaan. Erilaisia pataljoonia oli tuhansia.
Sodan kaikki vaiheet läpikäynyttä jalkaväen rintamamiestä tuskin ehjänä löytyi keväällä -45.
Jo itärintamalla -41 jalkaväen komppaniat vuotivat lähes kuiviin.
Saksa menetti kaatuneina noin viisi miljoonaa miestä. Pääosa lienee ollut jalkaväestä, joten kysy vielä jotain tyhmää.
Sinulla on termit sekaisin. "Kaatuminen", killed in action, tarkoittaa taistelukentällä välittömästi vihollisen toiminnan seurauksesta menehtynyttä jota ei ehditä viemään edes joukkosidontapaikalle. Esim Suomen sotilaallisia menetyksiä kartoittava tietokanta antaa hakutulokset menehtyneistä ajalta 30.11-1939-26.4.1945 seuraavasti:
kaatui, siunattu ja haudattu ---- 50 819
siunattu, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut 7 816
kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi 5 222
kuollut sotavankeudessa 673
kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva 10 444
----------------------------------------
YHTEENSÄ 92 342
Jos huomioidaan ajanjakso sodan jälkeen päädytään menehtyneisiin (ilmeisesti myös bananinkuoreen luiskahtamisen takiakin kuolleet mukaanlukien)
Ajalta 30.11-1939-26.4.1950 93 074 joista kriteerin "kaatunut taistelussa" täyttää 58 638 sotilaan tapaukset.
------------------------------------------------------------------------------
Saksan asevoimien osalta tappiot ajalta 22.6.41-31.12.1944 jolloin tilastot olivat kohtuullisen luotettavat (joskaan ei täydelliset viimeisen vuoden osalta näyttää tältä):
Kaikki kuolleet sotilashenkilöt (oli syy mikä tahansa)...................1 834 131
näistä itärintamalla "kaatuneita" 1 169 502 ( ei sisällä siis haavoihinsa, sairauksiinsa tms. menehtyneitä). Sisältää aselajit Wehrmacht, Waffen SS, Luftwaffe, Laivasto...
http://ww2stats.com/1944_12_KIA.jpg
Kadonneet...................................................1 778 210
joista itärintamalla .....................................1 055 608
http://ww2stats.com/1944_12_MIA.jpg
Yhteensä kuolleet ja kadonneet..............3 612 341
Näiden osalta tiedetään ainakin se että yli 99% saksalaisista länsivaltojen vangitsemista sotavangeista selvisi sodasta hengissä. On siis täysin varma asia että ennen viimeisiä reilua neljää sotakuukautta saksan sotavoimien palveluksessa olleita sotilaita ei ollut kuollut (siis kaatunut tai muuten menehtynyt) vielä 3 miljoonaa sillä länsiliittoutuneilla oli jo tuossa vaiheessa noin 700 000 saksalaista sotavankia. Todennäköisemmin hieman yli 2.5 miljoonaa saksalaista (tai sen riveissä palvellutta muunmaalaista) sotilasta oli tässä vaiheessa menehtynyt.
On näin ollen täysin mahdoton asia että viimeisen 125 päivän aikana saksalaisia sotilaita olisi vielä menehtynyt toiset 2.5 miljoonaa (etupäässä sotavankileireillä). Se olisi edellyttänyt sitä että Neuvostoliitto olisi tapattanut suurinpiirtein kaikki toukokuussa vangitsemansa sotavangit pakkotyössä. Tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaista näyttöä. Pikemminkin vaikuttaa siltä että saksalaisia kuoli viimeisinä kuukausina taisteluissa noin puolisen miljoonaa ja muulla tavoin alle miljoona. Näin ollen realistisin arvio menehtyneistä saksalaissotilaista (saksalainen syntyperä) lienee välillä 3.7 - 4 miljoonaa.
Taistelukentillä varsinaisesti "kaatui" todennäköisemmin 2300 000 - 2 500 000 Wehmachtin, Waffen SS:n, Luftwaffen, Kriegsmarinen ja muiden organisaatioiden sotilasta. Koska haavoittuneista lieviä tapauksia oli 75% on luultavaa ottaen huomioon viimeisen vaiheen lyhyen keston (4kk) ettei kaoottisissa olosuhteissa menehtyneiden osuus ole ollut niin suuri kuin esim. Rydiger Overmansin paljon kritiikkiä saaneessa tutkimuksessaan väitti. (Hän väitti menehtyneitä olleen 5.3 miljoonaa ottamalla käyttöön hyvin kyseenalaisen otantatutkimuksen perustuen siihen että jokainen sotilas josta "ei saatu sodan jälkeen tietoa" merkittiin taistelujen takia menehtyneeksi. Näinhän ei todellisuudessa tapahtunut vaan Overmans esitti teoreettisen maksimiarvon)
Lähde: Wehrmacht Monthly Casualty Reports, 1944
Käsitettä "kaatunut" käytetään yleisesti paitsi taistelussa kaatuneista myös kaikista sodan seurauksina menehtyneistä, kuten haavoihinsa kuolleista, tai tauteihin ym menehtyneistä.
Saksan tappioista on monia lukuja, mutta 5-5,5 miljoonaa "kaatunutta" on aika yleinen. Onko se sitten liian suuri on sivuseikka. Jos on, niin ovatko NLn tappioluvut myös?
Oleellista on, että sotaa ei ratkaissut miesvoima ja sen tappiot, vaan materiaali.
Vertailu USA:N ja NL:n divisioonien miesvoimista on myös turhaa. Jos puna-armeijan divisioonissa olikin useimmin 6 000-7 000 miestä, niin Saksan divisioonissa oli yhtä usein 4000-5 000 miestä. Pääosa oli kesästä -41 pysyvästi vajaita.
Yhtä kuvaavaa on materiaalivajaus. Ranskan sotaretken jälkeen panssaridivisioonien vaunuvahvuus puolitettiin. Sama tehtiin uudelleen kesällä -42 etelään hyökkäävien joukkojen hyväksi. Saksan panssaridivisioonilla oli todellisuudessa usein vain yksi panssaripataljoona kesästä -42 alkaen. Puutetta lievennettiin kyllä rynnäkkötykeillä. Täysiä olivat usein vain SS-divisioonat ja joku harva elvytetty divisioona.
Stalingradissa antautuneista 90 000 sotilaasta vain 5 000 palasi takaisin Saksaan. Kaiken kaikkiaan itärintamalla kadonneista saksalaisista sotilaista ainakin vuoteen 1943 mennessä noin 90% voidaan arvioida menehtyneiksi. Siis yli 300 000. Sen sijaan vuosina 1944-45 vangiksi jääneistä yli 2.5 miljoonasta selvisi hengissä 75%. Saksalaisista kadonneista itärintaman sotilaista 1941-44 puolet lienee ollut taisteluissa jo kaatuneita tai muuten menehtyneitä ja toisesta puoliskosta puolet menehtyneet vankeudessa, joten itärintamalla on kuollut todennäköisemmin hieman yli 2 miljoonaa saksalaista ennen vuotta 1945. Loppusaldoksi jäänee 3 miljoonaa kuollutta idässä ja alle miljoona lännessä. Overmansin 5.3 miljoonaa on asetettu hyvin kyseenalaiseksi tutkimustulokseksi. Realisisin arvio olla hieman vajaat neljä miljoonaa.
Sen sijaan Neuvostoliiton omien tappioiden arvio 10 miljoonaa menehtynyttä sotilasta ja partisaania on liian pieni arvio. Sen on osoittanut esim. David Glantz havaitsemalla merkittäviä puutteita yksittäisten operaatioiden tappiokirjauksissa. Glantz havaitsi 30-70% puutteita. Eräitä taistelutappioita ei kirjattu ollenkaan. Monet taistelut oli häivytetty täysin kirjoista ja kansista kokonaan. Suomessa Tapio Tiihonen havaitsi samanlaisia vajauksia puna-armeijan Kannaksella 1944 kirjaamista tappioista. Tiihonen löysi noin 30 000 sotilaan tappiovajaukset kesäkuun 9.päivän ja heinäkuun puolivälin väliseltä ajanjaksolta.
"Käsitettä "kaatunut" käytetään yleisesti paitsi taistelussa kaatuneista myös kaikista sodan seurauksina menehtyneistä, kuten haavoihinsa kuolleista, tai tauteihin ym menehtyneistä."
Ne käyttävät jotka eivät tajua mitä termi tarkoittaa. Sodassa menehtyneitä on muitakin kuin vain kaatuneita. Itse asiassa viime sotien aikana esim. USA:n asevoimien sotilaista pitkälle yli 100 000 menehtyi onnettomuuksiin, tapaturmiin ja muihin ei-taistelullisiin syihin. Taisteluissa kaatuneiden osuus ei ollut puoltakaan menehtyneistä. Samoin esim. Suomen ja Saksan sodan aikaisista tilastoista pystyi arvioimaan että kaatuneisiin kun lisäsi noin 50-55% pääsi hyvin lähelle kuolleiden osuutta. Jatko- ja Lapin sodassakin kaatui todellisuudessa vain hieman yli 40 000 sotilasta mutta menehtyi kuitenkin noin 66 000. Melkein divisioonan verran sotilaita kuoli tapahturmiin, sairauksiin, onnettomuuksiin, henkikoksiin, korvikealkoholiin, itsemurhiin jne...
Termiä "kaatunut" on osattava käyttää oikein. Juuri tämän vuoksi syntyy monia tilastollisia sekaannuksia.
Jatkosodassa (25.6.41-09.09.1944)
kaatuneet (kaatuneet/kentälle jääneet):.............37 687 (59,93%)
kuoli haavoittuneena, siunattu ja haudattu:...... 12 806
kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi: ............3 504
kuollut sotavankeudessa: ...........................................501
kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva.: 8 382 (13,33%)
----------------------------------------------------------------------------
Y H T E E N S Ä........................................................62 880
Toki 9.9.1944 jälkeen on kuollut joitakin kymmeniä suomalaisia liittyen jatkosotaan muttei periaatteessa enää "kaatuneina" sillä Suomen ja NL:n välillä vallitsi tulitauko ja viikon päästä rauhansopimuskin allekirjoitettiin.
Jatkosodan menehtyneistä todellisuudessa alle 60% siis "kaatui" ja eteenkin kuolisyynä muu kuin vihollisen toiminnasta johtuva lienee lopulta ollut suurempi kuin tuo 13,33% sillä esim ajanjaksolla joka ulotettiin vuoden 1945 kevääseen nousi lukema vielä tuosta 8 382:sta yli 9 500 (9.5.1945... 9 515 sotilasta...)
On mulla suurin piirtein käsitys kokonaistappiosta. Mutta, kiinnostaa tosiaan tuo taistelevien osastojen kohtalo. Muistaakseni, itärintamalla "parhaimmillaan" jokaista linjassa olevaa kiväärimiestä kohti oli ainakin 10 ukkoa takana, eli huollossa ym.
Aikajana olisi siis kevät 1940- sodan loppuun. Eli, paljonko keskimäärin säilyi taistelukykyisinä yksiköistä ukkoja? Ei varmaan montaa %,tai sitäkään. Uskon, että kysymys on mahdoton, mutta välttämättä harva kaikesta huolimatta on tullut ajatelleeksi, kuinka vaarallista oikeasti oli olla jv-soturi saksan asevoimissa.
Oikeastaan ainoat mitä Heerin, Luftwaffen ja Kriegsmarinen tappiotilastot eivät sisällä ovat Saksan asevoimia tukevien esim. rautatiejärjestelmän palveluksessa olleiden henkilöiden menetykset. Ne on laskettavissa kuitenkin esim. vuosien 1941-44 osalta vain joissakin tuhansissa liittyen esim. Stalingradin kaltaisiin taisteluihin.
Rydiger Overmansin arvio 5.3 miljoonasta Saksan asevoimissa palvelleen sotilaan kuolemasta on syytä asettaa kyseenlaiseksi mikäli Neuvostoliiton tilasto siitä että Saksan asevoimien palveluksessa kuolleita sotilaita olisi kuollut sotavankeudessa hieman alle 500 000. Nimittäin taisteluiden takia menehtyneiden sotilaiden määrä näyttäisi jääneen hieman alle 3 miljoonan siinä vaiheessa kun rauha Eurooppaan oli saapunut. Länsiliittoutuneiden tilaston mukaan 9 miljoonasta Saksan sotilaasta kuoli puolisen prosenttia eli 40 000 - 50 000. Niistä suurin osa ranskalaisten takia. Mikäli eräiden länsimaiden arvio siitä että Saksan sotavankeja olisikin kuollut yli miljoona Neuvostoliiton vankeudessa nousisi menehtyneiden määrä noin 4 miljoonaan.
Rydiger Overmansin virhe olisi siinä että hän oletti että jokainen sotilas josta ei saatu vuosina 1944-1950 tietoja olisi sodan takia menehtynyt. Näin ei asian laita ollut. On näet muistettava sekin että sodasta säästyneitä ruotsalaisia 18-43 vuotiaita miehiä kuoli vuosina 1945-50 lähes 19 000. 12-kertaa suuremman Saksan vastaavanikäisiä olisi pitänyt kuolla vähintäin 250 000 ja ottaen huomioon heikommat olosuhteet heitä lienee kuollut ehkä 400 000. Lisäksi Overmansin omat tutkimukset paljastavat sen kuinka itäosien miespuolisesta väestöstä saatiin vähemmän tietoja sodan jälkeen kuin länsiosien ja varsinkin Itävallan miehistä. Tämä taas ei tarkoita sitä että itäosien miehiä olisi tapatettu enemmän kuin muita. Sotavanki, sotilas koki kohtalonsa hyvin pitkälle siitä huolimatta millä rintamalohkolla ja missä olosuhteissa hän taisteli. Tietoa ei saatu koska monet perheet hajosivat sodan aikana. Oli monia muita syitä olettaa että sotilas josta ei saatu tietoja viitenä sodanjälkeisenä vuotena ei suinkaan välttämättä ollut kuollut, eikä kuollut varsinkaan sotatapahtumien seurauksena.
Minä ihmettelen miksi tuota Overmansin tutkimusta käytetään Wikipedian perustietona Saksan asevoimien kuolleista sotilaista vuosina 1939-45. Siinä on puutteita.
Ilmeisesti Italia mahdollisti sellaiset olosuhteet saksalaisille ettei liittoutuneiden valtava ilmaylivoima päässyt samalla tavalla oikeuksiinsa koska Italian sotanäyttämöllä liittoutuneet menettivät kaatuneina hieman enemmän sotilaita kuin saksalaiset (60 000 vs. 50 000).
http://en.wikipedia.org/wiki/Italian_Campaign_(World_War_II)
ongelmana maasto. Poikittaiset vuoristot ja joet tarjosivat edullisia asemia. Ajoneuvoilla ei juuri pystynyt liikkumaan tiestön ulkopuolella. Seurauksena olivat veriset jalkaväkitaistelut.
Vähemmän tunnettua on, että hyökkäyshuhujen alkaessa kiiriä USA:n ja erityisesti brittien jalkaväki lipsi takamaastoon. Parhaimmillaan siellä oli 30 000 brittiä ja 15 000 jenkkiä. Kukaan ei halunnut olla voitetun sodan viimeinen kaatunut.
Luultavasti Saksan tappiot ovat kyllä olleet suuremmat sillä sen omista asiakirjoista löytyy maininta huhtikuulta 1944, siis juuri ennen rauhan tuloa kaatuneita olisi ollut lähes 40 000. Yleensä tuo merkitsee sitä että kuolleita olisi ollut 50% enemmän eli noin 60 000. Mutta toisaalta liittoutuneiden tappiolukemissa paistaa silmiin lentojoukkojen tappioiden puuttuminen kuten myös saksalaisiltakin. Kyse on siis lähinnä sotivien armeijoiden ei koko asevoimien tappiot Italiassa.
USA:n omasta tietokannasta löytyy lukema Italian osalta menehtyneistä:
Mediterranean Theater (Välimeri/Italia - ei P-Afrikka):
Total deaths among battle casualties....40,455 (taistelujen vuoksi menehtyneet)
Killed in action...........................................35,313 (taisteluissa heti kuolleet)
Jakautuen aselajeihin:
Armeijan taistelu-yksiköt..................... 22,069
Ilmavoimien yksikköjen tappiot......... 10,844
Muut yksiköt............................................ 7,444
Määrittelemätön yksikkö......................... 98
http://www.ibiblio.org/hyperwar/USA/ref/Casualties/Casualties-1.html
Välimeren/Italian taisteluissa kuoli siis todellisuudessa yli 40 000 amerikkalaista TAISTELUTAPPIOINA. Ei hieman yli 20 000 kuten Wikipedia väittää.
Hyökkäjän tappiot ovat aina suuremmat kuin puolustajan koska puolustajan ei tarvitse edetä suojaamattomana vaan on asemissa.
Lukemista puuttuu sotavangeiksi jääneet 124 000. Sen myötä sotilaalliset tappiot nousivat yli miljoonaan mieheen.