Enkelille

Angelsfriend kirjoitti:

Enkeli on siirtynyt rauhallisempiin maisemiin muutama kuukausi sitten, itse olen tässä kuussa aloittanut varsinaisen surutyön. Kysymyksessä on itsemuirha, jonka hän on toteuttanut hirttäytymällä, teko tuli meille kaikille täytenä yllätyksenä , kukaan ei tiedä mitä tapahtui muutamia hetkiä ennen hänen kuolemaansa, mitä hän on ajatellut, miltä hänestä on tuntunut, ja mikä oli ns. viimeinen niitti. Kun tapasimme tuona samana iltana viimeisen kerran,. en aavistanut mitään. Nyt tuntuu että merkkejä oli nähtävissä tai olisi pitänyt nähdä. Olisi pitänyt jutella enemmän ,kysellä hänen elämästään ja kuulumisistaan tarkemmin. Mutta en kysynyt, koska edellisestä tapaamisestamme oli jo niin pitkä aika ja olimme jollain tavalla vieraantuneet ja etäiset toisistamme. Kuitenkin koin jolllain selittämättömällä tavalla jonkinlaista no ei hellyyttä mutta halua huolehtia hänestä tai huuoltakin kai. Elämässä ei kaikki ollut kohdallaan. Hän oli niin kaunis ,kuin enkeli. Mitenkään ei voinut aavistaa että olisi itsemurhaa miettinyt jo pidempään tai suunnitellut tai että olisi sinä iltana tappamassa itseään. Lisäksi mieleen tulee kokoajan mielikuva roikkumassa hirressä, tukehtumisesta, murtuneesta niskasta. Ajatuksia ja kysymyksiä mitä hän on ajatellut ennen kuolemaansa, miltä hänestä on tuntunut, oinko hän joutunut kitumaan pitkään ennen kuolemaansa, onko hänellä ollut kipuja tai onko sattunut onko hän ehkä katunut päätöstää ja tullut sittenkin toisiin ajatuksiin ja yrittänyt peruuttaa tekoaan siinä enää onnistumatta ja tukehtunut sitten kuitenkin kuoliaaksi vai onko hän vain odottanut kuoleman tulemista tyynenä varmana rauhallisena ja toiveikkaanaa että tämän elämän paskat ja kivut ja ahdistukset päättyy sitten viimein, että ei enää ikinä tätä elämää ei koskaan enää päiviä täällä, Mä en tiennyt silloin illalla kun tapasimme että se on viimeinen kerta. Jos mä olisin tiennyt, kyllä mä olisin hänelle puhunut enemmän. Olisin soittanut apua olisin kuunnellut olisin vaikka jokapäviä soittanut ja tavannuyt ja motivoinut ja tsempannut ja kannustanut mutta hän ei sanonut mitään pahasta olostaan, eikä itsetuhoisista ajatuksistaan tai itsemurhaaikeistaan.Ei sitten mitään. Oli iloinen, positiivinen, nauroi , jutteli. Tuli jotenkin hyvä olo hänen puolesta että hänellä on iloa ja hauskaa. Ja myöhemmin henkilö on hirttänyt itsensä. tuntuu niin epätodelliselta ja kuitenkin kipeän todelliselta. Että se on oikeasti totta, että hän kuoli sinne hirttoköyteen eikä enää koskaan tule takaisin ,eikä palaa elämään ,eikä me enää ikinä tavata, tai jutella tai halata, että hänen elämänsä tässä elämässä ja maailmassa oli tässä .Ainoa toivo on että nyt hän saa levätä rauhassa, ja todella levätä ja kaikki on nyt hyvin eikä enää ole kipuja eikä sairauksia eikä vaivoja eikä kukaan enää ikinä tee hänelle pahaa , pahoita hänen mieltään tai särje häntä. Kaikki mun ajatukset ja tunteet menee tässä hetkessä hänelle. Lepää rauhassa enkeli

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä