Suomen evankelisluterilainen kirkko on syvässä kriisissä. Kirkkoa johtavat uskosta osattomat piispat ja papit joita ei kiinnosta kuin oma palkka ja vatsa.
Kirkko on luopunut sisimästä olemuksestaan ja lakannut olemasta Jumalan seurakunta, luopumalla Jumalan sanasta ja evankelisluterilaisesta tunnustuksesta.
Jäljellä on pelkkä kirkon kuori, kylmä ja pimeä kirkkolaitos jonka kiviset ja autiot seinät kumisevat tyhjyyttään, kun 0,8 % kirkon jäsenistä kokoontuu jumalanpalvelukseen, viimeinen jäännös jota joltain osin Jumalan sana vielä kiinnostaa.
Toisaalla tapahtuu suuria. Suomen Lähetyshiippakunta kasvaa ja jumalanpalveluselämä kukoistaa. Hiippakunnan jäsenistö maksaa pappiensa palkat iloisella mielellä, siinä missä tyhjyyttään kumiseva laitoskirkko, tuo kirkon nimeä kantava, ennen niin mahtava kansankirkko, kärsii enenevistä talousongelmista ja vapaaehtoisuus loistaa poissaolollaan.
Oikea kirkko ei ole siellä missä on vain kirkon ulkonaiset kuoret. Oikea kirkko on siellä missä uskovat kokoontuvat sanan ja sakramenttien äärelle rakentumaan Jumalan sanasta. Kun kansankirkko hylkäsi perustansa, on Jumala puhkaissut tällaisia lähteitä eri puolille. Niin on käynyt aina, kun kirkko on kääntynyt itse sanomaansa vastaan, on Jumala puhkaissut erämaahan lähteitä, on syntynyt herätysliikkeitä, virinnyt uutta hartauden harjoitusta ja palavuutta Jumalan sanan äärellä. Siksi meillä on kristillisiä yhteisöjä kuten herätysliikkeet, vapaat kristilliset suunnat ja Lähetyshiippakunta.
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies sanoi eräässä haastattelussaan että jos tällä tavalla mitataan kirkkoa, niin suomen kansankirkko on pelkkä kääpiökirkko.
Sen sijaan esim. jatkuvasti kasvava ja virkeä lähetyshiippakunta vireine ja tervehenkisine jumalanpalvelusyhteisöineen lisättynä muilla "erämaahan puhkaistuilla lähteillä" on se Suomen Siion joka on uskosta osallinen.
Erimielisyyksiä oppiin liittyen on näidenkin kesken, muttei koskaan niin suuria ja syviä, perustavanlaatuisia erimielisyyksiä kuin mitä kansankirkon ja OIKEAN kristillisen kirkon välillä on.
Lopuksi voidaan ihmetellä mitä yhteistä osaa on uskovalla ja uskosta osattomalla.
"Se sana seisoo vahvana,ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala,ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta."
http://www.youtube.com/watch?v=t4x5zZ2NOkU
Kirkko on luopunut sisimästä olemuksestaan ja lakannut olemasta Jumalan seurakunta, luopumalla Jumalan sanasta ja evankelisluterilaisesta tunnustuksesta.
Jäljellä on pelkkä kirkon kuori, kylmä ja pimeä kirkkolaitos jonka kiviset ja autiot seinät kumisevat tyhjyyttään, kun 0,8 % kirkon jäsenistä kokoontuu jumalanpalvelukseen, viimeinen jäännös jota joltain osin Jumalan sana vielä kiinnostaa.
Toisaalla tapahtuu suuria. Suomen Lähetyshiippakunta kasvaa ja jumalanpalveluselämä kukoistaa. Hiippakunnan jäsenistö maksaa pappiensa palkat iloisella mielellä, siinä missä tyhjyyttään kumiseva laitoskirkko, tuo kirkon nimeä kantava, ennen niin mahtava kansankirkko, kärsii enenevistä talousongelmista ja vapaaehtoisuus loistaa poissaolollaan.
Oikea kirkko ei ole siellä missä on vain kirkon ulkonaiset kuoret. Oikea kirkko on siellä missä uskovat kokoontuvat sanan ja sakramenttien äärelle rakentumaan Jumalan sanasta. Kun kansankirkko hylkäsi perustansa, on Jumala puhkaissut tällaisia lähteitä eri puolille. Niin on käynyt aina, kun kirkko on kääntynyt itse sanomaansa vastaan, on Jumala puhkaissut erämaahan lähteitä, on syntynyt herätysliikkeitä, virinnyt uutta hartauden harjoitusta ja palavuutta Jumalan sanan äärellä. Siksi meillä on kristillisiä yhteisöjä kuten herätysliikkeet, vapaat kristilliset suunnat ja Lähetyshiippakunta.
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies sanoi eräässä haastattelussaan että jos tällä tavalla mitataan kirkkoa, niin suomen kansankirkko on pelkkä kääpiökirkko.
Sen sijaan esim. jatkuvasti kasvava ja virkeä lähetyshiippakunta vireine ja tervehenkisine jumalanpalvelusyhteisöineen lisättynä muilla "erämaahan puhkaistuilla lähteillä" on se Suomen Siion joka on uskosta osallinen.
Erimielisyyksiä oppiin liittyen on näidenkin kesken, muttei koskaan niin suuria ja syviä, perustavanlaatuisia erimielisyyksiä kuin mitä kansankirkon ja OIKEAN kristillisen kirkon välillä on.
Lopuksi voidaan ihmetellä mitä yhteistä osaa on uskovalla ja uskosta osattomalla.
"Se sana seisoo vahvana,ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala,ken meiltä voiton estää? Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta."
http://www.youtube.com/watch?v=t4x5zZ2NOkU
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lutherin porukka on hyvin pieni lahko. Jopa helluntailaisiakin on 6 - 7 kertaa enemmän koko maailmassa. Täällä Suomessa ei ymmärretä tällaista yksinkertaista asiaa. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa otti sen valtionuskonnoksi koska sai tämän avulla takavarikoitua kirkon omaisuuden joka oli siihen aikaan suuri. Kustaa Vaasaa sanottiinkin myöhemmin porvarikuninkaaksi. Yksinkertaisella tempulla valtion omaisuus kasvoi nätisti. Tilaisuudesta pitää ottaa vaarin.
"Jumala ompi linnamme" -laulua on hankala kuulla, sillä sitä lauletaan joukolla etenkin Joulurauhan Julistuksessa ja en voi muuta kuin miettiä, että kuinka moni laulajista oikeasti tarkoittaa, mitä laulaa?