JR.11-32. Upseeriloikkareista ja vihollisen avustajista. Rintamamiesten kertomukset viholliselle merkkejä antaneista viittaavat siihen etteivät tavalliset sotilaat olisi kyenneet kommunikoimaan niin tehokkaasti viholliseen päin.
Onko tietoa 3.Divisioonan
Lopetetuista
971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tietoja perättömistä väitteistä?
Upseeriloikkareita ei ollut koko armeijassa.
Oli kai vain "vangiksi" jääneitä upseereita. Viittaakohan aloittaja tapaukseen jossa tarkan keskityksen niskaansa saanut Ylirisku ärähti, tuo poika jos joskus palaa takaisin niin ohuillavitsoilla sen löylytän.
hyvin vähän upseereita. Hekin olivat usein haavoittuneita tai heitä hoitamaan jääneitä lääkäreitä.
Upseerit taistelivat usein loppuun asti ja moni päätti päivänsä viimeisellä luodilla.
Näin kertoo vangiksi joutunut luutnantti Erkki Aukio:
"Upseereita oli sotavankeina kolmisenkymmentä, pääasiassa vänrikkejä ja luutnantteja, mutta oli joukossa haavoittuneena vangiksi jäänyt RajaJP 4:n komentaja, majuri Olli Korhonen sekä lääkintämajuri Carl-Johan Johansson, joka oli jäänyt vangiksi JsP:n kanssa.
Ylipäänsä suomalaiset sotavangit pysyivät suomalaisina sotilaina vankileireilläkin. Upseereja pidettiin venäläisten keskuudessa parantumattomina. Yllättäen kuitenkin paljastui, että joukossa oli pari kielijääkin. Loppujen lopuksi kätyreitä oli perin vähän."
Kyllä Pärmin pataljoonasa loikkasi ainakin yksi vänrikki.
Kyse on kuitenkin poikkeuksesta, joka vahvistaa säännön.
Yhden vänrikin siellä kommunistit salamurhasivat.
Kirja maanpetoksista antaa selvän kuvan siitä että syyllissä oli huomattavan paljon rajajoukkoihin kuuluvia, miksi ei sitten myös rintamajoukkoihin.
tapahtumista ja rajavartioiden yhteistoiminnasta venäläisten kanssa.
Rintamajoukkojen tilanne sota-aikana oli täysin toinen. Mahdollisuudet yhteistoimintaan olivat hyvin vähäiset.
Taitaa olla niitä Moskovan Tiltun tutkimustuloksia? Tai Hannu Salaman...