noin vuosi sitten kirjoitin tälle sivustolle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11772559#comment-0
Siinä vähän taustaa.
Olen edelleen ahdistunut, edelleen voin pahoin enkä näe elämän muuttuvan paremmaksi. Olen ammattikoulussa alalla, jolle ei mielenkiintoa riitä. Teen kahta työtä koulun ohessa, mutta en töitä koe mitenkään ahdistaviksi tai voimia vieviksi.
En tiedä enään itsekään mikä ahdistaa. Jonkin asteinen perfektionismi, joka pakottaa mut tähtäämään joka asiassa täydellisyyteen, aiheuttaa toki ahdistusta, koska yleensäkään en siihen yllä, mikä järkevästi ajateltuna on ihan normaalia. Ei kukaan ole täydellinen. Ehkä ahdistuksen aiheita on niin monia, että en osaa edes sanoa yhtä. Tunnen vain olevani täysin umpikujassa ja elämä, tulevaisuus on vain täynnä kysymyksiä, joihin en osaa vastata. IHmissuhteet on liian epäselviä, enkä koe, että pystyisin edelleenkään kenellekkään tunteitani purkamaan. Toki ystäväni tietävät pahasta olostani, mutta kaikesta huolimatta en kykene avautumaan heille.
Elämä tuntuu niin synkältä ja turhalta, etten enää tiedä miten jaksaa päivästä toiseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11772559#comment-0
Siinä vähän taustaa.
Olen edelleen ahdistunut, edelleen voin pahoin enkä näe elämän muuttuvan paremmaksi. Olen ammattikoulussa alalla, jolle ei mielenkiintoa riitä. Teen kahta työtä koulun ohessa, mutta en töitä koe mitenkään ahdistaviksi tai voimia vieviksi.
En tiedä enään itsekään mikä ahdistaa. Jonkin asteinen perfektionismi, joka pakottaa mut tähtäämään joka asiassa täydellisyyteen, aiheuttaa toki ahdistusta, koska yleensäkään en siihen yllä, mikä järkevästi ajateltuna on ihan normaalia. Ei kukaan ole täydellinen. Ehkä ahdistuksen aiheita on niin monia, että en osaa edes sanoa yhtä. Tunnen vain olevani täysin umpikujassa ja elämä, tulevaisuus on vain täynnä kysymyksiä, joihin en osaa vastata. IHmissuhteet on liian epäselviä, enkä koe, että pystyisin edelleenkään kenellekkään tunteitani purkamaan. Toki ystäväni tietävät pahasta olostani, mutta kaikesta huolimatta en kykene avautumaan heille.
Elämä tuntuu niin synkältä ja turhalta, etten enää tiedä miten jaksaa päivästä toiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitit itse tärkeän asian: Kukaan ei ole täydellinen.
Ihminen saa olla myös heikko, ihminen saa itkeä, niinkuin nauraakin, silloin kun siltä tuntuu. Ne ovat normaaleja tunteita. Sinun pitäisi uskaltaa näyttää vanhemmillesi ja ystävillesi miltä sinusta oikeasti tuntuu, ei vanhempasi halua että esität heille jotain roolia, he haluavat nähdä todellisen minäsi, oman lapsensa aitouden.
Jos koet että käyt koulua mikä ei kiinnosta, jätä se kesken, se syö vain voimavarojasi.
Mieti miten haluaisit asioiden olevan että olisit onnellisempi ja vähemmän ahdistunut ja pyri vaikuttamaan että asiat menisivät siihen suuntaan.
Rakasta itseäsi ja huolehdi ennenkaikkea itsestäsi, sen jälkeen tulevat kaikki muut. Jos vanhempasi ja ystäväsi välittävät sinusta oikeasti, he hyväksyvät tämän.
Ole hellä, ymmärtäväinen ja armollinen itseäsi kohtaan.
Sinä kyllä itse tiedät, mikä totuus on. Ei tarvitse olla täydellinen ja suorittaa äärirajoilla elämää ja niin "lunastaa" paikkaansa tässä maailmassa. Tuo täydellisyys vaatimus on sinulla kuin pakkomieli ja koet hallitsevasi elämää laukkaamalla pää kolmantena jalkana eteenpäin. Tavallaan se voi olla myös kontrolli ja keino pitää itsenä liikkeessä ja paeta sitä ahdistusta ja tunteita.
Kuvittele mitä tapahtuu, jos jäät paikalles, et tee tuonnolliseti joskus opiskelutehtäviä. Kaatuuko kaikki päälle, luhistutko, vai tuleeko siitä helpotus? Kokeile?
Puhuminen auttaa, mutta mielellään joko vanhemman elämää kokeneen ihmisen kanssa tai sitten esim. psykiatrisen hoitajan, diakonin kanssa. Jotkut selvittävät "päätään" kirjoittajamalla päiväkirjaa esim. Auttaa kun saa omat mielen solmut ulos eli tunteet / ahdistuksen pystyy jäsentää yms.
Ja etsi lähellesi armollisia, ymmärtäviä ystäviä ... Vältä energiasieppoja yms.
Tee asioita joita itse haluat tehdä. Onko tarpeellista opiskella alaa, joka ei kiinnosta?! Onhan sulla työtä ja haet yhteishaussa alalle joka kiinnostaa oikeesti :)
SOS-kriisikeskus vastaa
Hei,
vaikeassa elämäntilanteessa voi hakea keskusteluapua myös auttavilta tahoilta.
Alla linkki Suomen Mielenterveysseuran tarjoamiin palveluihin.
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus
Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus