Nykyfeminismi tukee varsin yleisesti näkemystä, että sukupuoli on täysin sosiaalisesti konstruoitu identiteetti, biologia ei ohjaa persoonan kehittymistä miehiseksi tai naiselliseksi vähääkään.
Vaikkakin psykologiassa kasvavassa määrin ollaan alettu hyväksyä biologian vaikutus, feministit kiistävät jyrkästi tutkimustulokset. Suosittelen tutustumaan mm. Steven Pinkerin loistavaan kirjaan Blank Slate: the Modern Denial of Human Nature, jossa kritisoidaan evoluutiopsykologian näkökulmasta tätä ns. Tabula Rasa-näkemystä.
Haluaisin nyt mainita erään mielenkiintoisen poikkeusryhmän: lapset, joiden sukupuoli on vaihdettu lapsuusiässä ja heitä on yritetty kasvattaa toisen sukupuolen edustajiksi. He eivät itse ole tienneet tästä mitään. Amerikassa näin käy esimerkiksi ympärileikkauksen yhteydessä kun vahingossa tuhotaaan poikavauvan penis ja tapauksissa, joissa sukupuolielimet eivät ole muodostuneet oikein.
Noh, tiedetään monia tällaisessa tilanteessa olevia tapauksia, joissa nämä ihmiset alkavat murrosiässä tuntea kaipuuta olla oman sukupuolensa edustajia ja käyttäytyvät jossain määrin omalle sukupuolelleen tyypillisellä tavalla. Siitä huolimatta, että he joutuvat popsimaan hormonilääkitystä ja heitä kasvatetaan vastakkaisen sukupuolen edustajina heidän tietämättä asiasta mitään.
Eikö tämä ole riittävä todistus biologian voimasta?
Vaikkakin psykologiassa kasvavassa määrin ollaan alettu hyväksyä biologian vaikutus, feministit kiistävät jyrkästi tutkimustulokset. Suosittelen tutustumaan mm. Steven Pinkerin loistavaan kirjaan Blank Slate: the Modern Denial of Human Nature, jossa kritisoidaan evoluutiopsykologian näkökulmasta tätä ns. Tabula Rasa-näkemystä.
Haluaisin nyt mainita erään mielenkiintoisen poikkeusryhmän: lapset, joiden sukupuoli on vaihdettu lapsuusiässä ja heitä on yritetty kasvattaa toisen sukupuolen edustajiksi. He eivät itse ole tienneet tästä mitään. Amerikassa näin käy esimerkiksi ympärileikkauksen yhteydessä kun vahingossa tuhotaaan poikavauvan penis ja tapauksissa, joissa sukupuolielimet eivät ole muodostuneet oikein.
Noh, tiedetään monia tällaisessa tilanteessa olevia tapauksia, joissa nämä ihmiset alkavat murrosiässä tuntea kaipuuta olla oman sukupuolensa edustajia ja käyttäytyvät jossain määrin omalle sukupuolelleen tyypillisellä tavalla. Siitä huolimatta, että he joutuvat popsimaan hormonilääkitystä ja heitä kasvatetaan vastakkaisen sukupuolen edustajina heidän tietämättä asiasta mitään.
Eikö tämä ole riittävä todistus biologian voimasta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
"lapset, joiden sukupuoli on vaihdettu lapsuusiässä ja heitä on yritetty kasvattaa toisen sukupuolen edustajiksi. He eivät itse ole tienneet tästä mitään."
Tapahtuuko tällaista todella? Vaihdetaanko sukupuoli tietoisesti vai onko sukupuoli epäselvä? Kerro lisää, kiinnostaa kovasti. Voivatko siittää tai kantaa lapsia?
Olen tv:stä katsellut kertomuksia ihmisistä jotka on USA:ssa (vaiko Kanadassa? en ole ihan varma) leikelty pienenä, ts. penis on poistettu jotta lapsi voidaan kasvattaa tyttönä. Ja tämähän ei tietenkään onnistu, koska ilmeisesti aika suuri osa näistä syntyjänsä monineuvoisista kokeekin samaistuvansa miehiin.
Tämä on mielestäni tarpeetonta ja pöyristyttävää silpomista johon sairaalloinen amerikkalainen kulttuuri ihmiset pakottaa (ja sama meininki lienee vähän joka maassa). En minä ymmärrä poikien ympärileikkaustakaan USA:laisena rutiinitoimenpiteenä. Edes.
Aikuiset voivat minun puolestani leikata itseltään vaikka pään irti, mutta jättäkööt lapset rauhaan.
(Tuskinpa hermafrodiitit ovat lisääntymiskykyisiä.)
Nytpä otit esille tärkeän asian, vaikka itse kohderyhmä onkin toki varsin pieni. Olen useampaankin kertaan katsonut tv:stä ohjelmia joissa hermafrodiittina syntyneet ihmiset ovat aikuisena osoittaneet suurta katkeruutta sen vuoksi että heidät on leikattu "tytöiksi". Voisi tietysti miettiä että kuinka paljon tähän vaikuttaa se että he huomaavat maailman olevan haasteellisempi ja mielenkiintoisempi paikka miehille (ja onko se sitä?) - mutta tärkeintä nyt kuitenkin mielestäni olisi että nämä lapsiparat jätettäisiin rauhaan. Luulisi että nykyteknologialla sukupuolen valinta voitaisiin jättää siihen hetkeen kun he itse ovat täysi-ikäisiä, tai jos he haluavat, niin voisivat elää kaikilla värkeillä varustettuna vaikka koko loppuelämänsä.
Minä uskon että biologia takuulla vaikuttaa, ja hormonien eri määrät altistavat ihmistä tyypillisesti feminiinis- tai maskuliinisvoittoiseen käyttäytymiseen. Omalla kohdallani jonkinsorttisena feministinä katson että kaikkien ihmisten pitää saada olla omia itsejään sekä sukupuolensa vuoksi että sukupuolestaan huolimatta. Ihmisen pitäisi saada itse päättää mistä hän on kiinnostunut, millainen hän haluaa olla jne., eikä häntä saisi painostaa olemaan sitä tai tätä millään edellytyksellä. Ei sillä että hän on nainen tai mies, eikä sillä että hänen pitäisi olla vähemmän nainen tai vähemmän mies!
Kuitenkaan en ymmärrä minkä vuoksi sukupuoleen suhtaudutaan niin hysteerisesti, että heti lapsen syntymän jälkeen halutaan tietää "kumpi tuli". Se tuntuu olevan tärkeämpää kuin onko lapsi terve! Tuoreen isän tai äidin pitää ikäänkuin päästä heti suhteuttamaan lasta itseensä ja itseään lapseensa mietiskelemällä onko hän nyt vanhempi pojalle tai tytölle. Rasittavaa! Miksei tässä voi edetä luonnollisesti, katsoa lapsen ehdoilla mikä tämä lapsi on lapsiaan? Mitä hän haluaa olla? Millaiset taipumukset hänellä on? - Ja sitten tukea ja vahvistaa lapselle ominaista minäkuvaa.
(Toki tietenkin häiriökäyttäytymistä kuten eläinten rääkkäämistä pitää hoitaa pois.)
Satuitko katsomaan sen ohjelman, jossa täläinen hermafrodiitti eli sekä miehen että naisen elämää? Ongelmat olivat samanlaisia, miehenä eläessään hän koki että hänen piti tukahduttaa tunteitaan ja naisena eläessään hänen sanomisiaan ei otettu yhtä vakavasti.
Mutta olisi taatusti ollut mielenkiintoinen juttu...
Jos itselleni olisi osunut tuollainen hermiksen kohtalo, toivoisin että en olisi tullut leikatuksi. En niinkään siksi että olisin voinut olla mies, vaan siksi että olisin voinut olla nimenomaan mitä milloinkin parhaaksi koen.
Tiesitkö, että Marsissa saattaa olla bakteeritason elämää? Tästä syystä juuri aurinkokuntaamme saapunut avaruusrotu on päätellyt, että maapallolta ei voi löytyä myöskään sen kummempaa elämää, koska elämän syntyminen ja sen kehittyminen älykkääksi on hyvin epätodennäköistä. Avaruusrotu olettaa, että Marsin bakteereja on kulkeutunut Maahan meteoriittipommitusten, niin kuin moni nykytutkija, ja se on aloittanut elämän maapallolla.
Avaruusrotu erehtyy kuitenkin siinä, että Maassa ei olisi älykästä elämää, ja erehdyksensä vuoksi se kääntää aluksensa pois aurinkokunnastamme, eikä tapaa toista älykästä lajia.
Siispä, hermafrodiitin elämä jossain kolmannen maailman maassa eroaa suuresti elämästä länsimaissa. Vaikka hermafrodiitti koki tällaisia tunneskaaloja kehittymättömämmässä maassa, jossa ei ole demokratiaa tai se on heikolla pohjalla sananvapauden ja oikeuksien kanssa, niin se ei kerro vielä mitään länsimaisen naisen saati miehen asemasta.
Että Marsista terveisiä! Siellä käytiin, mutta täällä ei, koska avaruusrotu sortui samaan virheoletukseen mihin sinäkin.
"Kuitenkaan en ymmärrä minkä vuoksi sukupuoleen suhtaudutaan niin hysteerisesti, että heti lapsen syntymän jälkeen halutaan tietää "kumpi tuli". Se tuntuu olevan tärkeämpää kuin onko lapsi terve!"
Tähän halusin otsikollani vastata, viittasin siis siihen kuinka paljon tärkeämpää etenkin Kiinassa on se, että syntynyt lapsi on poika.
Hermafrodiittitapaus oli ihan länsimainen, en tarkalleen maata muista.
Aika sekava viesti, kertooko jotain sen kirjoittajasta? Sinäkö siellä Kiinassa olet? Miksi ihmeessä valitsit noin typerän otsikon kun sillä ei ole mitään tekemistä itse tekstin kanssa?
Yhden hermafrodiitin kokemuksista ei voi yleistää mihinkään suuntaan. Kokemus on siis täysin subjektiivinen. En yhtään ihmettele, jos ihmisellä on hankalaa kun hänelle hänen sukupuolensakin on epävarma asia. Jos et maata muista, etkä tarkkaa lähdettä, niin lisäksi asetan kyseenalaiseksi koko väitteesi.
Oli Sub Tv, muistaakseni ohjelma seksilinjalla. Ja kuten kirjoitin niin kyseessä oli yhden henkilön kokemus, joka oli elänyt sekä miehen että naisen elämää.
Mitä taas kertoo sinusta se, että edelleen takerrut otsikkoon, johon jo annoin selvityksen?
Juu, sehän se onkin niin luotettava lähde...
Epämääräisen nimikkeen "nykyfeminismi" alle on vaikea ängetä ilmiötä, joka on todella monenkirjava ja sisältää vastakkaisiakin näkemyksiä. On nykyfeminismiä, joka painottaa sukupuolen sosiaalista rakentumista ja toisaalta feminismiä, joka korostaa ruumiillisuutta ja näkee ihmisen myös biologisena olentona.
Mikäli lähdetään oletuksesta, että kaikki johtuu vain biologiasta, tulee samalla vihjanneeksi, ettei sukupuolten väliselle epätasa-arvolle oikeastaan tarvitse tehdä mitään, koska se on vain "luonnollista". Sosiaalisia tekijöitä korostettaessa taas painotetaan, että asioille on jotain tehtävissä. Kumpi on "oikeassa" tai edes oikeammassa, on mahdoton määritellä. Näillä kahdella näkökulmalla on kuitenkin omat poliittiset seuraamuksensa, minkä vuoksi on selvää, että feminismi mieluummin tukeutuu sukupuolen sosiaalista rakentumista korostavaan näkökulmaan.
Ja senpä vuoksi itse olen tavannut esitellä oman versioni feminismistä sanoen että
ihmisen pitää saada toteuttaa itseään omien itselleen tärkeiksi kokemiensa taipumustensa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti
mikä ei tarkoita sitä että jos esim. naisella onkin biologisia taipumuksia hoivata lasta, hänen pitäisi sen nojalla hoivata myös aikuista miestä, tuikituntemattomia ihmisiä, taloa ja tonttia jne. Tai jos yritän ajatella asiaa miessukupuolen kannalta, niin jos miehen geenit ajaisivatkin miestä olemaan jollaintavoin fyysisesti aktiivsempi, se ei tarkoita että joka miehen on oltava valmis vaikka nyrkkitappeluun koska tahansa minkä hyvänsä asian puolesta...
off-topic, mutta on TODELLA rasittavaa, että iso osa naisista todella olettaa, että tapahtuipa mitä tahansa, mies tulee aina lihaksinensa ja hoitaa tilanteen. eli toimii vt. nyrkkeilysäkkinä. eräällä toisella foorumilla oli tästä aiheesta juttua enemmänkin. keskustelussa mietittiin sitä, millä tavoilla väkivallan pelko ilmenee eri sukupuolissa. useat naiset sanoivatkin, että he eivät pelkää ihmisjoukoissa niin paljoa, kuin yksin olemista(ymmärrettävää). miehet sen sijaan juuri sanoivat olevansa varautuneita(=pelkäävänsä) väkijoukoissa, esimerkkinä oli baarijono. useampaan kertaan eri tahoilta esiin pulpahti esimerkki, jossa pariskunta on viihteellä, menossa baariin/baarissa. nainen joutuu sanaharkkaan jonkun toisen miehen kanssa. kun mies alkaa olla aggressiivinen, nainen turvautuu omaan mieheensä, jääden täten itse fyysisen väkivallan ulkopuolelle. useat naiset myös kommentoivat asiaa sanomalla, etteivät he pysty tilanteessa käsittämään vaaraa kovin isosti.
miehet taasen eivät löytäneet mitään pelättävää jostain kaisaniemen puistosta tms, eivätkä käsittäneet naisten pelon suuruutta. tiedän, etten itsekään käsitä, miten paljon tyttöystäväni pelkää ko. puistoa. hän ei sitten millään suostu kävelemään sen läpi, ellei ole päivä. en syytä häntä tästä, koska tuollainen on vain järkevää, mutta koska itse en ole kokenut ahdistelua, eivätkä muutkaan tuntemani miehet ole, en pysty käsittämään ongelmaa koko kuvassa.
Minä kun itse olen kokenut yläasteelta asti kaikenlaista ahdistelua kummankin sukupuolen taholta (ei suinkaan kaikki seksuaalista), en tunne olevani kotonani väkijoukossa. Kaikkein mieluiten hiippailen omia aikojani luonnossa, mutta siellä tietenkin myöskin tulee mieleen että mistähän puskasta se raiskaaja mahtaa pompata.
Ikävät kokemukseni ovat ehkä ruokkineet jonkinlaista luontaista aggressiivisuuttani, niin että usein huomaan pohtivani että olisin valmis vaikka tappamaan jonkun joka uhkaa minun tai läheiseni terveyttä ja hyvinvointia. Menisin vaikka linnaan siitä. Näin eivät naiset yleensä todellakaan ajattele, sillä eräässäkin naisvoittoisessa työssäni kuulin kahvipöytäkeskustelun jossa päädyttiin siihen että raiskaajalle ei kannata laittaa hanttiin kun voi itse joutua vankilaan hätävarjelun liioittelusta. Tietäen kuinka naurettavia tuomiot ovat tässä maassa mistä hyvänsä rikoksesta, miksen voisi aivan mainiosti teloa teholle tyypin joka irrallaan ollessaan saattaa itse pilata usean ihmisen elämän? - No siksen tietysti että aika epätodennäköistä se olisi että minä jonkun korston voittaisin... Mutta silti... ehkä ennemmin minä siellä vankilassa kuin kumppanini. En tiedä...
---
On muuten kuulema varsin tavanomaista että jos joku riepottaa omaa muijaansa jossakin yleisellä paikalla, ja joku yrittää väliin naista auttamaan, voi saada myös sen naisenkin silmilleen rökittäjä-äijän lisäksi. Elikä jotkut naiset eivät millään siedä että heidän miehelleen laitettaisiin kuria, vaikka olisivat itse kärsimässä omasta pässinpääpuolisostaan kovastikin. Outo juttu.
"...nainen turvautuu omaan mieheensä, jääden täten itse fyysisen väkivallan ulkopuolelle."
JOS jää. Ei naisen turpaan vetäminen (edes) julkisella paikalla ole enää samanlainen tabu kuin ennen. Nainen on siis paitsi raiskausuhan niin myös turpaansaamisuhan alla.
Toki miespuolinen turpaanvetäjä varmaan lyö julkisella paikalla mieluummin miestä, jos sellainen on lähettyvillä. Näyttäähän se miehekkäämmältä. Tuohon sinun mainitsemaasi "omaan mieheen turvautumiseen hädän hetkellä" en ole kyllä ikinä törmännyt. Pikemminkin olen nähnyt tilanteita, jossa nainen ärsyyntyessään on monottanut täysillä munille, hutmaissut kassilla tms.! Kyllä siinä wannabe-tonyhalmeet ovat sen jälkeen useimmiten ällistyneinä vain töllöttäneet eivätkä ole ruvenneet mukana olevaa miestä hakkaamaan. Vaikea tietysti yleistää, mutta näin minun kokemukseni mukaan.
Nykyfeminismi ei ole epämääräinen ilmiö kun tutkii sitä mitä käytännössä on saatu aikaan feminismin nimissä. Minulle on ihan sama oppiiko joku nainen kutsumaan itseään feministiksi siksi, koska naistenlehden mukaan kyseessä on tasa-arvoajatus ja se on nyt muodissa. Höpöhöpö.
Feminismin kritiikki on tarpeeksi selvästi osoittanut, että kyseinen aate on tuonut mukanaan niin kaksinaismoralistisia käytäntöjä, konservatismia naisnäkökulmasta ja muita haittailmiöitä, että feminismi on hylättävä. Tasa-arvoajatus elää ilman feminismiä, mutta feminismi ei voi elää ilman sitä.
Höpöhöpö myös tuolle näkemyksellesi siitä, että jos myöntää biologian aiheuttavan sukupuolierot, niin epätasa-arvolle ei voi tehdä mitään. Täysin naurettavaa. Kukaan ei ole väittämässä, että olisimme ihmisinä vaistojemme ja synnynnäisten ominaisuuksien varassa; eikä KUKAAN väitä, että nämä erot aiheuttaisivat epätasa-arvoa. Hutkit omia olkinukkejasi, joita olette feministien kanssa luoneet.
Tosiasia on, että ei ole olemassa mitään tabula rasaa, joka on irrallaan geneettisistä ominaisuuksista. Vaikka Suomen naisasialiitto Unioni ei tätä myönnä, järjestön edustaja totesi näin JOs-ohjelmassa, niin se ei tarkoita, että asia olisi niin.
, että Pinkerin kirja on enimmäkseen disinformaatiota. Evoluutiopsykologia on oppi, joka perustuu paikkansa pitämättömille aksiomille:
http://keskustelu.vapaa-ajattelijat.fi/read.php?f=3&i=9657&t=9657
Vielä parempi olisi tietää, että RK:n mielipiteet eivät edusta vallitsevaa käsitystä tästä asiasta. Hän on myös Skepsiksen forumeilla mielipiteineen.
Koska kyseessä on yhden ihmisen käsitys, niin vastapainoksi annan linkin toisenlaiseen keskusteluun:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?PHPSESSID=062c7e36ac500c02f1adb44a093b60ff&topic=3158.0
, mikä on "vallitseva näkemys", vaan se onko evoluutiopsykologialla kestävää perustaa. Olen seurannut keskustelua aiheesta niin skepsiksen palstalla kuin Tieteessä tapahtuu-lehden sivuilla. Ja pidän niin RK:n & co. näkemyksiä paremmin perusteltuina. Evoluutiopsykologithan väittävät, että kehittyneillä eläimillä on - toisin kuin yleensä uskotaan - enemmän vaistoja kuin vähemmän kehittyneillä. Uskottavampi kanta on, että vaistojen määrä vähenee kehittyneillä eläimillä ehdollisten refleksien syrjäyttäessä ehdottomat.
Evoluutiopsykologiaa jostain kumman syystä markkinoidaan ahdasmielisten ja luutuneiden tutkijoiden repressoimana tietomuotona, joka vielä jonain päivänä mullistaa yhteiskuntatieteet. Tämä on merkillistä mielikuvien maalailua, sillä evolutiivispsykologisten käsityksien lobbaaminen ihmispsyykestä on arkipäivää niin mediassa (Prisma, HS, Iltasanomat, City-lehti...)kuin arkipuheessakin. Mikäpä olisi tehokkaampaa markkinointia kuin mielikuvien luonti salatusta ja repressoidusta tiedosta, joka mullistaisi vallitsevat käsitykset. Valitettavasti - tai onneksi - katetta raflaaville väitteille on kovin vähän. Ja evoluutiopsykologiasta luopuminen ei tietenkään automaattisesti johda luopumiseen käsityksistä, että sukupuolella olisi jonkinlainen biologinen perusta.
Minä en aloita tästä aiheesta uutta keskustelua, vaan toin vain toisenlaisen näkemyksen esille vastapainoksi toisen ihmisen näkemyksille. Jos olet aihetta oikeasti seurannut, niin sinun ei tarvitse kysellä minulta, että mikä on vallitseva käsitys ja RK:n suhde siihen.
Lopuksi haluan vain todeta, että ihminen on laji, joka on kehittynyt samojen evolutiivisten prosessien kautta kuin kaikki muukin biologinen elämä maapallolla. Tämä pätee myös psyykkisiin ilmiöihin. Ihmisen tietoisuus on asteittaisen kehityksen luoma ilmiö.
Et tainnut ymmärtää mistä puhuin kun viimeinen lauseesi on hassuhkosti ilmaistu: " - - ei johda luopumiseen käsityksistä, että sukupuolella olisi - - biologinen perusta." Totta kai sukupuoli määräytyy biologisesti.