Kukaan ei välittänyt, kukaan ei piitannut.
Tässä taannoin lenkillä ollessani
löysin kuolleen siilinpoikasen tieltä.
Sillä oli jalat,
kuin pienen ihmisen kädet.
Ja siinä se makasi tielle jätettynä,
seuraavan yliajamaksi....
Tuli sääli, tielle jätettyä raukkaa.
Nostin sen hellästi ojan pientareelle...
Samoin on myös meillä ihmisillä,
toisiamme kohtaan, valitettavasti.
Se joka on heikoin, sitä lyödään.
Jätetään muidenkin tallottavaksi.
Kunnes, niinkuin tuo siilinpoikanenkin,
olisi ollut vain pieni "läntti" pyörätiellä.
Oman viisauden oikeassa olemisen miekassa ei ole jarrua.
Se on sokea vihasta. Se on säälimätön.
Se ei näe toisen tuskaa, hätää
ahdinkoa, kipua, kyyneleitä.
Se on armoton ja julma.
Se suurenee ja saa lyöntivoimaa,
sokean vihan vimmasta...
Toinen on nitistettävä keinolla millä hyvänsä,
Toisen yli on jyrättävä, kuin asfalttijyrä herkän kukan päältä.
Sitä jatkuu niin kauan, että toinen on muserrettu.
Murskattu. Ihmisarvo riistetty. Tuhottu.
Niin väärin me kohtelemme juuri niitä,
jotka ovat kaikkein pienimpiä, haavoittuvimpia ja heikoimpia.
Poljemme herkät sielut murskaksi rautasaappaillamme.
"Minkä olette tehneet yhdellekin näistä vähimmistä(pienimmistä) sen te olette tehneet minulle"
Tämä tuli vain mieleeni........
.
Voisimmeko me kaikki elää sovussa,
mollaamatta muita kanssakulkijoita,
voisimmeko olla painamatta alas alaspainettuja,
lyttyynlyötyjä, nujerrettuja, maanrakoon, lokaan?
"Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen" ..?
Voisimmeko kohottaa, nostaa alaspainettuja, hoivata lyötyjä, lohduttaa murrettuja?
Olisiko meillä sydäntä, alaspainetulle, nujerretulle, säälimättömästi murskatulle kärsivälle ihmiselle?
Myötätuntoa? Laupeutta? Luuk. 10:25-37
Tässä taannoin lenkillä ollessani
löysin kuolleen siilinpoikasen tieltä.
Sillä oli jalat,
kuin pienen ihmisen kädet.
Ja siinä se makasi tielle jätettynä,
seuraavan yliajamaksi....
Tuli sääli, tielle jätettyä raukkaa.
Nostin sen hellästi ojan pientareelle...
Samoin on myös meillä ihmisillä,
toisiamme kohtaan, valitettavasti.
Se joka on heikoin, sitä lyödään.
Jätetään muidenkin tallottavaksi.
Kunnes, niinkuin tuo siilinpoikanenkin,
olisi ollut vain pieni "läntti" pyörätiellä.
Oman viisauden oikeassa olemisen miekassa ei ole jarrua.
Se on sokea vihasta. Se on säälimätön.
Se ei näe toisen tuskaa, hätää
ahdinkoa, kipua, kyyneleitä.
Se on armoton ja julma.
Se suurenee ja saa lyöntivoimaa,
sokean vihan vimmasta...
Toinen on nitistettävä keinolla millä hyvänsä,
Toisen yli on jyrättävä, kuin asfalttijyrä herkän kukan päältä.
Sitä jatkuu niin kauan, että toinen on muserrettu.
Murskattu. Ihmisarvo riistetty. Tuhottu.
Niin väärin me kohtelemme juuri niitä,
jotka ovat kaikkein pienimpiä, haavoittuvimpia ja heikoimpia.
Poljemme herkät sielut murskaksi rautasaappaillamme.
"Minkä olette tehneet yhdellekin näistä vähimmistä(pienimmistä) sen te olette tehneet minulle"
Tämä tuli vain mieleeni........
.
Voisimmeko me kaikki elää sovussa,
mollaamatta muita kanssakulkijoita,
voisimmeko olla painamatta alas alaspainettuja,
lyttyynlyötyjä, nujerrettuja, maanrakoon, lokaan?
"Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen" ..?
Voisimmeko kohottaa, nostaa alaspainettuja, hoivata lyötyjä, lohduttaa murrettuja?
Olisiko meillä sydäntä, alaspainetulle, nujerretulle, säälimättömästi murskatulle kärsivälle ihmiselle?
Myötätuntoa? Laupeutta? Luuk. 10:25-37
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätäkö odotat?
Jes. 65:25
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra