Olen ollut tosissani! Ei auta näin surkeassa yhteiskunnassa muutakuin itsensä tappaminen.
Miksi Jumala ei auta!
hvyästi ystävät...
9160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä apua tarvitset?
Älä tapa. Tämä saattaa masentaa sinua lisääkin, mutta kun itse käännyin etsimään Jumalaa, meni 9 vuotta täysin sotaa vastaavaa hengenvaarallista, yötäpäiväistä, yliluonnollistakin kamppailua kunnes löysin vihdoin sen Jumalan luokse jota etsin. Hän ei tosin ole mennyt mihinkään, ottaa vain aikaa lopettaa omat harhailut. Meni päivä tai pari ja lankesin pois Jumalan yhteydestä ennen kuin ehdin toipua haavoistani. Tuosta on nyt kulunut vuosi ja kamppailu jatkuu sellaisena että en uskalla nukkua öisin vaan useimmiten valvon kaikki yöt aamuun asti. Pelkään sitä ikuista rangaistusta johon käsittääkseni suurin osa ihmisistä joutuu, enkä siksi tapa itseäni vaan selvitän uudelleen Jumalasuhteeni vaikka mikä olisi. Tällä kertaa en etsi niin aktiivisesti tekoja tehden vaan enemmän toivon Jumalan pystyvän ohjaamaan minut oikeaan, mutta elossa on koitettava pysyä siihen asti. Nyt tiedän että aikaa se vie ja paljon kärsimyksiä, mutta se on joten kuten mahdollista ja vältän sitten ikuisen tuomion ja pääsen ehkä ikuiseen iloon jossa minua rakastetaan ja minä rakastan.
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (elintarvikkeet ym.) teille annetaan." (Matt. 6:33)
Egyptistä Israeliin on vain n. 300 km, mutta Israelilla kesti 40 vuotta vaeltaa sinne erämaan poikki. Erämaassa ei juuri ole syötävää mutta Jumala järjesti sitä yliluonnollisesti, koska he olivat lähteneet Egyptistä luvattua maata kohti ja siten noudattivat äskeistä lausetta, joka tosin on uuden testamentin puolelta. Se sukupolvi kuitenkin kuoli erämaahan ja vain seuraava sukupolvi pääsi perille. Tämä kaikki kuvaa ainakin minun elämääni, mutta olen nähnyt paljon iloisempia kristittyjä. Näetkö sinä? Hakeudu kristittyjen seuraan jos et jo ole. Suositukseni on käydä useammassa, eri suuntausten kristillisissä seurakunnissa eikä jumittua yhteen mutta Jumala sinua ohjatkoon. Saan syytöksestäsi yhteiskuntaa kohtaan sellaista käsitystä että et kommunikoi Jumalan suuntaan vaan katsot ihmisiin ja rakennelmiin. Sellainen on lihallinen, ei hengellinen näkemys.
jumala ei voi auttaa koska sitä ei ole olemassa. toiset ihmiset voi sinua auttaa ja sinä itse. siinä kaikki.
jumala ei voi auttaa koska sitä ei ole olemassa. toiset ihmiset voi sinua auttaa ja sinä itse. siinä kaikki.
Kokeleil wwerwer. Sano pari kertaa Jeesus, niin kohta naurat....Ei ollut olemassa kuolemaa, mutta Jumala oli ja on.
Älä vertaile enää itseäsi muihin, ja jos olet fyysisestikin terve, pyydän sinua käymään psykoanalyysissa, niin että pääsisit hoitoon pariksi vuodeksi ehkä. Se on parempi ratkaisu, kuin turmella vapaaehtoisesti oma "Pyhän Hengen" temppelinsä.
Itseäni ainakin auttoi kun oppi Raamatun opetuksen myötä tietämään miksi tämä maailma on tässä jamassa kuin se nyt on ja mihin olemme menossa. Jumala
sanassaan kertoo meille miten asiat tullaan korjaamaan kun sen aika koittaa. Hän antaa meille sanansa välityksellä voimaa kestää nämä nykyiset olosuhteemme,
kunnes tuo huojennuksen koko maailmaan. Paha tulee saamaan palkkansa, vaikka nyt ei siltä vaikutakkaan.
Oletko koskaan kokeillut rukoilla koko sydämestäsi Jumalaa, jotta hän auttaisi sinua ymmärtämään hänen sanaansa ja saisit sitä kautta helpotusta elämääsi. Pyydä häneltä nöyrästi apuasi, niin hän kyllä tulee apuun. Apu saattaa kyllä tulla sellaiselta taholta, mistä itse et osaisi ajatellakkaan sen tulevan.
Joskus on myös apua siitä kun tekee ihan listan siitä mitä hyviä asioita elämässä on sillä hetkellä ja keskittyy niihin. Opettelee tavallaan olemaan kiitollinen siitä mitä on,
eikä murehdi sitä mitä ei ole. Vaikka kuinka näyttäisi kaiken olevan umpikujassa, niin ei kannata tehdä mitään hätäisiä päätöksiä. Yleensä kun kuluu hiukan aikaa niin
niitä vaihtoehtojakin alkaa ilmaantumaan. Itselleni koettelemuksissa sanon usein että asioilla on tapana järjestyä. Ja niin on aina käynytkin. Ei aina sillä tavalla kuin
olisin halunnut, mutta sillain että on päässyt eteenpäin. Elämä on kaikesta "kurjuudestaan" huolimatta ihanaa, kunhan sen vain oivaltaa.
Meille on myös annettu puhumisen lahja, käyttäkäämme sitä kun on paha olla. Hae jostain kuunteleva korva, joka voi auttaa jo sinänsä yllättävän paljon, kun
saa ahdistuksen puhuttua ulos. Älä jää yksin noiden negatiivisten ajatustesi kanssa. USKALLA puhua.
Valoa on tunnelin päässä, vaikkemme heti sitä aina huomaakkaan.
"Oletko koskaan kokeillut rukoilla koko sydämestäsi Jumalaa, jotta hän auttaisi sinua ymmärtämään hänen sanaansa ja saisit sitä kautta helpotusta elämääsi. Pyydä häneltä nöyrästi apuasi, niin hän kyllä tulee apuun. Apu saattaa kyllä tulla sellaiselta taholta, mistä itse et osaisi ajatellakkaan sen tulevan."
Suosittelen tutkimaan Raamattua sekä Heprean että Kreikan alkukielellä! Moni asia AUKEAA sinulle tavalla jota et alunperin uskonutkaan!
Ei se ehdi, kun se kattoo pårnåa ja runkkkaa.
Minä uskon et herra ei kykene auttamaan meitä, koska vaikka hän mietä rakastaa niin meidän maa on syntinen ja jos herra meitä auttaisi palaisimme tuhkaksi hänen pyhyyden takia mutta hän suree meidän puolesta.