Toisinaan liitetään jokin ominaisuus jompaan kumpaan sukupuoleen ja itse en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt tätä, koska näkemykseni mukaan me olemme yksilöitä, emme niinkään naisia ja miehiä. Tämän vuoksi olisikin mukava kuulla, mitä ominaisuuksia koette itsessänne olevan, niin katsotaan tällä pienellä otoksella, että kumpi on lähempänä totuutta, sukupuolirooleihin yleisesti liitetyt ominaisuudet vaiko se, että yksilöllisyys menee yli sukupuoliroolien.
Ajatuksen tähän aiheeseen sain sekä Lotan että Helmin viesteistä.
Lotta: Tasa-arvo ei tarkoita, että miehet ja naiset tulisivat samanlaisiksi, vaan että tasavertaisuus toteutuisi sukupuolten välillä. (Tämä nyt on ihan vapaamuotoinen lainaus.)
Helmi: Nainen on passiivinen, emotionaalinen, heikko, riippuvainen. Ja mies on aktiivinen, rationaalinen, voimakas ja itsenäinen.
No minkälainen sinä olet?
Ajatuksen tähän aiheeseen sain sekä Lotan että Helmin viesteistä.
Lotta: Tasa-arvo ei tarkoita, että miehet ja naiset tulisivat samanlaisiksi, vaan että tasavertaisuus toteutuisi sukupuolten välillä. (Tämä nyt on ihan vapaamuotoinen lainaus.)
Helmi: Nainen on passiivinen, emotionaalinen, heikko, riippuvainen. Ja mies on aktiivinen, rationaalinen, voimakas ja itsenäinen.
No minkälainen sinä olet?
Vastaukset 22
Vanhimmat
menet... kaikki me ollaan yksilöitä. esim. minä painan 50kg ja olen "mies"
kait sit ku sairastan masennusta, varmaa heikko myös, riippuvainen. Aikasemmin olin vahva ja hyvässä asemassa, mutta kaikki ei ole pysyvää. Kaipa tää tästä viel paremmaksi muuttuu.
nainen.
Uskon silti että "ämmämäisyys" on kovempi pala miehelle, kuin miehisyys naiselle.
:)
Minkälainen nainen olet?
nainen, sisältä ja päältä. Omanlaiseni, omapäinen ja itsenäinen.
Kannatan naisen naisellisuutta, noin ulkoisesti. Pyrin olemaan sellainen. Muunlaista naisellisuutta en ymmärrä kuin ulkoista. Loppu on ihmistä.
Olen johtavassa asemassa, joten en voi olla kovin passiivinen enkä riippuvainen.
En allekirjoita kumpaakaan väittämää, jonka olit aloitukseesi kirjoittanut.
siis olen nainen päältä ja sisältä IHMINEN...se jäi pois...
Olen siis nainen. Luonnehtisin itseäni seuraavin sanoin; rehti, reilu, rohkea, oikeudenmukainen, empaattinen, aktiivinen, rationaalinen, voimakas (ainakin toisten ihmisten mielestä) ja itsenäinen.
No, kuten palstalla onkin asiokkaasti arvioitu, niin minähän olen
- punaniskasika
- sovinisti
- rasisti
Eihän siinä. Aikalailla taitavat oikeassa olla. ;)
Kiva tutustua sinuun enemmän...sivusi välityksellä! :) Kiva että olet ottanut käyttöön. Omaanikin kai pitäisi laajentaa, mutta kun ei viitsi.
Et kai sinä tuollainen ole, vaikka niin väitettäisiin...en usko.
Kumma juttu, miten nämä asiat ovat erilaisten käsitysten vallassa. Juuri äsken sain lukea että täällä haukutaan ja arvostellaan ainoastaan naisia!
Kumpi lienee oikeassa? Eipä nuo sinunkaan laatusanasi oikein kunnioitettavilta vaikuta.
:D
Minkälainen olet omasta mielestäsi? Ei nyt viitsittäisi sabotoida tätä aloitusta.
Jaa'a vähän olen huono itsestäni kertomaan mutta kait olen ihan perinteinen suomalainen mies.
Uskonnollinen en ole, vaikka kirkkoon kuulunkin.
En ole väkivaltainen vaikkakin itsepuolustus lajeja olen harrastanut joskus parikymmentä kiloa sitten.
Laiska ja mukavuuden haluinen.
Huumorintajuinen, ainakin omasta mielestä, tosin huumori on joskus mautonta ja kyynistä.
Aika kova poika omissa töissäni. :)
Ja maailma on opettanut tiettyä kyynisyyttä.
Se rasismi asia pitää jossain määrin paikkansa, mutta siinäkin on mutta. Enpä viitsi tällä palstalla asiaa vatvoa.
Naiset ovat parempia kuskeja (ainakin jos verrataan nuoriin miehiin tilastojen valossa).
Esim. mulla on vain b-kortti ja rouvalla on c, kun puhutaan henkilökohtaisista asioista.
Minä olen oletuksia ja "yleisiä totuuksia" (esim. feminismin implisiittinen retoriikka) kyseenalaistava, tasa-arvoinen, itsenäinen, lapsirakas, yhteen asiaan kerrallaan keskittymiskykyinen, itsepäinen/määrätietoinen, yhteistyökykyinen (myös muiden kuin itseni mielestä), eettiseen toimintaan pyrkivä.
Naisilla ja miehillä yleensä on keskimääräisiä eroja - esim. naiset ovat järkevämpiä liikenteessä (ks. onnettomuustilastot, myös korjattuna suhdeluvuilla), naiset kykenevät hallitsemaan keskimäärin useampia pikkuasioita kerrallaan, miehet keskimäärin pystyvät sukeltamaan syvälle "omistautumaan" pitkäjänteisesti muun unohtaen joihinkin asioihin.
Esim. uskon, että vaikkapa toimitusjohtajan tyyppiseen työhön palkkaisin ennemmin vaimoni kuin vaikkapa itseni... ja esim. moni organizointikykyinen perheenäiti saattaisi pikku koulutuksella strategioista ym. olla oivallinen toimitusjohtaja - ainakin paljon parempi kuin moni mies... (esim. tunneäly, kyky hallita useita asioita jotka kesken jne.).
Tutkimustyössä olen kokenut, että miehet keskimäärin (mitä tunnen) uskaltavat ottaa suurempia tutkimusriskejä - naiset tekevät keskimäärin enemmän työtä "turvallisten" aiheiden parissa, joista joka tapauksessa syntyy jotain. Miehillä on toisaalta suurempi tod. näköisyys tutkimuksen epäonnistumiseen, toisaalta läpimurtoihin.... tämä on henk. koht. mutua. Ehkäpä tutkimusryhmissäkin paras kombinaatio syntyy, jos on eri sukupuolia / eri ominaisuuksia omaavia tutkijoita.
Eli uskon kyllä tietynlaisiin eroihin.
Minua on sanottu myös fundamentalistiseksi kaksinaismoralistiseksi ihmisiä syyllistäväksi patriarkalistiksi, sekä sovinistiksi, ja rouvaa on aikanaan erään feministin toimesta kutsuttu koiraksi (joka tekisi minusta ilmeisesti "koiranhuoltajan"?).
Ilmeisesti nämä ovat sitten enemmän miehisiä, kuin feministisiä/naisellisia ominaisuuksia. Joten ehkäpä miehillä ja naisilla on sitten näitäkin eroja, mene ja tiedä.
"...ja rouvaa on aikanaan erään feministin toimesta kutsuttu koiraksi (joka tekisi minusta ilmeisesti "koiranhuoltajan"?)."
Älä valehtele. En kutsunut rouvaasi koiraksi. Siinä yhteydessä, josta kirjoitimme sanoin, että koirakin heiluttaa häntäänsä, kun sen hakkaaminen loppuu. En tiedä muiden perhe-elämästä sen enempää, mutta aika harvinaista taitaa olla tuo oman vaimonsa koiran roolissa näkeminen, mutta siitä vaan, jokaisella pariskunnalla lienee ne omat pervouden muotonsa parisuhteessa...
Niin...
Jari Sinkkosen (Sinkkonen, J. 1995. Lapsen kanssa hyvinä ja huonoina päivinä. Juva: WSOY.)mukaan seuraavaanlaisia asioita tähän voisi liittyä:
Itse en kyllä tutkijana käyttäisi fallista(/pallista)/maskuliinista ja niiden vastinparia tms. käsitteenä, koska näen ne enemmänkin ihmisyyteen liittyvinä perusvoimina jotka kuuluvat kaikkiin yksilöihin vähän eri painotuksilla ja joissa erot sukupuolten ja perheiden välillä voivat olla suurempia kuin niiden välillä.
s.61
Falliset valtapyrkimykset
On surullista havaita, että itsekeskeisyys yhdistyneenä vallantavoitteluun johtaa niin usein menestykseen esimerkiksi politiikassa ja yhteiskuntaelämässä. Tosin menestys voi olla lyhytaikaista kasinopelurin hurmaa, joka vaihtuu täydelliseen henkiseen ja taloudelliseen vararikkoon. Falliseen hallitsemiseen ei kuulu minkäänlaista heikkouden merkkiä, joten mitään muita vaihtoehtoja kuin onnistuminen ei voida ottaa lukuun...
s.62
...Falliset pyrkimykset eivät suinkaan ole poikien ja miesten yksityisomaisuutta, myös tytöillä ja naisilla on niitä. Tyttö idealisoi isän fallosta siinä kuin poikakin ja käyttää sitä samaan tarkoitukseen eli äidistä irtautumiseen. Naiset kuitenkin ujostelevat helposti fallisuuttaan, vetäytyvät passiivisuuteen ja jättävät puolitiehen yrityksensä saavuttaa menes-
s.63
tystä (Torsti 1992). Tytön ongelma on löytää fallisille pyrkimyksilleen tasapaino, jossa on lupa saavuttaa päämääriä, hallita asioita ja ottaa ohjat käsiinsä mutta jossa kovuus ja kyynärpäätaktiikka eivät silti saa yliotetta.
Voimakkaasti fallinen nainen käyttää "miesten aseita". Hänen sukupuolensa ei muuta niitä sen siistimmiksi kuin ne ovat miesten käytössä. Ihmetellään, miksi General Motorsin hallintoneuvostossa ei ole yhtään naista. Ehkä meidän pitäisi sen sijaan ihmetellä, miksi siellä on niin monta miestä, kirjoitti Marilyn French kirjassaan Naisten huone. On tosin kiistatonta, että naiset ovat aliedustettuna yhteiskuntaelämän avainpaikoilla, mutta ei siellä näytä miehilläkään olevan kovin mukavaa. Loppuunpalaminen, terveyden menettäminen ennen aikojaan ja itsemurhat ovat huippujohtajien keskuudessa yleisiä.
Yltiöfallinen keinoista piittaamaton menestyksen tavoittelu ei ole toivottavaa enempää yhteisön kuin yksilönkään kannalta. Olisiko jotakin ehkä tehtävissä? On esitetty, että naisten johtamiskulttuuri voisi viedä muutokseen. Sukupuoli sinänsä tuskin ratkaisee; valtaan pääsy edellyttää liian usein kylmää narsismia ja teräviä kyynärpäitä. Viimeistään vallassaolo turmelee sinne syystä tai toisesta joutuneet idealistit.
Koska pojat monista syistä ovat alttiimpia juuttumaan fallisiin toimintatapoihin, kannattaa miettiä, miten hoteissamme olevat pienet pojat saisi vakuuttumaan oman ruumiin ja pippelin riittävästä hyvyydestä. Se ei onnistu kasvattamalla äidin nelivuotias pikku shovinisti pois lelupyssyistä eikä syyllistämällä häntä "väkivaltaleikeistä".
s.64
Sen sijaan kannattaa kohdistaa katse siihen, kuinka me kohtelemme pienen pojan ruumista.
Suomalaisen kasvatusperinteen mukaisesti lapsia - varsinkaan poikia - ei ole ollut tapana pitää fyysisesti hyvänä [vrt. sanan tunteet alkuperä joka viittaa toisen kosketuksen ja hyvänäpidon keholliseen kokemiseen ja fyysiseen kosketukseen]. Kuitenkin juuri rutistelu, silittely ja suukottelu on konkreettisin tapa välittää lapselle tunne siitä, että hän on sellaisenaan rakastettava, maailman paras tyttö tai poika.
Äideiltä hellyydenosoitukset vielä jotenkin luonnistuvat, mutta monille isille oman pojan hyvänä pitäminen kilpistyy ammoin sisäistettyihin estoihin - ja juuri isän läheisyyttä poika tarvitsee. Tiedän, etten voi yleistää väitettäni, mutta olen nähnyt aivan liikaa poikia ja isiä, joiden suorastaan kuulee kurottavan toistensa puoleen, mutta sisäiset esteet eivät tahdo millään antaa periksi . Mitenkähän heitä voisi rohkaista lähestymään toisiaan?
Aggression olemus
Aggressio - elämänvoima
Aggressiota ovat määritelleet sosiologit, biologit, etologit, psykologit ja psykoanalyytikot. Ei ihme, että määritelmiä on syntynyt toista sataa. Runsaudenpulasta huolimatta yksikään luonnehdinta ei ole kattava.
Sana aggressio herättää tavallisesti negatiivisia mielleyhtymiä vihan tuhoavista ilmentymistä. Aggression ajatellaan olevan tahallinen yritys vahingoittaa toista ihmistä. Toisaalta puhutaan aggressioiden purkamisen tärkeydestä. Ihminen kuvitellaan jonkinlaiseksi astiaksi, johon kielteisiä tunteita varastoituu [tämän idean virheellisyyden niin naisilla kuin miehilläkin on selkeästi kuvannut Kirsti Lagerspez kirjassaan Naisen aggressio] Agression purkamiseen liittyy katharsiksen, puhdistautumisen, teema: puhutaanhan suukin "puhtaaksi".
Onko aggressio siis vietti vai sosiaalisesti opittu käyttäytymismalli? Edellisessä tapauksessa olisi kysymys sisäisestä pakosta, joka tulvivan veden tavoin etsii uomaansa tavalla tai toisella. Kasvattajien tehtävänä olisi silloin valjastaa lapsen aggressiovietti järkevien tarkoitusperien käyttöön. Jos
s.68
aggressio taas opitaan ja ympäristö palkitsee siitä, olisi muutettava ympäristöä. Lapsia olisi säästettävä väkivaltaa ihannoivalta viihteeltä []. Pitäisi suosia muita kuin voimakkaimman oikeuteen perustuvia ongelmanratkaisukeinoja.
Vaikka viha on pelottavaa ja vaarallista, siinä on myös voimaa. Pelollahan voi hallita muita ja pelko on usein juuri väkivallan pelkoa. Miehet ovat kauan hallinneet naisia suuremmalla fyysisellä voimallaan [mutta ei se ole tuntematonta naisellekaan, joskin keinot ovat osin erilaisia]. Olen joskus saanut yllättäviä vastareaktioita puhuessani huolestuneena poikien väkivaltaongelmista. "Tytöilläkin on oltava oikeus aggressioihin" on sanottu, aivan kuin tytöillä olisi poikien kontrolloimattomissa vihanpurkauksissa jotakin kadehtimisen aihetta.
...Se, että lapsille tärkeät ihmiset käyttäytyvät väkivaltaisesti ja hän kasvaa TV- ja videoväkivallan [sekä erityisesti väkivaltaisten tietokonepelien] ympäröimänä, ohjaa lapsen käytöstä aggressiiviseen suuntaan.
Suhtaudun kuitenkin varauksellisesti ajatukseen, jonka mukaan terve ja hyvin kehittynyt lapsi muuttuisi patologisen vihamieliseksi vain väkivaltavideoita katsomalla [tai pelejä pelaamalla]. En ainakaan ole vielä sellaista tavannut, vaikka näenkin työssäni väkivaltaisia lapsia. Video [ja peliväkivallan] vaikutuksille tarvitaan otollinen maaperä: jotain on mennyt lapsen kehityksessä vikaa jo aiemmin.
s.81
On suuri onni, jos äidistä irti pyrkivä poika voi hypätä isän syliin, jos hänellä siis on isä joka on poikansa elämästä ja kehityksestä kiinnostunut. Silloin käy niin kuin Eppu Normaalin laulussa sanotaan: "Äiti repun täytti, isä suunnan näytti."
Itsenäistyminen ei tietenkään onnistu yksinomaan lapsen kiukuttelulla. Tarvitaan äiti [primaarikiintymyskohde, joka tarkoittaa primaariä huolehtijaa, ei välttämättä biologista äitiä tai naista], joka sopivasti hellittää lapsesta otettaan. Äitiin [primaarikiintymyskohteeseen] kiinnittyminen - kutsuttakoon sitä symbioosiksi tai jollakin muulla nimellä - on lapselle välttämätön vaihe, mutta niin on irrottautuminenkin. Jos äiti ei kestä lapsen erillisyyttä, lapsi jää hänen psyykkiseksi jatkeekseen. Se on lapsen vastaiselle kehitykselle tuhoisaa.
Aggressiota kesyttämään
Viha sulaa rakkauteen
...Jos lapsi kokee maailmassa olevan enemmän rakkautta kuin vihaa, viha ei enää tunnu luonnonvoimalta, jolle hän itse enempää kuin aikuisetkaan ei mahda itään. Aggressio sinänsä ei häviä mihinkään vaan kanavoituu ...
...ja auttaaviemään kehitystä eteenpäin.
... ...tämä "libidon ja aggression fuusio", rakkauden ja vihan sulautuminen, on Erna Furmanin (1992; 1993) ukaan tärkein osatekijä aggression kesyttämisessä.
Tasa-arvo ei tarkoita, kuten jotkut naiset ovat kuvitelleet, samankaltaisuutta, vaan yhtäläistä oikeutta olla erilainen ja tulla kohdelluksi sellaisena.
No tasa-arvoisuus ei tosiaan ole sitä että halutaan olla samanlaisia. Siis että naiset ja miehet olis samanlaisia? No, mä en ainakaan haluis olla samanlainen kun miehet.....
Sillonhan tulis perikato koko maailmaan, hih.
Joku jossain pohti että tietynlaiset ihmiset femakot?) provosoituu heti jos teityllä tavalla sanoo niille jotain. Voiskohan niin, että kerta täällä leikitään roolileikkejä niin joku on tahallaan provo ja sanoo jotain mistä tietää jonkun (joittekin) provosoituvan? Siis ettei ehkä oliskaan tosikko?
Huumori kieltämättä unohtuu turhan usein feministeiltä.
Naiset ovat yleensä hysteerikkoja kun taas miehet ovat pakkoneuroottisia.
Meidän perheessä taas täysin päinvastoin!
Lisäksi avovaimo on se aktiivinen, seurallinen, kunnianhimoinen ja rationaalinen osapuoli.
Kun seurattiin miten naiset reagoivat eroottisten naiskuvien näyttämiseen, kävi ilmi, että n. 90 % naisista kiihottui niiden katselemisesta, olkoonkin, etteivät itse sitä huomanneet. Miehillä eroottisten mieskuvien katselijoista eivät kiihottuneet kuin homo- tai biseksuaalit.
Epäilen, että nuo 90% ovat hysteerikkoja. Tosin 90 % joukossa on varmaan jokunen prosentti pakkoneuroottisia lesboja. Yhtä kaikki hysteerikkojen esiintyvyys naisissa lienee jotakin 90% luokkaa, sillä luultavasti ihan kaikki hysteerikot eivät "jääneet kiinni".
taisi kuolla jo aikapäiviä sitten... tervetuloa 2000-luvulle.