Haluan kertoa teille tositarinan eräästä Egyptiläisestä ”ystävästäni”.
Tutustuin tähän Egyptiläiseen mieheen, nimeltään Moustafa joskus vuonna 1980. Olin tuolloin kovin ennakkoluuloton ja elämään ja maailmaan avoimesti suhtautuva nuori mies. Nautin hänen seurastaan ja viihdyimme yhdessä. Kuljimme usein yhdessä Helsingin yössä eri ravintoloissa olutta siemaillen. Meillä oli sama huumori ja samanlaiset halut ja tarpeet naisten suhteen. Uteliaana nuorena miehenä tenttasin häntä milloin mistäkin islamiin ja Egyptiin liittyvästä asiasta ja sain vastauksia joita en kyennyt aina jäsentelemään järkeen käyvällä tavalla. Pilailin aina välillä Islamilla ja kristinuskolla ja niin teki Moustafa itsekin. Meistä se oli hauskaa ja ennakkoluulotonta. Pidin häntä hyvänä ystävänä ja luotimme toisiimme joka asiassa. Näin minä ainakin luulin. Moustafa matkusteli tämän tästä Egyptin ja Suomen välillä. Tulin kerran kysyneeksi häneltä, että miten hän suhtautuisi siihen, jos lähtisin hänen mukaansa Egyptiin, koska olin ennakkoluuloton ja tiedonjanoinen ja olin jo muutenkin reissannut maailmalla melko paljon ja halusin tutustua Egyptiin ja paikalliseen väestöön. Tuolloin Moustafa meni mietteliääksi ja sanoi minulle, että hän ei koskaan voisi matkustaa kanssani Egyptiin, koska hänellä oli siellä aivan muita velvoitteita kuin täällä Suomessa eikä hän kykenisi suojelemaan minua siellä. Pitkän ihmettelyni ja tivaamiseni jälkeen hän avautui ja raotti verhoa sen verran, että kykeni selvästikin liikuttuneena kertomaan minulle, että me voimme olla ystäviä ainoastaan täällä Suomessa mutta jos olisimme yhdessä Egyptissä, niin hänellä olisi minua kohtaan aivan toisenlaisen asenne ja muslimin velvoitteet ja sitä hän ei halunnut tapahtuvaksi. Olin aivan järkyttynyt kuulemastani enkä edelleenkään ymmärtänyt täysin Moustafan viestiä. En voinut uskoa, että se viesti, minkä hän antoi minulle oli aivan totta. Hän todella tarkoitti sitä. Moustafa kuoli hieman myöhemmin ja tilanne välillämme jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan. Nyt myöhemmin olen täydellisen vakuuttunut, että Moustafa oli rehellinen ja tarkoitti sitä mitä sanoi. Hän ei kuitenkaan koskaan kyennyt sanomaan sitä aivan suoraan, että hän olisi tappanut minut Egyptissä. Tämä on selkiyttänyt käsitystäni islamista siinä määrin, että en enää koskaan erehdy luulemaan muslimia ystäväkseni missään olosuhteissa. Muistan kuitenkin hyvällä yhdessä viettämiämme hetkiä ja tilanteita jolloin nauroimme samoille asioille kaljalasin ääressä. Nyt riittävän aikuisena katson pelon sekaisella tunteella tätä nykynuorison ”ennakkoluulotonta” asennetta maailmaa kohtaan, sillä he eivät todellakaan tunnista sitä aikapommia mikä pinnan alla tikittää.
Tutustuin tähän Egyptiläiseen mieheen, nimeltään Moustafa joskus vuonna 1980. Olin tuolloin kovin ennakkoluuloton ja elämään ja maailmaan avoimesti suhtautuva nuori mies. Nautin hänen seurastaan ja viihdyimme yhdessä. Kuljimme usein yhdessä Helsingin yössä eri ravintoloissa olutta siemaillen. Meillä oli sama huumori ja samanlaiset halut ja tarpeet naisten suhteen. Uteliaana nuorena miehenä tenttasin häntä milloin mistäkin islamiin ja Egyptiin liittyvästä asiasta ja sain vastauksia joita en kyennyt aina jäsentelemään järkeen käyvällä tavalla. Pilailin aina välillä Islamilla ja kristinuskolla ja niin teki Moustafa itsekin. Meistä se oli hauskaa ja ennakkoluulotonta. Pidin häntä hyvänä ystävänä ja luotimme toisiimme joka asiassa. Näin minä ainakin luulin. Moustafa matkusteli tämän tästä Egyptin ja Suomen välillä. Tulin kerran kysyneeksi häneltä, että miten hän suhtautuisi siihen, jos lähtisin hänen mukaansa Egyptiin, koska olin ennakkoluuloton ja tiedonjanoinen ja olin jo muutenkin reissannut maailmalla melko paljon ja halusin tutustua Egyptiin ja paikalliseen väestöön. Tuolloin Moustafa meni mietteliääksi ja sanoi minulle, että hän ei koskaan voisi matkustaa kanssani Egyptiin, koska hänellä oli siellä aivan muita velvoitteita kuin täällä Suomessa eikä hän kykenisi suojelemaan minua siellä. Pitkän ihmettelyni ja tivaamiseni jälkeen hän avautui ja raotti verhoa sen verran, että kykeni selvästikin liikuttuneena kertomaan minulle, että me voimme olla ystäviä ainoastaan täällä Suomessa mutta jos olisimme yhdessä Egyptissä, niin hänellä olisi minua kohtaan aivan toisenlaisen asenne ja muslimin velvoitteet ja sitä hän ei halunnut tapahtuvaksi. Olin aivan järkyttynyt kuulemastani enkä edelleenkään ymmärtänyt täysin Moustafan viestiä. En voinut uskoa, että se viesti, minkä hän antoi minulle oli aivan totta. Hän todella tarkoitti sitä. Moustafa kuoli hieman myöhemmin ja tilanne välillämme jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan. Nyt myöhemmin olen täydellisen vakuuttunut, että Moustafa oli rehellinen ja tarkoitti sitä mitä sanoi. Hän ei kuitenkaan koskaan kyennyt sanomaan sitä aivan suoraan, että hän olisi tappanut minut Egyptissä. Tämä on selkiyttänyt käsitystäni islamista siinä määrin, että en enää koskaan erehdy luulemaan muslimia ystäväkseni missään olosuhteissa. Muistan kuitenkin hyvällä yhdessä viettämiämme hetkiä ja tilanteita jolloin nauroimme samoille asioille kaljalasin ääressä. Nyt riittävän aikuisena katson pelon sekaisella tunteella tätä nykynuorison ”ennakkoluulotonta” asennetta maailmaa kohtaan, sillä he eivät todellakaan tunnista sitä aikapommia mikä pinnan alla tikittää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuten vanha sananlasku sanoo: Ääni persuille pitää pyövelin loitolla.
Persujen kannattajalta ja lahkolaiselta tuo aloittaja vaikuttaakin - ihan sekaisin se on.
Moustafan lahko on se joka on sekaisin.
Ja hölmöt jotka uskovat heihin.
Jokainen valitsee itse seuransa ja kantaa myös vastuun valinnoistaan.
Tositarinat ovat yleensä lyhyenläntiä ja selviä.
Upeaa, että uskalsit kertoa tuon tarinasi meille. Kiitos siitä. Miksi en ole yllättynyt. Sitä kysyn itseltäni.
Onhan ääri-islamisteilla tarkoitus vallata koko maailma, ei enempää eikä
Hyväksihän muslimit vain meitä käyttävät.
No huh huh,,,Mitä tuohon nyt voisi sanoa.
Egyptiläisillä ei ole sen isompi kuin suomalaisillakaan.
"Islamissa ei ole ihmisoikeuksia."
http://creepingsharia.wordpress.com/2014/11/02/egyptian-ex-muslim-there-are-no-human-rights-in-islam-video/
Oisit nyt kirjoittaessasi herännyt edes sen verran, että olisit saanut juttuusi kappalejaon aikaiseksi.