Suomessa ajatus siitä, että potilas saisi ihan itse valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä/hammaslääkärinsä on päättäjien mielestä ihan mahdotonta... Ruotsissa systeemi tietenkin toimii, samoin muualla maailmassa.
0Äänestä
Esimerkillinen Erkki
Pitää olla vähämielinen, jos ei ymmärrä miksi tuo olisi ongelmallista.
Ihmisillä on taipumus kuvitella, että vähänkin paremman arvion saanut paikka on jotenkin merkittävästi parempi tai erilainen. Tämä johtaisi siihen, että kaikki haluaisivat vain "hyviin paikkoihin", vaikka erot todellisuudessa olisivat varsin merkityksettömiä. Koska kaikki haluaisivat "hyviin paikkoihin", niissä olisi pian kohtuuttomat ruuhkat, jota viisaat päättäjät alkaisivat hoitaa korottamalla näiden paikkojen taksoja. Pian ihmiset joutuisivat suhaamaan kaupungista toiseen omien tulojensa mukaan, hoitojonot pitenisivät ja hintataso nousisi.
Toinen jo nyt yksityisellä sektorilla havaittava ongelma tulee siitä, että potilaat luulevat aina tietävänsä, mitä hoitoa he tarvitsevat ja mitä tutkimuksia heille pitää tehdä. Koska hoitopaikka ja lääkäri voivat saada "hyviä" arvioita vain myötäilemällä joka asiassa potilaita, alkaisi turhien tutkimusten myrskyaalto pian raivota, ja oikeasti sairaita ei ehdittäisi tutkia ja hoitaa ajoissa kun "pekka päänsärky" vaatii että hänelle pitää tehdä se ja se tutkimus ja että hänellä ihan taatusti on vähintään aivosyöpä, vaikka mikään ei viittaa siihen.
Pitää olla vähämielinen, jos ei ymmärrä miksi tuo olisi ongelmallista.
Ihmisillä on taipumus kuvitella, että vähänkin paremman arvion saanut paikka on jotenkin merkittävästi parempi tai erilainen. Tämä johtaisi siihen, että kaikki haluaisivat vain "hyviin paikkoihin", vaikka erot todellisuudessa olisivat varsin merkityksettömiä. Koska kaikki haluaisivat "hyviin paikkoihin", niissä olisi pian kohtuuttomat ruuhkat, jota viisaat päättäjät alkaisivat hoitaa korottamalla näiden paikkojen taksoja. Pian ihmiset joutuisivat suhaamaan kaupungista toiseen omien tulojensa mukaan, hoitojonot pitenisivät ja hintataso nousisi.
Toinen jo nyt yksityisellä sektorilla havaittava ongelma tulee siitä, että potilaat luulevat aina tietävänsä, mitä hoitoa he tarvitsevat ja mitä tutkimuksia heille pitää tehdä. Koska hoitopaikka ja lääkäri voivat saada "hyviä" arvioita vain myötäilemällä joka asiassa potilaita, alkaisi turhien tutkimusten myrskyaalto pian raivota, ja oikeasti sairaita ei ehdittäisi tutkia ja hoitaa ajoissa kun "pekka päänsärky" vaatii että hänelle pitää tehdä se ja se tutkimus ja että hänellä ihan taatusti on vähintään aivosyöpä, vaikka mikään ei viittaa siihen.
Pitäisi olla kilpailua hyvät lääkärit saisivat töitä, niin sanotut konitohtorit voisivat muuttaa alaa ja alkaa vaikka sairaalan käytäviä siivoamaan. Sellaiset jotka ei tunnusta hoitovirheitä menkööt vaikka Venäjälle.
Lääkärin työ pitää ottaa tosissaan,eikä saa olla ylimielinen.
0Äänestä
Mutta eikö
mitä täällä tekevät kirjoitti:
Pitäisi olla kilpailua hyvät lääkärit saisivat töitä, niin sanotut konitohtorit voisivat muuttaa alaa ja alkaa vaikka sairaalan käytäviä siivoamaan. Sellaiset jotka ei tunnusta hoitovirheitä menkööt vaikka Venäjälle.
Lääkärin työ pitää ottaa tosissaan,eikä saa olla ylimielinen.
lääkäri lähtökohtaisesti ole ylimielinen kun valtaosa potilaista on vähämielisiä?
0Äänestä
Jos pelkkää
asiakastyytyväisyyttä aletaan seuraamaan niin kulut nousevat tähtitieellisiksi, mutta tuotettu terveys ei muutu mihinkään. Tämä on tapahtunut mm yhdysvalloissa, joissa terveysjärjestelmä on käytettävissä olevien mittareiden valossa yhtä tehokas tuottamaan terveyttä kuin Suomen, mutta 3-4 kertaa kalliimpi potilasta kohden.
Aivan varmasti tämä tapahtuisi myös Suomessa, kun eri hoitopaikat muuttaisivat nykyisen systeemin "asiakas on aina oikeassa" tyyppiseen systeemiin. Valtavat määrät laboratorio ja kuvantamistutkimuksia tehtäisiin lisään ja NÄMÄ KAIKKI OLISIVAT POIS VERONMAKSAJIEN PUSSISTA.
Kyllä varmasti joitain sellaisia tapauksia jotka nykyisellä systeemillä kärsivät saisivat helpotuksen, mutta taas toiseen suuntaan tulisi paljon lisää tarpeettomia hoidosta ja tutkimuksista johtuvia haittoja, joten oletettavissa oleva hyöty -0 ja himtalappu 3-4 kertainen nykyiseen nähden.
0Äänestä
Hyvin hoidettu?
> Jos pelkkää asiakastyytyväisyyttä aletaan seuraamaan niin kulut nousevat tähtitieellisiksi, mutta tuotettu terveys ei muutu mihinkään.....
Siis vain tyytymätön asiakas on se hyvin hoidettu asiakas?
0Äänestä
Ei vaan
Hyvin hoidettu? kirjoitti:
> Jos pelkkää asiakastyytyväisyyttä aletaan seuraamaan niin kulut nousevat tähtitieellisiksi, mutta tuotettu terveys ei muutu mihinkään.....
Siis vain tyytymätön asiakas on se hyvin hoidettu asiakas?
pelkästään nostamalla asiakastyytyväisyyttä ei saada aikaan terveyttä. Iloisempia ihmsiä kylläkin, mutta korkeammalla hinnaalla. Valitkaa siitä sitten.
0Äänestä
Vaan
Siis jos myös potilaankin kokemuksia ja näkemyksiä kuunneltaisiin, niin kuinka paljon se nostaisi hintoja?
Voisi kuvitella, että se nostaisi asiakastyytyväisyyttä, olisi iloisempia ihmisiä ja tuskinpa tuloksetkaan siitä huononisi!
0Äänestä
No ne arviot
mitä itse olen nähnyt, jotka perustuvat julkisen vs yksityisen tekemiin tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin niin terveydenhuollon kustannukset nousisivat 20-40% nykyisistä.
Ja kuten tuossa yllä sanoin niin terveyden määrä ei lisääntyisi, koska hoidosta ja tutkimuksista koituvat haittavaikutukset vain lisääntyisivät niiden "parempaa" hoitoa saaneiden kustannuksella.
0Äänestä
Kallista kuuntelua?
No, mutta onpa kallista se potilaan kuuntelu! Tuleeko kuuntelemattomuus kuitenkin halvemmaksi, kun tämä potilas joutuu kulkemaan vuodesta toiseen siellä ylikuormitetulla lääkärin vastaanotolla kuulemassa tapauksen vaikeudesta?
0Äänestä
Määrittelehän
nyt ensin mitä tarkoitat kuuntelemattomuudella.
Jos sinulle on jotenkin epäselvää mikä systeemi Suomessa on niin selvennän sinulle vähän. Terveydenhuollossa on asiantuntija (lääkäri) vetoinen hoito- ja tutkimusprotokola. Tämä tarkoittaa sitä että lähes kaikki tutkimukset ja hoitotoimet ovat lääkärin hyväksynnän takana. Lääkärin tehtävä on harkita mitä toimia ja tutkimuksia juuri kyseisen potilaan tilanteessa tarvitaan. Potilaalla on oikeus pyytää, mutta vain lääkärillä oikeus myöntää.
Tämä systeemi on toimiva siksi että se a) pitää kulut järkevinä b) estää potilaita tekemästä itselleen haitallisia toimia minkä seurauksiin hän ei ole varautunut.
Toinen ääripää (jonka piirteitä on valitettavasti jo Suomessa yksityisellä puolella) on asiakasvetoinen palvelujärjestelmä. Tämä käytännössä tarkoittaisi sitä että potilas saisi absoluuttisen vallan päättää mitä tutkimuksia tai hoitoja hänelle tehdään. Tämä käytännössä tarkoittaisi että mikäli potilas haluaa jonkun tutkimuksen niin oli lääkäri mitä meiltä tahansa pakko sellainen myöntää.
Tässä systeemissä on useampi ongelma a) potilas lähes 100% tapauksissa ei ole täysin tietoinen valintansa seurauksista (ihan siitä syytä ettei ole lääkäri) b) mikään intressi kuin vapaat markkinat eivät enää määräisi hoitojen saatavuutta c) hoidosta ja tutkimuksista aiheutuneet komplikaatiot lisääntyisivät huomattavasti d) kulut nousisivat huomattavasti.
Se mikä nykyään on kasvava ongelma terveydenhuollossa on että potilaat jatkuvasti etsivät internetistä tietoa, jonka sisältöä tai merkitystä he eivät osaa arvioida (ihan siitä syystä etteivät ole lääkäreitä), jolloin he usein haluavat itselleen tutkiuksia joiden merkitystä heidän sairautensa tai oireidensa kannalta he ei vät ymmärrä.
Sinällään ihan ymmärrettävää että ihminen haluaa tilaansa täyden selvyyden, mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen".
Toisaalta näin lääkärin kannalta systeemi onneksi muuttuisi siihen että lääkärit vapautuisivat hoidollisesta vastuusta ja tekisivät vain tutkimuspyyntöjä. Voihan sen ammatin siihenkin suuntaan viedä.
0Äänestä
Systeemistä
> Sinällään ihan ymmärrettävää että ihminen haluaa tilaansa täyden selvyyden, mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen"......
Onhan suorastaan itsestään selvää, että ihminen, potilas haluaa tilaansa täyden selvyyden. Eikös tämä ole oleellista myös potilaan TULOKSELLISEN hoidonkin kannalta? Entä tämä terveydenhuoltojärjestelmämme, eikös myös se ole kehitetty juuri näitä tarpeita varten, vai mikä tämän kalliiksikin sanotun toiminnan tarkoitus on?
>Tämä systeemi on toimiva siksi että se a) pitää kulut järkevinä b) estää potilaita tekemästä itselleen haitallisia toimia minkä seurauksiin hän ei ole varautunut
a) Onkohan ne kulut pysyneet järkevinä, kun jatkuvasti toistellaan niin rahan kuin henkilökunnannkin vähyyttä, jopa suorastaan puutetta? b) Mitähän tämä arviointi sisältää?
>.. mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen"......
Ao.taholta olisi tietenkin toivottavaa, jos määrättäisiin, että potilaan on aina luotettava lääkäriin. Silloin toiminta olisi kovin helppoa ja yksinkertaista. Mutta jos potilas, potilaat ovat joutuneet havaitsemaan, että tällainen luottamus onkin osoittautunut virheeksi, murentaa se esittämääsi ajatusta suuresti.
Onhan yleinen näkemys aiheesta, että luottamus täytyy HANKKIA!
>Toisaalta näin lääkärin kannalta systeemi onneksi muuttuisi siihen että lääkärit vapautuisivat hoidollisesta vastuusta ja...
Tämä vastuu kysymys toistuu kovin usein, myös näilläkin sivuilla. Kovin vähän potilaat, kirjoitajat aiheesta tuntuvat tietävän, mitä tämä vastuu sitten KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa?
Kerrohan tietämättömille aiheesta, kun Sinulla siitä tietoa tuntuu olevan!
0Äänestä
Näin lääkärinä
"Onhan suorastaan itsestään selvää, että ihminen, potilas haluaa tilaansa täyden selvyyden. Eikös tämä ole oleellista myös potilaan TULOKSELLISEN hoidonkin kannalta? Entä tämä terveydenhuoltojärjestelmämme, eikös myös se ole kehitetty juuri näitä tarpeita varten, vai mikä tämän kalliiksikin sanotun toiminnan tarkoitus on?"
Yksinkertaisesti vastaus on EI. Minkä takia ei?
Koska tämä kysymys sisältää jo lähtökohtaisesti virheellisen oletuksen lääketieteen itsensä luonteesta. Potilaan mielessä tautiin tulee saada "täysi" selvyys ja pienikin epävarmuuden tunne diagnoosista tai ennusteesta pahantaa kokemusta taudin oireista.
Tämä kuitenkaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista vaan kysymys on aina siitä, että kuinka todennäköistä mikäkin asia missäkin tilanteessa on. Lääketieteessä ei ole absolutismia, vain relativismia.
Esimerkki varmaan selventää parhaiten. Oletetaan että potilaalla on kuukausia/vuosia jatkuneita ajoittaisia vatsakipuja. Näitä selviteltäessä on tehty ylävatsan ultraääni, jossa todettu muutoin terveen näköisessä sappirakossa pullistuma limakalvossa.
Ilman varsinaista sappirakon tulehdusta on epätodennäköistä että kyseinen muutos selittäisi potilaan oireet. Mutta kun kerran "poikkeava" patti on löytynyt niin potilas haluaa sen luonteen selvitettävän. No ensin otetaan vartalon TT-tutkimus, jotta nähtäisiin että mikäli kyseessä olisi pahanlaatuinen kasvain niin onko se lähettänyt etäpesäkkeitä. Niitä ei kuvassa näy.
Tästä huolimatta potilas on edelleen hyvin huolestunut patin luonteesta ja haluaa sen poistettavan. Seuraavana potilaalle tehdään sappirakon poisto. Sappirakosta tehdään leikkeet patologille, joka toteaa patin hyvänlaatuiseksi adenoomaksi.
Potilaan vatsaoireet eivät kuitenkaan leikkauksella hävinneet, vaan uutena oireena on tullut jatkuvasti löysät ulosteet (yleistä sappirakon poiston seurausta). Koska oireet eivät ole hävinneet niin potilas haluaa että tutkitaan lisää, ja on vakuuttunut siitä että jossain täytyy näkyä jotain mikä selittäisi hänen oireensa. No seuraavaksi tehdään vartalon MRI-tutkimus, jossa ei näy vatsavaivoja selittävää, sen sijaa oikealla alavatsalla nähdään vatsakalvossa paksuuntumista. (potilas sairastanut umpilisäketulehduksen vuosia sitten) Tämä löydös kuitenkin saa potilaan vakuuttuneeksi siitä että sieltä se vika löytyy ja haluaa edelleen jatkotutkimuksia...
Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin ja se onkin sen opetus. On tiedossa oleva fakta että tutkimusten saatavuus lisää niiden käyttöä. On myös tiedossa oleva fakta että tutkimusten teko itsessään johtaa uusiin lisätutkimuksiin. Tämä taas johtaa siihen että täysin harmittomien sivulöydösten vuoksi tehdään toistuvia lisätutkimuksia ja toimenpiteitä, jotka ehdottomasti suuressa valtaosassa tapauksista osoittautuvat täysin tarpeettomiksi.
Tuossa kuvaamassani esimerkissä tutkimuksia voisi jatkaa loputtomiin, koska jos tavoitellaan "täyttä" selvyyttä niin se edellyyttä KAIKKIEN olemassa olevien lääketieteellisten tutkimusten tekemistä eikä siltikään varmuuteen päästä. Kyseisen esimerkin tapauksessa on yhteiskunnan rahoja käytetty jo 10 000-15 000 edestä. Ja loputtomasti lisää voitaisiin käyttää. Kysymys kuuluukin että onko tässä mitään järkeä?
Ja ainakin se katsantakanta minkä itse olen oppinut on että EI! Vaan on lähtökohtaisesti lääkärin tehtävä arvioida potilaan oirekuvan perusteella mitä tutkimuksia on tarpeen tehdä RIITTÄVÄN varmuuden saavuttamiseksi.
Jos kyseessä esimerkiksi on vuosia samanlaisena jatkuneet vatsavaivat niin jo lähtökohtaisesti on todennäköistä että kyseessä on hyvänlaatuiset toiminnalliset vatsakivut, joihin ei ole taudinmukaista hoitoa. Kun muutamalla tarkentavalla kysymyksellä on suljettu vakavampia syitä pois, (huom. ne kysymykset ovat lääkärin tärkein työkalu eivätkä mitkään kone-, tai labratutkimukset) kerran tehty vatsan utraääni ja tähystykset niin on reilusti yli 90% todennäköistä että tekemällä minkäänlaisia lisätutkimuksia löytyisi mitään muuta syytä.
Ongelmat syntyvät juuri siinä tilanteessa kun lääkäri katsoo että potilaan vaiva on RIITTÄVÄLLÄ varmuudella selvitetty, mutta potilas katsoo että vaivaa ei ole TÄYSIN selvitetty. Näin konflikti on valmis.
0Äänestä
Näin lääkärinä
"a) Onkohan ne kulut pysyneet järkevinä, kun jatkuvasti toistellaan niin rahan kuin henkilökunnannkin vähyyttä, jopa suorastaan puutetta? b) Mitähän tämä arviointi sisältää?"
a) No mielestäni kulut ovat pysyneet järkevinä. Henkilökunnan puute on suhteellinen eikä absoluuttinen. Meillähän on enemmän henkilökuntaa terveydenhuollossa töissä kuin koskaan aikaisemmin, mutta koska samalla väestön hoidon tarve (ja halu) on huomattavasti lisääntynyt niin suhteellinen vaje on valmis. Jos sinulla on ajatuksia mitä pitäisi tai olisi pitänyt tehdä toisin niin esitä ne ihmeessä.
b) Tämä arviointi on sitä mitä lääkärin työ on. Jokaisella otetulla kokeella on seurakset, jokaisella tehdyllä testillä tai kuvantamistutkimuksella on seuraukset. Lääkärin tehtävä on arvioida mitä on järkevää tehdä kenellekin ja missä tilanteessa. Onko esim. järkevää ottaa labrakoetta, jonka parhaimmillaankin löytää "epäilyn" taudin vain 20% tapauksista?ja vielä parempi jos testiin vielä liittyy 10% mahdollisuus vääriin positiivisiin.
Joten kun saat testin tuloksen niin mitä se sinulle lopulta kertoo? Niimpä... Et tiedä sitä itsekään. Kukaan ei voi tietää. Vielä parempi on jos lähdet toimenpiteisiin tämän testin perusteella niin tiedät suurelle valtaosalle toimenpiteet tehdään turhaan. Onhan joukossa tottakai myös niitä joille toimenpide oli eiheellinen, mutta entäs ne joille se on aiheeton? Tulisiko heidän saada korvausta tarpeettomasta toimenpiteestä? Vai olisi vain järkevämpi olla tekemättä kyseistä tutkimusta?
Vastaavaa arviointia toimenpiteiden ja tutkimusten suhteen lääkärit tekevät koko ajan JOKAISEN potilaan ja JOKAISEN tutkimuksen kohdalla. Joten kun kerran lääkärilläkin kestää monta monta vuotta omaksua nämä riskiarvioit niin miten voisi olla mahdollista että potilas siihen pystyisi? (vaikka kuinka potilas oman kehonsa absoluuttinen asiantuntija).
"Onhan yleinen näkemys aiheesta, että luottamus täytyy HANKKIA!" Miten muuten sen luottamuksen voisi paremmin hankkia kuin käymällä läpi ensin 6 vuotisen peruskoulutuksen ja (käytännössä lähes 100% lääkäreistä) sen jälkeen vielä vuosia jatkuvaa täydennyskoulutusta työn ohessa. Valmis erikoislääkäri on käyttänyt vähintään 11 vuotta jo pelkkään kouluttautumiseen, puhumattakaan kaikesta siitä työkokemuksesta minkä hän on vuosien varrella hankkinut.
Joten kun menet hänen vastaanotolleen sillä asenteella että: "ei tuokaan kyllä mistään mitään tiedä" niin mahtaako mielessäsi edes käydä kuinka valtavan urakan tuo kyseinen henkilö on tehnyt vain voidakseen istua siinä ja pyrkiä auttamaan sinua parhaansa mukaan? No ei varmasti käy. Ainakaan minä en vielä ole yhtään sellaista ihmistä tavannut.
Jos ei lähes elämän mittainen työ riitä tuon luottamuksen hankkimiseen niin silloin kyllä sanon että vaaditte mahdottomia.
0Äänestä
Näin lääkärinä
Sitten tuo kysymys lääkärin vastuusta.
Tällä hetkellä lääkärillä on hoidollisista päätöksistä (ja osittain hoidon toteutumisesta) täysi vastuu.
Tarkottaa sitä että jokainen lääkärin tekemä päätös on asetettavissa aluehallintoviraston, potilasvahinkolautakunnan ja Valviran tarkastelun alaiseksi.
Tämä on mahdollista siksi, koska lääkärillä on hoidosta TÄYSI vastuu.
Jos taas systeemiä muutettaisiin siihen että potilaalla olisi valta teetättää itselleen tutkimuksia ja toimenpiteitä lääkärin suosituksesta riippumatta niin tuolloin lääkäri vapautuu vastuusta.
Käytännössä on nyt niin että esimerkiksi jos lääkäri on katsonut että leikkaus X on potilaan tapauksessa tarpeellinen, vaikka se ei esim. ole kyseiseen vaivaan käypää hoitoa ja potilas kyseiseen toimenpiteeseen suotuu niin leikkaus tehdään. Mikäli vaiva ei kuitenkaan korjaantunut ja potilaalle on toimenpiteestä kehittynyt pysyvä haitta on potilaalla oikeus hakea korvauksia potilasvahinko lautakunnalta, sekä asettaa lääkärin tekemä leikkauspäätös aluehallintoviraston arviointiin.
Mikäli potilas saisi lähtökohtaisesti päättää kaiken, niin se käytännössä tarkoittaisi että hän menettäisi nuo molemmat jatkotoimi mahdollisuudet.
0Äänestä
Hyvää hoitoa
Onpa meillä hyvä, suorastaan loistava terveydenhoito, kuten "Näin lääkärinä" tietää aiheesta kertoa!
Eikä tässä vielä kaikki. Kerrotaan, että myös potilaslakimmekin on hyvä, jopa maailman paras! Miksi ne ihmiset, potilaat vielä valitavat hoidoistaan?
0Äänestä
Se on tämä
"mielensäpahoittaja"-syndrooma. On nykyään jatkuvasti kasvava osa ihmisiä jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä, koska kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen ja saavansa kaiken ilmaiseksi.
0Äänestä
"Mielensäpahoittaja"
On se vaan kumma etteivät potilaat ole tyytyväisiä hoitoihinsa, vaan heillä on se "mielensäpähoittaja-syndrooma." Kuvittelevat vielä olevansa oikeutettuja kaikkeen, ja saavansa kaiken ilmaiseksi, kuten tiedät. Ei pitäisi vaatia kaikkea, ja vielä ilmaiseksi!
tämä "mielensäpahoittaja-syndrooma" ilmenee mielestäni parhaiten siinä että 3/4 valituksesta mitä lääkäreistä tehdään liittyy joko suoraan tai välillisesti siihen että potilas ei ole saanut mitä hän on halunnut. Ja näistä lähes 90% lääkäri on toiminut täysin oikein. Että siinä tukea tällä syndroomalle.
0Äänestä
Mielensäpahoittajat
Tuossa yllä on linkki (www.terveyskirjasto.fi) heistä, jotka nähtävästi kärsivät tästä kertomastasi "mielensäpahoittaja-syndroomasta". Kuvittelevatkohan myös he olevansa oikeutettuja saamaan apua vaivoihinsa? Tuskin sentään? Ei ainakaan ilmaiseksi.
Ovatkohan vielä valittaneet, että eivät ole saaneet mitä olivat halunneet? Kuten kerrot niin lääkäri oli kuitenkin toiminut täysin oikein 90%:ssa. Siis vain 10%:ssa lääkäri ei ollut toiminut täysin oikein? Ja kuitenkin pahoittivat mielensä?
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suomessa ajatus siitä, että potilas saisi ihan itse valita hoitopaikkansa ja lääkärinsä/hammaslääkärinsä on päättäjien mielestä ihan mahdotonta... Ruotsissa systeemi tietenkin toimii, samoin muualla maailmassa.
Pitää olla vähämielinen, jos ei ymmärrä miksi tuo olisi ongelmallista.
Ihmisillä on taipumus kuvitella, että vähänkin paremman arvion saanut paikka on jotenkin merkittävästi parempi tai erilainen. Tämä johtaisi siihen, että kaikki haluaisivat vain "hyviin paikkoihin", vaikka erot todellisuudessa olisivat varsin merkityksettömiä. Koska kaikki haluaisivat "hyviin paikkoihin", niissä olisi pian kohtuuttomat ruuhkat, jota viisaat päättäjät alkaisivat hoitaa korottamalla näiden paikkojen taksoja. Pian ihmiset joutuisivat suhaamaan kaupungista toiseen omien tulojensa mukaan, hoitojonot pitenisivät ja hintataso nousisi.
Toinen jo nyt yksityisellä sektorilla havaittava ongelma tulee siitä, että potilaat luulevat aina tietävänsä, mitä hoitoa he tarvitsevat ja mitä tutkimuksia heille pitää tehdä. Koska hoitopaikka ja lääkäri voivat saada "hyviä" arvioita vain myötäilemällä joka asiassa potilaita, alkaisi turhien tutkimusten myrskyaalto pian raivota, ja oikeasti sairaita ei ehdittäisi tutkia ja hoitaa ajoissa kun "pekka päänsärky" vaatii että hänelle pitää tehdä se ja se tutkimus ja että hänellä ihan taatusti on vähintään aivosyöpä, vaikka mikään ei viittaa siihen.
Amerikkalainen sairausvakuutus muuten EI korvaa kaikkia kuluja. Omavastuu voi olla vielä kymmeniä tuhansia dollareita. Tässä lasku umpisuolen poistoleikkauksesta: http://d3u5xmnnxiuz0w.cloudfront.net/wp-content/uploads/2014/01/hospital_bills_usa_08.jpg
Pitäisi olla kilpailua hyvät lääkärit saisivat töitä, niin sanotut konitohtorit voisivat muuttaa alaa ja alkaa vaikka sairaalan käytäviä siivoamaan.
Sellaiset jotka ei tunnusta hoitovirheitä menkööt vaikka Venäjälle.
Lääkärin työ pitää ottaa tosissaan,eikä saa olla ylimielinen.
lääkäri lähtökohtaisesti ole ylimielinen kun valtaosa potilaista on vähämielisiä?
asiakastyytyväisyyttä aletaan seuraamaan niin kulut nousevat tähtitieellisiksi, mutta tuotettu terveys ei muutu mihinkään. Tämä on tapahtunut mm yhdysvalloissa, joissa terveysjärjestelmä on käytettävissä olevien mittareiden valossa yhtä tehokas tuottamaan terveyttä kuin Suomen, mutta 3-4 kertaa kalliimpi potilasta kohden.
Aivan varmasti tämä tapahtuisi myös Suomessa, kun eri hoitopaikat muuttaisivat nykyisen systeemin "asiakas on aina oikeassa" tyyppiseen systeemiin. Valtavat määrät laboratorio ja kuvantamistutkimuksia tehtäisiin lisään ja NÄMÄ KAIKKI OLISIVAT POIS VERONMAKSAJIEN PUSSISTA.
Kyllä varmasti joitain sellaisia tapauksia jotka nykyisellä systeemillä kärsivät saisivat helpotuksen, mutta taas toiseen suuntaan tulisi paljon lisää tarpeettomia hoidosta ja tutkimuksista johtuvia haittoja, joten oletettavissa oleva hyöty -0 ja himtalappu 3-4 kertainen nykyiseen nähden.
> Jos pelkkää asiakastyytyväisyyttä aletaan seuraamaan niin kulut nousevat tähtitieellisiksi, mutta tuotettu terveys ei muutu mihinkään.....
Siis vain tyytymätön asiakas on se hyvin hoidettu asiakas?
pelkästään nostamalla asiakastyytyväisyyttä ei saada aikaan terveyttä. Iloisempia ihmsiä kylläkin, mutta korkeammalla hinnaalla. Valitkaa siitä sitten.
Siis jos myös potilaankin kokemuksia ja näkemyksiä kuunneltaisiin, niin kuinka paljon se nostaisi hintoja?
Voisi kuvitella, että se nostaisi asiakastyytyväisyyttä, olisi iloisempia ihmisiä ja tuskinpa tuloksetkaan siitä huononisi!
mitä itse olen nähnyt, jotka perustuvat julkisen vs yksityisen tekemiin tutkimuksiin ja hoitotoimenpiteisiin niin terveydenhuollon kustannukset nousisivat 20-40% nykyisistä.
Ja kuten tuossa yllä sanoin niin terveyden määrä ei lisääntyisi, koska hoidosta ja tutkimuksista koituvat haittavaikutukset vain lisääntyisivät niiden "parempaa" hoitoa saaneiden kustannuksella.
No, mutta onpa kallista se potilaan kuuntelu! Tuleeko kuuntelemattomuus kuitenkin halvemmaksi, kun tämä potilas joutuu kulkemaan vuodesta toiseen siellä ylikuormitetulla lääkärin vastaanotolla kuulemassa tapauksen vaikeudesta?
nyt ensin mitä tarkoitat kuuntelemattomuudella.
Jos sinulle on jotenkin epäselvää mikä systeemi Suomessa on niin selvennän sinulle vähän. Terveydenhuollossa on asiantuntija (lääkäri) vetoinen hoito- ja tutkimusprotokola. Tämä tarkoittaa sitä että lähes kaikki tutkimukset ja hoitotoimet ovat lääkärin hyväksynnän takana. Lääkärin tehtävä on harkita mitä toimia ja tutkimuksia juuri kyseisen potilaan tilanteessa tarvitaan. Potilaalla on oikeus pyytää, mutta vain lääkärillä oikeus myöntää.
Tämä systeemi on toimiva siksi että se a) pitää kulut järkevinä b) estää potilaita tekemästä itselleen haitallisia toimia minkä seurauksiin hän ei ole varautunut.
Toinen ääripää (jonka piirteitä on valitettavasti jo Suomessa yksityisellä puolella) on asiakasvetoinen palvelujärjestelmä. Tämä käytännössä tarkoittaisi sitä että potilas saisi absoluuttisen vallan päättää mitä tutkimuksia tai hoitoja hänelle tehdään. Tämä käytännössä tarkoittaisi että mikäli potilas haluaa jonkun tutkimuksen niin oli lääkäri mitä meiltä tahansa pakko sellainen myöntää.
Tässä systeemissä on useampi ongelma a) potilas lähes 100% tapauksissa ei ole täysin tietoinen valintansa seurauksista (ihan siitä syytä ettei ole lääkäri) b) mikään intressi kuin vapaat markkinat eivät enää määräisi hoitojen saatavuutta c) hoidosta ja tutkimuksista aiheutuneet komplikaatiot lisääntyisivät huomattavasti d) kulut nousisivat huomattavasti.
Se mikä nykyään on kasvava ongelma terveydenhuollossa on että potilaat jatkuvasti etsivät internetistä tietoa, jonka sisältöä tai merkitystä he eivät osaa arvioida (ihan siitä syystä etteivät ole lääkäreitä), jolloin he usein haluavat itselleen tutkiuksia joiden merkitystä heidän sairautensa tai oireidensa kannalta he ei vät ymmärrä.
Sinällään ihan ymmärrettävää että ihminen haluaa tilaansa täyden selvyyden, mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen".
Toisaalta näin lääkärin kannalta systeemi onneksi muuttuisi siihen että lääkärit vapautuisivat hoidollisesta vastuusta ja tekisivät vain tutkimuspyyntöjä. Voihan sen ammatin siihenkin suuntaan viedä.
> Sinällään ihan ymmärrettävää että ihminen haluaa tilaansa täyden selvyyden, mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen"......
Onhan suorastaan itsestään selvää, että ihminen, potilas haluaa tilaansa täyden selvyyden. Eikös tämä ole oleellista myös potilaan TULOKSELLISEN hoidonkin kannalta?
Entä tämä terveydenhuoltojärjestelmämme, eikös myös se ole kehitetty juuri näitä tarpeita varten, vai mikä tämän kalliiksikin sanotun toiminnan tarkoitus on?
>Tämä systeemi on toimiva siksi että se a) pitää kulut järkevinä b) estää potilaita tekemästä itselleen haitallisia toimia minkä seurauksiin hän ei ole varautunut
a) Onkohan ne kulut pysyneet järkevinä, kun jatkuvasti toistellaan niin rahan kuin henkilökunnannkin vähyyttä, jopa suorastaan puutetta?
b) Mitähän tämä arviointi sisältää?
>.. mutta kyllä minusta siitä huolimatta pitää sen verran luottoa olla lääkäriin, että häntä uskotaan jos hän sanoo: "Tälläinen tutkimus ei ole tarpeelinen"......
Ao.taholta olisi tietenkin toivottavaa, jos määrättäisiin, että potilaan on aina luotettava lääkäriin. Silloin toiminta olisi kovin helppoa ja yksinkertaista.
Mutta jos potilas, potilaat ovat joutuneet havaitsemaan, että tällainen luottamus onkin osoittautunut virheeksi, murentaa se esittämääsi ajatusta suuresti.
Onhan yleinen näkemys aiheesta, että luottamus täytyy HANKKIA!
>Toisaalta näin lääkärin kannalta systeemi onneksi muuttuisi siihen että lääkärit vapautuisivat hoidollisesta vastuusta ja...
Tämä vastuu kysymys toistuu kovin usein, myös näilläkin sivuilla. Kovin vähän potilaat, kirjoitajat aiheesta tuntuvat tietävän, mitä tämä vastuu sitten KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa?
Kerrohan tietämättömille aiheesta, kun Sinulla siitä tietoa tuntuu olevan!
"Onhan suorastaan itsestään selvää, että ihminen, potilas haluaa tilaansa täyden selvyyden. Eikös tämä ole oleellista myös potilaan TULOKSELLISEN hoidonkin kannalta?
Entä tämä terveydenhuoltojärjestelmämme, eikös myös se ole kehitetty juuri näitä tarpeita varten, vai mikä tämän kalliiksikin sanotun toiminnan tarkoitus on?"
Yksinkertaisesti vastaus on EI. Minkä takia ei?
Koska tämä kysymys sisältää jo lähtökohtaisesti virheellisen oletuksen lääketieteen itsensä luonteesta. Potilaan mielessä tautiin tulee saada "täysi" selvyys ja pienikin epävarmuuden tunne diagnoosista tai ennusteesta pahantaa kokemusta taudin oireista.
Tämä kuitenkaan ei yksinkertaisesti ole mahdollista vaan kysymys on aina siitä, että kuinka todennäköistä mikäkin asia missäkin tilanteessa on. Lääketieteessä ei ole absolutismia, vain relativismia.
Esimerkki varmaan selventää parhaiten. Oletetaan että potilaalla on kuukausia/vuosia jatkuneita ajoittaisia vatsakipuja. Näitä selviteltäessä on tehty ylävatsan ultraääni, jossa todettu muutoin terveen näköisessä sappirakossa pullistuma limakalvossa.
Ilman varsinaista sappirakon tulehdusta on epätodennäköistä että kyseinen muutos selittäisi potilaan oireet. Mutta kun kerran "poikkeava" patti on löytynyt niin potilas haluaa sen luonteen selvitettävän. No ensin otetaan vartalon TT-tutkimus, jotta nähtäisiin että mikäli kyseessä olisi pahanlaatuinen kasvain niin onko se lähettänyt etäpesäkkeitä. Niitä ei kuvassa näy.
Tästä huolimatta potilas on edelleen hyvin huolestunut patin luonteesta ja haluaa sen poistettavan. Seuraavana potilaalle tehdään sappirakon poisto. Sappirakosta tehdään leikkeet patologille, joka toteaa patin hyvänlaatuiseksi adenoomaksi.
Potilaan vatsaoireet eivät kuitenkaan leikkauksella hävinneet, vaan uutena oireena on tullut jatkuvasti löysät ulosteet (yleistä sappirakon poiston seurausta). Koska oireet eivät ole hävinneet niin potilas haluaa että tutkitaan lisää, ja on vakuuttunut siitä että jossain täytyy näkyä jotain mikä selittäisi hänen oireensa. No seuraavaksi tehdään vartalon MRI-tutkimus, jossa ei näy vatsavaivoja selittävää, sen sijaa oikealla alavatsalla nähdään vatsakalvossa paksuuntumista. (potilas sairastanut umpilisäketulehduksen vuosia sitten) Tämä löydös kuitenkin saa potilaan vakuuttuneeksi siitä että sieltä se vika löytyy ja haluaa edelleen jatkotutkimuksia...
Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin ja se onkin sen opetus. On tiedossa oleva fakta että tutkimusten saatavuus lisää niiden käyttöä. On myös tiedossa oleva fakta että tutkimusten teko itsessään johtaa uusiin lisätutkimuksiin. Tämä taas johtaa siihen että täysin harmittomien sivulöydösten vuoksi tehdään toistuvia lisätutkimuksia ja toimenpiteitä, jotka ehdottomasti suuressa valtaosassa tapauksista osoittautuvat täysin tarpeettomiksi.
Tuossa kuvaamassani esimerkissä tutkimuksia voisi jatkaa loputtomiin, koska jos tavoitellaan "täyttä" selvyyttä niin se edellyyttä KAIKKIEN olemassa olevien lääketieteellisten tutkimusten tekemistä eikä siltikään varmuuteen päästä. Kyseisen esimerkin tapauksessa on yhteiskunnan rahoja käytetty jo 10 000-15 000 edestä. Ja loputtomasti lisää voitaisiin käyttää. Kysymys kuuluukin että onko tässä mitään järkeä?
Ja ainakin se katsantakanta minkä itse olen oppinut on että EI! Vaan on lähtökohtaisesti lääkärin tehtävä arvioida potilaan oirekuvan perusteella mitä tutkimuksia on tarpeen tehdä RIITTÄVÄN varmuuden saavuttamiseksi.
Jos kyseessä esimerkiksi on vuosia samanlaisena jatkuneet vatsavaivat niin jo lähtökohtaisesti on todennäköistä että kyseessä on hyvänlaatuiset toiminnalliset vatsakivut, joihin ei ole taudinmukaista hoitoa. Kun muutamalla tarkentavalla kysymyksellä on suljettu vakavampia syitä pois, (huom. ne kysymykset ovat lääkärin tärkein työkalu eivätkä mitkään kone-, tai labratutkimukset) kerran tehty vatsan utraääni ja tähystykset niin on reilusti yli 90% todennäköistä että tekemällä minkäänlaisia lisätutkimuksia löytyisi mitään muuta syytä.
Ongelmat syntyvät juuri siinä tilanteessa kun lääkäri katsoo että potilaan vaiva on RIITTÄVÄLLÄ varmuudella selvitetty, mutta potilas katsoo että vaivaa ei ole TÄYSIN selvitetty. Näin konflikti on valmis.
"a) Onkohan ne kulut pysyneet järkevinä, kun jatkuvasti toistellaan niin rahan kuin henkilökunnannkin vähyyttä, jopa suorastaan puutetta?
b) Mitähän tämä arviointi sisältää?"
a) No mielestäni kulut ovat pysyneet järkevinä. Henkilökunnan puute on suhteellinen eikä absoluuttinen. Meillähän on enemmän henkilökuntaa terveydenhuollossa töissä kuin koskaan aikaisemmin, mutta koska samalla väestön hoidon tarve (ja halu) on huomattavasti lisääntynyt niin suhteellinen vaje on valmis. Jos sinulla on ajatuksia mitä pitäisi tai olisi pitänyt tehdä toisin niin esitä ne ihmeessä.
b) Tämä arviointi on sitä mitä lääkärin työ on. Jokaisella otetulla kokeella on seurakset, jokaisella tehdyllä testillä tai kuvantamistutkimuksella on seuraukset. Lääkärin tehtävä on arvioida mitä on järkevää tehdä kenellekin ja missä tilanteessa. Onko esim. järkevää ottaa labrakoetta, jonka parhaimmillaankin löytää "epäilyn" taudin vain 20% tapauksista?ja vielä parempi jos testiin vielä liittyy 10% mahdollisuus vääriin positiivisiin.
Joten kun saat testin tuloksen niin mitä se sinulle lopulta kertoo? Niimpä... Et tiedä sitä itsekään. Kukaan ei voi tietää. Vielä parempi on jos lähdet toimenpiteisiin tämän testin perusteella niin tiedät suurelle valtaosalle toimenpiteet tehdään turhaan. Onhan joukossa tottakai myös niitä joille toimenpide oli eiheellinen, mutta entäs ne joille se on aiheeton? Tulisiko heidän saada korvausta tarpeettomasta toimenpiteestä? Vai olisi vain järkevämpi olla tekemättä kyseistä tutkimusta?
Vastaavaa arviointia toimenpiteiden ja tutkimusten suhteen lääkärit tekevät koko ajan JOKAISEN potilaan ja JOKAISEN tutkimuksen kohdalla. Joten kun kerran lääkärilläkin kestää monta monta vuotta omaksua nämä riskiarvioit niin miten voisi olla mahdollista että potilas siihen pystyisi? (vaikka kuinka potilas oman kehonsa absoluuttinen asiantuntija).
"Onhan yleinen näkemys aiheesta, että luottamus täytyy HANKKIA!"
Miten muuten sen luottamuksen voisi paremmin hankkia kuin käymällä läpi ensin 6 vuotisen peruskoulutuksen ja (käytännössä lähes 100% lääkäreistä) sen jälkeen vielä vuosia jatkuvaa täydennyskoulutusta työn ohessa. Valmis erikoislääkäri on käyttänyt vähintään 11 vuotta jo pelkkään kouluttautumiseen, puhumattakaan kaikesta siitä työkokemuksesta minkä hän on vuosien varrella hankkinut.
Joten kun menet hänen vastaanotolleen sillä asenteella että: "ei tuokaan kyllä mistään mitään tiedä" niin mahtaako mielessäsi edes käydä kuinka valtavan urakan tuo kyseinen henkilö on tehnyt vain voidakseen istua siinä ja pyrkiä auttamaan sinua parhaansa mukaan? No ei varmasti käy. Ainakaan minä en vielä ole yhtään sellaista ihmistä tavannut.
Jos ei lähes elämän mittainen työ riitä tuon luottamuksen hankkimiseen niin silloin kyllä sanon että vaaditte mahdottomia.
Sitten tuo kysymys lääkärin vastuusta.
Tällä hetkellä lääkärillä on hoidollisista päätöksistä (ja osittain hoidon toteutumisesta) täysi vastuu.
Tarkottaa sitä että jokainen lääkärin tekemä päätös on asetettavissa aluehallintoviraston, potilasvahinkolautakunnan ja Valviran tarkastelun alaiseksi.
Tämä on mahdollista siksi, koska lääkärillä on hoidosta TÄYSI vastuu.
Jos taas systeemiä muutettaisiin siihen että potilaalla olisi valta teetättää itselleen tutkimuksia ja toimenpiteitä lääkärin suosituksesta riippumatta niin tuolloin lääkäri vapautuu vastuusta.
Käytännössä on nyt niin että esimerkiksi jos lääkäri on katsonut että leikkaus X on potilaan tapauksessa tarpeellinen, vaikka se ei esim. ole kyseiseen vaivaan käypää hoitoa ja potilas kyseiseen toimenpiteeseen suotuu niin leikkaus tehdään. Mikäli vaiva ei kuitenkaan korjaantunut ja potilaalle on toimenpiteestä kehittynyt pysyvä haitta on potilaalla oikeus hakea korvauksia potilasvahinko lautakunnalta, sekä asettaa lääkärin tekemä leikkauspäätös aluehallintoviraston arviointiin.
Mikäli potilas saisi lähtökohtaisesti päättää kaiken, niin se käytännössä tarkoittaisi että hän menettäisi nuo molemmat jatkotoimi mahdollisuudet.
Onpa meillä hyvä, suorastaan loistava terveydenhoito, kuten "Näin lääkärinä" tietää aiheesta kertoa!
Eikä tässä vielä kaikki. Kerrotaan, että myös potilaslakimmekin on hyvä, jopa maailman paras! Miksi ne ihmiset, potilaat vielä valitavat hoidoistaan?
"mielensäpahoittaja"-syndrooma. On nykyään jatkuvasti kasvava osa ihmisiä jotka eivät ole mihinkään tyytyväisiä, koska kuvittelevat olevansa oikeutettuja kaikkeen ja saavansa kaiken ilmaiseksi.
On se vaan kumma etteivät potilaat ole tyytyväisiä hoitoihinsa, vaan heillä on se "mielensäpähoittaja-syndrooma." Kuvittelevat vielä olevansa oikeutettuja kaikkeen, ja saavansa kaiken ilmaiseksi, kuten tiedät. Ei pitäisi vaatia kaikkea, ja vielä ilmaiseksi!
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kha00024
tämä "mielensäpahoittaja-syndrooma" ilmenee mielestäni parhaiten siinä että 3/4 valituksesta mitä lääkäreistä tehdään liittyy joko suoraan tai välillisesti siihen että potilas ei ole saanut mitä hän on halunnut. Ja näistä lähes 90% lääkäri on toiminut täysin oikein. Että siinä tukea tällä syndroomalle.
Tuossa yllä on linkki (www.terveyskirjasto.fi) heistä, jotka nähtävästi kärsivät tästä kertomastasi "mielensäpahoittaja-syndroomasta". Kuvittelevatkohan myös he olevansa oikeutettuja saamaan apua vaivoihinsa? Tuskin sentään? Ei ainakaan ilmaiseksi.
Ovatkohan vielä valittaneet, että eivät ole saaneet mitä olivat halunneet?
Kuten kerrot niin lääkäri oli kuitenkin toiminut täysin oikein 90%:ssa. Siis vain 10%:ssa lääkäri ei ollut toiminut täysin oikein? Ja kuitenkin pahoittivat mielensä?