Tervehdys te vanhoilla halvoilla mutta tehtävänsä täyttävillä autoilla ajavat! Itse olen ajatellut muutaman tonnin kärryä, vaan pelottaa se etten käytännön korjauksissa ole etevä. Tunnen teoriapuolta autoista aika tavalla,vaan ei jostain jakopään hihnan tai iskarien vaihdosta tulisi itse mitään. Toisaalta kavereita ei ole, joten arveluttaa tuon hintaisen auton osto. Ajatuksissa käynyt joku japsimerkki, tojo, mazda tai nissan.
Kokemuksia siitä, miten olette selvinnyt halpojen autojenne korjauksista -jos niitä on eteen tullut? Koskee nimenomaan kaltaisiani näyttöpäätehörhöjä joilla känsätön pieni kämmen ja peukalo sen keskellä...Eli: kannattaako tämmöisen tumpelon harkitakaan edes 10-vuotiasta Corollaa, 323:sta tai vastaavaa, vai onko vaan mentävä vittuilevan pukupelle-myyjän luo uuteen lasipalatsi-automyymälään kuuntelemaan tulevia kammottavia osamaksujen kk-eriä?
Kokemuksia siitä, miten olette selvinnyt halpojen autojenne korjauksista -jos niitä on eteen tullut? Koskee nimenomaan kaltaisiani näyttöpäätehörhöjä joilla känsätön pieni kämmen ja peukalo sen keskellä...Eli: kannattaako tämmöisen tumpelon harkitakaan edes 10-vuotiasta Corollaa, 323:sta tai vastaavaa, vai onko vaan mentävä vittuilevan pukupelle-myyjän luo uuteen lasipalatsi-automyymälään kuuntelemaan tulevia kammottavia osamaksujen kk-eriä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käytetty auto on aina enemmäm tai vähemmän käytetty, joten korjaamista riittää. En suosittele mitään aivan loppuun ajettua paskaa, mutta en kyllä uuttakaan. Juuri katsastettu on periaatteessa hyvä ostos, se on todennäköisesti vielä jonkunlaisessa ajokunnossa. Sitä on varmaan jouduttu korjaamaan ennen katsastusta, joten vaadi korjauskuitit ja katsastustodistus, siitä näkee päästöt ym. Ruosteetonta autoa vielä viitsii korjata, mutta ruosteiset paskat kannattaa jättää väliin. En suosittele auton omatoimista korjaamista, se vaatii kyllä jo sen verran taitoja ja työkaluja ja aikaa, että se ei ole taloudellisestikaan kannattavaa. Esim. itsepalveluhallien veloitukset ovat aika kovaa luokkaa. Autokorjaamoja löytyy joka lähtöön, joten hintoja vertailemalla säästää mitä säästää. Merkkikorjaamo harvoin pärjää tässä vertailussa. Jos ymmärrät jotain autotekniikasta, niin pystyt aika hyvin päättelemään mitä pitää korjata. Auton tarkkailu onkin tärkeä asia, vaikkei itse suorita korjaustoimenpiteitä.
Muutaman tonnin, tai vaikka halvemmankin kärryn ostaminen ei ole mikään ongelma.
Varaosat ja korjaaminen on vielä halpaa touhua, mainitsemiesi automallien kulutus pieni ja vakuutukset edulliset.
Jos haluaa välttää hankalimmat korjaukset, kannattaa valita mahdollisimman vähäruosteinen ja kohtuullisen vähän ajettu yksilö. Tällöin vältetään aloittelijalle hankalat ruosteremontit ja mahdolliset kone- tai vaihteistorempat.
Peruskorjaukset on helppo tehdä itse vaikkapa Alfamerin huolto-oppaan avulla. Kummoisia työkaluja ei tarvita esim. niiden iskareiden vaihtoon. Jakohihnan vaihto sattuu eteen aika harvoin, ja sen voi teettää reilulla satkulla ei-merkkihuollossa. Paitsi jos hommaa auton jossa on jakoketju. Tuota jakohihna-asiaa ei kannata liikaa murehtia, se on ylimainostettu "ongelma".
Tärkeintä on se asenne. Autot ovat teknisiä laitteita joihin tulee vikoja. Jos ärräpäät lentelevät heti ensimmäisen vian tai kuluman ilmetessä, suosittelen uudempaa autoa. Jos siihen vanhaan rassiin tulee vika, niin siinähän tulee. Sitten korjataan itse tai viedään korjaamolle ja lyödään rahat tiskiin. Ei se korjaaminen nyt omaisuuksia maksa.
Auton omistajan on joka tapauksessa Suomenmaassa varauduttava siihen että rahaa menee.
Saat ihan käyttökelpoisen auton jopa alle tonnilla. Korjaamaan oppii vain tekemällä, eikä kukaan ole seppä syntyessään. Eikä se uudenkarhean auton ostaminen mitenkään pelasta korjaamokierteeltä. Tältäkin palstalta löytynee runsaasti kokemusta siitä, miten uudehkonkin auton korjaamiseen menee satoja ja taas satoja euroja, eikä meinaa tulla kuntoon. Vanhan auton kohdalla remontit hoituvat useimmiten muutamalla kympillä.
Jos olo vielä tuntuu oikein tumpelolta, niin valikoi autoksesi tunnetusti luotettava merkki ja malli. Tuota luotettavuusasiaa kannattaa tutkailla puolueettomista tutkimuksista ja vaikkapa merkkikohtaisilta keskustelupalstoilta. Mutta älä tällä palstalla vaan kysy sitä luotettavaa mallia, ymmärrät varmaan miksi.
osta vaan tonnin parin auto yleensä korjaukset suht halpoja ja suurin osa helppo tehdä itse jos auto on ns. perusauto eikä kovin eksoottinen. Itsellä kokemusta muutamista halvoista autoista ja ei ole ollut suurempia vikoja. Jos et ole sähkömies/nainen valitse auto jossa ei ole ns. "sähköherkkuja" ne tuppaavat aiheuttaa ongelmia vanhemmissa autoissa hajotessaan.
Itse myin pois kokonaan uutena ostamani kärry, ai että oli kallit kilometrit! Nyt säästelen vuoden päivät rahaa muihin juttuihin, ajelen julkisilla, ja kun taas ostan auton, hankin just tuon tyyppisen eteenpäin menevät kulkupelin, todennäk. joko vanhempi 92-94 Corolla, Mazda 323 tai Sunny. En piittaa enää naapureiden tai työkavereiden naurusta, vaan perusideana kohtuupitkät kesälomareissut maassamme, muutoin lyhyehköt työmatka-ajot ja asioinnit marketeissa. Ja tämäkin siis sillä varauksella, etten vuoden aikana totu bussi- ja junakyyteihin. Vaan aika hyvin olen jo oppinut aikatauluja lukemaan...(huom: asun pk-seudulla jossa julkisliikenne pelaa, en suosittele muualla syrjäseudulla).
Ja jos alla halpa perusauto -tai tää meikäläisen seutulippu taskussa- ei niin paljon itketä, jos lähivuosina tulee kova öljykriisi tai muu levottomuus, autoverouudistus tms. vaan voi ottaa astetta rennommin!
Lykkyä työ auton etsintään!
halvassa lyö kätensä paskaan jos ei ole remonttireiskan vikaa.ressaa,menee hermot jos lähtee talvella pitemälle matkalle,kun saa pelätä tielle jäämistä.
olen vaihdattanut katiskoihini korjaamolla. Esim Opel kadettiin osat ja työ pari vuotta sitten alle sadalla eurolla. Iskareita en muista tarvinneeni vahtaa ikinä (20 vuotta, 10 autoa).
10-vuotias auto on kohta vuosimallin -95 tuote. Jo muutama vuosi sitten TM osasi kertoa että kymmenvuotiailla on edessään vielä paljon hyviä kilometrejä. "Kymmenen vuotta vanhat autot eivät onneksi ole vielä vanhuuden kynnyksellä. Ne ovat virkeitä vielä pitkään, koska niihin on syntymähetkellä pumpattu senhetkisen tiedon mukaiset hyvät geenit, katalysaattorit ja elektroniset suihkutuslaitteet sekä sytytysjärjestelmät. Ne eivät vaadi kovinkaan paljon huoltoa, joten suurista ajomääristä huolimatta voidaan katsoa, että näillä on vielä paljon elinikää jäljellä. Noin viisi-kymmenen vuotta vanhemmille autoille, joissa on sukupolvea vanhemmat järjestelmät, ei voida antaa yhtä hyvää elinennustetta. Hyvässä hoidossa nekin toki selviävät vielä pitkään."
http://www.tekniikanmaailma.fi/arkisto/?y=2001&p=8&id=604515
Edullisimmasta päästä ysiviitosia löytyy mm. Citroen ZX ja Xantia, Fiat Tempra, Hyundai ja Suzuki eri mallit.
Niukan budjetin järkiratkaisu on se että ostaa työmatka-autoksi jonkin luotettavaksi tunnetun merkin perusmallin (ei gti super sport), missä tarvittavat varaosat ja tarvikkeet ovat halpoja.
Kun ostin japsin (626 LX) vuonna -91 on se edelleen meillä. Koko aikana eivät korjaus ja uusimiskulut/vuosi ole olleet edes yhden uudemman autoni osamaksun suuruisia (400€). Auto on ollut hämmästyttävän viaton, eli siinä on edelleen sama kytkin ja laatikko, ajettu 260 tkm. Jarrulevyt ja laakerit eteen vaihdettiin vasta 240 kohdalla. Tuohon vuotuiseen kulusummaan kuuluvat renkaat, pakoputket jarrupalt ym.
Auto on siis ollut kokonaistaloudellinen.
Bensaan on kulunut n.1500/vuosi ja öljyyn 100€ eli nuo on tulleet maksamaan reilusti yli 20.000€ kun auton hankintahinta oli korjauksineen -91 vuonna n. 10.000€.
http://www.nettiauto.com/viewVehicle.php?id_car=138542
Ei pitäisi herättää nappureissa kateutta.