Elämäni suurin töppöys oli se, kun sain alkuni äidin elimistössä ja synnyin tähän pahaan maailmaan. Tosin eihän se oikeastaan ollut oma töppäykseni, vaan äiti ja isäni siinä töppäsivät, kun minut hankkivat. En sitten tiedä, kumpi siinä pahemmin töppäsi: isäni, joka päästi spermat äitini sisään, vai äitini, joka minut synnytti. Ja vielä kehtaavat äitini ja isäni väittää, että olin hyvin toivottu lapsi. Vitut, sanon minä. Mikä toivottu minä muka olen? Kolmen terveen lapsen jälkeen äitini ja isäni saivat minun, pienen ja ruman lapsen, joka olen tyhmäkin ja ilkeä kuin mikä. Se vain eniten ihmetyttää, että isäni miljoonista siittiösoluista juuri yksi tietty siitiösolu hedelmöitti äitini munasolun ja tuloksena olin minä. Aika huono sattuma, että juuri se siittiösolu hedelmöitti munasolun äitini sisällä.
Elämäni suurin töppäys.
surupoika
61995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minullekkin kävi samoin omien vanhempien kohdalla. :(
Mitäs se tommonen juttu on?Itte oon päälle 3-kymppinen akanrutku,paljon nähnyt ja kokenut.Yks päätelmä kaikista vaikeuksista on se,että niistä aina selviää,tavalla tai toisella.Sitä voi välillä olla todella kusisessa jamassa,mutta siinä vaiheessa täytyy muistaa,että joku kuitenkin välittää ja jollei sitä uskoiskaan,niin painaa eteenpäin vaan vaikka vittuillakseen.Älä käpristy itsesääliin,vaan koita kohentaa elämääs pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan.
ei sitä kauheen huonosti asiat voi olla kun on elossa....sillon on aina mahdollisuuksia.
Noni ja sit ylös tollasest itsesäälist..
Voihan sitä narista ikänsä, mut huomattavasti mukavammin tää elämä kuluu, ku ottaa ilon irti, tai ainakin nauttii asioista ympärillään.
onneksi ei masturboinut sua villamyssyyn
minulta vietiin luonto.