Eli siis oon kasin alottanu 14-vuotias tyttö ja oon onnellinen, elämä menee hyvin ja oon terve. Mut nyt tää alkanu juttu vie kaikki voimat. Eli kaikki alko siitä ku nielasin purkan, tais mennä väärään kurkkuun. Yskäsin ja sen jälkeen yskin paljon ja sain jonku kohtauksen. Vaikee selittää, mut sit se kai meni sielt jotenki pois. Sen jälkeen olin ihan normina kunnes alko ongelmat. Eka kurkku oli kipee ja näin. Sit kurkku tuntu paranevan mut sit tuli nielemisvaikeuksia. Tuntuu koko ajan ku nielen vaikka vettä tai puuroo et se menee henkitorveen/keuhkoihin. Pyörittelen ruokaa suussa ja nielen pienissä osissa. Testaan koko ajan saanko henkee. Ja saatan sylkee nieltyy ruokaa takas. Enää ei oo ruokahaluu ja oon laihtunu. Tää juttu ei oo ollu viel ku muutamia päiviä mut tuntuu et tää vie mun kaikki voimat. Ja sit syljen eritys on toisinaan voimakasta ja sitä on vaikee niellä, mut nyt se ei oo suurin murhe. (Ja välillä kurkkua kuivaa) Pillereiden nieleminen pelottaa. Mul on ihan outo nielemistekniikka. Luulen et tää on henkistä mut onko mulla jotai fyysisiä ongelmia? Sen purkan takii työnsin sormet syvälle ja yskin tosi paljon. Saan kumminkin hyvin happee. Ja siis koko ajan ahdistunut olo. Kannattaisko käydä vaikka terveydenhoitajalla koulussa tai mennä johonki lääkäriin? Oon nukkunu huonommin ku ennen. Ainii tää ei varmaa kuulu tänne mut en jaksanu miettii mikä tän oikee aihe olis.. Ei kiitos sit mitää pelotteluvastauksii
Vastaukset 14
- ahdistunutt
Auttakaa, kai tää on ohimenevää? Ja meenkö huomenna kouluun? Muuten onko mahollista et ruokaa/juomaa menee väärään kurkkuun, muttei ala yskittää?
- ghfh
:(( nytki itken punasena, pliis auttakaa
- ....
Mee kouluun ja kysy terveydenhoitajalta neuvoa.
- fgdc
ok, kiitos vastauksesta
- eivielkääihaeros;)
No tota, tässä ollaan elossa. Tossa välissä oli parempiaki aikoja mutta vieläkään en oo päässy eroon tästä. Iltaa kohti pahenee ja eilenkin sain paniikkikohtauksen. Tänään on itkeny ku en oo saanu syötyy ja juotuu. Onneks ihanat vanhemmat yrittää auttaa. Onko jollain jotain vinkkejä? Tahtoisin kovasti apua tähän.
- Varmasti hankalaa
Ei nielemistä kannata sen kummemmin ajatella, nielee menemään vaan. Varmasti tulee nielemisvaikeuksia jos alkaa joka nielasua miettimaan ja annostelemaan suulla nielemisen määrää. Hengitykseenkin tulee vaikeuksia jos ajattelee joka hengenvetoa, tuntuu kuin se ei enää toimisikaan automaattisesti. Kurkku tulee kipeäski, kun nielee omituisesti. Ei voi mennä väärään henkeen niin ettei yskitä. Sulla on varmasti kurja olla. Oletko käynyt terkkarin juttusilla?
- jsx1
^ Just noin. Mitä vähemmän ajattelet nielemistä, sitä helpompaa se on.
Voisitte kokeilla vanhempiesi kanssa istua yhdessä pöydän ääreen syömään ja rupattelemaan. Pyydä heitä juttelemaan kanssasi jostain mielenkiintoisesta, ja yritä keskittyä siihen syömisen ja nielemisen sijaan.
Ongelman syy on hyvin todennäköisesti psyykkinen, eikä vaiva ole vaarallinen, vaikka inhottava onkin. Myös sen ajatteleminen voi auttaa.Tai sitten voit kokeilla käänteistä taktiikkaa: päätä, että et vähään aikaan edes yritä juoda tai syödä.Voi olla, että muutamien tuntien päästä alkaa olla jo sen verran jano ja nälkä, että homma sujuu melkein itsestään (paitsi jos sairastaa diabetestä, niin silloin niin ei tietenkään saa tehdä).
Jos ongelma kuitenkin jostain syystä jatkuu pahana vielä monta päivää, niin sitten kannattaa käväistä terkkarila.- banskuh
Moi,
oon tän ketjun alottaja ja nyt 17-vuotias. Hyvin osasitte vastata mulle, ja kävinkin terveydenhoitajalla silloin joskus. Hän ei osannut oikein auttaa. Apua kuitenkin lopulta sain, mutta vasta silloin kun olin kuolemaisillani... Nielemispelon alun jälkeen meni n. 10 kuukautta, kunnes nestehukkani meni erittäin vakavaksi. Olin myös alipainoinen ja kärsin aliravitsemuksesta. Lopulta virtsani oli ihan ruskeaa, joka on yksi hengenvaarallisen nestehukan oireista. Yleisesti minua huimasi koko ajan ja oloni oli erittäin huono.
No lopulta siis mut vietiin sairaalaan ja jäin sisätautiosastolle kanyyli kädessäni. Siellä sain luojan kiitos nesteytystä ja minuun laitettiin nenämahaletku. Vietin osastolla yhteensä 11 yötä. Paniikkihäiriöni huomattiin sairaalassa ja minulle määrättiin Ketipinoria. Sen jälkeen jouduin käymään psykiatrisella polilla, josta ei ollut pahemmin mitään apua. Esimerkiksi sairaanhoitajani ei tiennyt kunnolla ongelmieni perimmäistä syytä. Koulussa kävin yläasteella harvakseltaan. En jotenkin ollut kovin energinen kroonisen nestevajeeni ja unettomuuteni kanssa. Pikkuhiljaa olen tullut terveemmäksi ja käyn nyt lukion ensimmäistä vuotta. Fagofobia on aiheuttanut hampaisiini vaurioita ja viimeksi ne paikattiin nukutuksessa.
Mutta ei kai tässä mitään kovin vakavaa enää ole. En syö normaalisti, joka rajoittaa elämääni. Onneksi pystyn juomaan, enkä kärsi enää nestehukasta! Olen kuitenkin suht' hyvin ravittu jne. Voin varmaan paljon paremmin kuin keskiverto ihminen. Tietenkin olen vähän katkera tapahtuneesta. Olisi kiva joskus törmätä johonkin kohtalontoveriin, mutta epäilen, ettei heitä Suomessa oikein ole. Kerroin tässä nyt aika pintapuoleisesti mun asioista, mutta tärkeimmät päällisimmät ajatukseni taisin sanoa. Tuun varmasti kertomaan näistä jutuistani vielä joskus. Ehkä sitten panostan siihen enemmän.
- Feeniksin_kyynel
Mua harmittaa sun puolesta, että et saanut oikeanlaista apua niin nopeasti kuin olisit voinut. Toisaalta ymmärtäähän sen kun tuollaista ei juurikin varmaan kauhean usein tapahdu.
Eihän sitä koskaan tiedä kuinka paljon kohtalontovereita on, mutta moni kyllä varmaan ottaisi mielellään vastaan sun kokemuksia. En tiedä, mutta varmaan myös jotkut ammattilaiset ja ton tilan asiantuntijat tykkäis siitä, että sun kokemuksia saataisiin jonnekin esille. Siitä vois olla apua monelle, jotka joutuu kärsimään samasta ongelmasta.
Ei voi muuta sanoa kuin että paljon oot joutunu kokemaan yhden purkan takia. Vaikka sain tietää tästä ketjusta vasta nyt ja luin sen hetki sitten niin oon silti ilonen, että lopulta sait apua ja kerroit sen tänne. - jht86
Aikuistenkin ahdistuksiin on usein syynä väärät opit joita syntiset/rikolliset kristityt jakaa alaikäisille nuorille....
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14856408/rippikoulu-ahdistaa#comment-89955091 - Janskihi
Tulin tänne taas kirjoittamaan. Viimeksi kommentoin 14.5.2017. Oon edelleen 17-vuotias, synttärini on 10.5. Ihan hyvin mulla kai menee edelleen.
Olisiko täällä joku, jolla on ollut samankaltaisia ongelmia? Eli siis pelkoa niellä tms.. Voisin haluta tutustua johonkin samaistuttavaan tyyppiin, jonka kanssa voisi jutella ja muuta mukavaa. Voin olla sit aika ujo, mut tykkään ihmisistä.
Jos kiinnostuit nii mun Instagram on Janski00 ja Snapchat janskih00. Nimeäni tai muita henkilökohtaisempia tietoja en viitti tässä mainita.- Anonyymi
Moi, Olen 20 vuotias mies ja minulla on ollut noita samoja nielemisongelmia, kun oli, joku 10 vuotias. Kaikki alkoi siitä, kun olin autossa ja niealisin purkanpalan väärään kurkkuun. Yskin hirveästi, mutta jälkeenpäin tuntui että kurkkuun olisi jäänyt purkkaa silti. Siitä päivästä lähtien aloitin alitajuisesti miettimään niealaisua aina kun söin tai join. Syömisestä ei tullut mitään eikä juomisesta, mutta yritin silti syödä ja juoda, joka päivä. Nykyään minulla ei ole ollut nielemisongelmia. Pääsin niistä eroon kun olin, joku 13. Mutta sitä ennen minulle syntyi ahdistus ja pelkotiloja varsinkin syödessä tai ennen syömistä. Olen nykyään paljon paremmassa kunnossa, mutta joudun silti syömään lääkkeitä ahdistukseen. En tarkalleen muista, miten pääsin nielemisongelmista eroon. Mutta luulisin, että olen vain ajatellut että, jos nielaisen, niin ruoka ei mene silloin väärään kurkkuun, vaikka se tuntuisi siltä. Eri juttu on jos hengittää syvään ja on ruokaa suussa, mutta se on hyvin epätodennäköistä ja siitäkin selviää, kun yskii muutaman kerran ja jatkaa elämää.
- Anonyymi
Hei, toivottavasti luet vielä jossain vaiheessa näitä viestejä. Itse olen keski-ikäinen nainen ja olen 20 kymppisestä tähän ikään asti jännittänyt välillä syödä, varsinkin jotain sitkeämpää kuten lihaa, sitkeämpää leipää, pitsaa, karkkia ym. Välillä tuntui kaikki pehmeämmätkin syömiset haastavalle ja vaikealle, pelkäsin että ruoka luiskahtaa väärään kurkkuun ja tukehdun. Huomasin että mitä enemmän ahdisti, niin sitä useammin oli syömis vaikeuksia. On ollut myös kausia ettei syöminen ole vaivannut. Syömisongelmille en tiedä muuta syytä kuin ahdistus ja pelkotilat. Yksinäisyys pahentaa ongelmaa. Minulla todettiin ahdistuneisuus häiriö n. 7 vuotta sitten mutta en halua käyttää lääkkeitä kun ne tekee sekavan humalaisen olon ja väsyttää. Itse yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja yrittää miettiä vain kivoja asioita.
- Anonyymi
Jäi kirjoittamatta vielä että näen edelleenkin painajaisunia että mun kurkkuun jää tukkimaan jokin ruoka ym. jokin unessa oleva tapahtuma ja herään siihen että kurkkua puristaa enkä saa henkeä ja on pakko sylkeä, oksentaa sängyn ulkopuolelle esim. nenäliinaan. Tosi noloa mutta totta...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 101899
Perhoseni (miehelle)
Miksi et usko, että mun rakkaus sinuun on aitoa ja vilpitöntä? Tai että se oli jo silloin? Miksi ajattelet, ettet ole r1671088Totta on asia. Jeffrey Cohen on jättänyt Sofian.
Vaimon viesti on paljastanut totuuden.265991- 76862
- 63788
- 75751
Mies, näetkö minut myös
Seksuaalisena ihmisenä ja naisena? Haluatko minua seksuaalisesti? Vai olenko mielestäsi tyttönen?22696Kuinkahan monen
Naisen puolisoa olet nainen vikitellyt ja eron aiheuttanut? Toivottavasti karma on ku*sut muroihisi useamman kuin kerran69671Nainen, mitä mieltä olet kodittomista?
Ja heistä jotka eivät kykene huolehtimaan asioistaan, itsestään eikä terveydestään? Miten heidän kanssaan tulisi toimia?138657- 65641
- 42609
Mies, kumman ottaisit mieluummin
176 cm vai 154 cm naisen, jos molemmat muuten yhtä viehättäviä? Mikä on oma pituutesi?124602Voiko se ikinä toimia
Voiko meistä ikinä tulla mitään? Näin kauan aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu... En usko, että sinä mietit minua het32588- 52562
Tekisi mieli vetäistä kunnon jurrit sinun kanssasi
Ja keskustella asiat, ei tästä tule hevonvttua.44559- 55538
- 40524
Kerro mies tarinasi
Miksi kaikki meni niinkuin meni? Haluaisin vieläkin ymmärtää. Tuskin saan vastausta häneltä, koska etsin aavikolta juuri20508Anteeksi mies
En jaksa tätä…, en halua, että sinulla on paha mieli tämän takia. Viestiä Sinulle.40503- 30493