Täällä etelässä on aina asuttu tiiviissä perheyhteisöissä, monta sukupolvea saman katon alla, miniät ja vävyt kaikki sulassa sovussa anoppien ja appiukkojen kanssa.
Me suomalaiset olemme aina ihailleet tätä yhteisöllisyyttä, mutta miksi sitten emme asu suuremmissa yksiköissä?
Etelässä on selviö, että työtön sinkku asuu vanhemmillaan nelikymppiseksi ja ylikin kunnes vanha polvi väistyy.
Ei tarvita kalliita hoitolaitoksia koska paikalla on useita henkilöitä jos jotain sattuu.
Näin säästyy järjettömiä summia rahaa, kun ei tarvitse maksaa kuin yhdestä asunnosta.
Meillä Suomessa nuoret muuttavat työttöminäkin omiin asuntoihinsa ja vaativat monenlaisia tukia ja valittavat silti köyhyyttään. Eihän siinä ole mitään järkeä ja veikkaan, että valtiovalta tulee puuttumaan tähän ja osoittaa nuorelle kotinsa ovea kun tämä tulee pyytämään asumistukea.
Täällä etelässä siihen on menty käskemättä, koska rahaa ei heru kuin enimmillään parisataa euroa, eikä sillä makseta vuokraa.
Nostakaa siis suku uuteen kukoistukseen ja muuttakaa yhteen.
Ajatelkaa nyt, että miltä tuntuisi kun vuokraa menisikin vain murto-osa entisestä ja apua sekä seuraa olisi aina käsillä.
Kenenkään vanhuksen ei kuuluisi maata kotonaan kuolleena kuukausia, kuten nyt usein näkyy käyvän.
Vanhukset olisivat vain iloisia kun saisivat seuraa.
Katsokaa keskuudestanne kenellä on sopivin asunto ja muuttakaa sinne ja säästäkää tonneja!
Me suomalaiset olemme aina ihailleet tätä yhteisöllisyyttä, mutta miksi sitten emme asu suuremmissa yksiköissä?
Etelässä on selviö, että työtön sinkku asuu vanhemmillaan nelikymppiseksi ja ylikin kunnes vanha polvi väistyy.
Ei tarvita kalliita hoitolaitoksia koska paikalla on useita henkilöitä jos jotain sattuu.
Näin säästyy järjettömiä summia rahaa, kun ei tarvitse maksaa kuin yhdestä asunnosta.
Meillä Suomessa nuoret muuttavat työttöminäkin omiin asuntoihinsa ja vaativat monenlaisia tukia ja valittavat silti köyhyyttään. Eihän siinä ole mitään järkeä ja veikkaan, että valtiovalta tulee puuttumaan tähän ja osoittaa nuorelle kotinsa ovea kun tämä tulee pyytämään asumistukea.
Täällä etelässä siihen on menty käskemättä, koska rahaa ei heru kuin enimmillään parisataa euroa, eikä sillä makseta vuokraa.
Nostakaa siis suku uuteen kukoistukseen ja muuttakaa yhteen.
Ajatelkaa nyt, että miltä tuntuisi kun vuokraa menisikin vain murto-osa entisestä ja apua sekä seuraa olisi aina käsillä.
Kenenkään vanhuksen ei kuuluisi maata kotonaan kuolleena kuukausia, kuten nyt usein näkyy käyvän.
Vanhukset olisivat vain iloisia kun saisivat seuraa.
Katsokaa keskuudestanne kenellä on sopivin asunto ja muuttakaa sinne ja säästäkää tonneja!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin kyllä tämä homma toimisi edelleenkin täällä Suomessa, kuten ennen vanhaan, kun asuttiin kolme sukupolvea saman katon alla.
Voisihan hommaa kehittää, että jokaisella olisi omaa tilaa, mutta muuten asuttaisiin samaa taloutta. Kaupungeissa voisi rakentaa ahtaillekin tonteille useampaan kerrokseen. Isovanhemmat hoitaisivat lapsia ja sedät ja tädit, jotka eivät ole vielä perustaneet perhettä asuisivat siinä samassa. Ihan arkipäivää monessa maassa.
Aikoinaan omassa lapsuuden kodissani asui kolme perhettä samassa rintamamiestalossa, isovanhempani, setäni perhe ja meidän perhe.
Muutama kymmenen vuotta sitten, vielä paljon sotien jälkeen, oli täysin normaalia, että kolme sukupolvea asui yhdessä ja että yksineläjät asuivat alivuokralaisina, toveriasunnoissa, asuntoloissa ja saunakammareissa. Omakotitalojen yläkertaan rakennettiin usein huoneen ja keittiön käsittävä asunto, joka vuokrattiin vaikka tuntemattomallekin perheelle. Tilavat lukaalit, huvilat ja kartanot kuuluivat vain harvalukuisille rikkaille. Nykyajan ongelmista yksi on se, että köyhätkin haluavat elellä kuin upporikkaat, ja kiukkuavat, kun se ei onnistu.
Suomen byrokratia tekee tämän kimppa-asumisen hankalaksi, esim sekä kela, että sossu... kokeiltu on.
Sossulta ja kelalta loppuvat rahat kohtapuoliin ja et saa sieltä muutenkaan enää mitään.
Ihmisten olisi opittava ottamaan vastuuta omasta elämästään viimeistään kaksiymppisenä ja alettava maksamaan vanhemmilleen asumisesta omalla työllä ansaituilla rahoilla.
Rahaa mätänee metsiimme miljoonien edestä joka vuosi koska Thaimaasta ei saada tarpeeksi marjanpomijoita eikä omaa nuorisoa vpisi vähempää kiinnostaa fyysinen työ.
Kannattaa pitää mielessä myös se, ettei kaikki ole rutiköyhiä työttömiä. Oma nuoreni opiskelee vielä, mutta tarkoituksena on, että hän asuisi ainakin muutaman vuoden vielä kotona, jotta saisi ehkä vähän rahaa säästöön. Itselleni taas tämä asunto on mieluinen, joten mielelläni jatkan asumista lapseni kanssa, jotta asumiskulut pienenisivät ja samalla tietysti olisi enemmän tekemisissä hänen kanssaan. Rahallisesti tämä järjestely on kummallekin hyvä ratkaisu.
Olen miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että jos isäni ei enää jaksa asua yksin, niin voisin ihan hyvin ottaa hänet asumaan kotiini. Silloin hän saisi seuraa ja apua tarvittaessa paitsi silloin, kun olen töissä.
Pienituloiselle tällaiset järjestelyt sopivat hyvin.
Uskoisin, että myös isoissa omakotitaloissa toimisi usean sukupolven ratkaisut. Niissä asunnoissa neliöhinta on usein edullisin. Jos samassa asunnossa asuisi esim. oma isä, oma lapsi ja vielä riittäisi huone jollekin ulkopuoliselle alivuokralaiselle vuokrattavaksi, niin silloin ei sitten ehkä edes haittaisi, ettei saisi asumistukea, koska raha tulisi näiltä muilta asukkailta.
Maksaako kokoomus sinulle ilta- ja yötyö lisän?
kun valmistuin ammattikoulusta vanhempani sanoivat suoraan että minun tulisi muuttaa heidän luotaan pois.
He olivat keränneet minulle rahaa säästötilille 4tuhatta euroa.
Jolla maksoin ensimmäisen asuntoni takuuvuokran, ostin huonekalut ym..
Vanhempani asuvat viellä isossa omakotitalossa jonne mahtuisin hyvin asumaan.
Mutta he eivät ota minua takaisin asumaan. Niin pakko asua yksiösä vuokralla
Tosi ikävä tilanne sinulla! Voit kuitenkin miettiä, että olisiko joku toinen nuori valmis jakamaan asumiskulujasi siten, että hän asuisi samassa asunnossa ns. patja-paikalla? Jos saisit jonkun asumaan luoksesi, niin saisit pienennettyä omia asumiskulujasi siten, että hän maksaisi jonkun kohtuullisen summan (100 euroa? 150 euroa?) vuokraa. Ehkä sillä tavalla saisit jopa vähän säästöön rahaa?
Tiedän, että joskus vanhemmat tuskastuvat siihen, jos heidän lapsensa ei siivoa, vaan sotkee ja noudattaa ihan eri unirytmiä kuin vanhempansa. Vanhemmat saattavat heräillä pitkin yötä, kun lapsi hiippailee vessaan, jääkaapille, suihkuun jne tai kömpii baarista kotiin, jolloin aikuisesta lapsesta on heidän elämässään aika paljon häiriötä. Omalla kohdallani vanhemmat sanoivat jo opiskeluaikana, että he kustantavat opinnot, mutta kun valmistun, niin sitten pitää alkaa maksaa kohtuullista alivuokralaisvuokraa, jos haluan jatkaa kotona asumista. Minä sitten kyllä itse vapaaehtoisesti muutin kodista pois.
Eiköhän jokaisen suomalaisen nuoren olisi aika aikustua ja muuttaa omilleen viimeistään 20 v.
Kyllä ne vanhemmat varmaankin pääsääntöisesti auttavat, mutta samalla opettavat, että jokaisen täytyy kantaa vastuunsa OMASTA ELÄMÄSTÄÄN.
Mikä em. järjestelmässä on vikana?
Mene töihin
Silloin kun asuin viellä vanhemmillani meillä oli kotona tiukat säännöt yöt piti nukkua eikä saanut olla netissä myöhään illalla.
Jos aamulla nukkui pitkään tultiin herättämään.
Omista menemisistään piti aina ilmoittaa.
Nyt asun omillani saan nukkua vapaa päivinä pitkään kukaan ei herätä.
Eikä menoista tarvitse kertoa.
Minunkin vaimon veljenpoika valvoo netissä aamuun, nukkuu iltapäivällä neljään ja soittaa sitten skebaa, on jättänyt kaikki opinnot kesken, yhdenkin siksi, että soluasunnossa asui joku vinosiImä.
Asuu nyt yksin vuokralla ja saa tukia yli tonnin kuukaudessa. Työt ei kiinnosta pätkääkään. Yritin tarjota lumenluontia tai edes postilaatikon tyhjäystä matkan ajaksi, mutta oli liian rankkaa kun satoi kerran 5 senttiä lunta.
Maksoin satasen yhdestä postilaatikon tyhjäyksestä, sadan metrin kävelystä. Toisella viikolla ei enää jaksanut ja laatikko oli "hieman" pullollaan hesareita.
Tuollaisilta pitäisi ottaa kaikki tuet pois.
Jos lanittamisesta maksettaisiin niin nuorisoköyhyys olisi kerralla poispyyhkäisty.
En minä vaan ottaisi yliopistossa opiskelevaa, pian valmistuvaa nuorta asumaan enää kanssani.vAIKKA MINULLA ONKIN TILAVA OK-TALO.
Kannoin aikanaan vastuuni, kasvatin ja koulutin hänet yksin, lisäksi vielä toinen nuori ,joka suu vielä kanssani. Olen aikanaan tehnyt oman osani ja kyllä nuorten täytyy itsenäistyä .Ei ole paluuta tuhon sotien aikaiseen asumismalliin, toiseksi ei Suomessa ole asuntopulaakaan kuten tuolloin. Kai nyt jokainen sen verran itsestään vastuuta kantaa että oman asumisensa itse kustantaa!!
Toisekseen, kun en enää tarvitse asuntoani, toisen nuoren muuttaessa opiskelemaan muualle, myyn asuntoni, ja ostan pienemmän tilalle, kenties lähempää paikkakuntaa jonne lapseni työllistyvät ja jäävät asumaan.
Toiveajattelua, tuollainen koko suvun loisiminen toisten omistamassa asunnossa. Olen hankkinut ja maksanut kotini kovalla työllä-Suku saa kyllä itse hommata itselleen asuntonsa ihan mistä lystää....Lapsilleni jätän aikanaan perinnöt, muista ei kuulu minun vastata(Vanhempani ovat jo kuolleet) Samat edellytykset ja mahdollisuudet heillä on ollut itsensä elättämiseen kuin minullakin!!
Et varmaan ole ymmärtänyt lainkaan koko ideaa, että yhdessä asumalla saadaan kustannuksia pidettyä kurissa.
Itse asun omassa omakotitalossani ja vanhempani asuvat heille rakentamassani omakotitalossa 200 metrin päässä, kun he välttämättä halusivat asua itsenäisesti, mutta...
Jos järkevästi olisi ajateltu, olisi rakenettu yksi isompi talo, jossa olisi voinnut asua vaikka neljäkin perhettä samaan aikaan, silti kaikillä olisi omat asunnot, mutta lämmityskustannuksia, lumityöt ym. kuluja olisi vähemmän.
Nyt aikanaan vanhempieni tullessa huonokuntoiseksi, tulee heidän talonsa käytännössä minulle "riesaksi", jota se jo nyt on osittain, kun käyn tekemässä lumitöitä ja autan muissakin käytännön töissä.
Poikamme asuu kerrostalossa kauempana, mutta periaatteessa voisi asua perheensä kanssa meidänkin talossamme, tietenkin osallistumalla kuluihin.
Olen ulkomailla nähnyt hyvinkin toimivana, että suku asuu samaa vuosisatoja vanhaa taloa yhdessä. Asuimme aikoinaan ulkomaalaisen puolisoni kotitalossa yläkerrassa, jossa oli oma huoneisto 2h k et, omalla sähkönmittauksella. Kulut jaettiin, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Suomalaisille tämä on vierasta, asutaan ahtaissa lähiökopperoissa kukin tahoillaan, eikä keskitetä voimia.
Voisi olla ratkaisu asunto-ongelmiin, kun rakennettaisiin tehokkaasti pienille tonteille useampaan kerrokseen taloja, joissa sitten asutaan useamman sukupolven kanssa.
Kyllä se elatus velvolisuus vanhemmilta loppuu kun lapsi täyttää 18, sen jälkeen ei yhteiskunta voi ketään pakottaa huolehtimaan lapsistaan!!
Missähän etelässä muka olet, no siellä Helsingin lähiössä,. kammarin nurkassa peitto korvilla, varmaan haaveilet sukulaistesi nurkkiin pääsystä::::))
Esimerkiksi etävanhemman elatusvelvollisuus päättyy, kun lapsi täyttää 18-v TAI kun hän suorittaa toisen asteen koulutuksen loppuun. Tyypillisesti siis jos menee peruskoulun jälkeen 3-vuotiseen ammattikouluun, niin sieltä valmistutaan sinä vuonna, kun nuori täyttää 19-v.
Itse tunnen vain niitä, jotka ovat muuttaneet kodista pois aikaisintaan 19-v iässä, kun jonkunlainen ammattikoulutus on hankittu tai kun on valmistunut lukiosta ja on joutunut koulutuksen vuoksi muuttamaan muualle.
Nykyisin opintotuki on pieni ja opintolaina on melkoinen taakka, jos sillä pitää elää kovinkin monta vuotta. Jos sopu antaa yhtään sijaa, niin jokainen puoli vuotta, jonka nuori pystyy asumaan kotonaan, pienentää merkittävästi kuluja. On helpompaa aloittaa työelämä ilman opintolainojen lyhennystaakkaa.
Oma nuoreni asui vielä lukio-ajan kotona, mutta jatko-opinnot sitten niin kaukana ettei mitään mahdollisuuksia kotoa käsin opiskeluun edes ollut.
Yliopistoja, eikä muitakaan oppilaitoksia ei ole joka kaupungissa, eikä kaikilla paikkakunnilla, että jo olosuhteiden pakosta suurin osa nuorista itsenäistyy tuossa vaiheessa .
Totta kai rahallisesti olen tukenut niin paljon kuin pystyn. Näin se vain kuuluu mennäkin, että omaan elämään vaan, ainakin itse olen siihen tukenut ja kannustanut.
Opiskelut voi suorittäraa muualla mutta jos töitä ei löydy heti, niin ilman muuta kotiin asumaan.
Lapsista, vanhemmista ja isovanhemmista on iso hyöty toisilleen, mutta suomalainen ajatusmaailma on niin etääntynyt tälläisestä yhteisöllisyydestä, että harvoja enää kiinnostaa. On tärkeämpää että saa kontata kotiin ryyppyreissuilta kenenkään näkemättä. Tottahan siitä kannattaa maksaa 500 euroa kuukaudessa?