Aloin pohtia, että mitkä ovat ne ihmisryhmät, jotka nykyisin ovat sorretussa asemassa maassamme, ja toisin esiin seuraavat:
1) pienyrittäjät, konkurssin ja velkaantumisen sattuessa menee koko elämä piloille - kaikki eivät pääse edes järjestelyihin. (Vrt. usa, jossa konkurssi ei ole elinikäinen katastrofi, tai vaikkapa suomen heikot yrittäjyysluvut). Yrittäjän sosiaaliturva on myös todella olematon.
2) lapset, ja lapsiperheet, joiden elintasoa on tietoisesti heikennetty koko 90-luvun sosiaalidemokraattisen järjestelmämme toimesta. Lapset raahataan pieninä hoitoon, jota subventoidaan rajusti yhteiskunnan toimesta. Samalla kun kotona tehtävän työn arvostus on romutettu.
3) Alkunsa saanut ihmiselämä yleensä, jolla ei ole automaattisesti oikeutta elämään maassamme, ennen kuin tietyn iän ohitettuaan - kyseessä on ikärasismi.
4) huoltajuuskiistoissa lastensa huoltajuutta haluavat isät tuntuisivat tilastojen mukaan jäävän myös alakynteen.
5) nuoret naiset, jotka haluaisivat päästä yksityiselle sektorille, johtuen siitä, että yhteiskunta sälyttää työnantajille kohtuuttomia työllistämisriskejä.
6) nuoret yleensä, jotka altistetaan varhain markkinavoimille, seksin ylikorostamiselle jne... joka vääristää ihmisten arvomaailmaa huonoon suuntaan... samalla kun "suuret ikäluokat" hoitivat maan velkaiseksi, ja keskustelevat auvoisasti tulevien sukupolvien eläkeiän nostamisesta...
...eli näyttäisi, että ainut ihmisryhmä, jota ei sorreta on yksinäinen palkansaaja tai lapseton pariskunta, joissa molemmat ovat onnistuneet menestymään töissä... heillä menee hyvin... ja heitä varten tämä yhteiskuntamme tuntuu olevan tällä hetkellä rakennettu. (Jopa niin, että "lapsettomuuden varmistamiseksi" ollaan valmiita... "tarttumaan Toimeen" yhteiskunnan tuella).
Sitä en tosin tiedä, kauanko nykymeno voi jatkua.
1) pienyrittäjät, konkurssin ja velkaantumisen sattuessa menee koko elämä piloille - kaikki eivät pääse edes järjestelyihin. (Vrt. usa, jossa konkurssi ei ole elinikäinen katastrofi, tai vaikkapa suomen heikot yrittäjyysluvut). Yrittäjän sosiaaliturva on myös todella olematon.
2) lapset, ja lapsiperheet, joiden elintasoa on tietoisesti heikennetty koko 90-luvun sosiaalidemokraattisen järjestelmämme toimesta. Lapset raahataan pieninä hoitoon, jota subventoidaan rajusti yhteiskunnan toimesta. Samalla kun kotona tehtävän työn arvostus on romutettu.
3) Alkunsa saanut ihmiselämä yleensä, jolla ei ole automaattisesti oikeutta elämään maassamme, ennen kuin tietyn iän ohitettuaan - kyseessä on ikärasismi.
4) huoltajuuskiistoissa lastensa huoltajuutta haluavat isät tuntuisivat tilastojen mukaan jäävän myös alakynteen.
5) nuoret naiset, jotka haluaisivat päästä yksityiselle sektorille, johtuen siitä, että yhteiskunta sälyttää työnantajille kohtuuttomia työllistämisriskejä.
6) nuoret yleensä, jotka altistetaan varhain markkinavoimille, seksin ylikorostamiselle jne... joka vääristää ihmisten arvomaailmaa huonoon suuntaan... samalla kun "suuret ikäluokat" hoitivat maan velkaiseksi, ja keskustelevat auvoisasti tulevien sukupolvien eläkeiän nostamisesta...
...eli näyttäisi, että ainut ihmisryhmä, jota ei sorreta on yksinäinen palkansaaja tai lapseton pariskunta, joissa molemmat ovat onnistuneet menestymään töissä... heillä menee hyvin... ja heitä varten tämä yhteiskuntamme tuntuu olevan tällä hetkellä rakennettu. (Jopa niin, että "lapsettomuuden varmistamiseksi" ollaan valmiita... "tarttumaan Toimeen" yhteiskunnan tuella).
Sitä en tosin tiedä, kauanko nykymeno voi jatkua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
varmaan menis, sillä kuulun noista toiseen ryhmään jonka mainitsit, ELLEI tarttis maksaa näille edellä mainituille liksastaan puolta!
Ja minä tukisin kyllä mieluummin yrityksiä kuin mukulantekoa.
...pitäisi tukea yrittäjää, mikäli hän epäonnistuu. Yritystuet sinänsä voivat vääristää kilpailua.
Toisaalta se, jos pienyrittäjä päättää työllistää jonkun, pitäisi tehdä huomattavasti riskittömämmäksi ja kannattavammaksi.
Mielestäni se, että näet "mukulanteon" jotenkin ilmiönä, jota yhteiskunnan ei pitäisi tukea (esim. verotuksellisesti, kuten ennen pääjuttu oli - töissä käyvät vanhemmat saivat helpotusta siitä, että oli usea suu elätettävänä - nykyisin mukulantekoa subventoidaan paljon jäykemmin tukemalla päivähoitoa jne. joka ei toimi, kun vaikka lapsi sitten sairastuu jne) on lyhytnäköistä ajattelua. Kansamme tarvitsee tuleviakin sukupolvia.
kerronpa salaisuuden, tarkoitin yrittäjää, siinä muodossa jossa hän yrityksensä omistaa. Siis tuet sinne yrityksiin joissa ne nyt EIVÄT ole. Oletan toisen ymmärtävän tekstistäni enemmän kuin se on mahdollista. :))
Mutta kansamme ei tee mitään sellaisilla pullamössöporukoilla jotka vieroksuvat työtä!
Nykyisin on valtava määrä nuoria jotka eivät ole olleet koskaan oikeassa työssä. Oikeassa työsuhteessa. Miten ihmeessä kuvittelet että viisi vuotiaasta asti psykiatrisessa hoidossa olleet pystyvät vastaamaan tähänkään haasteeseen missä me nyt olemme, tarkoitan kiristynyttä työtahtia. Puhumattakaan että työvoimasta on pula ja vanhuksia valtavat määrät hoidettavana...
Syrjäytyminen periytyy. Sitä ei saa tukea.
Verohelpotuksia vain työssäkäyville vanhemmille.
Paitsi että sukupolvet pienevät, myöskin veronsa ottavat valtaviin mittoihin paisunut lasten pahoinvointi.
Samalla sukupolvi olisi voinut näitä yksilöitä pienempi, lopputulos on väestöllisesti sama, PAITSI, että rahaa olisi säästynyt, jos näitä ei olisi tarvinnut hoitaa. Luku on varmasti hirvittävän suuri yhden syrjäytyneen hoitamisen kohdalla.
Asioita tosiaan voisi hoitaa paremmin. Vanhemmuuteen kannustaminen setelitukolla on väärin.
...että ei setelitukolla vanhemmuuteen kannusteta.
Tärkeintä olisi kotona tehtävän työn arvostuksen palauttaminen kulttuurissamme ja sitä kautta esim. sitten nähtäisiin arvo sille, että on lapsia ja tulevaisuutta.
Verohelpotukset lapsiperheille tukisivat myös kulutusta ja osaltaan pistäisivät pyöriä pyörimään - toisaalta sitten tukisivat sinänsä vanhempien työssäkäyntiä tukimuotona passiivisen tuen sijaan.
Tärkeää olisi myös samalla esim. järkevämpien päivähoitomallien kehittäminen nykyisen jäykän järjestelmän sijaan, jossa esim. sitten lapsien sairastuessa joutuu kuitenkin työntekijä olemaan kotona -> työnantajan vahingoksi.
Samaten pitäisi murtaa rakenteet, jotka ehkäisevät esim. pieniä työnantajia työllistämästä...
Siinähän se konsepti oli, melko tarkkaan hyvä.
Mutta näiden kustannukset puuttuvat, koska rahat menevät tällä hetkellä epäsosiaalisiin ja täysin tuottamattomiin kohteisiin ja niiden jälkiseuraamusten hoitoon.
Miten nostaisit kotona tehtävän työn arvostusta?
Mielestäni sitä ei voi eikä tarvitse muiden arvostaa kuin sen, joka sitä tekee. Ei pidä ryhtyä sellaiseen hommaan jota ei ollenkaan arvosta. Varsinkin, kun pelissä on itsen lisäksi vielä viattomia lapsiakin!
Sellaista henkilöäkin kunnioitetaan enemmän, joka kunnioittaa itse itseään.
Tekstissäsi on kyllä järkeä.
Yhteiskunnalliset päättäjät luovat politiikkaa, jotka puolestaan luovat erilaiset puitteet sille, mitä missäkin asiassa kannattaa tehdä.On elinkeinopolitiikkaa, opetuspolitiikkaa jne.
Tällä hetkellä nuo poliittiset puitteet ovat tosiaan sellaiset, että kannattaa olla sinkku tai lapseton pari,jotka kummatkin ovat töissä.
He ovat hyvässä asemassa siksi, etteivät he tarvitse juuri mitään yhteiskunnan tarjoamia palveluja.Tällä hetkellä on lähinnä niin, että yhteiskunnan julkiset organisaatiot palvelevat itseään eivätkä niinkään kansalaisia. Toimintaympäristö on muuttunut, mutta yhteiskunta tuntuu jääneen siitä kauas taakse.Johtuneeko siitä, että suurin osa päättäjistä on eläköityvää sorttia?Poliittisessa keskustelussa olen huomannut piirteitä siitä, että on olemassa voimakas halu säilyttää asiat muuttumattomina, huomioimatta sitä että ympäristö muuttuu.Esimerkkeinä sosiaalipalvelut, terveydenhoito, puolustuspolitiikka, autoverotus.Näitä voisi luetella loputtomiin.
Et muuten huomioinut sitä, että vaikka Suomessa kannattaa olla sinkku tai lapseton pari, niin helpommalla pääsisi kun sen koulutuksen hankkisi täällä ja sen jälkeen lähtisi vetämään.Verottaja kun osaa täällä työnsä vähän liiankin hyvin.Tämän jälkeen on hankala sanoa, kellä menee tosi hyvin.
Mutta sitähän se on "hyvinvointi", tulojen tasoittelua.
...perheellisenä ihmisenä ja muutaman vuoden suomessa kärvisteltyäni, lähdimmekin maasta. Täällä elää perheellinenkin, kun se otetaan huomioon, että on usseempi suu elätettävänä.
Ihmettelen, kun suomalaiset perheet niinkin kiltisti ovat suomessa toisaalta mollattavana, toisaalta selkänahastaan kaiken maksavina.
kai tajuat, että kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa toiseen maahan? jos minäkin tästä tyttöystäväni kanssa muuttaisin, niin pitäisi etukäteen löytää 2 työpaikkaa, 2 opiskelupaikkaa, asunto jne. ja samalla luopua kaikesta, mitä ei täältä kotosuomesta mukaan saa(kaverit jne). itse maksan mielihyvin vähän enemmän veroja siitä, että saan elää suomessa. rakastan tätä maata kaikkine yhteiskunnallisine vikoineenkin :)