Olen lisännyt blogiini http://talouskasvu.omasivu.fi uuden kirjoituksen, joka myös kopioitu tähän kokonaisuudessaan.
Venäjältä "siivu" Suomelle
Perusajatuksena lyhykäisyydessään on se, että Suomi aloittaisi neuvottelut Venäjän kanssa siitä, että Venäjä luovuttaisi Norjan vastaiselta rajaltaan noin 20 km:n levyisen ”siivun” Suomelle koko rajan matkalta aina jäämerelle asti.
Tämä ajatus tuntuu itsestänikin melkoisen hurjalta. Eritoten tämä vaatisi Suomen johtavilta poliitikoilta (hallitus / eduskunta / presidentti) äärimmäistä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, ehdottaa Venäjän johdolle tämän kaltaisia neuvotteluita. Kun vielä tiedämme mikä on tämänhetkinen polittinen tilanne Venäjän ja läntisen maailman välillä Ukrainan tilanteesta johtuen. Toisaalta huolimatta EU-pakotteista, Suomella on kuitenkin melko normaalit välit ja keskusteluyhteydet Venäjän valtiojohtoon. Poliittista kanssakäymistä on siis ollut välillämme EU-linjauksista huolimatta.
Se että ko. neuvottelut voitaisiin käynnistää, tarkoittaa sitä että meidän tulisi osoittaa ja tarjota vastapuolelle (Venäjälle), jotakin konkreettista hyötyä. Tämä on ehdoton avainkysymys, jotta asiaa voitaisiin esittää ja viedä eteenpäin. Suomellehan hyöty on ilmeinen, mutta entä Venäjälle ?.
Käsitellään ensin Suomen hyötynäkökohta. Kyseinen asia on jo ollut puheenakin, mutta ei tästä näkökulmasta. Päätavoitehan Suomen talouskasvun, ja koko maan asuttuna pitämisen kannalta on satama jäämeren rannalle ja sinne kunnolliset rahtiyhteydet (junayhteys). Selvää on että radan rinnalle pitäisi myös rakentaa toimiva tieyhteys. Näiden rakentamiseen tuo 20 km:n ”siivu” riittäisi mainiosti. Itselläni ei ole tietoa, millaista tiestöä alueella nykyisin on, mutta kartoistahan se selviää.
Mitä meillä sitten olisi tarjota Venäjälle, ja toisaalta myös niin, että mitä hyötynäkökohtia Venäjä itse voisi nähdä ko. maa-alueen luovuttamisella Suomelle. Kuten tiedämme on Naton ja Venäjän välit tänä päivänä huomattavan tulehtuneet ja kiristyneet. Venäjä, jos nyt ei suorastaan pelkää, niin suhtautuu Natoon vähintäänkin epäluuloisesti. Venäjän ja Suomen välinen raja on Venäjän kannalta hyvä, koska se ei ole natoraja, ja Suomi ei ole todellinen sotilaallinen uhka Venäjälle. Venäjä voisi muutoin olla rauhallisin mielin pohjoisen puolella Euroopan vastaista rajaa, mutta piikkinä lihassa on varmasti tuo n. 200 km Norjan vastaista rajaa, ja sieltä suora hyökkäyssuunta Venäjän pohjoisosiin. Tämän vuoksi Venäjä joutuu panostamaan tuolle alueelle huomattavasti sotilaallista varustusta ja henkilöstöä, jolle olisi kosolti käyttöä muilla Venäjän alueilla. Suomi voisi siis tarjota Venäjälle tuon natouhan poistamisen. Toki Venäjä varmaankin vaatisi, että Suomi panostaisi ”siivulle” riittävästi sotilaallista voimaa. Toinen vaatimus luultavasti olisi, että Suomi lupaisi (ainakin jonkin ajanjakson), olla liittymättä Natoon. Venäjä voisi tällä toimenpiteellä, myös parantaa arvostustaan ja välejään länsimaailman kanssa, ja sitä kautta saada hyötyä taloutensa nostoon. Tuo n. 4000 km2:n lähes asumattoman alueen luovutus Suomelle olisi Venäjän suunnattomasta maa-alueesta ”hyttysen pissan” luokkaa. Hyödyt olisivat Venäjälle selkeästi suuremmat.
Kenellekään ei liene epäselvää, millainen piristysruiske ja ”potku” Suomalaisille yrityksille ja talouselämälle, unohtamatta myöskään yksittäisiä kansalaisia. Paljon uusia mahdollisuuksia, joita kaikkia emme osaa vielä edes kuvitella.
Venäjältä "siivu" Suomelle
Perusajatuksena lyhykäisyydessään on se, että Suomi aloittaisi neuvottelut Venäjän kanssa siitä, että Venäjä luovuttaisi Norjan vastaiselta rajaltaan noin 20 km:n levyisen ”siivun” Suomelle koko rajan matkalta aina jäämerelle asti.
Tämä ajatus tuntuu itsestänikin melkoisen hurjalta. Eritoten tämä vaatisi Suomen johtavilta poliitikoilta (hallitus / eduskunta / presidentti) äärimmäistä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, ehdottaa Venäjän johdolle tämän kaltaisia neuvotteluita. Kun vielä tiedämme mikä on tämänhetkinen polittinen tilanne Venäjän ja läntisen maailman välillä Ukrainan tilanteesta johtuen. Toisaalta huolimatta EU-pakotteista, Suomella on kuitenkin melko normaalit välit ja keskusteluyhteydet Venäjän valtiojohtoon. Poliittista kanssakäymistä on siis ollut välillämme EU-linjauksista huolimatta.
Se että ko. neuvottelut voitaisiin käynnistää, tarkoittaa sitä että meidän tulisi osoittaa ja tarjota vastapuolelle (Venäjälle), jotakin konkreettista hyötyä. Tämä on ehdoton avainkysymys, jotta asiaa voitaisiin esittää ja viedä eteenpäin. Suomellehan hyöty on ilmeinen, mutta entä Venäjälle ?.
Käsitellään ensin Suomen hyötynäkökohta. Kyseinen asia on jo ollut puheenakin, mutta ei tästä näkökulmasta. Päätavoitehan Suomen talouskasvun, ja koko maan asuttuna pitämisen kannalta on satama jäämeren rannalle ja sinne kunnolliset rahtiyhteydet (junayhteys). Selvää on että radan rinnalle pitäisi myös rakentaa toimiva tieyhteys. Näiden rakentamiseen tuo 20 km:n ”siivu” riittäisi mainiosti. Itselläni ei ole tietoa, millaista tiestöä alueella nykyisin on, mutta kartoistahan se selviää.
Mitä meillä sitten olisi tarjota Venäjälle, ja toisaalta myös niin, että mitä hyötynäkökohtia Venäjä itse voisi nähdä ko. maa-alueen luovuttamisella Suomelle. Kuten tiedämme on Naton ja Venäjän välit tänä päivänä huomattavan tulehtuneet ja kiristyneet. Venäjä, jos nyt ei suorastaan pelkää, niin suhtautuu Natoon vähintäänkin epäluuloisesti. Venäjän ja Suomen välinen raja on Venäjän kannalta hyvä, koska se ei ole natoraja, ja Suomi ei ole todellinen sotilaallinen uhka Venäjälle. Venäjä voisi muutoin olla rauhallisin mielin pohjoisen puolella Euroopan vastaista rajaa, mutta piikkinä lihassa on varmasti tuo n. 200 km Norjan vastaista rajaa, ja sieltä suora hyökkäyssuunta Venäjän pohjoisosiin. Tämän vuoksi Venäjä joutuu panostamaan tuolle alueelle huomattavasti sotilaallista varustusta ja henkilöstöä, jolle olisi kosolti käyttöä muilla Venäjän alueilla. Suomi voisi siis tarjota Venäjälle tuon natouhan poistamisen. Toki Venäjä varmaankin vaatisi, että Suomi panostaisi ”siivulle” riittävästi sotilaallista voimaa. Toinen vaatimus luultavasti olisi, että Suomi lupaisi (ainakin jonkin ajanjakson), olla liittymättä Natoon. Venäjä voisi tällä toimenpiteellä, myös parantaa arvostustaan ja välejään länsimaailman kanssa, ja sitä kautta saada hyötyä taloutensa nostoon. Tuo n. 4000 km2:n lähes asumattoman alueen luovutus Suomelle olisi Venäjän suunnattomasta maa-alueesta ”hyttysen pissan” luokkaa. Hyödyt olisivat Venäjälle selkeästi suuremmat.
Kenellekään ei liene epäselvää, millainen piristysruiske ja ”potku” Suomalaisille yrityksille ja talouselämälle, unohtamatta myöskään yksittäisiä kansalaisia. Paljon uusia mahdollisuuksia, joita kaikkia emme osaa vielä edes kuvitella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä suurempi piristysruiske Suomen taloudelle olisi Suomelta ryöstettyjen alueiden palautus. Se pitäisi sisällään pääsyn Liinahamarin luonnonsatamaan Jäämeren vuonoon.
Palautuksesta olisi molemmille suurta hyötyä, ns. win-win periaatteella. Lisäksi meiltä poistuisi edelleen jatkuva vihollisasetelma.
Harvoin voin sanoa, että olen lähes täydellisesti samaa mieltä.
Ongelmana on vain se, että Venäjällä ei ole intressiä neuvotella kaikkien alueiden palautuksista. Emme pysty tarjoamaan Venäjälle mitään järkisyytä tai pakottavaa syytä näihin palautuksiin.
Kaikkia entisiä alueitamme emme saa koskaan takaisin, muuta kuin väkivalloin, ja jokainen tietää, että se on käytännössä mahdotonta.
P Ö T Y Ä.....