Eli siis oon kasin alottanu 14-vuotias tyttö ja oon onnellinen, elämä menee hyvin ja oon terve. Mut nyt tää alkanu juttu vie kaikki voimat. Eli kaikki alko siitä ku nielasin purkan, tais mennä väärään kurkkuun. Yskäsin ja sen jälkeen yskin paljon ja sain jonku kohtauksen. Vaikee selittää, mut sit se kai meni sielt jotenki pois. Sen jälkeen olin ihan normina kunnes alko ongelmat. Eka kurkku oli kipee ja näin. Sit kurkku tuntu paranevan mut sit tuli nielemisvaikeuksia. Tuntuu koko ajan ku nielen vaikka vettä tai puuroo et se menee henkitorveen/keuhkoihin. Pyörittelen ruokaa suussa ja nielen pienissä osissa. Testaan koko ajan saanko henkee. Ja saatan sylkee nieltyy ruokaa takas. Enää ei oo ruokahaluu ja oon laihtunu. Tää juttu ei oo ollu viel ku muutamia päiviä mut tuntuu et tää vie mun kaikki voimat. Ja sit syljen eritys on toisinaan voimakasta ja sitä on vaikee niellä, mut nyt se ei oo suurin murhe. (Ja välillä kurkkua kuivaa) Pillereiden nieleminen pelottaa. Mul on ihan outo nielemistekniikka. Luulen et tää on henkistä mut onko mulla jotai fyysisiä ongelmia? Sen purkan takii työnsin sormet syvälle ja yskin tosi paljon. Saan kumminkin hyvin happee. Ja siis koko ajan ahdistunut olo. Kannattaisko käydä vaikka terveydenhoitajalla koulussa tai mennä johonki lääkäriin? Oon nukkunu huonommin ku ennen. Ainii tää ei varmaa kuulu tänne mut en jaksanu miettii mikä tän oikee aihe olis.. Ei kiitos sit mitää pelotteluvastauksii
Mikä mulla on?
haluuneroon
2110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi,
olen tämän ketjun aloittaja ja oon nyt 17-vuotias. Kävin terveydenhoitajalla silloin joskus. Hän ei osannut oikein auttaa. Apua kuitenkin lopulta sain, mutta vasta silloin kun olin kuolemaisillani... Nielemispelon alun jälkeen meni n. 10 kuukautta, kunnes nestehukkani meni erittäin vakavaksi. Olin myös alipainoinen ja kärsin aliravitsemuksesta. Lopulta virtsani oli ihan ruskeaa, joka on yksi hengenvaarallisen nestehukan oireista. Yleisesti minua huimasi koko ajan ja oloni oli erittäin huono.
No lopulta siis mut vietiin sairaalaan ja jäin sisätautiosastolle kanyyli kädessäni. Siellä sain luojan kiitos nesteytystä ja minuun laitettiin nenämahaletku. Vietin osastolla yhteensä 11 yötä. Paniikkihäiriöni huomattiin sairaalassa ja minulle määrättiin Ketipinoria. Sen jälkeen jouduin käymään psykiatrisella polilla, josta ei ollut pahemmin mitään apua. Esimerkiksi sairaanhoitajani ei tiennyt kunnolla ongelmieni perimmäistä syytä. Koulussa kävin yläasteella harvakseltaan. En jotenkin ollut kovin energinen kroonisen nestevajeeni ja unettomuuteni kanssa. Pikkuhiljaa olen tullut terveemmäksi ja käyn nyt lukion ensimmäistä vuotta. Fagofobia on aiheuttanut hampaisiini vaurioita ja viimeksi ne paikattiin nukutuksessa.
Mutta ei kai tässä mitään kovin vakavaa enää ole. En syö normaalisti, joka rajoittaa elämääni. Onneksi pystyn juomaan, enkä kärsi enää nestehukasta! Olen kuitenkin suht' hyvin ravittu jne. Voin varmaan paljon paremmin kuin keskiverto ihminen. Tietenkin olen vähän katkera tapahtuneesta. Olisi kiva joskus törmätä johonkin kohtalontoveriin, mutta epäilen, ettei heitä Suomessa oikein ole. Kerroin tässä nyt aika pintapuoleisesti mun asioista, mutta tärkeimmät päällisimmät ajatukseni taisin sanoa. Tuun varmasti kertomaan näistä jutuistani vielä joskus. Ehkä sitten panostan siihen enemmän.
Ihan mielenkiintoista oli kuulla, mitä on tapahtunut ! Kiva, kun tulit kertomaan !
Itsellänikin on rajoitteita syömisen suhteen ja juonkin täydennykseksi päivittäin Nutridrinkkiä pullollisen(apteekissa myydään), siitä saan hieman kaikkia vitamiineja, hivenaineita ym. tarpeellista sekä proteiinia.
Hyvää toipumista sinulle edelleenkin ja hyvää elämää !