Tämän päivän suuri onnettomuus on ns. yksilökristillisyyden harha, jossa ihmisen langennut minä tekee ratkaisun Jumalan puoleen. Tässä kaikkien kristillisten lahkojen ja kuppikuntien, katoliseen ja protestanttiseen kristinuskontoon perustuvassa opissa, ihmisen oma usko voi hänet pelastaa. Näin pelastus ei olisikaan Kristuksessa, vaan minässä ja sen uskossa. Näin usko on tullut suuremmaksi kuin Kristus. Lahja suuremmaksi kuin lahjan antaja.
Alkuseurakunnan ns. uskontunnustus oli Jeesus on Kristus. Myöhemmin Jeesus Kristus on Herra. Katolisista alkaen kaikki pienimmätkin yhden miehen ”raamatulliset” ja ”oikeaoppiset” kotilahkot tunnustavat taas ”minä uskon…”! Tässä Kristuksen paikalle on noussut ”minä”. Saanen sanoa, että tämä sama ”minä” on ristiinnaulittu ja kuollut Kristuksen Jeesuksen kanssa Totuudessa. Totuudessa me olemme kaikki kuolemaan tuomitut ja kuolleet Kristuksen Jeesuksen kanssa ristin puulla. Kristus on ylösnoussut ja Hänessä on ylösnoussut koko ihmiskunta pelastettuna ja lunastettuna. Kaikilla ihmisillä on elämä tässä Jumalan Hengessä, vaikka kaikki ovat tuomitut tuhoon ja kuolemaan omassa minässään.
Raamattua kainalossaan kantavan uskonnollisen ”minän” pelastus perustuu aina johonkin ihmisen suorittamaan tekoon. Näitä ovat ns. oma uskonratkaisu, kasteet, ripit ja uskonnolliset tavat. Lahkolaisen tunnistaa siitä että hän luottaa omaan uskonnolliseen ”minäänsä” niin vahvasti, että hän vaatii saman dogmin tunnustamista muilta ihmisiltä. Hän vaatii ihmisiltä ensin uskoa ja sitten kaikkea muuta mahdollista. Helvetillä pelottelemalla tämä uskonnollinen väärä persoona (antikristus) yrittää saada Kristuksen Jeesuksen lunastamia ihmisiä omavanhurskauden pimeälle tielle. Tällä omaan ratkaisuun perustuvalla tiellä tuomitaan, lausutaan kadotustuomiota, ei hyväksytä erilaisuutta ja palvotaan Raamattua.
Paavali eikä kukaan apostoleista koskaan sano ”minä olen ylösnoussut”. Minän paikka on ristillä Kristuksen kanssa ja mitään uutta yksilöminää ei synny muualla kuin omavanhurskaissa mielikuvissa. Apostolinen opetus on täydellisen Ykseyden eli yhden ruumiin salaisuuden opettamista, jossa me kaikki olemme ylösnousseet Yhdessä Hengessä Yhden ruumiin kautta. Jos ihmisellä ei ole pyhän Hengen voitelua, niin hän ei tätä näe. Silti hän on osallinen ihmisruumiinsa perusteella yhdestä Kristuksen ruumiista. Kristus on jokaisessa ihmisessä. Kuolleissa Hän on ristillä ja siellä ”minä” elää ja saattaa väittää olevansa jopa uudestisyntynyt kristitty. Elävät tunnustavat kuolemansa ja koko vanhan ihmisen ja kaikkien ihmisten kuoleman Kristuksen Jeesuksen kanssa ja Kristus elää heissä. Tämä Kristus on Yksi ja Hänellä ei ole edelleenkään tälle maailmalle ja sen ihmiskunnalle muuta sanomaa kuin täydellinen armo ja anteeksianto.
Jeesuksen opetuksien mukaan omaa sielua ei tulisikaan pelastaa, vaan kadottaa jotta löytäisi todellisen sielun pelastuksen. Edelleen Hän sanoo meille, että joka yrittää pelastaa sielunsa (alkukielessä elämä on sielu, psykhe) hän kadottaa sen. Tämä kadottaa sana vääntyy usein luterilaisissa raamatuissamme kadotukseksi, vaikka se on katoamista ja täydellistä häviämistä olemattomiin. Jeesus myös opettaa meitä kieltämään itsemme. Eikö oma uskonratkaisu ole mitä suurimmissa määrin itseä? Evätkö sitä ole meidän oma kasteemme ja kaikki omat ponnistuksemme ”oman minän” autuuden saamiseksi? Onko koko maailman Vapahtajan typistäminen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemista vain itselleen? Hänhän on kuollut kaikkien ihmisten edestä ja koko maailman synnin tähden.
Jumalan Pyhä henki julistaa kuolemantuomion koko ihmiskunnalle sen langenneessa ”minäpersoonassa” Adamissa. Pyhä Henki julistaa myös täydellisen Pelastuksen koko ihmiskunnalle Kristuksessa. Iankaikkisesti ajateltuna ei ole olemassa kuin kaksi ihmistä, joista kaikki ns. yksilöihmiset syntyvät osallisiksi. Nämä ovat Adam ja Kristus, jotka Jeesus teki Yhdeksi ristillä ja sai aikaan täydellisen lunastuksen kaikille maan alla, maan päällä ja taivaissa. Tämä Pelastus on ehdoton ja tullut jokaisen ihmisen osalle. Koko ihmiskunnan osalle.
Ihmiskunta on siis pelastettu! Peruuttamattomasti! Kaikki! Kaikkina aikoina! Kaikkialla! Tämä on Totuus ja tämä on evankeliumi! Jeesus kehottaa meitä ottamaan ristin ja kieltämään itsemme. Kieltämään vanhan luontomme, ”minän”. Tämän minän jolta vaaditaan ratkaisua ja joka omavanhurskaan ”ratkaisunsa” jälkeen vaatii samaa ratkaisua kaikilta muitakin. Kuitenkin Jumala teki ratkaisun kaikkien puolesta. Tämän ratkaisun saarnaaminen on oikeaa ”ratkaisukristillisyyttä”! Tämä ratkaisu on Kristuksen Jeesuksen kuolema ristillä ja Hänen ylösnousemuksensa. Olihan Jumala Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä sinetöi koko ihmiskunnan täydellisen lunastuksen, jota vastaan antikristus nousi väärennetyn ”raamattunsa” voimalla!
Alkuseurakunnan ns. uskontunnustus oli Jeesus on Kristus. Myöhemmin Jeesus Kristus on Herra. Katolisista alkaen kaikki pienimmätkin yhden miehen ”raamatulliset” ja ”oikeaoppiset” kotilahkot tunnustavat taas ”minä uskon…”! Tässä Kristuksen paikalle on noussut ”minä”. Saanen sanoa, että tämä sama ”minä” on ristiinnaulittu ja kuollut Kristuksen Jeesuksen kanssa Totuudessa. Totuudessa me olemme kaikki kuolemaan tuomitut ja kuolleet Kristuksen Jeesuksen kanssa ristin puulla. Kristus on ylösnoussut ja Hänessä on ylösnoussut koko ihmiskunta pelastettuna ja lunastettuna. Kaikilla ihmisillä on elämä tässä Jumalan Hengessä, vaikka kaikki ovat tuomitut tuhoon ja kuolemaan omassa minässään.
Raamattua kainalossaan kantavan uskonnollisen ”minän” pelastus perustuu aina johonkin ihmisen suorittamaan tekoon. Näitä ovat ns. oma uskonratkaisu, kasteet, ripit ja uskonnolliset tavat. Lahkolaisen tunnistaa siitä että hän luottaa omaan uskonnolliseen ”minäänsä” niin vahvasti, että hän vaatii saman dogmin tunnustamista muilta ihmisiltä. Hän vaatii ihmisiltä ensin uskoa ja sitten kaikkea muuta mahdollista. Helvetillä pelottelemalla tämä uskonnollinen väärä persoona (antikristus) yrittää saada Kristuksen Jeesuksen lunastamia ihmisiä omavanhurskauden pimeälle tielle. Tällä omaan ratkaisuun perustuvalla tiellä tuomitaan, lausutaan kadotustuomiota, ei hyväksytä erilaisuutta ja palvotaan Raamattua.
Paavali eikä kukaan apostoleista koskaan sano ”minä olen ylösnoussut”. Minän paikka on ristillä Kristuksen kanssa ja mitään uutta yksilöminää ei synny muualla kuin omavanhurskaissa mielikuvissa. Apostolinen opetus on täydellisen Ykseyden eli yhden ruumiin salaisuuden opettamista, jossa me kaikki olemme ylösnousseet Yhdessä Hengessä Yhden ruumiin kautta. Jos ihmisellä ei ole pyhän Hengen voitelua, niin hän ei tätä näe. Silti hän on osallinen ihmisruumiinsa perusteella yhdestä Kristuksen ruumiista. Kristus on jokaisessa ihmisessä. Kuolleissa Hän on ristillä ja siellä ”minä” elää ja saattaa väittää olevansa jopa uudestisyntynyt kristitty. Elävät tunnustavat kuolemansa ja koko vanhan ihmisen ja kaikkien ihmisten kuoleman Kristuksen Jeesuksen kanssa ja Kristus elää heissä. Tämä Kristus on Yksi ja Hänellä ei ole edelleenkään tälle maailmalle ja sen ihmiskunnalle muuta sanomaa kuin täydellinen armo ja anteeksianto.
Jeesuksen opetuksien mukaan omaa sielua ei tulisikaan pelastaa, vaan kadottaa jotta löytäisi todellisen sielun pelastuksen. Edelleen Hän sanoo meille, että joka yrittää pelastaa sielunsa (alkukielessä elämä on sielu, psykhe) hän kadottaa sen. Tämä kadottaa sana vääntyy usein luterilaisissa raamatuissamme kadotukseksi, vaikka se on katoamista ja täydellistä häviämistä olemattomiin. Jeesus myös opettaa meitä kieltämään itsemme. Eikö oma uskonratkaisu ole mitä suurimmissa määrin itseä? Evätkö sitä ole meidän oma kasteemme ja kaikki omat ponnistuksemme ”oman minän” autuuden saamiseksi? Onko koko maailman Vapahtajan typistäminen henkilökohtaiseksi vapahtajaksi Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemista vain itselleen? Hänhän on kuollut kaikkien ihmisten edestä ja koko maailman synnin tähden.
Jumalan Pyhä henki julistaa kuolemantuomion koko ihmiskunnalle sen langenneessa ”minäpersoonassa” Adamissa. Pyhä Henki julistaa myös täydellisen Pelastuksen koko ihmiskunnalle Kristuksessa. Iankaikkisesti ajateltuna ei ole olemassa kuin kaksi ihmistä, joista kaikki ns. yksilöihmiset syntyvät osallisiksi. Nämä ovat Adam ja Kristus, jotka Jeesus teki Yhdeksi ristillä ja sai aikaan täydellisen lunastuksen kaikille maan alla, maan päällä ja taivaissa. Tämä Pelastus on ehdoton ja tullut jokaisen ihmisen osalle. Koko ihmiskunnan osalle.
Ihmiskunta on siis pelastettu! Peruuttamattomasti! Kaikki! Kaikkina aikoina! Kaikkialla! Tämä on Totuus ja tämä on evankeliumi! Jeesus kehottaa meitä ottamaan ristin ja kieltämään itsemme. Kieltämään vanhan luontomme, ”minän”. Tämän minän jolta vaaditaan ratkaisua ja joka omavanhurskaan ”ratkaisunsa” jälkeen vaatii samaa ratkaisua kaikilta muitakin. Kuitenkin Jumala teki ratkaisun kaikkien puolesta. Tämän ratkaisun saarnaaminen on oikeaa ”ratkaisukristillisyyttä”! Tämä ratkaisu on Kristuksen Jeesuksen kuolema ristillä ja Hänen ylösnousemuksensa. Olihan Jumala Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä sinetöi koko ihmiskunnan täydellisen lunastuksen, jota vastaan antikristus nousi väärennetyn ”raamattunsa” voimalla!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleisesti ottaen uskonnoissa liikutaan lapsenomaisilla tasoilla, onko syy tähän tilanteeseen "kavalan käärmeen" soluttautuminen sisälle uskontoihin,
uskontojen sisältäpäin tapahtuva tarkoituksen/totuuden romuttaminen,
"lapsisielujen" pääsy johtamaan ja kehittämään käsityksiä ja uskomuksia eri uskonnoissa?
Olen samaa mieltä siitä että kun oma sielu "kadotetaan" ja oma pelastus tulee toisarvoiseksi pääsevät vasta todelliset vaikuttimet esiin. Oivallus juuri siitä että lopulta kaikki perustuu kollektivisuuteen ja yhteyteen Korkeimman kanssa, siis oleminen yhtä Hänen kanssaan, sulautuminen Tiedon Antajaan, kun tajutaan tämä ei, yhteisen hyvän/vastaan oman itsekeskeisen pelastumisen "painoarvoista" ole mitään epäselvyyttä. Kun tämä on ymmärretty tämä usko saa meidät toimimaan oikein ja vaikuttimet ovat puhtaan rakkaudelliset sen sijaan että haettaisiin teoilla oikeutusta Korkeimman hyväksyntään henkilökohtaisen pelastumisen tai kadotuksen pelossa.
Raamattu ilmoittaa, että pelastava usko on armosta Jumalan lahja ilman omaa ansiota. (Ef.2)
Kun meille tarjotaan lahja, me voimme kiitollisina ottaa sen vastaan, mutta voimme myös sanoa: "kiitos ei!". Näin monet tekevät Jeesuksen pelastustyön kohdalla. Toiset ottavat vastaan, toiset hylkäävät. Rakkauden Jumala ei tee väkivaltaa.
Raamattu on täynnä kehotuksia uskomaan Jeesukseen Kristukseen. Hän on ainoa tie Jumalan yhteyteen.
Enemmän siitä, mitä pelastus on ja mitä se ei ole, on linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Tuo on huono ja lahkolainen linkki,mutta menköön se sinne joka on pantu uskomaan valhe!
Pelastus ei ole nimittäin lahja! Pelastus ON! Usko joka näkee valmiin Pelastuksen on lahja ja Jumala antaa sen kenelle tahtoo.
Uskonnollisuus sanoo minä ja Jeesus!
Usko sanoo en enää minä vaan Kristus!
sanomaa, mutta ei Raamatullista, vaikka siltä vaikuttaakin.
Helluntailaisuus-palstalla jo seriffikin mietti kirjoituksestasi, että sen vois harhaopillisena jopa poistaa.
Uskonnoilla ja Jumalalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Mutta vaikka uskonnot eivät usko KAIKKIA ARMAHTAVAAN Jumalaan ja hyväksy Häntä, niin kaikkia armahtava Jumala hyväksyy kaikki uskonnotkin.Tämäkin on siis armoa!
....puhdisti heidän sydämensä uskolla (Apt.15:9) ja näin saatiin lahjaksi vanhurskaus Kristuksen tekemän ristin työn tähden (Room.5:1).
Olet hyvässä Jumalan hoidossa, Kristuksessa Jeesuksessa. Herra on viemässä toivon mukaan sinua opilliseen kriisiin, jonka seurauksena tulee elämääsi jotakin parempaa varmasti. Olen sen itse kokenut.
Kun viimein koet olevasi väärässä, niin mene Herrasi eteen ja pyydä Häneltä, että Hän osoittaa sinulle oikean tien nimensä tähden. Älä käännä pelastuksen Päämiehelle selkääsi, vaikka uskonelämäsi horjuisikin. Käänny Jeesuksen luo, joka odottaa sinua armahtaen, lävistetyt kädet ojennettuna puoleesi.
Elämääsi tulee tällaisen kriisin kautta jotakin pysyvää ja todellista. Et ole koskaan enää se sama kuin olit, vaan olet kokenut pysyvän muutoksen.
Oletpas sinä kultainen. No johtakoon Jumala! Päättäköön Jumala.
Kaikki pelastuvat, sillä Kristus Jeesus kuoli ja ylösnousi!
Tässä ei joudu kriisiin kuin tuhotuva vanha ihminen, joka luottaa omaan uskon ratkaisuunsa ja muihin tekoihinsa!
sekoilee.
Eipä taida elämäsi hääppöistä olla, ku niin kovasti painaa muitten päälle, Tanenkin.
Ei ihmissielut mihinkään tuhoudu, tajua se!
Mene lukemaan kaikki kirjoitukset ikuisesta kadotuksesta, ja katso kaikki lukuisat raamatunkohdat, mistä käännöksestä tahansa, niin päädyt samaan kuin uudestisyntyneet kristityt:
julkijumalaton ei pelastu, vaan hänet tuomitsee itse Jumala, ikuiseen kadotukseen, jossa häntä vaivataan aina ja ikuisesti, päivin ja öin.
Siihen paikkaan menevät, jotka ei parannusta tee, paikkaan, joka alunperin tarkoitettiin ainoastaan s:lle ja demoneilleen, langenneille enkeleilleen: tulikivijärveen, ikuisesti ja lopullisesti OLEMAAN, ei tuhoutumaan siellä.
Lopetapa jo näillä asioilla retostelu, kirjoititpa millä nimimerkillä tahansa.
Aika paha tuomio siitä, että ei ota vastaan pelastusta. Se sinun tulijärvesi siis.
Entä jos ihminen elää puhtaasti, täydellisin elämäntavoin, eikä missään nimessä pyri aiheuttamaan pahuutta -- mutta on joko ateisti, tai vaikka toisen uskonnon harjoittaja, hän päätyy silti mielestäsi tulijärveen "olemaan", koska ei ottanut pelastusta vastaan.
Joo, kristinusko on rakkautta. Peace.
Siis jos nyt siihen raamattuun nojataan, niin mielestäni siellä sanotaan näinkin, että myös sellaiset ihmiset ovat vanhurskaita, jotka eivät mitään Jeesuksesta tiedä, mutta ovat siltikin olleet hyviä ihmisiä. Eli kyllä se Jumala näkee vaikka pienen kiven alle onko siellä pahuutta vai hyvyyttä. Ja hyvät ja vanhurskaat ihmiset pelastuvat.