Uskotko yliluonnollisiin ilmiöihin?

En.

nop.

itsellenikin on käynyt kaikenlaista enemmän ennalta näkemis juttuja ja sen sellasia:) eli uskon.

Jeps uskonpa hyvinkin, en niinkaan kutsuisi sita uskomisena yliluonnolliseen vaan paremminkin uskomisena maan ulkopuoliseen elamaan seka asioihin jotka ovat tavallisen ihmisen aistien ulottumattomissa(henki-olennot, telepatia, ruumiista irtautuminen ym.)

-Omia kokemuksia on tosin vain yksi; kun olin n. 12-13 vuotias nain kavereideni kanssa UFO:n. Todistamassa oli myos kavereideni (3) lisaksi, koira ja kaverini isa ;)

Jeps, mutta se kokemus on yli 10 vuotta vanha ja on voinut varittya pienessa mielessani kauaksi totuudesta. -Onko kyse ennemminki halusta uskoa/pelosta siita etta olemme taalla yksin? Onko maailma sittekin vai materiaa jne.

Musta olisi kiva uskoa tollaisiin, mutta itselle ei ole ikinä sattunut mitään.
Joten en usko jollen itse näe.

Mulle ei oo tapahtunu mitään mut uskon silti. Varsinkin kaikkiin "avaruusolio" juttuihin :) Ei meidän maapallo voi olla niin ainutlaatuinen että täällä pelkästään ois elämää..Mut jos jossain on elämää niin me ei varmaan saada ikinä tietää siitä..ehitään tuhota ittemme sitä ennen kuin oltais kehitytty siihen asti et voitais lähtee johonkin toiseen aurinkokuntaan..ihmis
rotu on liian itsetuhoinen selvitäkseen kovin pitkään... :)

Mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Olen varma siitä. Sen sijaan maan ulkopuolella voi olla ja todennäköisesti onkin elämää. Eihän siinä ole mitään yliluonnollista.

Oon nimittäin itte kokenu yliluonnollisen tapahtuman...
Kun pienenä menin mummun ja paapan luo yöksi ja oli pari vuotta sitte kuollu paapan äiti 93 vuotiaana ja ainut vapaa huone sielä oli tämän paapan äidin huone, niinpä menin sinne nukkumaan.
Yöllä kun olin nukkunu hetken aikaa, kuulin ku mun nimeä kuiskattiin kolme kertaa. Heräsin siihen, enkä jostain syystä uskaltanu katsoa peiliin joka oli toisella seinällä, vaan käänsin peloissani kylkeäni ja puristin silmäni kiinni niin tunsin kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja silittänyt olkapäästä. Pelkäsin hirveän kovaa!!! Nimittäin kun olin pieni, tämä paapan äiti vihasi sitä kun tulin siskoni ja serkkuni kanssa kylään heille, hän löi kepillä lattiaan ja huusi:"Menkää kakarat pois täältä, en mä teitä tänne halua!!!" Mutta kun hänen elämänsä alkoi hiipua loppua kohti hän ei vihannut meitä enää, mutta oli jo myöhäistä yrittää saada luottamus muhun, ku pelkäsin valmiiksi jo tosi kovaa!!!

Olen kokenut myös asioita, joita ei nykytiede tunne. Nykyään olen sinut karmani kanssa. Itse luulin olevani sekoamassa. Kukaan ei uskonut minua tai huomannut mitään. Sitä kesti pari vuotta. Sen pitää vain hyväksyä, että kaikille ilmiöille ei ole selitystä!.

On useampikin erilainen kokemus joita en ala täällä ruotimaan. Mutta olivat sellaisia joita ei voi järjellä selittää.
Lisäksi on tuttavia/sukulaisia joilla kokemusta aiheesta. Tuntuu että kaikki ns."yliluonnollinen" on aika yleistä kun niistä vaan alkaa puhumaan ihmisten kanssa.

että selittämättömiä juttuja tapahtuu, tiedä sitten onko niiden aiheuttaja jokin yliluonnollinen vai ufot.

Itse näin joskus yöllä matikkapilkillä ollessa kaukaisuudessa moottorikelkan valon, joka kuitenkin liikkui äärimmäisen lujaa ja useita metrejä jään yläpuolella. Ensin valo näytti ohittavan minut muutaman sadan metrin päästä mutta käänsikin lopulta suuntaa ja tuli kohti. Luulin vielä että valo olisi kelkan ja menin kairan taa suojaan ku en jäältä parempaakaan keksinyt siihen hätään. Valon tultua lähemmä se hävisi, ja vasta tässä vaiheessa huomasin ihmetellä miksi "kelkasta" ei ollut kuulunut koko aikana mitään ääntä. Seuraavana päivänä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt valonlähteestä mitään jälkiä. Mikä lie ollut.

Sisko näki joskus kaverinsa kanssa järvellä ufon, joka muutti oudosti muotoaan tullessaan kohti, säikähtivät ja juoksivat sisälle. Tämänkään ilmiön lähde ei selvinnyt.