Meille monille uskoville tekisi hyvää jos seurakunnan ovet laitettaisiin viikoksi tiukasti säppiin. Olemme niin helposti kuin "pullasorsia", jotka ovat unohtaneet itsenäisen tavan hankkia hengellistä ruokaa. Siinä on päässyt unohtumaan oma Raamatun luku ja rukouselämäkin. (Joillekin tämä koko ns. "omavarainen hengellisen ravinnon hankinta" voi olla aivan uutta, koska oma rukouselämä ja Raamattu ovat puuttuneet alusta alkaen.)
Joka tapauksessa viikottain istumme ja lihoamme hengellisesti penkeissä ja toimimme saarnojen makutuomareina ja arvostelijoina kun ruokkijamme jälleen saapuu. Työntekijä tuo kaiken valmiiksi pöytään ja "mässäämme" sanaa sulattelematta ollenkaan etisiä. Jos kysyttäisiin viime viikkoisen saarnan aihetta tai sisältöä moni levittelisi mahdollisesti käsiään. Mielestäni olisi hyvä miettiä, kuinka paljon kuulemistamme saarnoista tulee osa elämäämme? Kulutammeko niin paljon kuin syömme? Pyydämmekö Jumalalta asioita, joita emme edes käytännössä osoita tarvitsevamme? Viipyykö osa rukousvastauksistamme tästä syystä?
Omassa uskonelämässämme on vaarana se, että joudumme välittömästi vaikeuksiin jos seurakunnan pappi kuolee tai kirkko poltetaan! Jumala haluaa meidän olevan omavaraisia Raamatussa ja rukouksessa. Olemme Raamatun mukaan kulkemassa kohti vaikeita aikoja ja silloin jokaisen "hengellisiä erätaitoja" tarvitaan. Ymmärrän, että heikot tarvitsevat jatkuvaa tukea ja apua, mutta useille meille tekisi hyvää nitistää itsessämme oleva "pullasorsa" hengiltä!
"Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi," (Room. 15:1)
Joka tapauksessa viikottain istumme ja lihoamme hengellisesti penkeissä ja toimimme saarnojen makutuomareina ja arvostelijoina kun ruokkijamme jälleen saapuu. Työntekijä tuo kaiken valmiiksi pöytään ja "mässäämme" sanaa sulattelematta ollenkaan etisiä. Jos kysyttäisiin viime viikkoisen saarnan aihetta tai sisältöä moni levittelisi mahdollisesti käsiään. Mielestäni olisi hyvä miettiä, kuinka paljon kuulemistamme saarnoista tulee osa elämäämme? Kulutammeko niin paljon kuin syömme? Pyydämmekö Jumalalta asioita, joita emme edes käytännössä osoita tarvitsevamme? Viipyykö osa rukousvastauksistamme tästä syystä?
Omassa uskonelämässämme on vaarana se, että joudumme välittömästi vaikeuksiin jos seurakunnan pappi kuolee tai kirkko poltetaan! Jumala haluaa meidän olevan omavaraisia Raamatussa ja rukouksessa. Olemme Raamatun mukaan kulkemassa kohti vaikeita aikoja ja silloin jokaisen "hengellisiä erätaitoja" tarvitaan. Ymmärrän, että heikot tarvitsevat jatkuvaa tukea ja apua, mutta useille meille tekisi hyvää nitistää itsessämme oleva "pullasorsa" hengiltä!
"Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi," (Room. 15:1)
Vastaukset 5
Vanhimmat
täyttä asiaa, nettirabbi, tosi on. Jokaisen pitäisi etsiä omakohtainen yhteys ja ylläpito Kristukseen, eikä ainoastaan pastorien kautta.
ei tuppaa löytymään, siis omakohtaista yhteyttä olemattomaan.
Olet kumma täällä, vaikka edustat kirkosta eroamista ja ateismia.
Tämä on ollut tiedossa jo kauan. Ensin omassa kammiossa Raamatun tutkiminen ja rukous. Sitten kun kokoonnutaan yhteen rukoilemaan tapahtuu.
Aivan Marjo! - niin kuin Raamattu sanoo:
"Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi."
Kun rukoilemme omassa "kammiossamme" ja ravitsemme itseämme Raamattua lukemalla meillä on varmasti toisillemme annettavaa ja jaettavaa seurakunnan tilaisuuksissa. Ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, että rukouksen ilmapiiri pitää yrittää löytää vasta kokouksen ylistyksessä. Ei tuolloin toteudu Paavalin opetus: "Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa".
Ylistys on hyvä tapa lähestyä Jumalaa, mutta jos se on ainut rukouksemme niin omaamme vain makaroonin läpi näkyvän rukousmaailman katselemisen.