1. Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.
2. Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan.
3. Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.
4. Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.
5. Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.
6. Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan.
7. Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'.
8. Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.
Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
2. Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan.
3. Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.
4. Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.
5. Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.
6. Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan.
7. Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan 'Jumalan pojiksi'.
8. Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.
Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotta voisimme olla todella ONNELLISIA, meidän täytyy ymmärtää, että meillä on luontainen hengellinen tarve. Jeesus sanoi: "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan." Meitä ei tietenkään paljon hyödyttäisi pelkkä tieto tästä tarpeesta, ellemme tekisi jotakin asian hyväksi.
Havainnollistetaampa tätä:
-Miten kävisi maratonjuoksijalle, joka kilpailun jälkeen sivuuttaisi elimistönsä huutavan veden tarpeen? Eikö hän pian kärsisi nestevajauksesta ja muista vakavista seurauksista?
Samoin, jos me emme tee jotakin hengellisen ravinnon tarpeemme hyväksi, me lopulta kuihdumme hengellisesti. Se johtaa ilon ja onnellisuuden katoamiseen.
Jeesus ymmärsi täysin, että hänellä on hengellinen tarve, sillä hän tutki ja mietiskeli säännöllisesti Jumalan sanaa. Hän pystyi löytämään ja lukemaan vaivatta kohtia Pyhästä Raamatusta ja opetti toisille saman taidon. (Luukas 4:16 - 21; vrt. Efesolaisille 4:20, 21) Jeesus myös rinnasti taivaallisen Isänsä tahdon ruokaan. Jumalan tahdon tekeminen toi hänelle paljon onnellisuutta.(Johannes 4:34)
Todellista onnellisuutta ei tosiaan saavuteta hankkimalla aineellista omaisuutta; se ei tule myöskään langenneen lihan hellimisestä.
Todellinen onnellisuus on sydämentila, joka perustuu aitoon uskoon ja hyvään suhteeseen Jehova Jumalaan.
Psalmista Daavid lauloikin sopivasti: "Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!" (Psalmit 144:15)
Lähde: Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1997, 15/3
Kiistää ehdottomasti tuhansien muiden uskontojen jumalien olemassaolon, mutta ei pidä oikeutettuna sitä, että joku toinen kiistää hänen Jumalansa olemassaolon.
Kauhistelee esimerkiksi Allahin nimissä suoritettuja kauheuksia ja samassa yhteydessä unohtaa tyystin Raamatun Jumalan julmat etniset puhdistukset.
Ei usko muiden uskontojen kertomuksia siitä kuinka jumalat yhtyivät naisiin, mutta ei näe mitään ongelmaa Marian neitseellisessä hedelmöityksessä, jonka seurauksena syntyi ihmisjumala, joka surmaamisensa jälkeen heräsi henkiin ja matkusti takaisin taivaaseen. Tullen joillekin jo takaisinkin ohjaamaan seuraajiaan.
Hakee porsaanreikiä tieteellisestä ajanmäärityksestä, luottaen enemmän teltoissa asustaneiden heimopomojen arvauksiin siitä, että ihmissuku on ainoastaan muutaman sukupolven ikäinen.
Uskoo, että maapallon koko väestö, paitsi tietysti saman uskon jakavat, joutuu tuhoon. Samaan hengenvetoon uskoen, että nimenomaan uskonto on rakkaudellisin ja suvaitsevaisin.
Vaatii ehdotonta valinnanvapautta uskonnon suhteen, paitsi milloin on kyse erosta edustamastaan uskonnosta.
Jolle yksi oletettu vastaus 1000000 rukoukseen on osoitus Jumalan olemassaolosta sekä rukouksen toimivuudesta. Ja loput 999999 ovat osoitus Jumalan olemassaolosta sekä rukousmahdollisuudesta.
Jonka ateisti- ja agnostikkoystävistä useat saattavat tuntea tuon uskonnolisen liikkeen historian paremmin.
Joka unohtaa oman uskontonsa aiemmat tekemiset sekä näkemykset, mutta viittaa muiden uskontojen vanhempaankin menneisyyteen.
Ensiksikin ihminen tekee rauhan Jumalan kanssa tutkimalla itse Raamattua ja pyrkimällä ottamaan selville, minkä järjestelyn Jumala on tehnyt, jotta Häntä voitaisiin lähestyä.
- tätä ei voida saada selville pinnallisen tutkimisen avulla. Vaan hänen täytyy tutkia perusteellisesti. Hänen täytyy 'varmistautua kaikesta' ja 'pitää kiinni siitä, mikä on hyvää'. (1.Tess.5:21)
Ihminen, joka menettelee näin, havaitsee ensinnäkin, että hän on syntinen ja tarvitsee apua. Hänen täytyy tunnustaa, ettei hänessä itsessään ole voimaa tehdä tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa, ja että hänellä ei ole viisautta aikaansaada aitoa, kestävää rauhaa kenenkään kanssa. Ainoa keino päästä rauhaan Jumalan kanssa on saada poistetuksi rauhan este - OMA SYNTIMME, JOKA TUKKII TIEN. Sen tekeminen ei ole vaikeaa. Se ei vaadi suurta viisautta tai kykyä. Usko Jumalaan ja hänen lupauksiinsa on yksinkertainen, mutkaton keino. Tämä keino esitetään hyvin selvästi Raamatussa Roomalaiskirjeen 5. luvussa. Tämä sovitus johtaa rauhaan Jumalan kanssa. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sen tähden kun meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi uskosta, nauttikaamme rauhaa Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä." (Room.5:1) Tämä rauha on alituinen rauha Jumalan kanssa Kristuksen välityksellä, ja se auttaa ihmistä vaeltamaan siitä lähtien tavalla, joka säilyttää rauhan. Jumalasta tulee ihmisen paras ystävä. (vrt.Joh.15:5)
Jeesus kuvaili tätä rauhaa apostoleilleen sanoen: "Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. En minä anna sitä teille sillä tavoin kuin maailma sen antaa." (Joh.14:27) Maailma antaa jossain määrin rauhaa muutamien ystävien, nautinnon, varallisuuden, maineen, aseman, virkaylennyksen, jonkinlaisen mielenrauhan ja niin edelleen välityksellä samoin kuin filosofisten ja väärien uskonnollisten järjestelmiensä kautta. Mutta rauha, jonka Kristus antaa sille, joka vilpittömästi uskoo hänen sovitusuhriinsa, on täysin erillainen. Sellainen ihminen saa ensiksikin puhtaan, häiriintymättömän omantunnon, todellisen sisäisen rauhan, mielenrauhan, rauhallisen mielenlaadun, joka edistää hyviä suhteita toisten kanssa, antaa paremman tarkoituksen elämälle ja konkreettisen tulevaisuuden toivon. MITEN?
Apostoli Pietari sanoo, että kun ihminen uskoo "hyvään uutiseen", omistaa elämänsä Jumalalle ja kun hänet kastetaan, niin juuri tämä kastamisen kokeminen on "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta". (1.Piet.3:21) Perityn syntisyyden takia ihmisellä on aikaisemmin ollut huono omatunto, joka on painanut häntä kuin suuri taakka. Jeesus sanoi siitä: "Onnellisia ovat ne, jotka surevat [kehnon hengellisen tilansa takia], koska heidät tullaan lohduttamaan." (Matt.5:4) Hän esittää kaikille kutsun: "Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät". (Matt.11:28)
Apostoli Paavali sanoo, että kristittyjen sydän on "vihmomalla puhdistettu pahasta omastatunnosta". Tämä johtuu siitä, että Jumala on sanonut: "Heidän syntejään ja laittomia tekojaan en suinkaan palauta enää mieleeni." (Hepr.10: 17, 22) Kun kristityllä on huojentunut omatunto, hänellä voi olla aito sisäinen rauha, mielenrauha. Hän ei ole niin paljon huolissaan maailman olosuhteista. Sairaus ja kuolemakaan eivät aiheuta samanlaista pelkoa kuin aikaisemmin. Tieto ylösnousemuksesta vähentää sellaista pelkoa. (1.Tess.4:13, 14)
Tiedot: Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1980, 1/3
JEESUS KRISTUS SANOI vuorisaarnassaan: "Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan." (Matt.5:5) Tämä lempeämielisyys eli sävyisyys ei ole ulkokultaista suopeuden pintakiiltoa eikä se ole vain luontainen persoonallisuuden piirre. Pikemminkin se on aitoa sisäistä lempeyttä ja rauhaisuutta, joita ilmaistaan ensisijaisesti vastakaikuna Jehova Jumalan tahdolle ja ohjaukselle. Ne ihmiset, jotka ovat todella lempeämielisiä, tuntevat olevansa syvästi riippuvaisia Jumalasta, ja se ilmenee lempeästä käytöksestä toisia ihmisiä kohtaan. (Room.12: 17 - 19; Tiit.3:1, 2.)
Jeesus julisti lempeämielisten olevan onnellisia, koska he tulevat perimään maan. Täydellisessä määrin lempeämielisenä Jumalan Poikana Jeesus on maan Pääperijä. (Psal.2: 8; Matt.11: 29; Hepr.1:1, 2; 2:5 - 9.) Mutta messiaanisena "Ihmisen Poikana" hänellä piti olla hallitsijatovereita taivaallisessa Valtakunnassaan. (Dan.7:13, 14, 22, 27) Kristuksen "perijätovereina" nämä voidellut lempeämieliset ihmiset saavat hänen kanssaan periä maan. (Room.8:17) Muut lempeämieliset, lampaankaltaiset ihmiset saavat nauttia ikuisesta elämästä paratiisissa Valtakunnan maallisella valta-alueella. (Matt.25: 33, 34, 46; Luuk.23:43) Tuo odote tekee heidät tosi onnellisiksi.
Lempeämielinen Pääperijä saa maan Isältään Jehovalta, joka on lempeämielisyyden paras esimerkki. Miten usein Raamattu sanookaan, että Jumala on "pitkämielinen ja suuri armossa"! (2.Moos.34:6; Nehemia 9:17; Psal.86:15) Vaikka hänen voimansa on suuri, hän ilmaisee sellaista lempeyttä, että hänen palvojansa voivat pelkäämättä lähestyä häntä. (Hepr.4:16; 10:19 - 22) Jumalan Poika, joka oli "lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä", opetti opetuslapsiaan olemaan lempeitä. (Matt.11:29; Luuk.6:27 - 29) Nämä Jumalan ja hänen Poikansa lempeämieliset orjat vuorostaan jäljittelivät "Kristuksen lempeyttä ja huomaavaisuutta" ja kirjoittivat siitä. (2.Kor.10:1; Roomalaisille 1:1; Jaakob 1:1, 2; 2.Piet.1:1)
Nykyään sekä voideltujen kristittyjen että heidän maallisten tovereittensa täytyy olla lempeämielisiä. Kun he ovat panneet pois heissä mahdollisesti olleen pahuuden, vilpillisyyden, ulkokultaisuuden, kateuden ja parjaamisen, Jumalan pyhä henki on auttanut heitä uudistumaan 'heidän mieleensä vaikuttavassa voimassa'. (Efesol.4: 22 - 24; 1.Piet.2:1, 2) Heitä kehoitetaan pukeutumaan "sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen". (Kol.3:2)
Lähde: Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1991, 15/10.
Niihin, jotka halveksivat Jehovan opetusta, kuuluvat nekin yksilöt, jotka arvostelevat ja valittavat Jehovan puhtaan järjestön ja sen sääntöjen johdosta, jotka on asetettu rauhan ja hyvän järjestyksen säilyttämiseksi. Vain hyvin kapea rajalinja erottaa tällaiset ihmiset todellisista kapinallisista. Koorah kannattajineen sai todeta tämän täydelliseksi tuhokseen, kun he julkesivat puhua kärkkäästi Jumalan palvelijaa Moosesta vastaan. (4.Moos.16: 1 - 40) Sananlaskut 29.20 sanoo samasta aiheesta: "Näet miehen, kärkkään puhumaan - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä."
Jehova on siunannut kansaansa myös antamalla siihen kuuluville viisautta erottaa hyvä pahasta. He ovat varuillaan kaikkia niitä vastaan, jotka tulevat heidän luokseen makein sanoin ja kauniin puhein, kenties jopa tuoden lahjoja tarkoituksenaan viekoitella varomattomien sydämet. (vrt. 1.Tim.6:20, 21; Juudas 16.) Uskonnolliset ihmiset saattavat yrittää tuoda heille toista hyvää uutista kuin sitä, jonka he ovat jo saaneet Jeesukselta Kristukselta ja hänen apostoleiltaan. Sen lisäksi keitään mielettömiä ja periaatteettomia ihmisiä ei nimitetä palvelijoiksi Jehovan Järjestöön. Tämä on sopusoinnussa seuraavien sanojen kanssa: "Mieletöntä ei enää sanota anteliaaksi, eikä periaatteetonta sanota jaloksi, sillä mieletön puhuu pelkkää mielettömyyttä, ja hänen sydämensä työskentelee siinä mikä on vahingollista, toimiakseen luopumuksessa ja puhuakseen Jehovaa vastaan sitä mikä on erheellistä ["järjetöntä", Delitzsch], antaakseen nälkäisen sielun kulkea tyhjänä, ja janoisenkin hän antaa kulkea juomaa vailla." (Jesaja 32:5, 6)
Eikö olekin totta, että ne jotka vuosien varrella ovat lähteneet pois keskuudestamme, koska "he eivät olleet meidän kaltaisiamme", ja jotka yrittävät houkutella toisiakin noudattamaan samaa tuhoisaa menettelyä, ovat katkaisseet yhteytensä vankan hengellisen ravinnon ja virkistävien hengellisten vesien lähteeseen? (1.Joh. 2:19) Ja näiden mielettömien ei mitenkään voida sanoa olevan antelijaita ja avokätisiä niitä ihmiskuntaan kuuluvia kohtaan, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, eivätkä he näe, että meidän aikamme olisi kiireellinen tarve suorittaa järjestelmällistä saarnaamistyötä. He jättäisivät jokaisen yksilön vain hänen oman yksityisen Raamatun lukemisensa ja tulkitsemisensa varaan, sen sijaan että hänet saatettaisiin ykseyteen niiden kanssa, jotka on valmennettu elämään ja toimimaan Jumalan sanan ylevien periaatteiden ja muistutusten mukaisesti. (Psal.133:1 - 3; 1.Kor.1:10) He eksyttäisivät toiset uskomaan, että Jehova kyllä antaa aina anteeksi syntisille, niin kauan kuin nämä vain näyttelevät katuvaista. On kiinnostavaa, että Jesajan 32:7 sanoo tässä yhteydessä muinaisen Israelin luopioista: "Ja pahat ovat petollisen aseet [hänen keinonsa tarkoituksensa saavuttamiseksi], hän miettii ilkitöitä, tuhotakseen kurjat valheen sanoilla, vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi."
Jeesuksen tosi seuraajat, jotka hän on valinnut siksi, että he ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, tosiaan 'puhuvat oikeata asiaa'. Mutta mielettömät vastustajat eivät ole kiinnostuneita totuutta etsivien todellisesta hyvinvoinnista. Heidän tarkoituksensa on vetää puoleensa seuraajia itselleen välittämättä siitä vaarasta, johon he saattavat itsensä ja muut. Mutta salliiko Jehova vilpitönsydämisten joutua väärään päättelyn ansaan? Onko hän järjestänyt jotakin omien palvelijoittensa ja heidän maailmanlaajuisen saarnaamispalveluksensa siunaukseksi? Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1984, 15/8.
Yksi hyvyyden piirre käy ilmi joissakin Jeesuksen vertauksissa. Yhdessä näistä Jeesus kertoi, miten eräs samarialainen tapasi miehen, joka oli ryöstetty, piesty pahoin ja jätetty tielle makaamaan. Leeviläinen ja pappi olivat kävelleet loukaantuneen miehen ohi ja kieltäytyneet auttamasta häntä. Mutta samarialainen pysähtyi antamaan hänelle apua ja teki enemmän kuin olisi voitu kohtuullisesti odottakaan. Englantia puhuvassa maailmassa tätä kertomusta nimitetään usein vertaukseksi hyvästä samarialaisesta. MILLAISTA HYVYYTTÄ samarialainen ilmaisi? ARMOA. Kun Jeesus pyysi kuulijaansa mainitsemaan, kuka osoittautui loukkaantuneen miehen lähimmäiseksi, hän sai oikean vastauksen: "Se joka toimi armollisesti häntä kohtaan." (Luukas 10:37)
Armolliset kristityt jäljittelevät Jehovaa, josta Mooses sanoi israelilaisille: "Herra, sinun Jumalasi, on laupias ["armollinen"UM] Jumala. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut." (5.Moos.4:31) Jeesus osoitti miten Jumalan armon pitäisi vaikuttaa meihin: "Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen" (Luukas 6:36) Miten me voimme osoittaa armoa?
Jeesuksen vertauksen mukaan yksi tapa on se, että olemme valmiita auttamaan lähimmäistämme silloinkin, kun se aiheuttaa joitakin riskejä tai epämukaavuutta. Hyvä ihminen ei sulje silmiään veljensä kärsimykseltä, jos hän voi tehdä jotakin asian hyväksi. (Jaak.2:15, 16)
Eräs toinen Jeesuksen vertaus osoitti, että armolliseen hyvyyteen sisältyy valmius antaa anteeksi toisille. Hän kertoi orjasta, joka oli isännälleen velkaa 10 000 talentia. Koska orjalla ei ollut varaa maksaa, hän pyysi armoa, ja hänen isäntänsä antoi huomaavaisesti anteeksi tuon suunnattoman 60 000 000 denaarin velan. Mutta tuo orja meni pois ja tapasi toisen orjan, joka oli hänelle velkaa vain 100 denaaria. Anteeksi saanut orja heitti armottomasti tuon velallisen vankilaan, kunnes hän voisi maksaa. Armoton orja ei selvästikään ollut hyvä mies, ja kun isäntä kuuli tapahtuneesta, hän vaati hänet tilille. (Matteus 18: 23 - 35)
Me olemme samankaltaisessa tilanteessa kuin tuo anteeksi saanut orja. Jehova on antanut Jeesuksen uhrin perusteella anteeksi tilillämme olevan suunnattoman syntivelan. Varmasti meidän tulisi siksi olla valmiita antamaan anteeksi "aina seitsemäänkymmeneen seitsemään kertaan asti", toisin sanoen rajattomasti. (Matteus 5: 7; 6: 12, 14, 15; 18: 21, 22) Armollinen kristitty ei siksi kanna kaunaa. Hän ei haudo katkeruutta tai kieltäydy puhumasta toisen kristityn kanssa siksi, että olisi loukkaantunut tähän. Sellainen armottomuus ei ole merkki kristillisestä hyvyydestä.
Lainaus otettu julkaisusta: Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1991, 15/8.
Raamatun ajan luotettavat, rakkaudelliset paimenet tunsivat vastuuta jokaisesta laumansa yksilöstä. Saman tulisi pitää paikkansa hengellisistä paimenista. Se käy ilmi Paavalin sanoista: "Kiinnittäkää huomiota - - koko laumaan." (Apost.20:28) Ketkä kuuluvat "koko laumaan"?
Jeesus kertoi vertauksen miehestä, jolla oli sata lammasta mutta joka etsi viipymättä yhden eksyneen tuodakseen sen takaisin laumaan. (Matteus 18:12-14; Luukas 15:3-7) Samalla tavoin valvojan tulisi tuntea huolta jokaisesta seurakunnan jäsenestä. Toimettomuus palveluksessa tai kristillisistä kokouksista pois jääminen ei merkitse sitä, etteikö lammas edelleen kuulu laumaan. Hän pysyy osana "koko laumaa", josta vanhinten täytyy "tehdä tili" Jehovalle.
Eräs vanhimmisto huolestui siitä, että jotkut, jotka olivat olleet seurakunnan yhteydessä, olivat tulleet toimettomiksi. Sellaisista ystävistä laadittiin luettelo, ja lisäksi ryhdyttiin erikoisponnisteluihin, jotta heidän luonaan voitaisiin vierailla ja jotta heitä voitaisiin auttaa palaamaan takaisin Jehovan lammaslaumaan. Kuinka kiitollisia nämä vanhimmat olivatkaan Jumalalle, kun he saattoivat runsaan kahden ja puolen vuoden aikana auttaa yli 30 henkilöä tulemaan jälleen aktiivisiksi Jehovan palveluksessa. Muuan noista autetuista oli ollut toimettomana noin 17 vuotta!
Tämän valvojien vastuun painavuutta tähdentää edelleen se tosiasia, että lampaat ostettiin Jumalan oman Pojan verellä (Apost.teot 20:28). Näistä kallisarvoisista lampaista ei olisi voitu maksaa suurempaa hintaa. Ajattele myös kaikkea sitä aikaa ja vaivaa, jota käytetään palveluksessa jokaisen lampaankaltaisen ihmisen etsimiseen ja auttamiseen! Eikö samalla tavalla tulisi ponnistella kaikkien heidän pitämisekseen Jumalan laumassa? Jokainen seurakunnan lammas on varmasti arvokas.
Vaikka joku laumaan kuuluva syyllistyisi vakavaan väärintekoon, vanhimpien vastuu ei muutu. He ovat edelleen huolehtivia paimenia, jotka yrittävät hellästi ja lempeästi pelastaa väärintekijän, jos suinkin mahdollista ( Galat.6:1, 2).
Valitettavasti joissakin tapauksissa käy ilmeiseksi, että joku seurakunnan jäsen ei tunne jumalista murhetta tekemistään vakavista synneistä. Rakkaudellisilla paimenilla on silloin Raamatullinen velvollisuus suojella muita laumaan kuuluvia tältä turmenevalta vaikutukselta (1.Korint.5:3-7, 11-13).
Jehova Jumala on joka tapauksessa täydellinen esimerkki armon osoittamisesta eksyneitä lampaita kohtaan. Sääliväinen Paimenemme sanoo: "Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa." (Hes.34:15,16; Jer.31:10) Tämän verrattoman esimerkin mukaisesti on tehty rakkaudellinen järjestely, jonka mukaan nykyajan hengelliset paimenet käyvät sellaisten erotettujen henkilöiden luona, jotka saattaisivat nyt hyväksyä heidän apunsa. Tällaiset ARMOLLISET ponnistelut kadonneitten lampaiden takaisin auttamiseksi ovat tuottaneet hyvää hedelmää. Muuan takaisin otettu sisar sanoi: "Kun vanhimmat kävivät, sain juuri sellaista rohkaisua, jota tarvitsin, voidakseni palata." Lähde: Vartiotorni - Jehovan valtakunnan julistaja, 1993, 15/7.