Tarvitsen apua

Kyllä uskoon tuleminen on parhain apu ja ratkaisu. Tyttäresi on mennyt taivaankotiin ja tapaat hänet sitten siellä, kun sinun aikasi on lähteä täältä. Tarvitset nyt myös käytännön apua, jotta pääsette eteenpäin. Ota yhteys terveyskeskukseen jo on ylitsepääsemätöntä ja et jaksa pyörittää arkea ja hoitaa lasta.
Syvä osanotto. Muistan sinua rukouksin. Voit huutaa tuskaa Jumalalle.

Pidä kiinni toisesta lapsesta, älä päästä irti. Miten hän menehtyi? Maailma on epäreilu. Se että kuulutko kirkkoon vai et ei estä sinua menemästä kirkkoon. Kirkko ei erottele ihmistä sen varallisuuden, sukupuolen, iän, rodun mukaa. Oletko uskovainen, uskotko Jeesukseen? Ei silläkään ole väliä. Muista että sinulla on toinen lapsi, älä jätä häntä yksin. Hän tarvitsee molemmat vanhemmat. Tiedän itse miltä tuntuu olla elää ilman vanhempia. Toinen lapsi tarvitsee sinua. Ja vaikka hän on poissa, hän on aina täällä, sinun lähelläsi. Aika parantaa haavat. Toivon että jaksat. Suru helpottaa, jossain vaiheessa. Anna sille aikaa. Mutta kaikkein eniten toivon, että älä jätä toista lastasi ilman toista vanhempaa.

Ei uskossa oleminen muuta tapahtunutta.

Voimaa se antaa se tuntuu jokseenkin siltä kun olisi kokoajan huumeissa
mutta ei ole sekaisin kamasta vaan elämästä. Se tuntuu siltä
kun joku kantaisi silloin kun ei jaksa enää kävellä.

Siitä ei pääse koskaan yli mutta sen kanssa oppii elämään.
Menetit yhden sinulla on vielä toinen ja se on enemmän mitä luoja on minulle koskaan antanut. Tänään illalla joku menetti kaikki kolme lastaan,
elämä on julmaa mutta se on välillä muutakin kun elämistä.

Ei siitä uskonnosta kohdallasi ainakaan haittaa ole..Se että lapseis on poissa
ei tarkoita ettäkö hän haluaisi sinun surevan. Voimaa sinulle
tässä uudessa tilanteessa.

Niin ei usko ja Jumala surua ja tuskaa pois ota, mutta on voimana mukana: antaa toivoa, lohtua ja sinulla on myös lohtuna tieto, että ero on vain väliaikainen. Kun surutyö etenee. alat jotenkin ymmärtää, että hänen lähtönsä on suuri salisuus, mutta osa hänen polkuansa Isän iankaikkisessa suunnitelmassa. Tällä hetkellä ei ole aika ja ei voimia miettiä noin.
Tarvitset nyt läheisten ja omaisten auttavia käsiä.
Eilen tapasin uskovaisen äidin, joka oli menettänyt toivotun tyttären seitsemän päivän iässä. Kertoi, että se on ollut elämän kovin koetus.

Otan osaa. Ymmärrän surusi se kauheaa menettää tyttäresi. Minulle kyyneleet tuli silmin melkein itken. Menetin vaarini 1½ vuotta sitten suren vieläkin häntä. Ajattelen että se katselee minua ylhäältä. Se meni mummun luo nyt on ikuisesti yhdessä. Minun vaarini oli kyllä 95.vuotias. Tarkoitan että oli se nuori tai vanha se tuntuu pahalle omaisen kuolee. Voimia sinulle koita jaksaa, antakoon Jumala voimia sinulle.

Surunmurtama, otan osaa sanomattoman suureen suruusi. Tukeudu läheisiisi, älä jää yksin. Onko sinulle joku, jonka kanssa puhua?

Pohdit Jumalaa ja Jeesusta, uskoa. Olet lämpimästi tervetullut mihin tahansa kirkkoon, voit pyytää pappia tai muuta seurakunnan työntekijää juttelemaan kanssasi tai vaan istua ihan hiljaa, jos et muuta jaksa. Voit soittaa seurakuntasi papeille, numerot löytyvät seurakunnan nettisivuilta. Sairaalapapin yhteystiedot ovat sairaalassa saatavilla.

Tänään on pyhäinpäivä, jolloin muistetamme poisnukkuneita rakkaitamme. Monissa kirkoissa on illalla tilaisuus, jossa sytytetään kynttilä jokaiselle vuoden aikana seurakunnassa menehtyneelle samalla kun heidän nimensä luetaan. Sinun on varmaan hyvä tietää, että tänään on sellaista ohjelmaa. Itse tiedät, onko se liian raskasta tai voisiko se olla tänään se, mikä auttaa jaksamaan taas hetken.

Jos sinulle sopii, voin myös rukoilla sinun ja perheesi puolesta.

Lämpimin ajatuksin,
Sinikka-pappi

Minulta on kuollut 2 perheenjäsentä melko nuorina ja kyllä tuntuu, että jos usko ei olisi kantanut ja antanut voimaa niin en olisi järjissäni selvinnyt.
Pyydä Jumalalta voimia rukouksessa tai mene johonkin kirkkoon tai uskovaisen ihmisen luo, joka voi rukoilla kanssasi.
Älä kuitenkaan hylkää toista lastasi. Hän on yhtä kallisarvoinen kuin menehtynyt lapsesikin ja tarvitsee tukea yhtä paljon kuin sinäkin. Minäkään en tuota ymmärtänyt/jaksanut huomioida aikanaan ja myöhemmin on kaduttanut.
Onko sinulla ketään, isovanhempaa tms, joka jaksaisi tukea teitä kumpaakin?

Minulla päinvastaista kokemusta...Tämä luterilainen surussa kieriskely vain pahensi tuskaani. Uskonnottomana voin muistella hyviä hetkiä ja muistaa edesmennyttä läheistäni omalla tavallani. Seurakunnalta ei apua herunut, selviytymiskeinoni löysin omin avuin ja päivä päivältä on arki helpompaa.

Täälläkin on yksi joka rukoilee puolestasi.
Uskonto ja kirkot ei voi pelastaa ketään Taivaaseen. Jeesus on tie, totuus ja elämä- Häneen uskomalla saa syntinsä anteeksi ja pääsee Iankaikkiseen Elämään.
Jeesus tahtoo auttaa sinua ja lohduttaa surussasi. Usko rohkeasti Häneen.
Jeesus on antanut myös lähimmäisiä meille sitä varten, että on fyysinen ihminen joka antaa läheisyyden ja lohduttaa.
Rukoilen sinulle Taivaan Isän Rakkautta sinulle, sellaista rakkautta, joka käärii sinut "pumpuliin" ja antaa rauhan ja levon, joka käy yli inhimillisen ymmärryksesi. Sellaisen rauhan, jonka turvin voit luottamuksella painaa iltaisin väsyneen pääsi tyynylle, ja saada levon ja hoitavan unen ja jaksat taas huomiseen.
Kaikki me valitettavasti joudumme täällä ajassa kokemaan monenlaista tuskaa ja menetyksiä, olimmepa sitten uskossa tai emme.
Meillä uskovilla on kuitenkin Se Yksi, johon saamme turvata hädän ja tuskan hetkellä, "Meidän turvamme on Ikiaikojen Jumala ja meitä kannattavat Iankaikkiset Käsivarret".
Siunausta sinulle ja lämmin osanotto suureen suruusi.

Syvä osanottoni. Tilannehan on tosi tuore, eikä minusta ole mikään ihme eikä häpeä, jos tuntuu ettet jaksaisi huolehtia toisesta lapsestasi. Toivottavasti saat apua lapsen hoitamiseen siten, että pystyt elämään surun läpi tekemään omaa surutyötäsi. Onko sinulla tuttavia tai sukulaisia, jotka voisivat auttaa?